Näytetään tekstit, joissa on tunniste Scifi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Scifi. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. heinäkuuta 2020

Salla Simukka: Lukitut


Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne.

Pidin paljon kirjan juonesta, mutta valitettavasti toteutus ei ollut niinkään hyvä. Lukitut tuntui hätäisesti tehdyltä, ja juonen toteutus ontui, välillä tuntui että kirjan idea unohtui itseltäkin ihan kokonaan.

"Illalla ajatukset kiertyivät toistensa ympärille kiihtyvällä vauhdilla Vegan mielessä eikä hän saanut unta. Internet. Niin oli lukenut hänen rikosvihjeessään. Vegaa se oli naurattanut, sillä hän tiesi kyllä, mitä hän voisi tulevaisuudessa tehdä. Hän voisi tehdä kyberhyökkäyksiä."

Hahmoja löytyy monenkirjava joukko, mutta en päässyt oikein kunnolla perehtymään yhteenkään heistä. Kertojahahmoja oli mielestäni liian monta näin pieneen teokseen ja olivat jääneet vähän vajaavaisiksi ja latteiksi. Eniten pidin Oliverista, mutta hänkin jäi kovin etäiseksi.

Lukitut on selvästi tarkoitettu nuoremmille lukijoille, se käsittelee paljon nuorten ongelmia ja heidän ajatuksiaan mm. omasta seksuaalisuudestaan. Ehkä olen jo liian vanha tämänkaltaisille kirjoille, koska en saanut siitä mitään irti. Voisin kuvitella että muutama vuosi sitten olisin voinut pitää teoksesta enemmän.

Sivumäärä: 284
Arvosana: 1,5
Tammi, 2020

perjantai 28. helmikuuta 2020

Veronica Roth: Neljä

Tobias Eaton, Vaatimattoman johtajan poika, päättää tarttua ainoaan pakomahdollisuuteensa ja aloittaa kaiken alusta. Uskaliaassa hän saa nimen Neljä ja joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. 
Kaksi vuotta myöhemmin Neljä kouluttaa uusia kokelaita ja kantaa sisällään tuskallisia salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää. Kun uudet kokelaat hyppäävät verkkoon, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias.

Ensimmäisen Outolintu trilogian kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo kohta viisi vuotta, mutta tapahtumat ovat edelleen muistissa, joten ei haitannut vaikka jätin lisäosan lukemisen näin pitkälle.

Täytyy myöntää että tätä lukiessa tuli trilogiaa vähän ikävä ja tekisi mieli tarttua taas ensimmäiseen osaan. Kirjassa syvennytään enemmän Neljän elämään, miten hän vaihtoi Vaatimattomista Uskaliaisiin ja miten hän pärjäsi omassa koulutuksessaan. Pidin paljon tästä kirjasta ja erityisesti sen hahmoista. Vaikka teos jäikin vain 200 sivuun, oli niihin silti mukava uppoutua ja päästä Neljän pään sisään.




Alkuperäinen nimi: Four: A Divergent colection, 2014
Arvosana: 4
Sivut: 202
Otava, 2016

lauantai 28. huhtikuuta 2018

K. K. Alongi - Pakenijat

Jade herää junavaunussa, jonka ikkunat on peitetty ulkopuolelta. Kauhukuvat historiankirjoista vilisevät hänen mielessään, kun hän tajuaa vaunun olevan täynnä nuoria, kaikki matkalla kohti tuntematonta. Viimeinen asia, jonka Jade muistaa, on tulipalon hiillyttämä talonraunio ja helikopteri taivaalla. Aikuiset ovat palanneet, ja toistaiseksi se on kaikkea muuta kuin hyvä uutinen. 

Pakenijat on Kevätuhri trilogian päätösosa, edellinen kirja loppui tulipaloon ja tämä jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Nuoret pelastuvat yhtä lukuunottamatta tulipalosta, mutta Jade ja Ali päätyvät tutkimuslaboratorioon Venäjälle, jossa heitä ei kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Nuoret kohtaavat kirjassa vastoinkäymisiä vastoinkäymisen perään, eikä heidän matkansa ole helppo.

Juoneltaan kirja oli hyvä ja mukaansatempaava, siihen oli myös liitetty paljon yllättäviä käänteitä. Hahmot ovat kasvaneet huomattavasti matkansa aikana, eikä Jadekaan ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa. Vihdoin tapahtui odottamani käänne Tomin ja Suseten välillä, mutta lopputulos Suseten tunteille oli tooodella yllättävä. Tapahtumille lukija ei saa mitään suoraa ja varmaa tietoa, mutta nuoret päätyivät samaan lopputulokseen mitä itsekin ensimmäisestä osasta lähtien uumoilin. Täyttä vitosta kirja ei saa, jäin kuitenkin kaipaamaan siitä vielä jotain enemmän. Sarja on kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Arvosana: 4
Sivut: 334
Otava, 2018

maanantai 10. huhtikuuta 2017

K. K. Alongi - Ansassa

Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret ovat löytäneet turvapaikakseen vanhan maatalon. Maailmassa ei kuitenkaan mikään ole niin kuin ennen, ja uhka vaanii kaikkialla. Kun taloon saapuu odottamaton vieras, kaikki joutuvat miettimään uudelleen, keneen voi luottaa. Ovatko he sittenkään turvassa?

Nuoret ovat majoittuneet Oliverin mummon mökille, heidän uusi elämänsä saa kuitenkin yllättävän käänteen kun Oliverin Rafael -veli saapuu tyttöystävänsä kanssa nuorten luo. Nuoret koittavat kuumeisesti miettiä ovatko he turvassa veljensä julmasti hylänneen Rafaelin kanssa vai voivatko kuolemanaallossa aggressiivisiksi ja murhanhimoisiksi muuttuneet ihmiset todella parantua?

Kevätuhrien toinen osa on juurikin samantasoista luettavaa kuin ensimmäinenkin osa. Kirjassa on hyvät ja osaksi ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään, vaan olisi tehnyt mieli kahmaista se kerralla loppuun.

Joukkoon tulee kolme uutta hahmoa, Rafael vaikutti aluksi mielenkiintoiselta, mutta pian hänen suunnitelmansa alkavat tulla enemmän ja enemmän varmemmiksi, mikä oli aika harmi. Uusi tulokas Jesse ei juurikaan säväyttänyt ulkopuolisuudellaan ja sisäänpäinkääntyneellä luonteellaan, kuten ei myöskään hiljainen ja pelokas Janessa. Ensimmäisestä osasta tutuksi tulleet hahmot jatkoivat samaa rataa.

Kirja loppui niin mielenkiintoisella tavalla, että odotan innolla kolmannen osan ilmestymistä. Koska se mahtaa tulla, sitä en tiedä.


Arvosana: 5
Sivut: 297
Otava, 2017

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Rick Yancey - Viimeinen tähti

Ne ovat Maan päällä, ne ovat avaruudessa, ne eivät ole missään. Ne haluavat anastaa maapallon, ne haluavat antaa sen meille. Ne tulivat tuhoamaan meidän, ne tulivat pelastamaan meidät. Näiden arvoitusten takana piilee kuitenkin yksi totuus: Cassie Sullivania on petetty. Niin on myös Hakaa, Zombia, Nugettia ja kaikkia planeettamme yli seitsemää miljardia entistä asukasta. Ensin heidät pettivät Toiset ja nyt me itse. Kun Maan kohtalon hetki koittaa, ihmiskunnan viimeisten selviytyjien on tehtävä päätös: onko tärkeämpää pelastaa itsensä - vai se, mikä meistä tekee ihmisiä?

Viimeinen tähti on trilleritrilogian päätösosa, joka ei oikein päässyt mielestäni loistamaan kahden edeltäjänsä rinnalla. Alku tuntui jotenkin todella tahmealta, eikä juoni juurikaan päässyt kukoistamaan, loppua kohti mieleni kuitenkin muuttui kun kirja sai muutamia yllättäviä käänteitä, puhumattakaan kirjan lopusta jota en osannut lainkaan odottaa.

Hahmot tuntuivat jotenkin taantuneen, myös jatkuvat tappelut hahmojen kesken ja heidän rääväsuunsa eivät säväyttäneet. Silti olin kuitenkin vähän surullinen yhden suosikkihahmoni ja ei-niin-suosikkihahmoni Hakan kohtaloista, kumpa ne olisivatkin menneet toisinpäin, eikä Cassie olisi jäänyt loistamaan tähtenä taivaalle. Cassie sai kuitenkin lopulta kostonsa, vaikkei se lopettanutkaan sotaa.

Kirjasarjan koko idea oli mielestäni todella hyvä ja erilainen. En vain osaa oikein sanoa olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en. Tavallaan kirja loppui juuri oikein, mutta tavallaan jäin myös kaipaamaan jotain lisää.


Alkuperäinen nimi: The last star, 2016
Arvosana: 3,5
Sivut: 316
WSOY, 2016

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rick Yancey - Ääretön meri

Cassie Sullivan on selvinnyt jo neljästä aallosta, joiden avulla kaukaisesta aurinkokunnasta saapuneet Toiset ovat tyhjentäneet maapalloa ihmisistä. Nyt lopullinen, viides tuhoaalto etenee, ja ihmiskunnan viime rippeet taistelevat henkensä edestä. Cassien ja kumppanien on tehtävä valinta: uhmatako talven tuloa ja odottaa heitä auttaneen Evan Walkerin paluuta vai lähteäkö etsimään muita selviytyjiä ennen kuin vihollinen saa nuoret satimeen? Uusi hyökkäys on vain ajan kysymys. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

Ääretön meri on 5. aalto scifitrilogian toinen osa. Cassie on joutunut eroon Evanista, mutta on nyt yhdessä pikkuveljensä Samin ja uusien ystäviensä kanssa. Porukka kuitenkin jakautuu pian kahtia kun Toiset kaappaavat kaksi heidän ryhmäläistään, puhumattakaan naispuolisesta vaimentajasta, joka tahtoo heidän kaikkien pään vadille.

Pidin huomattavasti enemmän ensimmäisestä osasta, kuin tästä. Ääretön meri oli kuitenkin kiinnostava ja todella koukuttava, eikä sitä olisi millään malttanut laskea käsistään. Nyt päästiin myös Hakan pään sisään, kun kerronta tapahtuu myös hänen näkökulmastaan. Itse jäin ehkä vähän kaipaamaan myös kerrontaa Benin osalta, nyt yksi lempihahmoistani jäi vähän taka-alalle.

Myös tämän kirjan lukeminen sai janoamaan jatkoa, joten eiköhän tartuta seuraavaan ja viimeiseen osaan heti tähän perään kun se tuolta hyllystä löytyy. :)


Alkuperäinen nimi: The infinite sea, 2014
Arvosana: 4
Sivut: 290
WSOY, 2015

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Rick Yancey - 5. aalto

Cassie on tyttö jolla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastruktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalta vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Katsoin pari viikkoa sitten kirjaan perustuvan elokuvan ja pidin siitä niin paljon että pakkohan kirjakin oli heti mennä ostamaan ja lukaista, ja se ehdottomasti kannatti. Kierrän yleensä ufokirjat kaukaa, mutta olen iloinen että päätin tehdä poikkeuksen. 5. aalto pursuaa jännitystä, eikä pientä - joskin vähän epänormaalia, romantiikkaakaan sovi unohtaa. Kirjan henkilöt olivat kaikki hyvin suunniteltuja ja loppuun asti vietyjä, ja tietty omiksikin suosikeiksi nousivat Cassie, Evan ja Ben.

Cassie tapaa maailmanlopun keskellä Evan Walker nimisen miehenalun ja tietenkin tunteet parin välillä kuumenevat, mutta pian Cassielle selviää ettei Evan olekaan sitä mitä hän on kuvitellut. Samaan aikaan Cassien kouluihastus Ben Parish on Cassien veljen Sammyn kanssa tietämättään keskellä muukalaisten viidettä aaltoa.

Kirja nousi kyllä ehdottomasti yhdeksi parhaista lukemistani scifeistä. Taidankin heti huomenna käydä ostamassa seuraavan ja ehkä viimeisenkin osan, jotta pääsen rohmuamaan nekin alta aikayksikön.

Alkuperäinen nimi: The 5th wave, 2013
Arvosana: 5
Sivut: 431

WSOY, 2013

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kiera Cass - Ainoa

Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua - tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään - ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta.

Ainoa jatkaa Kiera Cassin kirjoittamaa suosittua Valinta sarjaa mielenkiintoisin ja jännittävin juonenkääntein. Kirjaa lukiessa monet eri tunnetilat hyppäsivät esiin, mukaan mahtui paljon iloisia ja vihastuttavia kohtauksia, mutta myös todella surullisia.

Vain neljä tyttöä on jäljellä Valinnassa, eikä America ole lainkaan varma Maxonin tunteista, puhumattakaan ahdistavasta kuninkaasta, joka haluaa päästä Americasta eroon. American omat tunteet ovat jo selvillä vesillä, mutta hän ei uskalla pukea niitä sanoiksi.

Vähän hahmojen ajatusmaailmassa jäi ihmetyttämään Aspenin tunnekuohu Americaa kohtaan, kun lopputulos hänen kohdallaan oli aivan toisenlainen mitä herran omasta suusta tuli, lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Myös Maxonin tunteettomuus omia vanhempiaan kohtaan kirjan lopussa ihmetytti. Pidin kuitenkin kirjasta todella paljon, eikä mielenkiintoni sitä kohtaan lopahtanut missään vaiheessa. Kaiken kruunasi huikean jännittävä loppu, jossa kuolonuhreilta ei voitu välttyä.Odotan innolla jatkoa.

Alkuperäinen nimi: The one, 2014
Arvosana: 4,5
Sivut: 318

Pen & paper, 2017

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kiera Cass - Eliitti

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuuden päättää tulevaisuudestaan on lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

Eliitti on Valinta -sarjan toinen osa, joka ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on kuitenkin koukuttavaa luettavaa. America pähkäilee kahden ihastuksensa välissä, jolloin Maxonin mielenkiinto jakautuu myös toiselle Eliittiin kuuluvalle tytölle. Eliitti on tasaista luettavaa, joka tarjoaa kuitenkin myös omia huippuhetkiään ja arvaamattomia juonenkäänteitä. Kuninkaan inhokki ja kansanäänestyksen mukaan huonoin Eliitin tytöistä oleva America kuitenkin porskuttaa eteenpäin, odotan innolla seuraavaa osaa. Miten American julkinen tempaus vaikuttaa kansan mielipiteisiin?

America on edelleen hyvä ja uskottava hahmo, ainoana miinuksena on hänen tekopyhä mustasukkaisuutensa Maxonista kun herra viettää myös muiden ladyjen kanssa laatuaikaa, samalla kun America itse viettää salaista laatuaikaa Aspenin kanssa. Aspen puolestaan saisi olla vähän kovempi jätkä, eikä vain tyytyä elämään kakkosvaihtoehtona tai muuten vain pompoteltavana.


Alkuperäinen nimi: The Elite, 2013
Arvosana: 4
Sivut: 317

Pen & paper, 2016

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kiera Cass - Valinta

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

Valinta on kutkuttavan jännittävä ja sopivasti romantiikkaa sisältävä fantasiakirja. Pidän juonesta todella paljon ja American kokemukset saivat välillä omankin sydämeni läpättämään. Juoni sai lopussa myös Aspenin ja American suhteen yllättävän käänteen kun herra saapuu linnaan ja pari tekee vaarallisen ratkaisun. Kirjan on paljon kerrottu samaistuvan Nälkäpeliin, itse en kuitenkaan löydä oikein muita samankaltaisuuksia kuin Valinnan kastit ja Nälkäpelin vyöhykkeet, toistaiseksi tässä kirjassa ei ole diktaattoria pyörittämässä kansalaisia.

Kirjan henkilöt ovat myös parhautta. America on ainoa päähenkilö jossa ei ollut mitään ärsyttäviä piirteitä, vaan hänet oli luotu täydellisesti. Pidin myös Maxonista, josta ei myöskään oltu tehty täydellistä naistenmiestä, vaan hänestäkin löytyy omat pikku "vikansa".

Kirja saa ehdottomasti täydet viisi pistettä ja sujauttaa itsensä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. En kerta kaikkiaan keksi kirjasta mitään negatiivista. Odotan jo innolla saavani lukea seuraavan osan, jolle nousi tämän kirjan myötä suuret odotukset.

Alkuperäinen nimi: The selection, 2012
Arvosana: 5
Sivut: 334
 

Pen and paper, 2016

torstai 27. lokakuuta 2016

K. K. Alongi - Kevätuhrit

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä keskellä pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ympärillä ovat kuolleet. Joukko muita nuoria kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja he aloittavat matkankohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Kevätuhrit on K. K. Alongin esikoisteos ja se aloittaa samannimisen kirjatrilogian. Ensimmäinen osa pursuaa jännitystä ja piti minut otteessaan ensimmäisestä sivusta aivan viimeiseen sivuun asti. Pidän paljon kirjan juonesta, joka on yhtenäinen ja mukaansatempaava ja tuntuu täydelliseltä juuri sellaisenaan. Mukaan mahtuu odottamattomia käänteitä ja paljon kutkuttavia tilanteita, pientä nuorten joukkoa uhkaa jatkuvasti monenlaiset vaarat: ruoan ja juoman loppuminen, puhumattakaan aggressiivisiksi ja verenhimoisiksi muuttuneista ihmisistä ja eläimistä.

Kirjan hahmot ovat kaikki luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan vähän erilaisia, mutta kaikki ovat kuitenkin uskottavia ja heihin on helppo samaistua. Odotan innolla seuraavaa osaa ja lisätietoa kuolemanaallosta, mikä sen on aiheuttanut? Miksi osa ihmisistä ja eläimistä jäivät henkiin muuttuneina tai ei? Toivon todella että se yltää ensimmäisen osan tasolle. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen hetkeen lukenut.




Arvosana: 5
Sivut: 303
Otava, 2016

torstai 30. kesäkuuta 2016

Veronica Roth: Uskollinen

Kuvittele, että tuntemasi maailma on ollut valhetta. Kuvittele, että yksinäinen päätös on muuttanut tulevaisuutesi. Kuvittele, että rakkaus ja usko toiseen ihmiseen ovat saaneet sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. Tris Prios ja Tobias ovat nyt tienhaarassa. Paetako rakkaansa kanssa yhteiskunnan ulkopuolelle vai taistellako uutta ja tuntematonta vastaan?

Vauvan kanssa on pitänyt kiirettä ja lukeminen on todellakin jäänyt vähemmälle. Tämän kirjan lukemiseenkin meni melkein kaksi kuukautta. Täytyy yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja viettää enemmän aikaa rakkaan harrastuksen parissa.

Uskollinen on Outolinnun kolmas ja viimeinen osa, jossa tilanteet alkavat kuumentua ja on tehtävä vaikeita valintoja. Kirjan alku tökki aika paljon, eikä ollut mitenkään mielenkiintoista luettavaa, kirja painottui lähinnä suunnitelmien punomiseen jne. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella kiinnostukseni heräsi (tämäkin saattaa olla osasyy pitkittyneeseen lukemiseen) ja kirjassa alkoi tapahtua. Tällä kertaa kirjassa oli todella odottamaton loppu, mihin en ole usein kirjoissa törmännyt. Loppu oli paitsi yllättävä ja tuli täysin puun takaa, mutta myös surullinen ja itsellekin tuli tippa linssiin sitä lukiessa. Epilogiin olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää, se vaikutti jotenkin tylsääkin tylsemmältä.

Hahmot muuttuivat kirjan aikana melkoisesti. Tris oli lähes koko kirjan ajan katkeroitunut sisko, kunnes antoi Calebille taas anteeksi. Tobias tuntui kirjan lopussa vähän aikuismaisemmalta kuin aiemmin ja jopa Peter otti itseään niskasta kiinni ja muutti elämänsä.

Kaiken kaikkiaan trilogia oli ihan menettelevä, kyllä sen nyt kerran luki mutta ei kyllä enää toista.


Alkuperäinen nimi: Allegiant, 2013
Arvosana: 3
Sivut: 393
Otava, 2015

tiistai 3. toukokuuta 2016

Veronica Roth - Kapinallinen

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Kapinallinen on Rothin kirjoittaman Outolintu -trilogian toinen osa. Kirjasarjan pohjalta on myös tehty elokuvia. Kirjan ja elokuvan tapahtumissa ei ole onneksi paljoakaan yhtäläisyyksiä vaan eroavat toisistaan huomattavasti, mutta pääjuoni pysyy kuitenkin samana. Kirjan juoni tuntui aluksi jotenkin paikallaan junnaavalta, eikä tuntunut keskittyvän kuin Tobiaksen ja Trisin kiukutteluun toisiaan kohtaan. yli 200 sivua luettuani ajattelin jo että kirja on täysi floppi, mutta sitten tapahtumat alkoivat rullata, juurikin siinä vaiheessa kun pariskunnan tiet erosivat hetkeksi. Kirjassa oli niin paljon mielenkiintoisia tapahtumia etten oikein ymmärrä miten kirjoittaja on päätynyt keskittämään niin monet tapahtumat vain kyseisen kaksikon parisuhteen kiemuroihin. Lopulta kirja kuitenkin loppui onnistuneesti, toivottavasti trilogian viimeinen osa on edeltäjäänsä parempi.

Tris oli hahmoista muuttunut huomattavasti eniten, hänestä oli tullut paljon pelokkaampi ja jotenkin lapsellisempi aiempaan osaan verrattuna. Toki ymmärrän Trisin kokeman trauman, mutta ei siitäkään olisi tarvinnut jokaisen tapahtuman yhteydessä muistuttaa. Tobias vaikutti jotenkin etäisemmältä, eikä niin kiinnostavalta persoonalta kuin aiemmin.


Alkuperäinen nimi: Insurgent, 2012
Arvosana: 3
Sivut: 381
Otava, 2014

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Jeff VanderMeer - Hallinta

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä åalanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?

Hallinta on Eteläraja -trilogian toinen osa. Tämä toinen osa oli mielestäni aikamoinen pettymys. Ensimmäinen osa jäi niin jännittävään kohtaan, mutta tämä seuraava osa ei tuntunut edistävän juonta juuri ollenkaan. Teksti tuntui välillä jotenkin kovin sekavalta ja vaikeasti seurattavalta, menneisyyden haamut tuntuivat kummittelevan tässäkin osassa vähän väliä sekoittamassa tapahtumia. Kirjan tapahtumat taas tuntuivat junnaavan välillä todella pahasti paikoillaan ja vasta kirjan viimeisillä sivuilla alkoi enemmän tapahtua. Odotukset on kuitenkin silti kovat viimeisen osan kohdalla, toivon ainakin kovasti että tapahtumat sijoittuvat Alue X:lle ja lukijat saavat tietää mitä alueella todella tapahtuu ja mitä tarkoittaa tämä "selviytyjien" paluu. Kirjan viimeinen lausahdus antaa ainakin toivoa tämän suhteen, ellei seuraavakin kirja hiukan floppaa. Harmittaa vaan kun kirjan aihe on todella mielenkiintoinen ja antaisi vaikka minkälaisia mahdollisuuksia, mutta kirjoittaja ei vaan ole ottanut näistä mahdollisuuksista iloa irti.

Hahmot tuntuivat jotenkin todella etäisiltä, enkä ainakaan itse tuntenut heitä kovinkaan läheisiksi kirjaa lukiessa. Tuntui että aivan sama mitä hahmoille loppujen lopuksi tapahtuu. Toivotaan seuraavalta osalta vähän enemmän.



Alkuperäinen nimi: Authority, 2014
Arvosana: 2,5
Sivut: 382
Like, 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Jeff Vandermeer - Hävitys

Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

Hävitys aloittaa Jeff Vandermeerin Eteläraja -trilogian melko onnistuneella suorituksella. Juoni tuntui kuitenkin välillä aika laimealta, tarina ei tuntunut välillä etenevän yhtään mihinkään kun keskityttiin vaan päähahmona olleen biologin ajatuksiin menneestä elämästään. Voi olla että osa tapahtumista kietoutuu jossain kohtaa yhteen kirjan juonen kanssa, mutta uskallan epäillä. Kirjan idea itsessään on todella mielenkiintoinen ja nerokas, vaikka alku tuntuukin jotenkin tahmealta. Kaikki kirjan jännittävimmät tapahtumat tuntuvat sijoittuvan kirjan loppupuoliskolle ja tarina alkaa tiivistyä, sekä saa onnistuneesti pidettyä mielenkiintoani yllä.

Kirjan kuvauksen perusteella odotin melko karua maastoa (jota se ilmeisesti olikin), mutta lisäksi vielä ajattelin kirjan sisältävän paljon Avatar -tyyppistä meininkiä, kaikkine omituisine otuksineen ja kasveineen, mutta nyt se tuntui siltä osin melko laimealta. Kirjaan oli kuitenkin lisätty toisella tavalla mielenkiintoisia otuksia, vaikka sitten tuiki tavallinen delfiini, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan niin tavallinen veden nisäkäs. Kirjan loppu antoi paljon toivoa seuraavaa osaa kohtaan ja innolla jo odotankin että pääsen lainaamaan sen kirjastosta.

Palautteesta huolimatta kirjassa oli se jokin, joka sai lukemaan sitä vain eteenpäin ja yks kaks luin jo viimeistä sivua. Täytyy myöntää että Vandermeer tietää kuitenkin miten pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Kirjan kansi on myös mielestäni onnistunut ja kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Alkuperäinen nimi: Annihilation
Arvosana: 3,5
Sivut: 222
Like, 2015

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Veronica Roth - Outolintu

Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Chicagoon, jossa ihmiset ovat jaettu viiteen eri ryhmään luonteidensa perusteella; vaatimattomat, sopuisat, uskaliaat, terävät ja rehdit. 16-vuotias Tris on nyt valinnan edessä, hän saa kaikkien muiden 16-vuotiaiden tavoin valita oman osastonsa, jääkö hän perheensä kanssa vaatimattomiin vai jättääkö hän kaiken taakseen ja valitseekin jonkin muun osaston. Tris on kahden osaston vaiheilla, mutta pystyykö hän jättämään kaiken taakseen?

Outolintu on Veronica Rothin kirjoittaman samannimisen trilogian avausosa. Roth onnistui pitämään minut hyvin kiinni kirjassa, eikä lukemiseen lopulta mennyt kauaakaan. Jostain syystä juoni tuntui välillä junnaavan vähän paikoillaan, mutta lähti kuitenkin aina taas eteenpäin. Kirjassa oli paljon eri tapahtumia, mutta jotenkin jäin kaipaamaan enemmän mukaansa tempaavaa jännitystä ja kutkuttavia hetkiä, joita ei mielestäni kirjassa ollut loppujen lopuksi paljoa. Juoni ja idea oli kuitenkin hyvä ja viihdyttävä, mutta välillä tuntui erttä jotakin jäi puuttumaan, en vain osaa pukea sanoiksi mikä se jokin on. Olisin toivonut kirjaan vähän enemmän tunnetta, kun Trisin vanhemmat kuolivat tämän silmien edessä, ei nuorella tytöllä tuntuneet ajatukset juurikaan harhailevan heihin päin, kuten olisi luullut, vaan tyttö oli astunut vähän turhan nopeasti uskaliaan saappaisiin.

Tapahtumissa oli tietenkin mukana myös hiukan nuorta lempeä, joka antoi kirjalle kivan pienen säväyksen. Hahmoja oli moneen lähtöön, ja kuten monissa muissakin kirjoissa löysin täältäkin omat inhokkini ja suosikkini. Suosikiksini nousi Tobias eli "Neljä", jokin vain kaverin luonteessa vetosi minuun. Kovan ulkokuoren alta tuntui pikku hiljaa kuoriutuvan jotakin muuta. Inhokiksi asteli komeasti Peter raivostuttavalla luonteellaan ja itsekkyydellään.

Kirjan pohjalta on tehty myös saman niminen elokuva. Itse olen katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista ja täytyy sanoa että tapahtumat ovat aika paljon erilaisia. Kirjassa oli ehkä ripaus enemmän raakuutta, eikä päähenkilökään ollut aivan niin naiivi mitä elokuvassa. Myös kirjan loppu oli huomattavasti nopeatempoisempi mitä elokuvassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Divergent, 2011
Arvosana: 4
Sivut: 363
Otava, 2014

perjantai 3. tammikuuta 2014

Suzanne Collins - Matkijanärhi




Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 3/3)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 362
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510358306


Takakansi kertoo:

"Sarjan odotetussa päätösosassa vaakalaudalla ovat sekä Panemin valtakunnan kohtalo että Katnissin oma tulevaisuus. Kapinallisten pelastama Katniss kohtaa vaikeita valintoja: onko hänestä Capitolia uhmaavan kapinaliikkeen johtajaksi? Ja kuinka kipeitä ovat uhraukset, joita hirmuvallan kukistaminen vaatii?Paitsi loistava ja lennokas jännitysromaani, Matkijanärhi on myös ajatuksia ravisteleva kertomus elämän ja kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta. Se on yhtä aikaa hyytävä vertauskuva loppuun asti viedystä kilpailuyhteiskunnasta ja inhimillisen herkkä tarina nuoresta rakkaudesta.
 
Arvostelijan mielipide:

Todella jännittävän Nälkäpeli -trilogian päätösosa. Olen koko kirjasarjan ajan toivonut hiljaa mielessäni, että Katniss tekee kahden poikaystäväehdokkaan välillä oikean ratkaisun ja vihdoinkin se tapahtui, tosin ihan kirjan viimeisillä sivuilla, mutta sainpahan pienen romantiikannälkäni tämänkin kirjasarjan osalta tyydytettyä.

En kuitenkaan pitänyt tätä kirjaa niin hyvänä kuin kahta aikaisempaa osaa, johtunee varmaankin siitä että odotukseni olivat tämänkin kirjan kohdalla harvinaisen korkealla, koska aikaisemmatkin olivat niin hyviä. Juoni meni välillä aika vauhdilla eteenpäin, toisinaan juoni lopahti täysin ja välillä se taas junnasi paikoillaan, tässä kirjassa ei siis mielestäni ollut kultaista keskitietä laisinkaan. Itselleni jäi kuitenkin paljon kysymyksiä auki, joihin odotin saavani vastauksen juurikin tästä päätösosasta.

Kirjassa tuli toki välillä myös todella koskettavia kohtia, meinasi itselläkin kyynel vierähtää silmäkulmasta. Olisin ehkä toivonut tähänkin kirjaan hiukan samanlaista raakuutta kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassakin oli, ehkä se oli myös osasyynä etten oikein ollut tyytyväinen tähän.Kirjan loppukaan ei oikein säväyttänyt, itse olisin odottanut vähän erilaisempaa loppua.

torstai 2. tammikuuta 2014

Suzanne Collins - Vihan liekit




Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 2/3)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 353
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510358313


Takakansi kertoo:

Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan lemmensuhde olikin tekaistu! Katnissin ja Peetan kihlautuminen yleisön edessä ei voi enää pelastaa tilannetta. Kansannousut vyöhykkeillä on kukistettava. Jotta pääkaupunki Capitol ja presidentti Snow voisivat osoittaa voimansa, järjestetään nälkäpelin 75-vuotisjuhlan kunniaksi varsinainen peli: osallistujat arvotaan kaikkien jo kertaalleen voittaneiden joukosta muistuttamaan kapinallisia siitä, ettei vahvinkaan voi voittaa Capitolin valtaa. Katniss ja Peeta joutuvat jälleen taistelemaan hengestään...
 
Arvostelijan mielipide:

Tämä Nälkäpeli -kirjasarjan toinen osa oli myös todella hyvä. Kirjassa oli paljon hyviä juonenkäänteitä ja kirjan sai luettua yhdessä hujauksessa, alussa lukeminen tosin vähän tökki kun en päässyt juoneen ihan samantien mukaan, mutta se tempasi kuitenkin mukanaan myöhemmin, eikä päästänyt enää otettaan.

Olisin kaivannut hiukan enemmän tietoa menneisyydestä, kuten jo ensimmäisen kirjan kohdalla, etenkin Capitolista ja kaikenmaailman vyöhykkeistä. Ehkä näitä valotetaan sarjan päätösosassa, tai ehkä ne vain jäävät kokonaan auki.

Kirjassa huomasi hyvin, kuinka päähenkilöt olivat kasvaneet henkisesti sitten ensimmäisen kirjan, Katnisskaan ei tuntunut enää ihan niin teinitytöltä ja Peeta niin mielettömän sinisilmäiseltä. 

Kaikenkaikkiaan tämä kirja oli harvinaisen onnistunut jatko-osa Nälkäpeli -trilogialle ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille jännityksen ystäville.

Suzanne Collins - Nälkäpeli





Kirjasarja: Nälkäpeli (osa 1/3)
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 335
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510341513


Takakansi kertoo:

"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...
 
Arvostelijan mielipide:

Aivan äärimmäisen jännittävän Nälkäpeli -trilogian ensimmäinen osa.

Vaikka kirja oli alusta loppuun kutkuttavan jännittävä ja välillä hieman rajukin, löytyy seasta silti pientä romantiikkaakin ja todella koskettavia kohtauksia.

Kirjaan pystyi todella hyvin eläytymään erinomaisten kuvailujen takia, tuntui kuin olisi itse ollut yhtenä kilpailijoista keskellä Nälkäpeliä. Kirjan juoni on kerrassaan nerokas ja mukaansatempaava, eikä se jätä lukijoitaan kylmäksi.

Päähenkilöt ovat todella mielenkiintoisia ja heihin on hyvä samaistua. Hurmuripoika Peeta antaa kirjalle vielä todella hyvän lisämaun, vaikkakin hän onkin melko sinisilmäinen joissakin kirjan kohtauksissa. Katniss oli myös välillä todellinen teini, mutta kuitenkin niin urhea ikäisekseen.

En tosiaan ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää kirjaa. Alunperin katsoin kirjasta kertovan elokuvan, jonka jälkeen halusin ehdottomasti lukea kirjatkin (jotka ovat mielestäni vielä parempia kuin elokuva), ja nyt olen koukussa tähän sarjaan. Tämän kirjan voisin lukea uudelleen ja uudelleen.