Helsinkiläisen mahtisuvun mailta löytyy kontti, jonka sisälle on hukutettu ruumis.
Kun rikoskomisario Paula Pihlaja alkaa tutkia tapausta, jäljet johtavat perheyrityksen vuosien takaisiin liiketoimiin Afrikassa. Mitä suvun jäsenten hallittu ja huoliteltu ulkokuori peittää? Ketä he ja perheyrityksen uskolliset työntekijät vaikenemisellaan oikein suojelevat?
Samaan aikaan Paulan oma elämä järkkyy. Häntä piinaa kohtalo, johon hän olisi voinut menneisyyden valinnoillaa vaikuttaa.

Helsingistä löytyy kontti, jonka sisältä paljastuu konttiin hukutetun afrikkalaisen naisen ruumis. Poliisit alkavat tutkia tapausta ja pian alkaa löytyä johtolankoja jotka johtavat suoraan Lehmusojien perheyrityksen uumeniin.

Huhhuh, olipas tässä juonessa jos jonkinmoista kiemuraa ja käännettä, ettei meinannut kyydissä pysyä. Kontti on todella taidokkaasti ja koukuttavasti kirjoitettu rikosromaani, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Arvuuttelin monen vaihtoehdon kanssa kuka voisi olla murhaaja, mutta loppujen lopuksi se ei ollutkaan kukaan heistä, vaan itselleni tuli tämä henkilö ihan puskista.

Perheen kulisseissa on sattunut ja tapahtunut, itse olin lopuksi aivan pyörällä päästäni että kuka oli ja koska oli, kenen kanssa tämä nyt olikaan taas ollut. Kirjassa nousevat esille niin rasismi, mustasukkaisuus kuin kostonhimokin.


Sivumäärä: 304
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Erin Hunter: Veren ja luun voima

 

Norsu, jolla on ainutlaatuinen lahja. Leijona, jolla o vaarallinen tavoite. Paviaani, joka tietää kauhean totuuden.
Uljasmaan eläimiä johtaa nyt murhaaja. Löytävätkö Taivas, Oka ja Peloton toisensa - ja keinon, jolla hirveä johtaja selätetään?

Oka tietää totuuden Piikin karmivasta salaisuudesta ja on sen vuoksi hengenvaarassa. Hän pakenee yhdessä paviaaniystävänsä Pöpin kanssa ja törmää toiseen paviaanilaumaan, joka kertoo enemmän Piiki  petollisuudesta. Taivas etsii laumansa kanssa epätoivoisesti suurta emoa, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Peloton on päättänyt saada itselleen nuorista leijonista koostuvan lauman ja tämän avulla päihittää koko savannia uhkaavan Jätin lauman. Lopuksi on suuren taistelun aika, mutta kenen puolella kukin taistelee?

Uljasmaan kolmas osa jatkaa yhtä jännittävällä tunnelmalla kuin kaksi edeltäjäänsäkin. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja jokainen on omalla tavallaan sympaattinen. Edelleen yksi ehdoton lempparini on Peloton, joka on päättänyt kostaa isänsä kuoleman ja vihdoinkin tähän tarjoutuu tilaisuus.

Odotan mielenkiinnolla millaisen päätöksen sarja saa ja kuinka kaikille tarinan hahmoille tulee lopulta käymään. Lopuksi suuren emon henki löytää itselleen uuden ruumiin johon majoittua, mutta keneen se on mennyt, se selvinnee seuraavassa osassa.


Alkuperäinen teos: Blood and bone, 2018
Sivumäärä: 309
WSOY, 2021
Arvosana: 4,5/5

Nadine Matheson: Palapelimies

 

Kun murhaaja alkaa levitellä ruumiinosia pitkin Thames-joen rantapenkereitä, rikoskomisario Anjelica Henley saa tapauksen tutkittavakseen. Pian selviää, että ruumiita on enemmän kuin yksi ja lisää on tulossa.
Käynnistyy psykologinen kilpajuoksu, jossa ovat vastakkain tuntematon kopiomurhaaja, häntä jahtaavat poliisit ja vankilassa istuva alkuperäinen paloittelumurhaaja, palapelimies Peter Olivier.
Muistot palaavat piinaavina Henleyn mieleen, kun hän joutuu kohtaamaan sarjamurhaajan, joka oli puukottaa hänet hengiltä.

Palapelimies lempinimen saanut paloittelumurhaaja Olivier istuu vankilassa, mutta pian kaupunkiin alkaa ilmestyä ruumiita, jotka vaikuttavat pelottavasti Olivierin uhreilta. Poliisit alkavat tutkia tapausta ja samaan aikaan Olivier suunnittelee pakoaan vankilasta. Kun Olivier on vapaalla jalalla on poliiseilla tutkittavanaan kahden sarjamurhaajan mittelöt, joissa ruumiita vain tulee.

Taidokkaasti kerrottu Palapelimies on melko raakaa luettavaa paikka paikoin, eikä tämän vuoksi sovi heikkohermoisille. Juoni pitää hyvin otteessaan alusta loppuun asti, vaikkei kirjassa sinänsä mitään mystisyyttä olekkaan, vaan kaikki kerrotaan ihan avoimesti heti alusta lähtien.

Olivier on murhaajanroolissaan aika karmiva tyyppi, enpä haluaisi törmätä tähän kaveriin kadulla, tai missään muuallakaan. Olivier osaa manipuloida ihmisiä ja saa heidät melkein syömään kädestään, huolimatta siitä että tietävät tämän taustoista. Henley puolestaan on oiva esimerkki virkavallan edustajasta, joka joutuu rikollisen piinaamaksi, lopulta pelkotilat osoittautuvat niin voimakkaiksi että sitä kuvittelee näkevänsä kyseisen rikollisen kaikissa vastaantulevien kasvoissa.

Vähän rankemmista dekkareista pitävät tulevat varmasti pitämään myös tästä.


Alkuperäinen teos: The jigsaw man, 2021
Sivumäärä: 463
Otava, 2021
Arvosana: 4,5/5

Elly Griffiths: Maan alla

 

Arkeologi Ruth Galloway löytää maanalaisesta tunnelista luita, jotka on vastikään haudattu - ja sitä ennen keitetty. Onko kyseessä kannibalismi? Entä kuka murhaa kylmäverisesti kodittomia ja kaappaa naisia? Ruth ja komisario Harry Nelson taistelevat aikaa vastaan etsiessään syyllistä. Ainoa johtolanka on salaperäinen mies, joka ilmestyy keskelle tietä ja katoaa sitten jättäen jälkeensä vain valtavan reiän asfalttiin.
Yhtäkkiä vaara tuntuu vaanivan lähempänä Ruthin kotia kuin koskaan. Ennen kuin on liian myöhäistä, Ruthin ja Nelsonin on selvitettävä, mitä perhe heille todella merkitsee.

Arkeologi Ruth löytää vanhoja luita maanalaisesta tunnelista, jotka pienen tutkimisen jälkeen osoittautuvatkin odotettua tuoreemmiksi ja poliisit alkavat miettiä kannibalismia yhtenä vaihtoehtona. Samaan aikaan kodition mies ilmoittaa naispuolisen ystävänsä kadonneeksi ja pian tämän jälkeen kodittomia alkaa löytyä murhattuna ympäri kaupunkia. Liittyvätkö tapaukset yhteen? Poliisit ottavat tapauksen hoitaakseen, mutta heillä ei tunnu olevan minkäänlaisia johtolankoja.

Takakannen luettuani ajattelin kirjan olevan melko raaka huomatessani sanan kannibalismi, mutta se ei sitä kuitenkaan ollut, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Kirja on todella mielenkiintoista ja koukuttavaa luettavaa alusta loppuun asti, poliisityön ohella saa sukeltaa myös mukaan heidän ihmissuhdekiemuroihin.

Pidin todella paljon kirjan hahmoista, varsinkin Ruthista ja Nelsonista, jotka ovat tuntuneet ajautuvan jonkinmoiseen oravanpyörään tunteidensa kanssa.

Kirja kuuluu Ruth Galloway mysteereihin ja tämä onkin niistä yhdeksäs. En ole itse aiemmin tutustunut näihin teoksiin, mutta tämän luettuani voisin hyvin lukea myös toisenkin, oli tämä sen verran taidokkaasti kerrottu.


Alkuperäinen teos: The chalk pit, 2017
Sivumäärä: 352
Tammi, 2021
Arvosana: 4,5/5

BB Easton: Sex / life neljä miestäni

 

Sex / life neljä miestäni on tuolilta pudottavan hauska ja suorasukainen kuvaus naisen seksuaalisuudesta. Mitään ei jää piemntoon, kun BB Easton kertoo entisistä poikaystävistään - ja siitä mikä vaikutus heillä on Eastonin avioelämään.
Yritettyään turhaan piristää avioliittonsa väljähtänyttä seksielämää BB kääntyy päiväkirjansa puoleen. Sinne hän kirjoittaa muistojaan entisistä poikaystävistään. Noista tatuoiduista, testosteronia tihkuvista pahoista pojista, joiden kanssa pinkkitukkainen punkkarityttö vietti nuoruutensa.
Jos sellaista intohimoa ei pääsisi enää kokemaan, siitä voisi ainakin kirjoittaa. Kenenkään ei tarvitsisi tietää...
Vaan kuinkas käykään? Aviomies Ken löytää salaisen päiväkirjan. Ja päättää panna paremmaksi. Eastonia odottaa elämänsä yllätys.

BB on kyllästynyt omaan seksielämäänsä ja päättääkin alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa nuoruuden menneistä tuulista ja hurjaakin hurjemmista poikaystävistään. BB:n epäonneksi tai onnekseen hänen aviomiehensä löytää tämän päiväkirjan ja päättää pistää paremmaksi kuin menneet heilat. BB alkaakin käyttää päiväkirjojaan pienenä töytäisynä ja kirjoittaakin sinne juuri sen mitä miehensä haluaa tekevän.

Pidin paljon kirjan kirjavasta hahmojoukosta, vaikkakin BB:n ajatukset ja teot vaikuttivat välillä todella pikkumaisilta, mutta kai me kaikki joskus olemme vähän pikkumaisia.

Kirja ei sisällä pelkkiä eroottisia kohtauksia vaan se on täynnä huumoria ja tunnekuohuja, parasta kaikessa on että tapahtumat perustuvat BB:n omaan elämään, tietenkin pienellä twistillä ja lisämausteella jottei kukaan tunnista itseään, tai jottei BB:n aviomies saisi koskaan tietää.

Kirjan pohjalta on tänä vuonna tulossa myös draamakomediasarja Netflixiin, en malta odottaa!


Alkuperäinen teos: 44 chapters about 4 men, 2016
Sivumäärä: 320
Minerva, 2021
Arvosana: 4,5/5

Sanna Wikström: Elämä ensin

 

Nelikymppisten ystävysten, Pepin, Annikan ja Tommin maailma pyörähtää ympäri, kun menestynyt juristi ja ikisinkku Annika saa samalla lääkärikäynnillä kuulla sairastavansa rintasyöpää ja odottavansa lasta. Annika haluaa kuolla "oikein" ja ryhtyy valmistautumaan kuolemaansa, kirjoittamaan kirjeitä syntymättömälle lapselle ja värväämään Pepistä äitiä. Kun Annika alkaa etsiä lapselle sopivaa isää Pepin rinnalle treffipalvelusta, mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan.

Elämä ensin on todella koskettava kertomus syövän kanssa taistelusta, kuinka se vaikuttaa sairastuneeseen ja hänen läheisiinsä. Kirjassa käy hyvin selväksi myös ystävien läsnäolon ja tuen tärkeys, kuinka Peppikin oli valmis laittamaan kaiken peliin jotta hänen parhaalla ystävällään olisi mahdollisimman hyvä ja ikimuistoinen elämä syövästä huolimatta.

Kirja ei kuitenkaan ollut pelkkää synkistelyä, päin vastoin, se sisälsi myös paljon huumoria kun ihmissuhteissa takkuileva Peppi onnistui aina jollakin tavalla saamaan treffiseuralaisiltaan oudoksuvia katseita tai jopa sai nämä karkaamaan paikalta.

Kirjan loppu jätettiin vähän lukijan omien tulkintojen varaan, kuinka Annikan lopulta kävi ja löysikö Peppi vihdoinkin onnen rakkauselämäänsä. Loppu ei kuitenkaan itseäni haitannut, mielestäni loppu oli juuri oikeanlainen ja kaikki kääntyi ainakin suurimmaksi osaksi parhain päin.


Sivumäärä: 318
Otava, 2021
Arvosana: 5/5

Erin Hunter: Hehkuva tähti

 

Vuoristokissojen joukkioiden ensimmäisessä suuressa taistelussa on vuodatettu verta neljän tammen notkoon, ja kaikkien pesätovereita on kaatunut. Nyt kissojen on keksittävä, miten jatkaa eteenpäin.

Vaikka kissat ovat vannoneet keskinäistä rauhaa, asiat eivät ota sujuakseen. Harmaa Siipi on menettänyt Kilpikonnan Hännän ja luovuttanut päällikkyyden Myrskylle, eikä hän enää löydä paikkaansa. Kirkkaan Taivaan ote metsän kissoista alkaa lipsua, kun hänen joukkoonsa liittyy vaarallinen yksisilmäinen kulkukissa.

Ja mikä pahinta, kissaleirejä uhkaa jokin tuntematon, kohtalokas sairaus. Vain yksi asia voi pelastaa heidät: heidän on löydettävä hehkuva tähti.

Klaanien synty -saaga saa jatkoa Hehkuvalla tähdellä, joka on sarjan neljäs osa. Kissat kohtaavat taas vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja kissojen usko toisiinsa alkaa horjua. Klaanit ovat vihdoinkin alkaneet elää rinnakkain, kunnes yksi kissa on tuhota kaiken.

Kirjassa on onnistuttu taas hienosti kuvaamaan kissojen elekieltä ja elämää. Soturikissojen pariin on aina mukava uppoutua kerta toisensa jälkeen, vaikka kirjat ovatkin alkaneet toistaa itseään, on niissä silti jokin koukku joka saa minut palaamaan aina uudelleen kissojen seikkailujen syövereihin.


Alkuperäinen teos: Warriors, Dawn of the Clans: The Blazing Star, 2014
Sivumäärä: 294
Art house 2020
Arvosana: 4/5

Erin Hunter: Ensimmäinen taistelu

 

Nuori Myrsky on palannut turvallisesti isänsä Kirkkaan Taivaan leiristä nummelle Harmaan Siiven luokse.
Kissojen välirikko kuitenkin syvenee koko ajan. Harmaa Siipi uskoo edelleen, että joukkiot voisivat elää rauhanomaisesti rinnakkain, mutta Kirkas Taivas puolestaan on tiukasti sitä mieltä, että ainut keino ovat ankarat säännöt ja rajatut reviirit.

Kahden veljeksen välisistä väärinymmärryksistä alkanut vihoittelu on räjähtänyt käpäliin, ja nyt joka ikisen alueelle asettuvan kissan - vuoristolaisen, kulkukissan tai kotikissan - on valittava puolensa.

Kirkkaan Taivaan ja Harmaa Siiven välit tulehtuvat entisestään Kirkkaan Taivaan yrittäessä vimmatusti suurentaa omaa reviiriään, Harmaa Siiven joukko on puolestaan sitä mieltä että metsä kuuluu kaikille. Harmaa Siiven klaania kohtaa uusi vaara kun Kilpikonnan Hännän pennut varastetaan, eikä pelastusretki mene aivan suunnitelmien mukaan ja taas kissojen joukko kohtaa suuren surun.

Petollinen Kirkas Taivas pettää veljensä ja usuttaa klaaninsa kissat Harmaa Siiven ja tämän klaanin kimppuun ja kuolonuhreja tulee liian paljon. Taistelun päätteeksi kissat törmäävät ensimmäistä kertaa Tähtiklaaniin.

Soturikissojen juoni on jälleen kerran mukaansa tempaava ja täynnä juonenkäänteitä. Tämä osa on yksi koskettavimmista Soturikissa kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut, hahmot kokivat niin monia koskettavia menetyksiä.

Kirjat kuitenkin pyörivät aika paljon samojen teemojen ja aiheiden ympärillä ja alkavat pahasti toistaa itseään kerta toisensa jälkeen. Juoni on jokaisessa pikkuisen erilainen, mutta tapahtumat toistavat itseään, hahmot vaan vaihtuvat. Toivoisinkin seuraavalta osalta nyt jotain aivan uutta, mitä ei ole Soturikissojen elämässä vielä tapahtunut.


Alkuperäinen teos: Warriors, Dawn of the Clans: The First Battle, 2014
Sivumäärä: 319
Art house 2019
Arvosana: 4/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

 

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

Vihdoinkin sain huippusuositun Harry Potterin viimeisenkin osan luettua läpi. Tämä kirjasarja on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion, joka jatkuu yhä edelleenkin, monien vuosienkin jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kirjan juoni jatkaa yhtä jännittävänä alusta loppuun asti ja tämä on ehdottomasti yksi lempparini Harry Potter kirjoista.

Harry joutuu vihdoin ja viimein kohtaamaan kaikkien pelkäämän Voldemortin. Itse hiukan petyin tähän suureen lopputaisteluun. Kirjat kuitenkin alustivat monen teoksen verran tätä suurta lopputaistelua jonka varassa koko maailma on, mutta sitten kun aika vihdoin tuli, oli se ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Lukemisen aikana sain kokea paljon erilaisia tunnetiloja, mikä on aina mahtavaa kirjaa lukiessa, kuinka saa uppoutua kirjaan niin totaalisesti että alkaa elämään sen mukana. Jäi myös hiukan harmittamaan kun yksi kirjan hahmoista kuoli, mutta asia aika hyvin sivuutettiin loppujen lopuksi eikä sitä jääty sen enempää pohtimaan.

Kirjan lopetuksesta pidin paljon, kuinka lukijat saavat tietää mitä Harrylle, Hermionelle ja Ronille kuului vuosia myöhemmin, mitä heistä lopulta tuli. Aivan mahtava kirjasarja.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007
Sivumäärä: 828
Tammi, 2008
Arvosana: 4,5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

 

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkein järkyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja. Miksihän?

Puoliverinen prinssi on jälleen hyvä taidonnäyte Rowlingilta, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan uskomattoman viihdyttävän ja koukuttavan juonen Harry Potter kirjoille. Kirja on paras tähän astisista Potter kirjoista, mutta myös yksi surullisimmista Dumbledoren vuoksi.

Tässä osassa Dumbledore alkaa valmistaa Harrya tämän tietämättä tulevaan koitokseen, jossa Harry kohtaa koko velhomaailman pelätyimmän velhon, Voldemortin. Harry alkaa avata myös sydäntään aika yllättävällekin taholle, mutta pelkää mitä hänen ystävänsä siitä ajattelevat.

Harry on hahmona paljon siedettävämpi verrattuna aikaisempaan osaan Feeniksin kiltaan. Vieläkin Harryn jopa vähän piikikäskin luonne tulee esiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hermione ja Ron puolestaan ovat aivan ihana pari kissa-hiiri leikkeineen kaikkineen.

Jään innolla odottamaan mitä Harry Potter -kirjasarjan viimeinen osa, Kuoleman varjelukset tuo tullessaan.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Half-blood prince, 2005
Sivumäärä: 698
Tammi, 2006
Arvosana: 4,5/5

Jari Salonen: Ristilukki

 

On toukokuun alku ja Porkkalanselällä puhaltaa leppoisa koillistuuli. Jaakolan ja Zettermanin kevätpurjehdus saa yllätyskäänteen, kun karille ajautuneesta veneestä löytyy kuoliaaksi ammuttu aviopari. Juttu päätyy sairauslomaltaan KRP:hen palanneen Jaakolan pöydälle, eikä Zettermankaan malta pitää siitä sormiaan erossa.

Alussa teon takana näyttävät olevan vainajien hämärät liiketoimet ja kadonnut miljoonaomaisuus, mutta kun uhreja tulee lisää, motiivia on etsittävä muualta. Mammonan sijasta vaikuttimena saattaakin olla mustasukkaisuus, sillä Ritari Nuhteeton ei ehkä olekaan aivan niin puhdas pulmunen kuin nimi antaisi ymmärtää.

Ristilukki on taidokkaasti kerrottu dekkari, jonka juoni pitää hyvin otteessaan alusta loppuun saakka. Tekijäksi arvottiin vaikka ja ketä, eikä kirjailija paljastanut liikaa oikean tekijän henkilöllisyydestä, joten se pysyi mysteerinä aivan viime metreille saakka.

Dekkarissa seurataan paitsi poliisin työtä, myös tutustutaan hahmojen normaaliin elämään unohtamatta heidän varsin ihmismäisiä ongelmiaan. Olisin toivonut kuitenkin enemmän paneutumista murhatapauksiin löytöhetkellä, nyt tuntui että tämä osa jäi vähän taka-alalle.

En ole ennen lukenut Zetterman sarjasta yhtään kirjaa ja tämä on jo sarjan kuudes osa, mutta en kokenut jääväni mistään pimentoon vaikka aloitinkin sarjan aivan väärästä kirjasta. Ehkä tulevaisuudessa uppoudun enemmänkin Zettermanin kuvioihin.

Sivumäärä: 349
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Jenni Multisilta: Mitä tapahtui merenneidoille

 

"Mitä tekisit, jos tietäisit, että olen täällä yhä?"

Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, mutta keskittymistä varjostaa hänen parhaan ystävänsä katoaminen. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan - ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?

Sairaalloinen kunnianhimo ajaa ystävykset yhä vaarallisemmaksi käyvään leikkiin terävässä psykologisessa trillerissä.

Nyt täytyy myöntää että Mitä tapahtui merenneidoille on todella vaikuttava teos ja todellakin saa lukijankin epäilemään omaa mielenterveyttään. Kirjan tapahtmat sijoittuvat sekä menneisyyteen, että nykyisyyteen. Menneisyydestä paljastetaan ripauksittain mitä Lindalle on saattanut tapahtua ja nykyisyydessä kerrotaan pikku hiljaa mitä todella tapahtui, eikä todellakaan suuria palasia kerrallaan.

Itse olin niin pyörällä päästäni että kävin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi Lindan kohtalosta, joista yksikään ei lopulta tainnut osua oikeaan. Osan kirjan tapahtmista osasin ennustaa, mutta ennustuksetkin vaihtuivat välillä todella epävarmoiksi.

Juoni pitää todella hyvin otteessaan, eikä kirjan tapahtumia pysty 100% ennustamaan etukäteen, vaan kirjailija antaa lukijoilleen pieniä palasia sieltä täältä, pieniä mahdollisuuden jyviä. Kirjassa on todella paljon erilaisia tapahtumia ja sain rakentaa päässäni palapeliä yrittäessäni miettiä mikä on totta ja mikä harhaa.

Varjakansaari jäi todella mystiseksi paikaksi ja olisikin upeaa päästä käymään siellä ja fiilistellä kirjan tapahtumapaikkaa. Pakko myöntää että Googletin Varjakansaaren ja kyllähän se talo aika aavemmaiselta suurimmassa osassa kuvia näytti.


Sivumäärä: 325
Like, 2021
Arvosana: 5/5

Jarkko Tontti: Haava

 

"Ihmisenä olemisen haavaa ei hyvinvointivaltio paranna."

Kun vuosia huumekoukussa roikkunut tytär kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin. Oliko kuolema helpotus, vai olisiko toivoa sittenkin ollut? Mitä tapahtui, ja ketä siitä voi syyttää?

Haavassa käsitellään oman lapsen kuolemasta selviytymistä, kun Gretan päihderiippuvainen tytär löydetään kuolleena ja kuolemansyyksi epäillään itsemurhaa. Greta ei usko että hänen tyttärensä olisi hypännyt omaan kuolemaansa, vaan alkaa itsepintaisesti selvittää tyttären kuoleman outoja piirteitä. Samaan aikaan Gretan ex-mies Johannes tuskailee alkoholismin kourissa ja miettii liittyykö hän itse lapsensa kuolemaan.

On surullista kuinka Greta kyllästyi oman lapsensa tekosyihin ja epäonnistumisiin, eikä lopulta edes uskonut tyttärensä pääsevän irti aineista. Vanhemmankaan rooli ei ole tuossa tilanteessa varmasti todellakaan helppo, mutta vanhemman tuki on varmaan tärkeä lähtökohta parantumiselle.

Valitettavasti monet ihmiset kamppailevat juuri samanlaisten asioiden kanssa kuin Greta ja Johannes tässä teoksessa. Varsinkin kirjan loppu Jeminan kertomana saa miettimään, että vaikka Jemina ei pystynyt pysymään erossa huumeista, hän kuitenkin lopulta sisimmässään halusi juuri sitä - pysyä erossa huumeista.

Sivumäärä: 238
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla

 

"Pappa, millainen on karjalainen?" kysyn papalta kahvipöydän ääressä.
Pappa hörppää kahvia ja raapii päätään. "No onpas metka kysymys", hän sanoo. "Mistä sie tuollaisen keksit?"

Jorma on pikkupoika, kun hänen perheensä saa tiedon, että viimeinen evakkojuna Karjalan Impilahdesta lähtee kahden tunnin kuluttua. Siitä alkaa pojan pitkä matka, joka on täynnä syrjintää ja seikkailuja, muuttoja ja musiikkia, sekä kummituksia ja karjalanpiirakoita. Kun Jorma etsii omaa paikkaansa uudesta kodista, hän oppii, mitä asioita elämässä ei voi ostaa rahalla.

Jorma-papan tarina on täynnä lämmintä huumoria ja suuria tunteita. Samalla se on sydäntäsärkevän koskettava vastaus Lotan kysymykseen.

Papan kanssa kahvilla on todella koskettava kirja Jorma-papan lapsuudesta ja nuoruudesta. Pappa vei todellakin oman sydämeni, aivan ihana persoona. Hän muistuttaa minua paljon omista edesmenneistä isoisistäni, jotka olivat niin kultaisia ja huumorintajuisia, mutta omasivat myös semmoisen suorasanaisenkin puolen, aivan kuten kirjan kautta välittyy myös tämän papan luonne.

Papan muistelmista käy hyvin ilmi miten vaikeaa tohon aikaan elämä on ollut, varsinkin evakkoperheillä joiden on pitänyt muuttaa jopa nimensä sopeutuakseen uuteen yhteisöön. Kirjasta välittyy myös miten vanhat tavat ovat jääneet elämään vanhemmissa ihmisissä, kun on tyydytty paljon vähempään kuin nykyään.

Kirja on koskettavaa luettavaa monellakin tapaa, kuinka pappa muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja puhuu omista vanhemmistaan ja tuntemuksistaan. Lotan ja papan kahvipöytäkeskustelut muistelujen välillä piristivät kirjaa todella paljon.

Kirjassa oli mukana vanhoja valokuvia Jorman elämänvarrelta. Yllätin itseni hymyilemästä kun katsoin vuoden 2002 mökkikuvaa, jossa Jorma on saanut komean saaliin.

Seurasin jonkin Lotan ja papan saamaa höykytystä joka on aivan käsittämätöntä, kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin sydämettömiä että alkavat haukkua heitä heidän lauluäänestä lähtien. Aivan käsittämätöntä. Tällä parivaljakolla on sydän täynnä kultaa, eikä heidän lauluissaan ole todellakaan mitään vikaa, päin vastoin, tämä kaksikko on varmasti piristänyt monien ihmisten korona-arkea - itseni mukaan lukien.


Sivumäärä: 312
Tammi, 2020
Arvosana: 5/5

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

 

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita?
Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä?
Mistä tunnet sä molopään?
Anna-Leena Härkönen vastaa näihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään ja ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, vessajononatsit, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan. Vastaansanomaton uusi kirjoituskokoelma laittaa aikamme ilmiöt halki, poikki ja pinoon.

Kuten takakannessa lupailtiin niin tämä teos on kyllä rehellisen riemastuttava, piristi ainakin omaa päivääni. Kirjassa on useita lyhyitä kirjoituksia Härkösen omasta elämästä ja ajatuksista jotka eivät hauskoilla letkautuksillaan jätä kylmäksi. Olis niin kiva on vähäisestä sivumäärästään huolimatta oikea mielen nostattaja ja kivan kevyttä luettavaa.

Tykkään lukea Härkösen kirjoja ja pidän hänen tavastaan ajatella välillä tyyliin" jos ei oo sulle fine niin ei oo mun ongelma". Hän ei myöskään säästele sanoissaan, vaan antaa tulla.


Sivumäärä: 141
Otava, 2021
Arvosana: 4

Johanna Elomaa: Sinä päivänä kun synnyin

 

Pinja ja Keiju on erottamaton parivaljakko, joka uskoo, että kohtalo on omissa hyppysissä ja jokainen kesäyö kuplivassa Helsingissä voi olla se merkityksellisin. Lopulta yliopiston luentosalit käyvät liian ahtaiksi, ja on muutettava elämän suunta. Minkälainen seikkailu odottaa turismiin heräilevässä Kaakkois-Aasiassa, Afrikan savanneilla ja New Yorkissa, jossa terrorismi muuttaa yhdessä hetkessä maailman? Onko valinnoillamme lopulta merkitystä, vai kulkeeko elämämme ennalta määrättyä polkua pitkin?

Sinä päivänä kun synnyin kertoo Pinjan ja Keijun ystävyydestä, sekä Pinjan koskettavasta elämästä. Tapahtumat sijoittuvat vuosien 2000 ja 2020 välille, joiden aikana kirjassa törmätään useampiinkin tragedioihin, kuten Afrikan salametsästykseen, WTC-tornien terrori-iskuun ja Tsunamiin. Kirja on todella koukuttavaa luettavaa ja saa lukijan varmasti käymään paljon erilaisia tunetiloja läpi - surua, pettymystä, vihaa ja iloa.

Aluksi en meinannut saada tekstistä oikein otetta, mutta pian suunta muuttui aivan täysin ja uppouduin Pinjan elämään ihan totaalisesti. Pidin paljon Pinjasta hahmona, hän on hyväsydäminen ihminen, joka avaa tunteitaan ja ajatuksiaan kirjoittamalla ne vihkoonsa. Pinja joutuu kokemaan elämänsä aikana todella paljon surua ja menetystä, mutta selviää kuitenkin mitä kamalimmista tapahtumista ja pystyy jatkamaan elämäänsä. 

Täytyy myöntää että kirjan loppu sai kyyneleetkin valumaan kasvoillani, oli se sen verran koskettava, eikä kyynelhanojen avaamiselta vältytty muutenkaan. Todella loistava teos.


Sivumäärä: 395
Otava, 2021
Arvosana: 5

Tiina Saari & Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään

 

Mitä tapahtui 16-vuotiaalle Raisa Räisäselle Tampereen yössä 20 vuotta sitten?
Mihin raumalainen 18-vuotias Markus Leväniemi katosi ruotsinlaivalta aamuyöllä?
Ei jälkeäkään kertoo yhdentoista kadonneen suomalaisen tarinan. Osa heistä on yhä kadoksissa, osa on löytynyt tavalla tai toisella. Laadukkaasti kirjoitetut tarinat perustuvat pääosin poliisien ja omaisten haastatteluihin. Kirjassa tarkastellaan katoamisten taustalla olevia syitä ja sitä, miten omaiset selviävät: Jos kadonnutta ei löydy, surutyö ei voi kunnolla alkaa. Läheiset jatkavat etsimistä.

Kirjassa tutustutaan 11 kadonneeseen suomalaiseen, joista heidän omaiset ja läheiset kertovat. Jokainen tapauksista on surullista luettavaa, enkä voi kuvitellakaan millainen tuska omaisilla on ollut tai on yhä edelleen, ei kai tuollaisesta koskaan pääse kokonaan yli.

Joissain tapauksista jäin vähän miettimään poliisin panosta, toki heilläkin on omat sääntönsä ja ohjeensa joita kuuluu noudattaa, mutta vähättely omaisten hätään ei liene yksi niistä, saatika se että puhutaan kadonneen pojan äidille että poika on joutunut kalanruoaksi ruotsinlaivalla, järkyttävää.

Kirja saa miettimään että kuinka pienestä elämä on oikeasti loppujen lopuksi kiinni. Sinun tarvitsee suututtaa vain yksi ihminen tai nousta kerran väärään autoon ja se on siinä. Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja herättää lukijassa varmasti paljon ajatuksia ja itse ainakin aloin pohtimaan enemmänkin kadonneiden kohtaloita.


Sivumäärä: 276
Into, 2020
Arvosana: 4,5

Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz

 

Hollanninjuutalaisen lääkärin Eddy de Windin keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuljetettiin Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen jo lähestyessä Auschwitzia, de Wind alkoi pitää peitenimellä salaista päiväkirjaa. Syntyi ainutlaatuinen dokumentti historian synkimmästä loukosta, jonka pimeyteen Eddyn ja Friedelin välinen rakkaus toi valoa.

Olen odottanut tämän kirjan lukemista kuin kuuta nousevaa, varatessani tämän olin lähes sijalla 300, eli aikaa on mennyt monta kuukautta. Nyt sain sen vihdoinkin kirjastosta luettavaksi.

Pääteasema Auschwitz on synkkää luettavaa, ja on ihmeellistä kuinka positiivisiakin jotkut ihmiset kirjassa ovat, vaikka käytännössä odottavat vain milloin on heidän aikansa lähteä - tavalla tai toisella. Ihmiset osasivat suurimmaksi osaksi pitää yhtä, vaikka raa'at SS-miehet tekivätkin heidän elämästään suoraan sanottuna helvettiä.

Kirja on kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoista luettavaa, sillä se antaa realistisen kuvan Auschwitzin tapahtumista, onhan sen kirjoittaja ollut yksi monista onnettomista vangeista. En voi kuvitellakaan kuinka hankalaa kaiken tapahtuneen jälkeen on ollut yrittää elää taas normaalia elämää.

Tämä teos on todella hyvää historiallista luettavaa ja suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen, vaikka sen lukemista voikin joutua odottamaan jos kirjastosta aikoo lainata. On se kuitenkin odottamisen arvoinen.

Alkuperäinen teos: Eindstation Auschwitz, 1943-1945
Sivumäärä: 253
WSOY, 2020
Arvosana: 4,5