Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

 

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita?
Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä?
Mistä tunnet sä molopään?
Anna-Leena Härkönen vastaa näihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään ja ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, vessajononatsit, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan. Vastaansanomaton uusi kirjoituskokoelma laittaa aikamme ilmiöt halki, poikki ja pinoon.

Kuten takakannessa lupailtiin niin tämä teos on kyllä rehellisen riemastuttava, piristi ainakin omaa päivääni. Kirjassa on useita lyhyitä kirjoituksia Härkösen omasta elämästä ja ajatuksista jotka eivät hauskoilla letkautuksillaan jätä kylmäksi. Olis niin kiva on vähäisestä sivumäärästään huolimatta oikea mielen nostattaja ja kivan kevyttä luettavaa.

Tykkään lukea Härkösen kirjoja ja pidän hänen tavastaan ajatella välillä tyyliin" jos ei oo sulle fine niin ei oo mun ongelma". Hän ei myöskään säästele sanoissaan, vaan antaa tulla.


Sivumäärä: 141
Otava, 2021
Arvosana: 4

Samuli Antila - Rajat ja muita kauheita tarinoita

Kirja sisältää seitsemän Samuli Antilan parhainta kauhunovellia Keikka, Juoksuhauta, Viheltäjä, Rallikuski, Rajat, Synnytetty ja Tapulinrakentaja. Novellien pääteemoina ovat kummitukset.

»Miehet kaivavat pahojen aavistusten vallassa. Seuraavaksi löytyy pääkallo, jonka silmäkuoppia peittää puoliksi lahonnut sidottu liina.» 

Olen lukenut pitkälti vain positiivista palautetta Samuli Antilan kauhunovellikokoelmasta, mutta olen melko pettynyt teokseen. Saattaa olla että odotin kirjalta ihmeitä ja tämän takia petyin niin pahasti. Odotin hiuksia nostattavia kummitusjuttuja, mutta tekstit ovat mielestäni melko laimeita, eivätkä saa ainakaan omia niskakarvojani pystyyn.

Mielestäni paras kirjan novelleista oli Rajat, jossa perheenisä törmää pelottavaan rajahuutajaan. Miehen vaimo yrittää käskeä rajahuutajan jatkamaan matkaansa, mutta vaimon teolla on kohtalokkaat seuraukset. Pidän novellin juonesta ja sen kulusta. Tässä novellissa olisi hyvät pohjat vaikka kauhuromaanille, jolla voisi olisi valtaa isommallekin lukijakunnalle.

Adlibris. 

Ruumiittomat: Suomalaisia aavenovelleja

Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 286
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus












Takakansi kertoo:

Kun kuolema ei ole päätepiste, henki jää elämään ja koskettaa myöhemmin maailmaan tulevia. Tai kun elävät kutsuvat, kurottavat rajan yli ja luovat tilan aaveen tulla. Kohtaamiset eivät aina ole rauhallisia viestejä tuonpuoleisesta, vaan ne tuovat kylmän mukanaan. Mutta myös lohtua.

Arvostelijan mielipide:

Ruumittomat sisältää neljätoista suomalaista aavenovellia, joista jokaisella on oma kirjoittajansa. Kirja sisältää seuraavat novellit: Kielolinna (J.S. Meresmaa), Maitoa mandariinilasista (Anni Nupponen), Uudet perunat (Kari Välimäki), Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa (Taru Luojola), Ruusunnuppuni, kaikkeni (Maria Carole), Synnytetty (Samuli Antila), Syyllisyyden varjot (Heikki Nevala), Henkien polku (Tarja Sipiläinen), Tyttö niityllä (Anne Leinonen), Vielä yhdet jäähyväiset (Minna Roininen), Odottaja (Jussi Katajala), Tyhjiö 29B (Jani Kangas), Vespula (Janos Honkonen) ja Chudakovin aaveet (Shimo Suntila).

Kaikki novellit olivat helppolukuisia ja ymmärrettäviä. Näinkin lyhkäisiin teksteihin oli onnistuttu ujuttamaan jokaiseen pieni juoni mukaan, joskin joissakin novelleissa oli mukana vähän turhia asioita. Tämä kirja ei nostattanut ihoani missään vaiheessa kananlihalle tai tuonut kylmiäväreitä pitkin selkääni, kuten olin tekstistä toivonut. Novellit olivat jokseenkin vaisun oloisia ja lällyjä.

Joistakin novelleista olisi saanut kunnon kauhuromaaninkin aikaiseksi, kuten esimerkiksi novellista Kielolinna, jos juonta olisi vain muuttanut jonkin verran ja tehnyt juonesta paljon pelottavamman. Olen tosiaan aika pettynyt tähän kirjaan, tai ehkä odotin kirjalta vain vähän liikoja.

Adlibris. 

Clive Barker - Veren kirjat 1

Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-9201-87-4




Takakansi kertoo:

Kauhun uuden mestarin, englantilaisen Clive Barkerin huikeat novellit aukovat uusia uria kauhukirjallisuuden kentässä. Veren kirjat 1 kokoelmaan sisältyy viisi pitkää novellua sekä johdanto.

Keskiyön lihajuna on vertahyytävä kertomus New Yorkin metrosta, jossa salaperäine teurastaja tappaa yöjunan matkustajia. Supatus ja Jack on mustanhauska novelli, jossa demoni yrittää järkyttää Jackin henkistä tasapainoa ja samalla pitää kiinni demonien säännöistä. Sianveren blues kertoo koulukotia pelon vallassa pitävästä ihmissyöjäemakosta. Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta on hillitön tarina haudasta nousevista näyttelijöistä.

Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen novelli Veren kirja alkaa lupaavasti, mutta tapahtumat etenevät niin hurjalla vauhdilla, että se saa kertomuksen menemään ihan päälaelleen. Henkilöt jäävät pimentoon ja novellin juoni menee pilalle. Tästä olisi saanut mielestäni todella hyvän kauhuromaanin, mikäli tapahtumia olisi menty vähän pidemmän kaavan mukaisesti ja selkeämmin.

Keskiyön lihajuna oli mielestäni todella onnistunut novelli. Siinä ei ollut mitään liikaa ja tapahtumat etenivät sulavasti noinkin lyhyessä kertomuksessa. Tekstissä ei jääty säästelemään sen raakuutta, vaan kaikki kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Olisin voinut lukea tätä pidempäänkin.

Supatus ja Jack ei ole mikään kauhunovelli, vaan hilpeä kertomus epätoivoisesta demonista, joka yrittää saada Jackin hulluuden partaalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Novelli oli piristävää vaihtelua, vaikkei se päässytkään kunnolla loistamaan missään vaiheessa. Novellissa esiintyi muutama kohta joita en oikein ymmärtänyt, enkä saanut kysymyksiini lainkaan vastausta.

Sianveren blues oli taas vähän erilainen novelli, mitä olen tottunut lukemaan. Ihan hyvä idea, vaikkei ehkä niin hirveän kiinnostava, enimmäkseen kiinnostus lopahti sian alkaessa puhumaan.  Ajoittain novelli oli vähän sekava ja meni yli ymmärryksen, sitä oli myös turhan paljon liioiteltu. Pointsit kuitenkin loppukohtauksesta, jossa päähenkilö ei selviytynytkään, vaan joutui sian ja sikapojan suuhun.

Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta ei ollut omasta mielestäni mielenkiintoinen, idea oli toki hyvä, mutta toteutus ei niinkään. Alussa tapahtui paljon turhanpäiväisiä asioita, eikä itse juoni saanut kovinkaan paljoa nauttia parrasvaloista, vaan oli pätkittynä siellä täällä tekstin joukossa. Henkilöt olivat myös hieman sekavat, itse sekosin koko ajan että kuka kukin oli.

Kukkuloilla kaupungit -novelli oli taas aika mitäänsanomaton ja idea oli vähän omituinen. Aikamoista pakkopullaa luka tämä, siitä oli myös tehty mielestäni vähän turhan pitkä - liian paljon turhaa tekstiä ja liian vähän itse juonta.