BB Easton: Sex / life neljä miestäni

 

Sex / life neljä miestäni on tuolilta pudottavan hauska ja suorasukainen kuvaus naisen seksuaalisuudesta. Mitään ei jää piemntoon, kun BB Easton kertoo entisistä poikaystävistään - ja siitä mikä vaikutus heillä on Eastonin avioelämään.
Yritettyään turhaan piristää avioliittonsa väljähtänyttä seksielämää BB kääntyy päiväkirjansa puoleen. Sinne hän kirjoittaa muistojaan entisistä poikaystävistään. Noista tatuoiduista, testosteronia tihkuvista pahoista pojista, joiden kanssa pinkkitukkainen punkkarityttö vietti nuoruutensa.
Jos sellaista intohimoa ei pääsisi enää kokemaan, siitä voisi ainakin kirjoittaa. Kenenkään ei tarvitsisi tietää...
Vaan kuinkas käykään? Aviomies Ken löytää salaisen päiväkirjan. Ja päättää panna paremmaksi. Eastonia odottaa elämänsä yllätys.

BB on kyllästynyt omaan seksielämäänsä ja päättääkin alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa nuoruuden menneistä tuulista ja hurjaakin hurjemmista poikaystävistään. BB:n epäonneksi tai onnekseen hänen aviomiehensä löytää tämän päiväkirjan ja päättää pistää paremmaksi kuin menneet heilat. BB alkaakin käyttää päiväkirjojaan pienenä töytäisynä ja kirjoittaakin sinne juuri sen mitä miehensä haluaa tekevän.

Pidin paljon kirjan kirjavasta hahmojoukosta, vaikkakin BB:n ajatukset ja teot vaikuttivat välillä todella pikkumaisilta, mutta kai me kaikki joskus olemme vähän pikkumaisia.

Kirja ei sisällä pelkkiä eroottisia kohtauksia vaan se on täynnä huumoria ja tunnekuohuja, parasta kaikessa on että tapahtumat perustuvat BB:n omaan elämään, tietenkin pienellä twistillä ja lisämausteella jottei kukaan tunnista itseään, tai jottei BB:n aviomies saisi koskaan tietää.

Kirjan pohjalta on tänä vuonna tulossa myös draamakomediasarja Netflixiin, en malta odottaa!


Alkuperäinen teos: 44 chapters about 4 men, 2016
Sivumäärä: 320
Minerva, 2021
Arvosana: 4,5/5

Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla

 

"Pappa, millainen on karjalainen?" kysyn papalta kahvipöydän ääressä.
Pappa hörppää kahvia ja raapii päätään. "No onpas metka kysymys", hän sanoo. "Mistä sie tuollaisen keksit?"

Jorma on pikkupoika, kun hänen perheensä saa tiedon, että viimeinen evakkojuna Karjalan Impilahdesta lähtee kahden tunnin kuluttua. Siitä alkaa pojan pitkä matka, joka on täynnä syrjintää ja seikkailuja, muuttoja ja musiikkia, sekä kummituksia ja karjalanpiirakoita. Kun Jorma etsii omaa paikkaansa uudesta kodista, hän oppii, mitä asioita elämässä ei voi ostaa rahalla.

Jorma-papan tarina on täynnä lämmintä huumoria ja suuria tunteita. Samalla se on sydäntäsärkevän koskettava vastaus Lotan kysymykseen.

Papan kanssa kahvilla on todella koskettava kirja Jorma-papan lapsuudesta ja nuoruudesta. Pappa vei todellakin oman sydämeni, aivan ihana persoona. Hän muistuttaa minua paljon omista edesmenneistä isoisistäni, jotka olivat niin kultaisia ja huumorintajuisia, mutta omasivat myös semmoisen suorasanaisenkin puolen, aivan kuten kirjan kautta välittyy myös tämän papan luonne.

Papan muistelmista käy hyvin ilmi miten vaikeaa tohon aikaan elämä on ollut, varsinkin evakkoperheillä joiden on pitänyt muuttaa jopa nimensä sopeutuakseen uuteen yhteisöön. Kirjasta välittyy myös miten vanhat tavat ovat jääneet elämään vanhemmissa ihmisissä, kun on tyydytty paljon vähempään kuin nykyään.

Kirja on koskettavaa luettavaa monellakin tapaa, kuinka pappa muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja puhuu omista vanhemmistaan ja tuntemuksistaan. Lotan ja papan kahvipöytäkeskustelut muistelujen välillä piristivät kirjaa todella paljon.

Kirjassa oli mukana vanhoja valokuvia Jorman elämänvarrelta. Yllätin itseni hymyilemästä kun katsoin vuoden 2002 mökkikuvaa, jossa Jorma on saanut komean saaliin.

Seurasin jonkin Lotan ja papan saamaa höykytystä joka on aivan käsittämätöntä, kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin sydämettömiä että alkavat haukkua heitä heidän lauluäänestä lähtien. Aivan käsittämätöntä. Tällä parivaljakolla on sydän täynnä kultaa, eikä heidän lauluissaan ole todellakaan mitään vikaa, päin vastoin, tämä kaksikko on varmasti piristänyt monien ihmisten korona-arkea - itseni mukaan lukien.


Sivumäärä: 312
Tammi, 2020
Arvosana: 5/5

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

 

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita?
Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä?
Mistä tunnet sä molopään?
Anna-Leena Härkönen vastaa näihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään ja ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, vessajononatsit, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan. Vastaansanomaton uusi kirjoituskokoelma laittaa aikamme ilmiöt halki, poikki ja pinoon.

Kuten takakannessa lupailtiin niin tämä teos on kyllä rehellisen riemastuttava, piristi ainakin omaa päivääni. Kirjassa on useita lyhyitä kirjoituksia Härkösen omasta elämästä ja ajatuksista jotka eivät hauskoilla letkautuksillaan jätä kylmäksi. Olis niin kiva on vähäisestä sivumäärästään huolimatta oikea mielen nostattaja ja kivan kevyttä luettavaa.

Tykkään lukea Härkösen kirjoja ja pidän hänen tavastaan ajatella välillä tyyliin" jos ei oo sulle fine niin ei oo mun ongelma". Hän ei myöskään säästele sanoissaan, vaan antaa tulla.


Sivumäärä: 141
Otava, 2021
Arvosana: 4

Stephanie Garber: Valenda

 

Ensimmäisen huumaavan Caraval-pelin päätteeksi Donatella Dragna sai pelastettua sisarensa Scarlettin järjestetyltä avioliitolta, ja siskokset pääsivät hirviömäistä isäänsä pakoon. Tellan harteita painaa kuitenkin raskas taakka. Caravalissa saamaansa apua vastaan hän on luvannut salaperäiselle rikolliselle paljastaa Caraval-pelin johtajan Legendin oikean nimen - jota kukaan ei tiedä.
Legendin henkilöllisyyden voi selvittää vain voittamalla Caravalin. Niinpä Tella heittäytyy satumaisen kilpailun vietäväksi jälleen kerran. Uudessa pelissä, joka pelataan Meridiaanin keisarikunnan pääkaupungissa Valendassa, häntä odottaa pakkokihlaus murhanhimoisen kruununperijän kanssa, tuhoon tuomittu rakkaustarina ja moninaisten salaisuuksien verkko. Caraval on aina vaatinut rohkeutta, oveluutta ja uhrauksia, mutta nyt pelissä on sitäkin enemmän. Jos Tella ei pidä lupaustaan, hän menettää kaiken - kenties jopa henkensä. Mutta jos hän voittaa pelin, Legend ja Caraval tuhoutuvat ikiajoiksi.

Ensimmäinen osa oli niin koukuttavaa luettavaa että piti lukea heti perään trilogian toinen osa, Valenda. Valenda jatkaa siitä mihin Caraval jäi, mutta tällä kertaa kertojaksi vaihtuu Tella. Tella ja Scarlett eivät juurikaan poikkea päähahmona olemisesta, välillä tuntui että päähenkilön nimi olisi vain vaihtunut ja muuten tyyppi olisi pysynyt samana, niin samanlaisia he ovat.

Scarlettin ja Tellan miesasiatkin soljuvat samaa rataa toistensa kanssa, aluksi molemmat vihasivat miestä, jota lopuksi tulisikin rakastamaan. Nyt myös Legend saa vihdoinkin kasvot ja Tella joutuukin vaikean valinnan eteen, uhraako hän itsensä vai Legendin.

Myös tämä osa oli todella hyvää ja jännittävää luettavaa, eikä tämän kirjan lukemisessa mennyt kuin hetki. Oli ihana uppoutua Caraval -sarjan tuomaan fantasiamaailmaan. Odotan mielenkiinnolla mitä seuraavassa ja samalla viimeisessä osassa tulee tapahtumaan ja pysyykö kirjojen taso yhtä hyvänä.


Alkuperäinen teos: Legendary, 2017
Sivumäärä: 371
WSOY, 2017
Arvosana: 4,5

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

"Sinä nukkuisit hänen sängyssään, Tiffany!" Gerty sanoo.

"Kaikki tietävät, mikä on kimppakämpässä asumisen sääntö numero yksi: älä mene sänkyyn kämppiksesi kanssa."

Ihastuin kirjan juoneen heti kun luin tämän kirjan ilmestymisestä ja laitoin sen heti varaukseen kirjastosta ja olihan se ihastumisen arvoinen. Kirjan juoni pitää tiukassa otteessaan ja saa lukemaan sivun toisensa jälkeen. Juoni etenee hyvässä tempossa, eikä kämppikset hyppää oitis toistensa kauloihin, vaan tunteet alkavat nostaa pikku hiljaa päätään kirjan edetessä. Mitään räiskyvää romantiikkaa ei kirjassa ole, mutta itseäni se ei haitannut ollenkaan, välillä vähempi on parempi.

Hahmot ovat kiinnostavia ja aidon tuntuisia, inhimillisiä tyyppejä. Leon on hyväsydäminen ja vähän ujokin reppana, joka on tyttöystävänsä tossun alla, kun taas Tiffy on suorasanainen ja hassumainen nainen. Pari oudoksuu aluksi toisiaan ja varsinkin Tiffyn mielikuvitus alkaa aluksi laukata kuvitellessaan millaisen miehen kanssa hän oikein asuu yhdessä. He tutustuvat toisiinsa pitkälti muistilappujen kautta, joiden välityksellä he juttelevat keskenään.

Justin on poissa. Se on ohi. Ahdistava tukehtumisen tunne jää kuitenkin hänen jälkeensä, ja tarratessani nihkein sormin kiinni Rachelista ja Mosta minut valtaa äkillinen, oksettava pelko, etten vapaudu ikinä Justinista, täysin riippumatta siitä, kuinka monta kertaa näen hänen kävelevän tiehensä.

Kirjassa käsitellään myös Tiffyn vaikeaa suhdetta hänestä eronneeseen Justiniin. Justin on stalkkaava ja pelottava narsisti, joka haluaa julkisesti tuhota Tiffyn suhteen Leoniin saadakseen Tiffyn takaisin itselleen. Mies on menossa aika äärimmäisiin tekoihin saadakseen Tiffyn taas tossunsa alle.

Kimppakämppä saa varmasti lukijan käymään monia tunteita läpi, sen parissa saa niin nauraa kuin vähän itkeäkin.

Alkuperäinen teos: The flatshare, 2019

Sivumäärä: 445

WSOY, 2020

Arvosana: 5

Lasse Nousiainen: Konttaava koomikko

Kolmekymppinen koomikko jälleensyntyy, avuttoman vauvan kehoon, aikuisen tietoisuudella. On tullut kontatuksi kotiin aika monista bileistä, ja nyt se pitäisi opetella uudelleen. Edessä taitaa olla identiteettikriisi jos toinenkin...

"Äiti alkaa jäkättää ja isän tölkki numero yksi aukeaa. Ymmärrän, että perheessämme on välillä vähän vaikeaa, mutta silti ihmettelen, miksi joku on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen."

Kirja on todella kepeää luettavaa ja aivan loistavaa kesälukemista. Kirja on täynnä huumoria ja monet letkautukset saivatkin hymyn huulille, kirjassa käsitellään myös vaikeita aiheita, kuten parisuhteen ongelmia, perheen sisäisiä ongelmia ja kuolemaa.

Konttaava koomikko herätti itsessäni paljon erilaisia tunteita, välillä tuntui kuin kirja olisi kertonut oman perheen elämästä, varmasti moni perheenäiti tai -isä pystyy samaistumaan moniinkin kirjan tapahtumiin ja tunteisiin.

"Vittuako se minua kiinnostaa, haluaisin olla vain nukkumassa ja nähdä unia pinkeistä poneista. Painan molemmat kädet uhmakkaasti kylkiä vasten ja isän ääni voimistuu entisestään."

Välillä jäin miettimään että mahtaako meidänkin lapsi kiukunpuuskissaan ajatella juuri tuollaisia asioita, onko hänenkin sisällään joku edesmennyt koomikko, ainakin letkautuksista päätellen juurikin näin voisi olla.


Sivumäärä: 253
Tammi, 2017
Arvosana: 4,5