Mats Strandberg: Risteily

Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa aivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa. Kun äidin silmät välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Risteilyssä on todella monta eri kertojaa ja välillä tapahtumat vaikuttivat hieman sekavilta sen vuoksi kun aluksi alkoi miettiä että kukas tämä tyyppi nyt oikein olikaan. Aluksi kirjasta tuntui kokonaan puuttuvan se jokin, joka olisi saanut minut jatkamaan lukemista luvun toisensa jälkeen, mutta kun tapahtumat laivalla alkoivat toden teolla alkoi minunkin kiinnostus heräilemään.

"Hän ei voi liikkia eikä huutaa. Hänen elimistönsä on lakannut toimimasta. Jäljellä on enää sydän joka lyö lujaa kovaa penkkiä vasten, ja päässä kuuluva ritinä."

Kirja oli paikka paikoin melko raaka, joten en todellakaan voi suositella tätä kirjaa herkimmille lukijoille. Olin siinä uskossa että laivaa alkaa piinata joku räyhähenki, mutta tulikin yllätyksenä että pääosassa ovat vampyyrit. Ehkä olisin toivonut piinauksen johtuvan jostain muusta kuin vampyyreistä, että olisi ollut vaihteeksi muunlaistakin luettavaa.

"Ylemmällä kannella, heidän päänsä päällä, joku huutaa kovaan ääneen. Calle näkee kuinka jotain lepattaa ohi reelingin toisella puolen, ja tajuaa että ilmeisesti joku on hypännyt. Heidän takaansa kuuluu lisää huutoja."

Tapahtumapaikka oli loistava, paikka josta et pääse pakoon vaikka haluaisit. Risteily tarjoaa toiminnallista kauhua sitä janoaville, eikä tapahtumien puutteesta voi kirjaa sakottaa, niitä nimittäin on enemmän kuin tarpeeksi.

Taitaa omat risteilyt jäädä hetkeksi tekemättä.


Alkuperäinen nimi: Färjan, 2015

Arvosana: 4
Sivut: 517
Like, 2016

Gena Showalter: Selviytyjät

Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.
Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.
Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta...

Selviytyjät jatkaa Interwined -sarjaa sen toisena osana. Tämä osa ei myöskään pettänyt, vaan luin mielenkiinnolla teoksen parissa päivässä läpi kun vain sain sen aloitettua. Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.


Alkuperäinen nimi: Unraveled, 2010

Arvosana: 5
Sivut: 433
Harlequin, 2012

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Kirja on seissyt hyllyssäni vuosia, enkä ole ottanut sitä lukeakseni. Takakansi oli kyllä kiinnostava, mutta tuntui aina tulevan kiinnostavampia kirjoja eteen. Nyt päätin kuitenkin ottaa sen käteeni ja onneksi otin. Kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Onneksi omistan kaikki kolme osaa, niin lukemista voi jatkaa nopeasti seuraavaan osaan.

Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.


Alkuperäinen nimi: Intertwined, 2009

Arvosana: 5
Sivut: 397
Harlequin, 2012

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?

Taivaallisen tulen kaupunki päättää huippusuositun kuusiosaisen Varjojen kaupungit sarjan. Kirjan lukeminen kesti todella kauan, en päässyt heti sisälle kirjaan ja siksi myös lukeminen venähti pahemman kerran. Toista sataa sivua luettuani alkoi tapahtumatkin kiinnostaa enemmän ja loppu kuluikin nopeasti, en olisi malttanut edes lopettaa lukemista välillä.

Harmi kun yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista päättyy, mutta myös tämän sarjan oli jo aika loppua, liika olisi ollutkin liikaa. Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu. Täysiä pisteitä kirja ei saanut huonon alun vuoksi.


Alkuperäinen nimi: City of heavenly fire, 2014

Arvosana: 4,5
Sivut: 639
Otava, 2014

Glen Duncan - Viimeinen ihmissusi

Jake Marlowe elää hedonistista mutta tyhjää elämää Lontoossa, jonka varjoihin on helppo kadota, vaikka olisi ihmissusi. Kun lajin toiseksi viimeinen edustaja surmataan, Jake jää yksin ihmissudenmetsästäjien tähtäimeen. Jake lähtee pakomatkalle, mutta ei voi mitään luonnolleen. Vainoojat seuraavat hänen jälkeensä jättämää ruumisvanaa, ja silmukka viimeisen ihmissuden ympärillä kiristyy kiristymistään.

Viimeinen ihmissusi aloittaa vauhdikkaan ihmissusi trilogian, jonka pääosassa on elämästään kamppaileva viimeinen ihmissusi Jake Marlowe. Pidin kirjan juonesta ja koko ideasta todella paljon, mutta se ei iskenyt minuun niin kovasti dekkarimaisen kerrontansa takia. Odotin myös paljon kauhistuttavia kohtauksia, joita ei juurikaan kirjassa ollut, jopa vähän kuvottavia kohtauksia kylläkin tuli vastaan muutamia. Myös vampyyrit ovat päässeet osaksi kirjaa. Kirjassa vaan oli se jokin, joka ei minuun nyt tältä saumaa iskenyt. Ja sanottakoon nyt vielä, että kirja ei todellakaan sovellu niille nuoremmille lukijoille.

Täytyy myöntää että kirja jäi jännittävään ja mielenkiintoiseen kohtaan, mutta en silti usko että jatkan sarjaa tämän enempää. Vähän kyllä harmittaa kiinnostamattomuuteni kirjan kahta jatko-osaa kohtaan, ihmissusi kirjoja kun ei ole turhan paljoa, ainakaan sellaisia mitä haluaisin lukea. Tai ehkä en vain tiedä niistä kaikista. Jos sinulla on mielessäsi joku hyvä ihmissusi kirja/kirjasarja niin hihkaise ihmeessä.

Alkuperäinen nimi: The last werewolf, 2011

Arvosana: 2,5
Sivut: 414
Like, 2013

Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot on kiedottu yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija. Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

Kadotettujen sielujen kaupunki on Varjojen kaupungit -sarjan viides ja toisiksi viimeinen osa. Clary onnistuu saamaan jälleen itsensä tiukkaan paikkaan kun hän päättää lähteä rakkaansa ja veljensä perään saadakseen Jacen takaisin. Kirja vaikutti aluksi aika mitäänsanomattomalta ja sen vuoksi lukeminen kestikin näin kauan, mutta puolen välin tienoolla sain juonesta paremmin kiinni ja lopulta jäin koukkuun. Varsinkin kirjan loppu oli todella mielenkiintoinen ja hetkellisesti kävin kauhun rajamailla Magnuksen ja Jacen takia.

Sebastian vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta persoonalta, vaikkei häneen sopisikaan liikaa ihastua. Jacen ylpeys ja itserakkaus puolestaan alkoi tässä osassa jo vähän ärsyttämään, samoin Claryn uppiniskaisuus. Ja voi että, ihanaa kun Simon ja Isabelle vihdoin löytävät toisensa, kuten myös viha-rakkaussuhteesta kärsivät Maya ja Jordan.

Odotan kyllä ihan mielenkiinnolla pääseväni lukemaan sarjan viimeisen osan, toivottavasti se pysyy paremmin koukuttavana alusta loppuun asti.


Alkuperäinen nimi: City of lost souls, 2012

Arvosana: 3,5
Sivut: 488
Otava, 2013

P.C. & Kristin Cast - Pelastettu

Zoeyn on otettava vastuu pahasta teostaan, mutta jätettyään vampyyriyhteisön, hän on täysin yksin eivätkä hänen ystävänsä enää suojele häntä. Samaan aikaan Neferet terrorisoi Tulsan kaupunkia. Yön talon asukkaat päättävät yhdistää voimansa poliisin kanssa taistellakseen pimeyden ruhtinatarta vastaan, mutta lopulta Neferetin voi lyödä vampyyri, joka hallitsee vanhan magian.

Kaksitoista osainen Yön talo sarja on tullut tiensä päähän viimeisellä osallaan Pelastettu. Kirja vaikutti aluksi todella tylsältä ja ajattelinkin viimeisen osan olevan täysi floppi ja sarjan vaan huononevan loppua kohti, mutta sitten kaikki muuttui. Pian tapahtumat olivat jo niin jännittäviä ja käsinkosketeltavia, etten olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni. Toki kirjassa oli paljon turhiakin kohtauksia, kuten Lyneten juhlajärjestelyt, joka vaan turhaan pidensi kirjaa, mutta luin sen kuitenkin kunnialla loppuun ja hyvä niin. Olisihan se ollut vähän tyhmää jättää sarjan viimeinen osa kesken kun on uskollisesti lukenut kaikki edelliset. Kirjan loppukohtaus oli myös hyvä, kaikki ei käynyt niin nopeasti kuin yleensä, mutta ehkäpä liian helposti ottaen huomioon että Neferetin kanssa kamppailua on käyty jo useamman kirjan verran.

Hahmot eivät mielestäni juurikaan kasvaneet sarjan aikana, vaan pääosissa olevilta hahmoilta tuli samanlaista älytöntä läppää ja tyhmiä letkautuksia läpi sarjan. Neferet ärsytti tämän kirjan alussa aivan suunnattomasti, hahmo oli ehkä vedetty vähän yli ja Neferet muistutti enemmän vallanhimoista lasta hovinarreineen kuin pimeyden ruhtinatarta, mutta meno muuttui onneksi loppua kohden ja Neferetkin alkoi tuntua vähän uskottavammalta hahmolta.

Kirjassa päästiin myös surullisiinkin tunnelmiin kun Kalona kuoli, itselläni ainakin tuli vähän tippa linssiin kun yksi lempihahmoistani koki sellaisen kohtalon. Mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin Kalonan osalta hyvin.

Kaiken kaikkiaan Yön talo sarja on ihan viihdyttävää luettavaa. Sarja on tehty kuitenkin turhan pitkäksi ja nuorten naljailut iskevät varmasti paremmin nuorempiin lukijoihin.


Alkuperäinen nimi: Redeemed, 2014

Arvosana: 3,5
Sivut: 412
Otava, 2016

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki

Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä. Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa, myös Jacen.

Edellisen osan lukemisesta on vierähtänyt jo tovi. Nyt olen ollut niin syventynyt Netflixiltä tulleeseen Shadowhunters sarjaan, että mielenkiinto heräsi taas lukea kirjasarja loppuun.

Clary ja Jace ovat vihdoin saaneet toisensa, mutta kohtalo ei päästäkään heitä tällä kertaa ihan helpolla, vaan oven takana kolkuttaa jälleen uusi ongelma kun kaikkien demonien äiti vetelee Jacea naruista kuin marionettia.

Kirja tuntui paikka paikoin vähän junnaavan paikoillaan, mutta starttasi kuitenkin aina uudelleen. Kirjan ehdoton kohokohta oli loppupuoli, kun alkoi tapahtua oikein rytinällä ja koko juoni alkoi avautua paremmin. Kirja loppuikin niin jännään kohtaan että seuraava osa on vaan pakko taas kahmaista. Langenneiden enkelten kaupunki on kuitenkin ehdottomasti Varjojen kaupungit -sarjan heikoin lenkki tähän astisista lukemistani osista, toivottavasti seuraava osa ei jää tämän tasolle, vaan nousee jälleen yläpuolelle.


Alkuperäinen nimi: City on fallen angels, 2011

Arvosana: 3
Sivut: 391
Otava, 2012

Kiersten White - Yliluonnollisesti

Evie on vihdoinkin saanut sen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän kuitenkin huomaa, että tavallinen elämä voi olla - ja usein onkin - aika tylsää. Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin. Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järkyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että alkamassa on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja taistelun kohteena on Evie itse.

Paranormaali -sarjan toinen osa Yliluonnollisesti ei aivan yltänyt aloitusosan tasolle jännityksensä puolesta. Alku tuntui ensin vähän takkuavan, mutta juoni lähti kuitenkin luijaamaan ja loppu olikin jo yhtä jännitystä. Pelkäsin Lendin ja Evien riidan pilaavan koko kirjan, ettei koko kirjassa vatvottaisi enää mitään muuta, mutta näin ei onneksi ollut, vaan kirjoittaja antoi lukijalle paljon muutakin kun riidan vatvomista ja surkuttelua. Kirjan loppu jäi vähän harmittamaan, tai Evien jumiutuminen keijupolulle, miten hän pääsi sieltä niin nopeasti pois eikä kohtausta sen enempää dramatisoitu.

White onnistui luomaan tähänkin teokseen mitä omituisimpia olentoja sammakkonaisista hyljekansoihin ja on jännää päästä lukemaan seuraavassa osassa mitä näillä on Evien päänmenoksi oikein meneillään. Uusi tuttavuus Jack on myös mielenkiintoinen persoona ja olisin toivonut tämän olevan positiivisesti mukana myös seuraavassa osassa, mutta näin tuskin tulee olemaan.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Supernaturally, 2011
Arvosana: 4
Sivut: 227

Gummerus, 2012

Kiersten White - Paranormaali

Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi. Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä. Se siitä normaalista.

Tämäkin kirja on pölyttynyt kirjahyllylläni useamman vuoden ja nyt päätin tarttua kyseiseen teokseen. Paranormaali aloittaa samannimisen fantasiatrilogian.

Kiersten White on onnistunut luomaan piristävää vaihtelua yliluonnollisten olentojen maailmaan ja keksinyt aivan toisenlaisen tarinan. Kirjan juoni on mukaansatempaava ja innostaa erilaisuutensa takia lukemaan kirjan vauhdilla loppuun.

Myös kirjan hahmot ovat onnistuneita ja mielenkiintoisia. Evie haluaisi kovasti olla samanlainen nuori tyttö kuin normaalit teinitytöt kaikkine ongelmineen, mutta hän ei kuitenkaan sitä ole. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Evie tapaa salaperäisen komistuksen ja tunteet alkavat käydä kuumina molemmin puolin. Yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit ja ihmissudet sekä varsinkin keijut saavat myös uusia piirteitä ja näkökulmia.


Alkuperäinen nimi: Paranormalcy, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 339
Gummerus, 2011

P.C. & Kristin Cast - Paljastettu

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa.
Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähentyminen Auroxin kanssa saa aikaan. 

Yön talo -sarjan toiseksi viimeisessä osassa päästään vihdoin ja viimein käsiksi Neferetin taustoihin, ei paljoa mutta enemmän kuin tähän mennessä. Kirjassa käsitellään myös kuolemaa jo heti alkukättelyssä, ja kirjaa eteenpäin lukiessa tuli aika yllätyksenä kuinka raakakin tämä kirja voi olla. Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.

Olen monta kertaa miettinyt sarjan lopettamista, mutta tavallaan olen tyytyväinen että olen saanut luettua nyt kaikki kirjat, yhtä lukuunottamatta. Tämä kirja jäi jopa jännittävään kohtaan ja voin jopa sanoa odottavani sarjan viimeistä osaa. Toivottavasti äiti ja tytär ovat keksineet sarjalle todella hyvän lopetuksen.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Revealed, 2013
Arvosana: 3,5
Sivut: 345
Otava, 2015 

Cassandra Clare - Lasikaupunki

Pelastaakseen äitinsä hengen Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin Idrisin Lasikaupunkiin, jossa hän löytää liittolaisen vetovoimaisesta ja salaperäisestä Sebastianista. Valentinen kerätessä voimia Varjometsästäjien tuhoamiseksi näiden ainoa selviytymiskeino on liittoutuminen Alamaailman väen kanssa. Ehtiikö Clary ottaa haltuun uudet voimansa ennen kuin tuho on käsillä?

Tämän vuoden eka kirjapostaus tulee näinkin myöhään tammikuusta. Tuntuu että tekemistä on ollut nyt niin paljon, että lukeminen on jäänyt kakkoseksi. Eiköhän se tästä taas lähde rullaamaan.

Lasikaupunki on Varjojen kaupungit -sarjan kolmas osa. Kirja oli hyvää ja viihdyttävää luettavaa alusta loppuun asti, eikä se tuntunut tahmealta luettavalta. Pidin tästä osasta jokseenkin enemmän kuin aiemmin ilmestyneestä Tuhkakaupungit kirjasta. Claryn äidin tapaus on nyt selvä, joten siitä ei enää toivon mukaan tarvitse seuraavissa osissa lukea, kuten ovat myös Claryn ja Jacen tunteet. Juonenkäänteet oli helppo arvata, kuten varmasti kaikkien kirjan lukeneiden mielestä, mutta se ei kuitenkaan pilannut kirjaa, vaan siitä sai silti irti paljon. Juonen puolesta olin vähän pettynyt tuohon suureen lopputaisteluun, josta ei sitten saanutkaan lukea juuri ollenkaan, kaikki loppui kuin seinään Claryn ja Jacen toimesta, eikä lukijalle annettu pääsyä lopputaistelun maailmaan, miten se edistyi muiden kirjan henkilöiden kohdalla.

Hahmoista pidin huomattavasti aiempaa enemmän. Simonin mustasukkaisuus alkaa olemaan loppu, tai ainakin hyvin peitettynä, aiemmin se tuntui olevan liian iso osa Simonia itseään, mutta nyt tähänkin hahmoon pääsi tutustumaan paremmin. Jace oli puolestaan jotenkin liikaa pehmennyt aikaisempiin osiin verrattuna, pidin hänestä enemmän kovan ulkokuoren kera ja hyvine letkautuksineen. Muuten hahmot ovat pysyneet pitkälti samoina, eikä sen suurempia eroja ollut huomattavissa.

Kyseisen teoksen on lukemani mukaan pitänyt jäädä sarjan viimeiseksi, mutta Cassandra Clare on päättänyt viihdyttää fanejaan vielä kolmen teoksen verran. Kirjasta kyllä huomasi selkeästi että sarjan oli tarkoitus päättyä tähän. Toivottavasti seuraavat kolme teosta eivät ole mikään totaalinen floppi, väkisin väännettyä jatkoa, vaan osoittautuvatkin kirjailijalta onnistuneeksi päätökseksi jatkaa sarjaa.

Adlibris. 

Alkuperäinen nimi: City of glass, 2009
Arvosana: 4
Sivut: 480
Otava, 2011

R. L. Stine - Yön maku

Destiny ja Livvy ovat olleet aina läheisiä, kunnes Livvy päätti valita ihmisyyden sijasta elämän vampyyrinä. Destiny haluaa epätoivoisesti kaksoissisarensa takaisin, mutta Livvy tuntuu nauttivan liikaa uudesta elämästään. Molempien elämään pamahtaa pian uudet rakkaudet, mutta toinen näistä rakkauksista ei olekaan ihan sitä miltä näyttää, pian molemmat siskokset huomaavat olevansa suuressa vaarassa.

Yön maku on R. L. Stinen luoman Vampyyrisiskokset -kirjasarjan toinen ja viimeinen osa. Pidin tästä teoksesta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmasta osasta. Yön maku -kirja ei jättänyt aivan kylmäksi vaan sisälsi monia yllättäviäkin juonenkäänteitä, sekä yllättävän paljon aavistuksen jännittäviäkin tapahtumia. Hiukan laimeasta alusta huolimatta kirjailija on onnistunut kirjoittamaan tekstin, jota oli ilo lukea ja seurata. Kirjan loppua ajatellen olisin uskonut, että sarjaan kuuluisi vielä ainakin kolmas osa, mutta en ainakaan ole löytänyt kyseistä teosta internetin ihmeellisestä maailmasta. Nyt kirja tuntui jäävän jollakin tavalla hiukan auki.

Kirja tuntui kuitenkin olevan hieman tunteeton, isossakin osassa aikaisemmassa kirjassa olleiden hahmojen kuolema ei juurikaan liikuttanut toisia hahmoja, eikä niin järin itseänikään. Olisinkin siis toivonut että kirjoittaja olisi onnistunut luomaan kirjaan vähän enemmän tunnetta. Mikey tuntui jotenkin liioitellun rasittavalta ja lellityltä, ehkä jollakin tasolla jopa liian häiriintyneeltä. Välillä kirjassa tunnuttiin liikkuvan liiaksi Mikeyn tunteiden ympärillä - miten jokainen siskosten tekemä liike vaikuttaa poikaan ja häiriinnyttää tätä vaan lisää. Siskokset on pidetty aika lailla samanlaisina kuin aiemmassakin osassa, Destiny onnistui kuitenkin kohottamaan pisteitään omissa silmissäni.

Vampyyrisiskokset oli ihan luettavaa suht' peruskamaa, kuitenkin pienellä erilaisuuden vivahteella vampyyrielämään liittyvien eläinmuutosten takia. Kirjasarja on suunnattu ehkä vähän nuoremmille lukijoille, siitä kun ei juurikaan paistanut raakuus, vaikka välillä tuntui olevan hyvin ainekset koossa kunnon jytinälle.

Alkuperäinen nimi: The taste of night, 2004

Arvosana: 3½

Sivut: 266
WSOY, 2006

R. L. Stine - Vampyyrisiskokset

Destiny ja hänen kaksoissisarensa Livvy ovat kesäleirillä ennen viimeistä lukiovuottaan. Destiny viettää iltaa leiriohjaaja Renzin kanssa, ja ilta saakin odottamattoman käänteen. Leiriltä palatessaan tytöt huomaavat että he himoitsevat aina vain enemmän verta ja saavat kuulla kaupungissa liikkuvista vampyyrinmetsästäjistä.

Vampyyrisiskokset on samannimisen kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Vaikka kyseessä onkin vampyyrikirjallisuus, onnistui tämä R. L. Stinen luomus tuomaan jotakin uutta näihin useaan kertaan luettuihin vampyyritarinoihin, nimittäin parannuskeinon, sekä muuttumistavan ja -ajankohdan. Toki kirjassa oli myös paljon kliseitä, kuten Destinyn muuttuminen lepakoksi, mutta toisaalta hahmot pystyivät muuttumaan myös muiksikin eläimiksi. Destiny tuntui aluksi ottavan uutisen melko lunkisti, eikä lainkaan paniikinomaisesti, kuten olisi odotettua. Tuntui kuin tämän mielestä olisi aivan normaalia imeä kani kuiviin keskellä yötä. Livvyn reaktiot puolestaan olivat aluksi jokseenkin aidompia, vaikka loppuratkaisu olikin täysin ennalta-arvattava tämän neitokaisen kohdalla. Vampyyrinmetsästäjät olivat myös kiva lisä kirjaan, vaikkakin tuntuivat loppujen lopuksi aika turhalta lisäykseltä, kun eivät juurikaan päässeet suureen ja vampyyrejä pelottavaan osaan kirjassa, vaan olivat todellisuudessa ehkä vähän turhan lepsuja. Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin mukaansatempaava, eikä lukemiseenkaan mennyt kuin pieni hetki. Kun aloin lukemaan kirjaa, tuntui etten voi laskea sitä enää käsistäni. Kirjassa oli myös ihan sopivasti juonenkäänteitä, vaikkakin suurin osa niistä oli aika ennalta-arvattavia, mutta silti viihdyttäviä.

Kaksoset olivat täysiä vastakohtia toisilleen, Destinyn ollessa rauhallinen ja harkittu, oli Livvy menevä ja vähän tyrkky. Tavallaan pidin kuitenkin molempien luonteista ja sopivat oikein hyvin kirjan päähenkilöiksi. Tuo pahamaineinen Renz -vampyyri puolestaan, plaah. Kaveri vain höpötti Laurasta joka ikisessä häntä koskevassa kohtauksessa, joka alkoi ainakin itseäni hiukan ärsyttää ja ahdistaa. Tältä osin kirja vaikuttikin aika paljon Kuolemattomat -kirjasarjalta, jossa jätkä on menettänyt oman "Lauransa" monta kertaa ja kaverilla alkaa olla pakkomielle kyseistä neitokaista kohtaan.

Alkuperäinen nimi: Dangerous girls, 2003

Arvosana:4½

Sivut: 280
WSOY, 2005

P.C. Cast & Kristin Cast - Salattu

Zoey ystävineen on saanut vihdoin paljastettua Neferetin katalan luonteen vampyyrimaailmassa ja Nefret on häipynyt Yön talosta, muttei ole kuitenkaan poistunut kokonaan kuvioista. Nyt Neferetiä ei enää pidättele mikään, vaan hän voi vapaasti ruokkia vallanjanoaan ja tehdä ilkeyksiään. Neferetillä onkin jo uusi suunnitelma: hän satuttaisi Zoeytä tämän ainoan perheenjäsenen avulla.

Salattu on jo kymmenes Yön talo -sarjan kirja ja sen toisaalta alkaakin jo huomaamaan. Tapahtumat tuntuvat junnaavan pahasti paikoillaan, eikä kirjan alussa tapahdu juurikaan mitään. Vasta puolen välin jälkeen alkaa jo hiukan tapahtua enemmän, mutta kaikkein tapahtumarikkain on aivan kirjan loppupuoli. Kirja ei kuitenkaan ollut tapahtumien puutteesta huolimatta tylsä, vaan kirjoittajat ovat onnistuneet pitämään silti tekstin kasassa ja lukukelpoisena. Pitkän miinuksen saa kuitenkin taas hahmojen jatkuvat lapselliset väittelyt, riidat ja nimittelyt, joissa ei tuntunut koskaan olevan mitään järkeä, myös tyhmät suomennokset saavat jotkut hahmoista vaikuttamaan erittäin ärsyttäviltä. Myös pariskuntien välit tuntuivat välillä vähän turhan imeliltä, esimerkiksi juurikin Afroditen ja Dariuksen siirappimaiset kommentit toisilleen.

Hahmot eivät ole juurikaan muuttuneet edelliseen kirjaan verrattuna, vaan ovat pitkälti samanlaisia kattavine sanavarastoineen.  Hattua nostan juonenkäänteelle, jonka Erin tuntuu saavan aikaan hypättyään toiselle puolelle, kirjoittajat ovat onnistuneesti muuttaneet tämän teinitytön ärsyttävästä "kaksosesta" tyrkkyyn angstiteiniin, joka yllätti itseni täysin, enkä osannut lainkaan varautua hahmon muuttumiseen näin radikaalilla tavalla. Kalonaa on myös onnistuttu muuttamaan helvetillisestä "enkelistä" varsin sympaattiseksi hahmoksi, toivottavasti kaveri myös jää sille tielle. Vähän jäi myös mietityttämään mitä kirjoittajat ovat ajatelleet Heathin varalle, kun jätkä tuntuu tosissaan palaavan kuolleista, vaikkakin elää toisen henkilön sisällä.

Adlibris. 

Alkuperäinen nimi: Hidden, 2012

Arvosana: 3½ 

Sivut: 379
Otava, 2014

P.C. Cast & Kristin Cast - Määrätty

Takakansi kertoo:

Zoey on vihdoin turvassa kotona Stark rinnallaan ja yhdessä he valmistautuvat kohtaamaan Neferetin. Yön talossa vaikuttavat kuitenkin uudet voimat: vaarallisimpana Neferetin salainen ase, teinipoika Aurox, joka on kuitenkin myös jotakin muuta kuin mitä päällisin puolin näyttää.
Paljastuuko Neferetin todellinen luonne ennen lopullista tuhoa? Ehtiikö Zoey loihtia Auroxin pinnan alla lymyilevän ihmisyyden esiin?


Arvostelijan mielipide:

Määrätty on suositun Yön talo -kirjasarjan yhdeksäs osa, jonka P.C. Cast on kirjoittanut yhdessä tyttärensä kanssa. Zoeyn edelliset koettelemukset ovat ohi, mutta palattuaan Yön taloon hän huomaa Neferetillä olevan uusi suunnitelma, johon kuuluu myös ihmispoika Aurox, joka on kuitenkin jotain muuta kuin päällisin puolin näyttää. Aurox on itse pahuuden luoma ase. Myös Kalona ilmestyy taas mukaan kuvioihin, mutta kumpi on tällä kertaa hänelle todellinen uhka?

»Kalona nojautui lähemmäs ja veti poikasa lähemmäs, niin että Refaim lepäsi hänen sylissään. Kuolematon katsoi Refaimia hyvin pitkältä tuntuvan ajan, ja sitten hän sanoi äänellä, jonka tunnekuohu sai värisemään: "Refaim, minä olen pahoillani. Anna minulle anteeksi vihani ja typeryyteni." Ja sitten Nyksin langennut soturi sulki silmänsä, laski päänsä ja lisäsi: "Jumalatar, ole kiltti. Älä anna hänen maksaa minun virheistäni."»

Kirja piti tällä kertaa juonellaan paremmin kiinni, kuin aikaisemmat osat. Uusi vihollinen Kalonan sijaan on piristävä yllätys, varsinkin kun Neferet tulee varmasti loppujen lopuksi saamaan aseestaan omille näpeilleen. En oikein tiedä mitä ajattelisin Haethin sielun paluusta, jollain tavalla ihan kiva että sielu asustaa nyt sonnissa, mutta sitten taas, eikö nuo Zoeyn miesasiat ole käsitelty jo liiankin useaan kertaan? Kirja jäi melko jännään kohtaan: miten käy Auroxin ja onko Kalonalla ehdottelujensa takana pahat mielessä vai onko langennut soturi löytänyt Nyksin uudelleen? Teksti oli melko sujuvaa ja sitä oli ihan kiva lukea eteenpäin. Lukemisessakaan ei mennyt niin kauaa kuin kirjasarjan aiemmissa osissa, koska teksti ei ollut niin tönkköä ja täynnä teinislangia.

»Se tapahtui tuosta noin vain. Afrodite selitti juuri jotain täysin normaalia lintsaamisesta, kun hänen koko ruumiinsa alkoi kouristella. Hän muuttui jäykäksi. Hänen silmämunansa muljahtivat taaksepäin ja hän alkoi itkeä verikyyneliä.»

Pidin huomattavasti enemmän tämän kirjan hahmoista, kuin edellisen, vaikka ne samat ovatkin niin huomasin kehitystä niiden luonteissa ja yksityiskohdissa. Zoey nyt on aina niin sinisilmäinen kuin ennenkin, joskin havaittavissa on pientä muutosta. Shauneen ja Erinin riita, voi että kuinka onnellinen olin siitä että heidän teinikäyttäytymisensä laski minimiin riidan jälkeen, eivätkä tytöt olleet muutenkaan niin suuresti esillä tässä kirjassa. Afrodite puolestaan on samanlainen kuin ennenkin, jotenkin keskeneräiseksi jäänyt pissis, josta en pidä. Kirjan ehdottomia suosikkejani on Refaim ja Kalona, helvetillisiä kuolemattomia olentoja, jotka molemmat astuvat lopullisesti hyvyyden puolelle kirjasarjan lopussa.

Adlibris.

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki

Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 399
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-23221-6







Takakansi kertoo:

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa. Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin.


Arvostelijan mielipide:

Varjojen kaupungit -kirjasarjan toinen osa kertoo suurista vastoinkäymisistä Claryn elämässä. Matka valon hoviin, Simonin muuttuminen vampyyriksi, Jacen joutuminen vangiksi, taistelu Valentinea vastaan ja ennen kaikkea kielletyt tunteet Jacea kohtaan tuntuvat olevan Clarylle liikaa, lisäksi Clary huomaa omaavansa erikoisen kyvyn, josta onkin suuresti hyötyä taistelussa Valentinea vastaan.

Juoni tässäkin kirjassa on hyvä ja miellyttävä, se kulkee sujuvasti eteenpäin ja tapahtumat kulkevat sopivaa vauhtia, joskin lopputaistelu menee yhdessä hujakassa ja tuntuu paikkapaikoin jopa hivenen sekavalta. Kerrontatapa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, yhdessä luvussa oli niin paljon eri tapahtumia eri hahmojen näkökulmasta että sai aikaan sekavan tunnelman, välillä hiukan matkaa luettuani ihmettelin tapahtumien nopeaa vaihtumista ja huomasin että kertoja olikin jo vaihtunut. Kirjan loppu oli taas jokseenkin yllättävä, olin aivan varma että lopussa rakkaus taas roihuaa Claryn ja Jacen välillä, varsinkin Simonin päätöksen jälkeen.

Hahmot ovat hivenen kasvaneet sitten ensimmäisen osan. Claryssa ei ole enää niin paljoa ärsyttäviä piirteitä. Mielestäni oli melko huono heitto valita Claryn kyvyksi juuri uusien riimujen luonti, luulisi että varjometsästäjien hommista tulee aivan liian helppoa tämän myötä, senkun keksii uuden riimun ja Valentine sinkoutuu avaruuteen. Jace taas ei ollut lainkaan niin miellyttävä kirjan alussa, kuin ekassa osassa. Nyt Jace oli jotenkin liian pliisu edellisen kirjan tapahtumien vuoksi, eikä yhtään niin kiinnostava ja humoristinen. Simon puolestaan saa pisteitä, luonne muuttui loppua kohden aina vain miellyttävämmäksi ja suurempi kitinä hälveni, miellyttävintä kuitenkin oli että Simon tajusi jättää omien tunteidensa kanssa Claryn rauhaan, ja siirtyä uusille vesille.

Adlibris. 

Cassandra Clare - Luukaupunki

Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 443
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511231387






Takakansi kertoo:

15-vuotias newyorkilainen Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi. Hän näkee teini-ikäisen pojan surmattavan klubilla, hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan.Tapahtumien myötä hän tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä yliluonnollisten olentojen maailmassa. Kaupungin arkisen todellisuuden laitamilla, tavalliselta kansalta näkymättömissä, elävät kiihkeää elämäänsä haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi, jonka kanssa Clarylla alkaa heti kipinöidä. Yhdessä he ryhtyvät rohkeasti etsimään Claryn äitiä ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta taikaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin voi olla kohtalokasta.


Arvostelijan mielipide:

Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan ensimmäinen osa kertoo Clarysta, joka joutuu klubilla raa'an murhan todistajaksi, Clarylla on vain yksi ongelma - kukaan muu ei tunnu näkevän samoja asioita kuin hän itse. Pian hän tapaa murhaajien joukossa olleen pojan - Jacen, uudelleen ja joutuu kotonansa hirviön hyökkäyksen kohteeksi, ja saa huomata äitinsä kadonneen mystisesti. Clary tutustuu joukkoon varjometsästäjiä ja saa samalla kuulla totuuksia itsestään ja läheisistään - totuuksia, joiden hän ei uskonut olevan edes mahdollisia. Clary ja hänen ystävänsä Simon joutuvat elämänsä päätähuimaavaan ja vaaralliseen seikkailuun yhdessä varjometsästäjien kanssa - päämääränään löytää kuuluisa Muutoksen malja.

Kirjan juoni etenee suhteellisen hyvään tahtiin ja tapahtumista kerrotaan pääsääntöisesti monipuolisesti ja selkeästi. Juoni on mukaansatempaava ja kirjan aloitettuani en meinannut pystyä enää lopettamaan lukemista. Tarina on myös erilinen, mitä muissa lähiaikoina lukemissani fantasiakirjoissa, kaikki ei aina olekaan niin mustavalkoista, kirjan loppu yllätti myös todella ja jäi ehkä myös hiukan harmittamaankin - vaikkakin on hyvä että tarinoissa on välillä myös sitä oikeasti kiellettyä rakkautta, eikä pari aina saakkaan toisiaan, kuten molemmat osapuolet olivat toivoneet ja ajatelleet.

Hahmot olivat myös mielenkiintoisia ja hyvin suunniteltuja. Jacen ylimielinen käytös ei omasta mielestäni ollut lainkaan ärsyttävää, se toi vaan lisää värikkyyttä ja hauskuutta kirjaan. Clary puolestaan esitti kilttiä kaupunkilaistyttöä, jonka elämä suistui yhdessä hujauksessa pois raiteiltaan, jotkut piirteet Claryssa välillä ärsyttivät, mutta pääpiirteittäin tämäkin päähenkilö oli hyvin toteutettu, ja 'maallikoksi' hänestä oli tehty myös sopivan avuton, eikä mitään supernaista jolla on hommat heti hallussa. Alec ja Isabelle ovat kiva lisäys kirjaan, molemmilla on täysin erilaiset luonteet ja täydentävät mukavasti kirjan henkilösisältöä - Isabelle on räiskyvä ja päättäväinen, kun taas Alec on joukon ajattelija ja sisäänpäinsuuntautunut. Simon puolestaan - plaah, raivostuttava, tylsä ja joukkion kitisijä, aina änkeämässä joka paikkaan ja valittaa joka asiasta, puhumattakaan loputtomasta mustasukkaisuudesta Clarya kohtaan. Kirjassa esiintyvät sivuhahmot ja demonit olivat myös hyvin suunniteltuja ja kuvailtuja.

Kirjasta on julkaistu 2013 myös samanniminen elokuva, joka syventää mukavasti kirjan tapahtumia.

Adlibris. 

P.C. Cast - Vapautettu

Kirjasarja: Yön talo (osa 8/12)
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27294-6


Takakansi kertoo:

Neferet hallitsee Yön talossa, mutta Isle of Skyellä vallitsee rauha. Zoeyn rinnalla on maailman uskollisin ja seksikkäin soturi, Stark. Miksi palata enää koskaan?

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa.

Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?
 
Arvostelijan mielipide:

En oikein päässyt käsiksi kirjan juoneen, vai oliko sellaista ollenkaan? Kirjassa tapahtui jokseenkin paljon erilaisia asioita samaan aikaan, ja tuntui että kaikilla olisi ollut oma merkityksetön juonensa, jotka eivät kunnolla saumautuneet yhteen.

Kalonan yhteys Starkiin oli mielenkiintoinen lisäys kirjaan, olisinkin toivonut että sitä olisi tässä kirjassa käytetty enemmän hyödyksi, on kuitenkin niin iso muutos ja avaa paljon uusia ovia. Mutta eiköhän siitäkin saa lukea seuraavassa osassa enemmän, ainakin toivon niin.

Odotin että Lindan kuolema olisi tullut Zoeylle tietoon vähän traagisemmalla tavalla, ja että se olisi myös herättänyt jotakin tunteita itsessäni, ehkä tätä asiaa käsitellään paremmin seuraavassa osassa. Jackin kuolema ei myöskään herättänyt itsessäni minkäänlaisia tunteita, en erityisemmin edes pitänyt kyseisestä hahmosta.

Sgiachista odotin saavani kirjan myötä enemmän tietoa, hahmo on kuitenkin aika isossa osassa kirjan alussa. Nyt hahmo jäi kuitenkin vähän pimentoon ja jätti kylmäksi. Tässäkin kirjassa kaikkein mielenkiintoisin hahmo oli Refaim, oli kiinnostavaa nähdä miten Refaim toimi vaikean valinnan edessä - isä vai Stevie Rae. Joskin olisin ehkä toivonut, että Refaim olisi kuitenkin jäänyt korppi-ilkkujan hahmoon, se olisi tuonut taas lisää draamaa kirjaan.

Myös Heathin kohtalo jäi mietityttämään, toisaalta on mielenkiintoista seurata millainen hän on uudessa hahmossaan, mutta toisaalta kerran kuollut hahmo voisi myös pysyä kuolleena. Uskon tämän lisäävän taas Zoeyn poikadraamaa, kunhan saa tietää Heathin erilaisesta paluusta.

Adlibris. 

P.C. Cast - Kahlittu

Kirjasarja: Yön talo (osa 7/12)
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 429
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511258407


Takakansi kertoo:

Zoey Redbird ei ole enää keskuudessamme. Hän on tuonpuoleisessa eikä saa koottua sielunsa sirpaleita. Stark haluaa seurata ylipapitartaan, vaikka matka voi maksaa hänen henkensä.

Samaan aikaan Stevie Raen sydän sykkii hirviölle. Refaim voi olla avain Zoeyn kahleisiin, mutta kantavatko rujon korppi-ilkkujan sivet?
 
Arvostelijan mielipide:

Kaikkein kiinnostavinta kirjassa oli mielestäni Stevie Raen ja Refaimin kertomukset, oli mielenkiintoista seurata miten Refaim alkaa koko ajan vaan enemmän ajautua Pimeyden sijasta Valon puolelle, kunnes Kalona palaa takaisin tuonpuoleisesta ja kaikki alkaakin taas tuntua enemmän väärältä. Starkin ja Afroditen osiot kirjassa eivät niinkään kiinnostaneet, niissä oli niin paljon jaarittelua, eikä tapahtunut oikeastaan mitään, paitsi tietty kirjan lopussa. Välillä ihmetyttää, miksi kaikilla Zoeyn ystävillä pitää olla joku "juttu", mukana ei ole yhtään ns. normaalia, kaikki ovat jotain elementin hallitsijoita, Erebuksia tai ylipapittaria, ja näitäkin näyttää kokoajan tulevan vaan lisää.

Kirjassa oli myös paljon jänniä ja tunteellisiakin kohtia. Itse pidin erityisesti Refaimin ja Stevie Raen taistelusta valkoista härkää vastaan, kuinka Refaim laittoi koko minuutensa likoon tytön vuoksi, ja kuinka kaikki lopulta päättyi siihen, etteivät he voisi olla julkisesti yhdessä, josko ollenkaan.

Suurin helpotus taisi olla se, kuinka kirjassa välillä paneuduttiin johonkin muuhunkin kuin Zoeyn poikaongelmiin, kerrottiin myös muista kirjan hahmoista enemmän ja annettiin heille enemmän parrasvaloja.

Erinin ja Shauneen kaksoskäyttäytyminen alkaa nyt jo ottaa vähän päähän, mielestäni ovat aika mitäänsanomattomia ja raivostuttavia hahmoja kirjassa. Myös Afroditen käytös tuntuu välillä vähän vajaavaiselta, kuten hänen käyttämänsä sanatkin "persvammanen" eh..? Myös Dallas alkoi ärsyttää, koska roikkui niin paljon Stevie Raessa ja tytötteli tätä, onneksi sekin näyttäisi nyt olevan pelistä pois, tai ei ainakaan ole samanlaisena henkilönä enää mukana kuin ennen.

Adlibris.