Jo Nesbø : Verta lumella II

 

Yksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa.
Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä.
Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut.
Ystävälliset kåsundilaiset auttavat Olofia majoittumaan ja asettumaan kylään.
Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksiantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohessa hallitsee Oslon humekauppaa. Suvereenisti nyt, kun Daniel Hoffmann on pysyvästi poissa kuvioista.
Olof on Johnnyn kohde, Kalastajan etsimä mies, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asiainhoitajaa kohtaa.

Olof päätyy karkumatkalla Pohjois-Norjaan, jossa hän onnekseen tutustuu ystävälliseen perheeseen joka ottaa hänet siipiensä suojiin. Luultavasti jossakin maailman kolkassa on oikeasti noin ystävällisiä ihmisiä vailla itsesuojeluvaistoa, kun tarjosivat vieraalle miehelle majapaikan ja vielä aseen kaupanpäälliseksi. Kalastajan miehet löytävät Olofin ja kamppailu elämästä ja kuolemasta käydään pohjoisen metsissä, eikä vaarassa ole ainoastaan Olofin henki kun aave perheen lähimenneisyydestä janoaa kostoa. Olof teki välillä aika uskomattomia asioita pysyäkseen hengissä, kuten tunki itsensä poronraadon sisään päästäkseen piiloon takaa-ajajiltaan, ei olisi itselleni tullut ihan ensimmäisenä mieleen tehdä niin.

"Miten...", aloitin, mutta minut keskeytti uusi kirkaisu. Tällä kertaa se ei ollut lintu. Vaan Knut. Me pomppasimme pystyyn. Kalastaja löytää aina etsimänsä.

Pidin tästä kirjasta ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisestä. Kirjassa keskityttiin enemmän muihinkin asioihin kun pelkästään dekkarimaiseen tunnelmaan, siihen onnistuttiin ujuttamaan vielä ihan mukiin menevä rakkaustarinakin. Verta lumella II on tiivistunnelmainen ja jännittävä, erittäin koukuttavaa luettavaa.


Alkuperäinen teos: Mere blod, 2015
Sivumäärä: 272
Johnny Kniga, 2015
Arvosana: 4,5

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

 

Parikymppinen Metro on joutunut pakenemaan kotikaupungistaan Kotkasta väkivaltaisen tapahtumaketjun seurauksena. Hän on jättänyt jälkeensä kolme ruumista, myös poikaystävänsä Rustin jonka kuolema on syössyt Metron mukaan koston kierteeseen.
Berliinissä Metro päättää omistautua toiselle suurelle rakkaudelleen, graffiteille, ja löytää ympärilleen porukan jonka kanssa toteuttaa unelmaansa. Yhdessä he tekevät yhä hurjemmiksi käyviä iskuja ympäri kaupungin paraatipaikkoja. Kunnes eräänä yönä kaikki muuttuu. Palatessaan maalauskeikalta Metro löytää majapaikkansa tuhottuna: lattia lainehtii verestä ja kokonainen seinä on hävinnyt.
Alkaa takaa-ajo joka vie Metron takaisin Kotkaan, kaupunkiin jonne hän on päättänyt olla ikinä palaamatta.

Metron karkumatka on päätynyt lopulta Suomesta Berliiniin, jossa hän jatkaa edeleen graffittiensa tekoa. Metro on löytänyt sieltä uusia kavereita, mutta tapahtumat alkavat pian toistaa itseään kun hän löytää ystävänsä kuolleena majapaikastaan ja taas alkaa Metron pakomatka.

Maailma oli kivettynyt, isä oli jähmettynyt kiveksi, Samuel oli kiveä, mä olin kiveä.Yksikään jalankulkija ei hievahtanut. Ainoa liikkuva asia kivimaailmassa oli kiiltävä musta auto, joka oli jo kadonnut korttelien päähän. Ja kenkä. Se vieri lopulta katuun pudottuaan vielä kymmeniä kierroksia pitkin asfalttia.

Metro tutustuu uusien ihmisten lisäksi myös uudelleen Berliinissä asuvaan isäänsä ja saa samalla tietää että hänellä on velipuoli. Metrolla tuntuu olevan todella huono onni ihmissuhteidensa kanssa ja kaikki ihmiset hänen ympäriltään joko kuolevat tai pettävät hänet, myös hänen isänsä.

Kertojana toimii tällä kertaa pelkästään Metro.Tässä osassa Metro tuli taas hieman tutummaksi lukijalle ja itse ainakin pidin hänestä paljon enemmän kuin ensimmäisen osan kohdalla. Nyt Metro tuntui näyttävän jo enemmän inhimillisiäkin tunteita, vaikka on edelleen todella uhmakas.

Juoni pysyi yhtä tasaisena ja jännittävänä kuin ensimmäisessäkin osassa. Myös tässä osassa Metro joutui todella taistelemaan henkensä puolesta, varsinkin kirjan lopussa. Odotan innolla trilogian päätösosaa, miten Metrolle lopulta tulee käymään.


Sivumäärä: 248
Tammi, 2015
Arvosana: 5

Erin Hunter - Karkotus

Myrskyklaanin parantajaoppilas Närhitassu on saanut tietää ennustuksesta, joka lupaa hänelle ja hänen sisaruksilleen pahaenteisen suurta mahtia. Hän uskoo, että mahti saattaa olla peräisin muinaisilta kissoilta, jotka ilmestyvät hänelle unissa. Yllättävän tilaisuuden tullen hän lähtee klaanitoveriensa kanssa vuoristoon, Kuohuvan Veden Heimon kotiseudulle, ja toivoo ennustuksen salaisuuden selviävän siellä. Vuoret kätkevät kuitenkin paitsi vastauksia myös uusia salaisuuksia, ja nuoret kissat joutuvat elämänsä seikkailuun.

Taas on ollut aika matkata eläinfantasian pariin kun Karkotus jatkaa Soturikissojen kolmikon mahdin kolmantena osana. Pieni joukko kissoja lähtee auttamaan pulaan joutunutta Kuohuvan Veden Heimoa vuorille, mukaan pääsevät myös Myrskyklaanin kolme nuorta oppilasta Paatsamatassu, Leijonatassu ja Närhitassu, joilla jokaisella on omat syynsä haluta mukaan matkalle. Perillä heitä on vastassa joukko vihaisia kulkukissoja, eikä heimokaan ota heitä lämmöllä vastaan.

Kirja tuntui aluksi olevan aika paljon saman toistamista, mitä aikaisemmissa kirjoissa on jo käyty läpi. Kaikki kuitenkin muuttui kun kaksi heimokissaa tulee pyytämään Myrskyklaanista apua ja joukko lähtee yhdessä auttamaan heimoa. Vaellus ei ole helppo ja oppilaat onnistuvat tietenkin ajamaan itsensä vaaraan. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa heimokissojen mukaan ja vaihtaa välillä maisemaa. Kirjaan onnistuttiin taas lisäämään vähän jännitystä tulevasta, vaikkei ennustuksesta vielä päässytkään jyvälle. Ehkä seuraava osa avaa tätä jo vähän enemmän?

Alkuperäinen nimi: Outcast, 2008

Arvosana: 4
Sivut: 311
Art house, 2015

Erin Hunter - Pimeyden joki

Myrskyklaanin nuoret oppilaat Leijonatassu, Paatsamatassu ja Närhitassu edistyvät koulutuksessaan. Kokemus tuo mukanaan vaaroja ja vastuuta: Leijonatassu sai uuden salaisen ystävän ja tekee löydön, josta on parempi olla kertomatta kenellekkään, ja Närhitassua vetävät puoleensa muinaisten kissojen salaisuudet. Paatsamatassu puolestaan tietää asioita, jotka voisivat estää vääjäämättömältä näyttävän taistelun, jos muu klaani uskoisi häntä. Toisilleen läheien kolmikko uhkaa ajutua erilleen, kun salakähmäisyys, valheet ja epätietoisuus ottavat vallan.

Pimeyden joki on Soturikissojen Kolmikon mahdin toinen osa. Tiikeritähti palaa jälleen kerran kuvioihin, tällä kertaa Leijonatassun opettajana, mutta mahtaako tällä julmalla kissalla olla taas pahat mielessään? Paatsamatassu yrittää estää tulevaa klaanien välistä sotaa, mutta kaikki tuntuu menevän aivan päälaelleen ja asiat tuntuvat menevän vain pahempaan suuntaan. Närhitassu jatkaa toisten kissojen unissa vaeltamista ja alkaa nähdä näkyjä myös entisajan kissoista.

Taas on luettu Soturikissojen elämää yhden kirjan verran lisää. Tarina saa mielenkiintoisia vivahteita tässä osassa ja odotan jo miten kolmen nuoren Myrskyklaanin kissan asiat tulevat jatkossa menemään ja mitä uutta seuraava osa Karkotus tarjoaa. Pidän niin paljon Erin Hunterin eläinfantasiaan uppoutumisesta, se saa hetkeksi unohtamaan kaikki omat murheet ja huolet.

Alkuperäinen nimi: Dark river, 2008

Arvosana: 4
Sivut: 315
Art house, 2015

Sara Shepard - Kieroutunut

A:n pelottavat viestit tyrehtyivät jo vuosi sitten, kun Alison DiLaurentisin katoaminen lopulta selvisi. Aria, Spencer, Hanna ja Emily ovat lukion viimeisellä luokalla ja vanhempia, mutta eivät viisaampia. Pakkaa sekoittaa vielä Arian poikaystävän kotiin muuttanut blondi, suomalainen vaihto-oppilas!
Valehtelevilla viettelijöillä on enemmän salaisuuksia kuin koskaan - kieroutuneita salaisuuksia, jotka vaarantavat heidän huolella rakentamansa uuden, paremman elämän. Erityisesti he haluavat unohtaa edellisen kevään matkan Jamaikalle, missä he tekivät jotain anteeksiantamatonta.
Tytöt yrittävät epätoivoisesti unohtaa kohtalokkaan yön, mutta minä näin kaiken. Ja heidän luulisi jo tietävän, että kaikki salaisuudet paljastuvat... aikanaan. -A

Kieroutunut jatkaa Valehtelevien viettelijöiden sarjaa sen yhdeksäntenä osana. Viime kirjan lopussa tytöt vannoivat olevansa taas parhaita kavereita, mutta Jamaika reissun jälkeen kaikki on taas toisin, kun nämä neljä tyttöä tekivät jotain kamalaa ja peruuttamatonta. Emily tapaa naapuruston uuden tytön ja heistä tulee ystäviä, kunnes tytön isä pilaa kaiken ja Chloe syyttää kaikesta Emilyä. Arian ja Noelin rakkaus puolestaan kukoistaa, mutta kaikki tuntuu menevän pieleen kun Noelin luo muuttaa vaihto-oppilaana suomalainen kaunotar, joka on päättänyt saada Noelin itselleen. Spencer tapaa uudet sisaruspuolensa ja ihastuu tulevaan veljeensä, mutta tietenkin Spencer onnistuu ryssimään heidän välinsä ja samalla koko tuleva liitto tuntuu olevan vaakalaudalla. Hannan ja Miken tiet erkanevat, kun Hanna tarttuu saamaansa tilaisuuten toimia mallina, kaikki ei tietenkään suju suunnitelmien mukaan ja pian vaarassa on Hannan isän koko poliittinen ura. Puhumattakaan A:sta joka aikoo jälleen tehdä paluun.

Shepard onnistuu jälleen tuomaan sarjaan jotain uutta ja mielenkiintoista ja saa jo odottamaan seuraavan osan haalimista. Odotan mielenkiinnolla erityisesti Arian ja Noelin tulevaisuutta, joka ei tällä hetkellä vaikuta kovinkaan valoisalta. Hannan osuudet jäivät puolestaan jotenkin laimeiksi, eikä neidin elämä säväyttänyt läheskään niin paljoa kuin muiden, Hannan itsekeskeisyydellä saattaa olla osuutta asiaan. Loppu on todella kutkuttava ja jään mielenkiinnolla odottamaan mitä A:lla on tarjota tyttöjen päänmenoksi.

Alkuperäinen nimi: Twisted, 2011

Arvosana: 4,5
Sivut: 318
Gummerus, 2015

Erin Hunter - Näkö

Myrskyklaanissa kasvaa kolme nuorta ja lahjakasta kissaa - Leijonatassu, Paatsamatassu ja Närhitassu - joilla on kunniakkaat sukujuuret. Heidän taipaleensa oppilaina alkaa kuitenkin takkuisesti: parantajaoppilas Paatsamatassu ei suoriudu tehtävistään, ja sokea Närhitassu ajautuu hankaluudesta toiseen. 
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun klaaneissa kytee epäluulo muukalaisia kohtaan, kun kokoontuminen keskeytyy yllätykseen ja kun klaanipäällikkö Tulitähti tajuaa pelonsekaisin tuntein, että nuoret oppilaat saattavat olla Tähtiklaanin kauan sitten lupaama kolmikko?

Soturikissojen kolmas kirjasarja Kolmikon mahti starttaa teoksella Näkö, jossa päästään jälleen seuraamaan uuden sukupolven koettelemuksia kun Vatukkakynnen ja Oravaliidon kolme pentua ovat pääosassa. Odotin kovasti mutta turhaan Harmaaraidan tarinalle selvyyttä jo Auringonlaskussa, mutta tässä teoksessa puolestaan se vihdoin toteutuu. Myös Tiikeritähti nostaa kummittelevaa päätään jälleen, ehkä alkaa kyseinen kaveri jo vähän kyllästyttämäänkin näissä kirjoissa. Ihan mielenkiintoinen avausosa Kolmikon mahdille, odotan kyllä innolla saavani lukea jatkoa sarjalle.

Närhitassu vaikutti aluksi niin sympaattiselta ja raasulta, mutta hahmon jatkuva kiukuttelu alkoi kyllä itseänikin jo pänniä ja olen vähän epävarma hahmon suhteen, jonka vuoksi myös kirjan arvosana ei yltänyt neloseen asti. Leijonatassu puolestaan jäi jotenkin taka-alalle, kun taas Paatsamatassu pääsi kyllä kirjassa oikeuksiinsa.


Alkuperäinen nimi: The sight, 2007

Arvosana: 3,5
Sivut: 345
Art house, 2015

Rick Yancey - Ääretön meri

Cassie Sullivan on selvinnyt jo neljästä aallosta, joiden avulla kaukaisesta aurinkokunnasta saapuneet Toiset ovat tyhjentäneet maapalloa ihmisistä. Nyt lopullinen, viides tuhoaalto etenee, ja ihmiskunnan viime rippeet taistelevat henkensä edestä. Cassien ja kumppanien on tehtävä valinta: uhmatako talven tuloa ja odottaa heitä auttaneen Evan Walkerin paluuta vai lähteäkö etsimään muita selviytyjiä ennen kuin vihollinen saa nuoret satimeen? Uusi hyökkäys on vain ajan kysymys. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

Ääretön meri on 5. aalto scifitrilogian toinen osa. Cassie on joutunut eroon Evanista, mutta on nyt yhdessä pikkuveljensä Samin ja uusien ystäviensä kanssa. Porukka kuitenkin jakautuu pian kahtia kun Toiset kaappaavat kaksi heidän ryhmäläistään, puhumattakaan naispuolisesta vaimentajasta, joka tahtoo heidän kaikkien pään vadille.

Pidin huomattavasti enemmän ensimmäisestä osasta, kuin tästä. Ääretön meri oli kuitenkin kiinnostava ja todella koukuttava, eikä sitä olisi millään malttanut laskea käsistään. Nyt päästiin myös Hakan pään sisään, kun kerronta tapahtuu myös hänen näkökulmastaan. Itse jäin ehkä vähän kaipaamaan myös kerrontaa Benin osalta, nyt yksi lempihahmoistani jäi vähän taka-alalle.

Myös tämän kirjan lukeminen sai janoamaan jatkoa, joten eiköhän tartuta seuraavaan ja viimeiseen osaan heti tähän perään kun se tuolta hyllystä löytyy. :)


Alkuperäinen nimi: The infinite sea, 2014

Arvosana: 4
Sivut: 290
WSOY, 2015

Elena Mady - Vaihdokas

Nuori nainen herää hohdokkaan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija, vaihdokas, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen ja pysyy mielummin kuolleena kuin elää jonkun toisen elämää. Mutta Alexina hän saa ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Sitten kaiken sekoittaa murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Vaihdokas on The body jumper trilogian avausosa. Päähenkilö on vaihdokas, joka hyppää ruumiista toiseen jonkun salaperäisen voiman ohjailemana. Tällä kertaa hän päätyy Alex nimisen nuoren naisen ruumiiseen ja päättää jäädä selvittelemään tytön vanhempien murhaa, puhumattakaan tunteistaan kuumaa naapurinpoika Jesseä kohtaan.

Kirja oli aivan huippu ja juonikin todella hyvä. Jälleen yksi kirja joka singahtaa ehdottomasti parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. Kirjassa oli tasaista jännitystä alusta loppuun asti. Osuin oikeaan uumoillessani kuka loppujen lopuksi murhasi tytön vanhemmat ja siinä samalla muutamia muitakin, mutta silti se tuli yllätyksenä kun sen aika koitti. Myöskään romantiikkaa ei kirjasta puuttunut, sillä ei päässyt kunnolla mässäilemään, mutta se ei todellakaan haitannut. Rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

Pidin kirjan hahmoista paljon, erityisesti juuri Alexista ja sydänten läpättäjä Jessestä. Alex on nuori ja vahva nainen, ulkoapäin vaikuttaa itsevarmalta, mutta pian pinta alkaa murentua. Jesse puolestaan, tuo kuuma naapurinpoika. Itsevarmuutta ei tunnu herralta puuttuvan, mutta silti kovin hellyyttävä persoona. Myös sivuhenkilöt ovat oikein onnistuneita, pienenä lisänä pakkaa sekoittaa Jessen tyttöystävä.

Seuraava osa on jo kirjastosta varattuna ja nyt odotan innolla että pääsen siihen käsiksi. Jään myös mielenkiinnolla odottamaan Alexin takana olevan tytön oikeaa tarinaa.

Arvosana: 5
Sivut: 379
WSOY, 2015

Saara Kesävuori - Musta hevonen

Lidia elää niin rajua elämää, ettei pariksi päiväksi katoaminen tarkoita mitään muille kuin tytön hätääntyneelle äidille. Karin rukoilee apua Anni Elorannalta, onhan tyttö yksi huostaanotetuista nuorista, joille Anni on opettanut itsepuolustustaitoja perhekoti Kattilassa Tampereen Kissanmaalla. Kun Lidian ruumis löytyy rannalta pahvilaatikosta ja pääepäillyksi osoittautuu Annin veli, Anni kääriikin hihansa. Isoveljensä syyttömyydestä hän on varmempi kuin veli itse.

Kirja tuntui aluksi itselläni vähän tökkivän, mutta kun pääsi vauhtiin, oli kirja ihan hyvää luettavaa. Harmitti vähän kun takakannessa paljastettiin tytön kuolema joka tapahtui vasta niin pitkällä kirjassa, eipä tuo olisi muutenkaan varmasti yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin. Musta hevonen käsitteli paljon elämän haasteitakin, kuten luottamuspulaa ja mielenterveysongelmia, sekä riippuvuutta. Moni asia kirjan juonessa jäi kuitenkin hieman mietityttämään.

Kirjan hahmot ovatkin omaa luokkaansa. Mukaan mahtui jos jonkinlaista tallaajaa, enkä valitettavasti löytänyt heidän joukostaan omaa suosikkiani. Anni oli jotenkin kovin pidättäytyväinen ja etäinen, Karin ehkä vähän liiankin hysteerinen jo perusluonteeltaan, Santtu oli kuitenkin ihan menettelevä ja mielenkiintoinen persoona.

Arvosana: 3
Sivut: 273

Tammi, 2015

Jo Nesbø - Verta lumella 1

Oslolainen Olav on Daniel Foffmannin asiainhoitaja. Hoffmannin pääasialliset elinkeinot ovat huumekauppa ja prostituutio. Olav ei käsittele huumeita eikä sekaannu parittamiseen. Hän on sellaiseen aivan liian heikko ja herkkäluontoinen. Hänen asianaan on hoitaa kappaleita. Tämän keikan pitäisi näyttää asuntomurrolta. Kappale pitäisi hoitaa Hoffmannin kotona. Liikutaan vaarallisilla vesillä. Yksityisalueella. Lähestytään hetkeä, jolloin keikan kohteena oleva ihminen alkaa ymmärtää elämän rajallisuuden. Hänen asiaansa hoidetaan, hänestä tulee Olavin kappale. Tänä jouluna lumi on punaista.

Vihdoinkin sain tämän teoksen kääsiini. Aina kirjastossa käydessä on kirja ollut lainassa, tällä kertaa ei. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Nesbøn teosta ja olen lukenut tästä kirjasta niin paljon negatiivista palautetta että pelkäsin sen vaikuttavan kirjan lukemiseen, mutta toisin kävi. Itse ainakin pidin teoksesta ja sen erilaisuudesta ja helppoudesta. Kirjan kerronta tapahtuu palkkamurhaaja Olavin näkökulmasta, mikä on mielestäni todella toimiva ja erilainen. Teksti meni vauhdikkaasti eteenpäin, eikä sisältänyt turhia jorinoita. Juoni itsessään oli alusta loppuun tasaisen kutkuttava ja viihdyttävä. Hyväsydämmisyys ei tällä kertaa kannattanut ja kirjan loppu olikin yllättävä enkä osannut itse ollenkaan odottaa kyseistä loppua.

Päähenkilöä pidettiin vähän mysteerimiehenä, eikä hänen ulkonäköäänkään paljastettu kuin vasta kirjan lopussa. Maria jäi kirjan lopussa vähän mietityttämään ja loppu hänen kohdaltaan ei auennut itselleni ihan kokonaan.

Kirjasta on tehty myös toinen osa Verta lumella 2, jossa päähenkilönä toimii yksi Kalastajan alaisista.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Blood on snow, 2015
Arvosana: 4
Sivut: 195

Johnny Kniga, 2015

P.C. & Kristin Cast - Paljastettu

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa.
Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähentyminen Auroxin kanssa saa aikaan. 

Yön talo -sarjan toiseksi viimeisessä osassa päästään vihdoin ja viimein käsiksi Neferetin taustoihin, ei paljoa mutta enemmän kuin tähän mennessä. Kirjassa käsitellään myös kuolemaa jo heti alkukättelyssä, ja kirjaa eteenpäin lukiessa tuli aika yllätyksenä kuinka raakakin tämä kirja voi olla. Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.

Olen monta kertaa miettinyt sarjan lopettamista, mutta tavallaan olen tyytyväinen että olen saanut luettua nyt kaikki kirjat, yhtä lukuunottamatta. Tämä kirja jäi jopa jännittävään kohtaan ja voin jopa sanoa odottavani sarjan viimeistä osaa. Toivottavasti äiti ja tytär ovat keksineet sarjalle todella hyvän lopetuksen.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Revealed, 2013
Arvosana: 3,5
Sivut: 345
Otava, 2015 

Veronica Roth: Uskollinen

Kuvittele, että tuntemasi maailma on ollut valhetta. Kuvittele, että yksinäinen päätös on muuttanut tulevaisuutesi. Kuvittele, että rakkaus ja usko toiseen ihmiseen ovat saaneet sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. Tris Prios ja Tobias ovat nyt tienhaarassa. Paetako rakkaansa kanssa yhteiskunnan ulkopuolelle vai taistellako uutta ja tuntematonta vastaan?

Vauvan kanssa on pitänyt kiirettä ja lukeminen on todellakin jäänyt vähemmälle. Tämän kirjan lukemiseenkin meni melkein kaksi kuukautta. Täytyy yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja viettää enemmän aikaa rakkaan harrastuksen parissa.

Uskollinen on Outolinnun kolmas ja viimeinen osa, jossa tilanteet alkavat kuumentua ja on tehtävä vaikeita valintoja. Kirjan alku tökki aika paljon, eikä ollut mitenkään mielenkiintoista luettavaa, kirja painottui lähinnä suunnitelmien punomiseen jne. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella kiinnostukseni heräsi (tämäkin saattaa olla osasyy pitkittyneeseen lukemiseen) ja kirjassa alkoi tapahtua. Tällä kertaa kirjassa oli todella odottamaton loppu, mihin en ole usein kirjoissa törmännyt. Loppu oli paitsi yllättävä ja tuli täysin puun takaa, mutta myös surullinen ja itsellekin tuli tippa linssiin sitä lukiessa. Epilogiin olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää, se vaikutti jotenkin tylsääkin tylsemmältä.

Hahmot muuttuivat kirjan aikana melkoisesti. Tris oli lähes koko kirjan ajan katkeroitunut sisko, kunnes antoi Calebille taas anteeksi. Tobias tuntui kirjan lopussa vähän aikuismaisemmalta kuin aiemmin ja jopa Peter otti itseään niskasta kiinni ja muutti elämänsä.

Kaiken kaikkiaan trilogia oli ihan menettelevä, kyllä sen nyt kerran luki mutta ei kyllä enää toista.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Allegiant, 2013
Arvosana: 3
Sivut: 393
Otava, 2015

Charlaine Harris - Väristyksiä haudan takaa

Harper Connelly lähtee Doravilleen, Pohjois-Carolinaan etsimään kadonnutta teinipoikaa, yhtä monista, jotka ovat kadonneet viimeisen viiden vuoden aikana. Ja kaikki heistä kutsuvat Harperia luokseen. Järkytyksekseen Harper löytää poikien ruumiit haudattuina jäiseen maahan. Harper haluaisi häipyä pikaisesti kylästä ennen kuin joutuu keskelle mediamyrskyä, mutta sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös hänet ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Väristyksiä haudan takaa on Harper Connelly kirjasarjan kolmas osa. Kirjan alku tuntui taas vain samojen asioiden toistamiselta, kuinka Harper sai kykynsä, perhetaustoista ja niin edelleen. Kun oltiin päästy tämän esittelyvaiheen yli alkoi Harrisin luoma jännittävä juoni, jossa ei juonenkäänteiltäkään voitu välttyä. Kirjoissa vaan tuntuu olevan kaikissa vähän samantyyppinen juoni, murhaajakin yrittää aina saada Harperia hengiltä. Olisinkin toivonut juoniin vähän erilaisuutta, Harrisilla kun tuntuu kuitenkin olevan luovuutta kirjojen kirjoittamiseen. Kirjan murhamysteeri on erityisen raaka ja julma, alkoi itseäkin kuvottaa kirjaa lukiessa.

Harperin ja Tolliverin suhteen muuttuminen ei tullut yllätyksenä, siitä kun vihjattiin jo edellisessä osassa. Olisin vain odottanut että tämä päätyisi vasta viimeiseen osaan ja kehittyisi pikkuhiljaa, mutta se tulikin ilmi kerta rytinällä. Toivottavasti parin kuhertelu ja lemmenleikit eivät pilaa nyt sarjan viimeistä osaa. Odotan myös innolla, joko Harper saa tietää siskonsa kohtalon viimeisessä osassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: An ice cold grave, 2007
Arvosana: 3
Sivut: 278
Gummerus, 2015

Jeff VanderMeer - Hallinta

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä åalanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?

Hallinta on Eteläraja -trilogian toinen osa. Tämä toinen osa oli mielestäni aikamoinen pettymys. Ensimmäinen osa jäi niin jännittävään kohtaan, mutta tämä seuraava osa ei tuntunut edistävän juonta juuri ollenkaan. Teksti tuntui välillä jotenkin kovin sekavalta ja vaikeasti seurattavalta, menneisyyden haamut tuntuivat kummittelevan tässäkin osassa vähän väliä sekoittamassa tapahtumia. Kirjan tapahtumat taas tuntuivat junnaavan välillä todella pahasti paikoillaan ja vasta kirjan viimeisillä sivuilla alkoi enemmän tapahtua. Odotukset on kuitenkin silti kovat viimeisen osan kohdalla, toivon ainakin kovasti että tapahtumat sijoittuvat Alue X:lle ja lukijat saavat tietää mitä alueella todella tapahtuu ja mitä tarkoittaa tämä "selviytyjien" paluu. Kirjan viimeinen lausahdus antaa ainakin toivoa tämän suhteen, ellei seuraavakin kirja hiukan floppaa. Harmittaa vaan kun kirjan aihe on todella mielenkiintoinen ja antaisi vaikka minkälaisia mahdollisuuksia, mutta kirjoittaja ei vaan ole ottanut näistä mahdollisuuksista iloa irti.

Hahmot tuntuivat jotenkin todella etäisiltä, enkä ainakaan itse tuntenut heitä kovinkaan läheisiksi kirjaa lukiessa. Tuntui että aivan sama mitä hahmoille loppujen lopuksi tapahtuu. Toivotaan seuraavalta osalta vähän enemmän.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Authority, 2014

Arvosana: 2,5

Sivut: 382

Like, 2015

Erin Hunter - Vaikea taival

Etsiessään turvallista asuinpaikkaa Lykky ja villi lauma kohtaavat hurjakoirien lisäksi toisenkin vihollislauman ja sen raivohullun johtajan. Reitille osuu myös muita vaaroja, vastoinkäymisiä ja kiperiä tilanteita. Kosdka villin lauman Alfan johtajantaidot näyttävät olevan hukassa, Lykyltä ja muilta koirilta vaaditaan erityistä urheutta ja uskallusta. Vahvemmin kuin kertaakaan aiemmin Lykky tuntee olevansa osa laumaa ja suurta koirien tarinaa, jossa salaperäiset Taivaskoirat ja muut Henkikoirat ovat tärkeässä osassa. Mutta onko tosiaan olemassa Pelkokoira, joka hallitsee kaikkia muita Henkikoiria?

Vaikea taival on Erin Hunterin luoman koira-aiheisen Selviytyjät -kirjasarjan neljäs osa, jossa Lykyn lauma etsii itselleen uutta ja turvallista asuinpaikkaa. Tämä osa on ehdottomasti paras tähän astisista lukemistani sarjan kirjoista. Juonessa on paljon uusia käänteitä, eikä vauhdikkailta ja surullisiltakin tilanteilta voida välttyä. Kirjasarja paranee huomattavasti loppua kohden ja tunnelmakin alkaa tiivistyä. Löytääkö Lykky pienen ryhmänsä kanssa takaisin laumaan? Ja onko laumassa kaikki asiat kuten ennen porukan lähtöä? Miten laumasta lähteneen Nilkun paluu otetaan vastaan?

Hahmot ovat muuttuneet matkan varrella paljon ja myös hihnakoirina tunnetut hahmot alkavat saada jo parempia piirteitä. Plussaa oli taas uuden lauman ujuttaminen kirjaan, vaikkei hahmoihin sen enempää päässytkään tutustumaan. Myös hurjakoirien ylläpitämä uhka leijuu koko ajan ilmassa. Jään innolla odottamaan seuraavan osan lukemista.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Broken path, 2014

Arvosana: 4

Sivut: 239
Jalava, 2015

Robert Kirkman & Jay Bonansinga - Tie Woodburyyn

Lilly Caul pakenee henkensä kaupalla alati kasvavaa zombilaumaa Woodburyn kaupunkiin. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää. Lakia ja järjestystä pitää yllä itsensä kuvernööriksi nimittänyt Philip Blake, joka on valmis äärimmäisiin tekoihin suojellakseen asemaansa. Uhmatessaan kuvernööriä Lilly ja joukko kapinallisia päästävät helvetin valloilleen.

The walking dead -kirjasarjan toisessa osassa tarinaa kerrotaan enimmäkseen Lillyn ja hänen ystäviensä näkökulmasta, kuinka viiden hengen ryhmä lähtee telttakaupungista ja päätyvät Woodburyyn. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, tässä teoksessa tuntuu tapahtuvan paljon enemmän kuin aiemmassa osassa ja päästään kunnolla käsiksi zombimeininkiin.

Juoni piti hyvin otteessaan ensimmäisistä sivuista aivan viimeisille sivuille asti. Tapahtumia oli juuri sopivasti, eikä verisiltäkään kohtauksilta vältytty. Myöskään jännitystä ei tästä kirjasta puuttunut, koskaan ei tiedä kuka kuolee seuraavana tai keneen todellisuudessa voi luottaa.

Pidin kirjan henkilöistä paljon, etenkin Lillysta ja Joshista. Joshin kohtalo olikin surullista luettavaa. Toivottavasti kolmannessa osassa päästään seuraamaan vielä Lillya ja hänen kohtalonsa selviää lukijoille. Toisaalta myös Scott oli piristävä henkilö ja jäinkin vähän kaipaamaan tietoa Scottin kohtalosta - miten kaverille kävi niin?

Adlibris. 

Alkuperäinen nimi: The road to Woodbury, 2012

Arvosana:4½

Sivut: 362
Like, 2015

Erin Hunter - Pimeys laskeutuu

Väkivaltaisten taistelujen jälkeen näyttää siltä, että hihnakoirien ja villin lauman on yhdistettävä voimansa selviytyäkseen. Villin lauman Alfa suostuu vastentahtoisesti siihen, että Bella ja muut hihnakoirat liittyvät hänen laumaansa. Lykky häädetään laumasta juonittelun vuoksi ja käsketään hänen olla koskaan palaamatta. Lykky yrittää nauttia vapaudestaan, mutta metsä ja tuhoutunut kaupunki ovat liian vaarallisia yksinäiselle koiralle. Ruokaa ja puhdasta vettä ei ole saatavilla, ja lisäksi taivaalle alkaa kerääntyä myrkyllisiä mustia pilviä. Ensimmäistä kertaa sitten Suuren murahduksen Lykky kaipaa epätoivoisesti toisia koiria rinnalleen, mutta onko jo liian myöhäistä?

Pimeys laskeutuu on Erin Hunterin luoman Selviytyjät -sarjan kolmas osa. Juoneltaan kirja on ihan suhteellisen hyvä ja sisältääkin yllättävän paljon erilaisia tapahtumia ja käänteitä. Kirjassa paneuduttiin aika paljon hurjakoirien kolmeen pentuun ja olikin aika sääli, että loppukohtaus pentujen osalta kävi niin nopeasti ja yksinkertaisesti. Olisin odottanut jotain vähän toiminnallisempaa kohtausta kirjan loppuun, mutta nyt se loppui jotenkin vaisusti. Ajattelin laumojen yhdistymisen olevan hyvä asia, jotta pääsen seuraamaan villin lauman hahmoja, mutta tässä kirjassa tuntuivat taas kaikki hahmot kovin etäisiltä Lykkyä lukuunottamatta. Tämä kirja jätti jollakin tavalla kylmemmäksi mitä kaksi aikaisemmin ilmestynyttä osaa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Darkness Falls, 2013

Arvosana:3

Sivut: 230

Jalava, 2015

Satu Mattila-Laine - Parantola

15-vuotias epilepsiaa sairastava Elisa saa epileptisen kohtauksen vanhassa ja ränsistyneessä parantolassa, jossa heidän oli ystävien kanssa tarkoitus viettää iltaa. Herätessään Elisa huomaa olevansa 1930-luvulla samassa parantolassa, mutta tällä kertaa se on täydessä toimivuudessaan kaatumatautiparantolana. Elisa ystävystyy potilaana olevan Annan kanssa. Parantolan lääkärillä on julmia suunnitelmia molempien tyttöjen varalle.

Parantola -kirjassa pääsee tutustumaan epilepsiaan ja hiukan myös sen vanhoihin hoitotapoihin, itselle epilepsia oli jo entuudestaan tuttu työn puolesta, joten itse en saanut sairaudesta mitään uutta tietoa, paitsi nyt tietenkin entisaikojen hoidoista. Kirjan alkua lukiessa tuli omat peruskouluaikaiset asiat ja kommellukset mieleen, kuinka kolmekymppisiäkin pidettiin jo aivan ikäloppuina, kuten kirjassakin sanottiin. Teksti oli aika tasaista, eikä kirjassa tapahtunut mitään päätähuumaavia juonenkäänteitäkään, jos sellaisia nyt sattui olemaan yhtäkään. Juonesta puuttui se jokin, joka olisi saanut pidettyä mielenkiinnon alusta loppuun asti esillä, mutta nyt tarina oli aika tasapaksua, eikä mitenkään erityisen kiinnostavaa.

Odotin kirjalta jollakin tavalla enemmän. Olisi ollut kiva päästä vähän paremmin hahmoihin sisään ja tutustumaan heihin paremmin, nyt kaikki hahmot tuntuivat jäävän jotenkin vaisuiksi, vaikka sivuhahmoinakin oli mielenkiintoisia persoonia. Itseäni kirja ei juurikaan säväyttänyt ja se tuntuikin olevan suunnattu selkeästi nuorille lukijoille, varmaan juurikin peruskouluikäisille. Kirja tuntui mielenkiintoiselta takakannen tekstin perusteella, mutta valitettavasti joudun harmikseni sanomaan että  todellisuus olikin jotain aivan muuta.

Adlibris.

Arvosana: 2

Sivut: 153

Karisto, 2015

Jeff Vandermeer - Hävitys

Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

Hävitys aloittaa Jeff Vandermeerin Eteläraja -trilogian melko onnistuneella suorituksella. Juoni tuntui kuitenkin välillä aika laimealta, tarina ei tuntunut välillä etenevän yhtään mihinkään kun keskityttiin vaan päähahmona olleen biologin ajatuksiin menneestä elämästään. Voi olla että osa tapahtumista kietoutuu jossain kohtaa yhteen kirjan juonen kanssa, mutta uskallan epäillä. Kirjan idea itsessään on todella mielenkiintoinen ja nerokas, vaikka alku tuntuukin jotenkin tahmealta. Kaikki kirjan jännittävimmät tapahtumat tuntuvat sijoittuvan kirjan loppupuoliskolle ja tarina alkaa tiivistyä, sekä saa onnistuneesti pidettyä mielenkiintoani yllä.

Kirjan kuvauksen perusteella odotin melko karua maastoa (jota se ilmeisesti olikin), mutta lisäksi vielä ajattelin kirjan sisältävän paljon Avatar -tyyppistä meininkiä, kaikkine omituisine otuksineen ja kasveineen, mutta nyt se tuntui siltä osin melko laimealta. Kirjaan oli kuitenkin lisätty toisella tavalla mielenkiintoisia otuksia, vaikka sitten tuiki tavallinen delfiini, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan niin tavallinen veden nisäkäs. Kirjan loppu antoi paljon toivoa seuraavaa osaa kohtaan ja innolla jo odotankin että pääsen lainaamaan sen kirjastosta.

Palautteesta huolimatta kirjassa oli se jokin, joka sai lukemaan sitä vain eteenpäin ja yks kaks luin jo viimeistä sivua. Täytyy myöntää että Vandermeer tietää kuitenkin miten pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Kirjan kansi on myös mielestäni onnistunut ja kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Annihilation

Arvosana: 3,5

Sivut: 222

Like, 2015

Charlaine Harris - Yllätyksiä haudan takaa

Harper Connelly on kutsuttu yhdessä velipuolensa Tolliverin kanssa Memphisiin vanhalle hautausmaalle, jotta Harper voisi kertoa vainajien kuolintapoja kykynsä avulla. Harperin hämmästykseksi yhdessä haudoista on myös nuoren tytön tuoreempi ruumis, eikä kuolintapa ole tapaturmainen. Harper ja Tolliver tempautuvat mukaan nuoren tytön kuoleman selvittelyyn. Kaksikko päättää tutkia tapausta keskenään ja he suuntavat keskiyöllä takaisin hautausmaalle, tällöin haudasta löytyy taas uusi ruumis.

Yllätyksiä haudan takaa on Harper Connelly -kirjasarjan toinen osa. Kirjan juoni oli melko tasaista alusta loppuun asti, jonka takia en pitänyt tästä osasta aivan niin paljoa kuin ensimmäisestä. Jännittäviä juonenkäänteitä ei myöskään mahtunut tähän teokseen juurikaan mukaan. Juoni ei kuitenkaan ollut periaatteessa ennalta-arvattava, toki oli selvää että murhaajaksi paljastuisi lopulta joku Morgensternien perheestä, mutta kenenkään käyttäytymisen perusteella ei voinut tietää kuka se loppujen lopuksi tulisi olemaan. Loppukohtaus pääsi myös jollain tapaa sujahtamaan nopeasti ohi, olisin toivonut vähän enemmän jännitystä kirjan loppuun, nyt se tuntui loppuvan ennen kuin ehti alkaakkaan.

Tolliver suhtautuu Harperiin ehkä jopa liian omistushaluisesti ja mustasukkaisesti kun on kyse Harperin vähäisistä miehistä. Myös kaksikon tunteet olivat melko ennalta-arvattavia, jossakin vaiheessa arvelin toisen tunteiden kuumenevan toista kohtaan, vaikka en olisi niin halunnutkaan käyvän tässä tarinassa. Vaikkei pari käytännössä mitään sukua toisilleen olekaan, tuntuu se jollain tavalla hieman irstaalta ja tekee tarinasta mielestäni huonomman.

Kirja oli ihan perushyvää luettavaa, vaikka ei aivan yltänytkään edellisen osan tasolle jännityksensä ja tapahtumiensa puolesta.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Grave surprise

Arvosana: 3
Sivut: 279

Gummerus, 2015