Helsinkiläisen mahtisuvun mailta löytyy kontti, jonka sisälle on hukutettu ruumis.
Kun rikoskomisario Paula Pihlaja alkaa tutkia tapausta, jäljet johtavat perheyrityksen vuosien takaisiin liiketoimiin Afrikassa. Mitä suvun jäsenten hallittu ja huoliteltu ulkokuori peittää? Ketä he ja perheyrityksen uskolliset työntekijät vaikenemisellaan oikein suojelevat?
Samaan aikaan Paulan oma elämä järkkyy. Häntä piinaa kohtalo, johon hän olisi voinut menneisyyden valinnoillaa vaikuttaa.

Helsingistä löytyy kontti, jonka sisältä paljastuu konttiin hukutetun afrikkalaisen naisen ruumis. Poliisit alkavat tutkia tapausta ja pian alkaa löytyä johtolankoja jotka johtavat suoraan Lehmusojien perheyrityksen uumeniin.

Huhhuh, olipas tässä juonessa jos jonkinmoista kiemuraa ja käännettä, ettei meinannut kyydissä pysyä. Kontti on todella taidokkaasti ja koukuttavasti kirjoitettu rikosromaani, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Arvuuttelin monen vaihtoehdon kanssa kuka voisi olla murhaaja, mutta loppujen lopuksi se ei ollutkaan kukaan heistä, vaan itselleni tuli tämä henkilö ihan puskista.

Perheen kulisseissa on sattunut ja tapahtunut, itse olin lopuksi aivan pyörällä päästäni että kuka oli ja koska oli, kenen kanssa tämä nyt olikaan taas ollut. Kirjassa nousevat esille niin rasismi, mustasukkaisuus kuin kostonhimokin.


Sivumäärä: 304
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Nadine Matheson: Palapelimies

 

Kun murhaaja alkaa levitellä ruumiinosia pitkin Thames-joen rantapenkereitä, rikoskomisario Anjelica Henley saa tapauksen tutkittavakseen. Pian selviää, että ruumiita on enemmän kuin yksi ja lisää on tulossa.
Käynnistyy psykologinen kilpajuoksu, jossa ovat vastakkain tuntematon kopiomurhaaja, häntä jahtaavat poliisit ja vankilassa istuva alkuperäinen paloittelumurhaaja, palapelimies Peter Olivier.
Muistot palaavat piinaavina Henleyn mieleen, kun hän joutuu kohtaamaan sarjamurhaajan, joka oli puukottaa hänet hengiltä.

Palapelimies lempinimen saanut paloittelumurhaaja Olivier istuu vankilassa, mutta pian kaupunkiin alkaa ilmestyä ruumiita, jotka vaikuttavat pelottavasti Olivierin uhreilta. Poliisit alkavat tutkia tapausta ja samaan aikaan Olivier suunnittelee pakoaan vankilasta. Kun Olivier on vapaalla jalalla on poliiseilla tutkittavanaan kahden sarjamurhaajan mittelöt, joissa ruumiita vain tulee.

Taidokkaasti kerrottu Palapelimies on melko raakaa luettavaa paikka paikoin, eikä tämän vuoksi sovi heikkohermoisille. Juoni pitää hyvin otteessaan alusta loppuun asti, vaikkei kirjassa sinänsä mitään mystisyyttä olekkaan, vaan kaikki kerrotaan ihan avoimesti heti alusta lähtien.

Olivier on murhaajanroolissaan aika karmiva tyyppi, enpä haluaisi törmätä tähän kaveriin kadulla, tai missään muuallakaan. Olivier osaa manipuloida ihmisiä ja saa heidät melkein syömään kädestään, huolimatta siitä että tietävät tämän taustoista. Henley puolestaan on oiva esimerkki virkavallan edustajasta, joka joutuu rikollisen piinaamaksi, lopulta pelkotilat osoittautuvat niin voimakkaiksi että sitä kuvittelee näkevänsä kyseisen rikollisen kaikissa vastaantulevien kasvoissa.

Vähän rankemmista dekkareista pitävät tulevat varmasti pitämään myös tästä.


Alkuperäinen teos: The jigsaw man, 2021
Sivumäärä: 463
Otava, 2021
Arvosana: 4,5/5

Elly Griffiths: Maan alla

 

Arkeologi Ruth Galloway löytää maanalaisesta tunnelista luita, jotka on vastikään haudattu - ja sitä ennen keitetty. Onko kyseessä kannibalismi? Entä kuka murhaa kylmäverisesti kodittomia ja kaappaa naisia? Ruth ja komisario Harry Nelson taistelevat aikaa vastaan etsiessään syyllistä. Ainoa johtolanka on salaperäinen mies, joka ilmestyy keskelle tietä ja katoaa sitten jättäen jälkeensä vain valtavan reiän asfalttiin.
Yhtäkkiä vaara tuntuu vaanivan lähempänä Ruthin kotia kuin koskaan. Ennen kuin on liian myöhäistä, Ruthin ja Nelsonin on selvitettävä, mitä perhe heille todella merkitsee.

Arkeologi Ruth löytää vanhoja luita maanalaisesta tunnelista, jotka pienen tutkimisen jälkeen osoittautuvatkin odotettua tuoreemmiksi ja poliisit alkavat miettiä kannibalismia yhtenä vaihtoehtona. Samaan aikaan kodition mies ilmoittaa naispuolisen ystävänsä kadonneeksi ja pian tämän jälkeen kodittomia alkaa löytyä murhattuna ympäri kaupunkia. Liittyvätkö tapaukset yhteen? Poliisit ottavat tapauksen hoitaakseen, mutta heillä ei tunnu olevan minkäänlaisia johtolankoja.

Takakannen luettuani ajattelin kirjan olevan melko raaka huomatessani sanan kannibalismi, mutta se ei sitä kuitenkaan ollut, mikä ei kyllä haitannut yhtään. Kirja on todella mielenkiintoista ja koukuttavaa luettavaa alusta loppuun asti, poliisityön ohella saa sukeltaa myös mukaan heidän ihmissuhdekiemuroihin.

Pidin todella paljon kirjan hahmoista, varsinkin Ruthista ja Nelsonista, jotka ovat tuntuneet ajautuvan jonkinmoiseen oravanpyörään tunteidensa kanssa.

Kirja kuuluu Ruth Galloway mysteereihin ja tämä onkin niistä yhdeksäs. En ole itse aiemmin tutustunut näihin teoksiin, mutta tämän luettuani voisin hyvin lukea myös toisenkin, oli tämä sen verran taidokkaasti kerrottu.


Alkuperäinen teos: The chalk pit, 2017
Sivumäärä: 352
Tammi, 2021
Arvosana: 4,5/5

Jari Salonen: Ristilukki

 

On toukokuun alku ja Porkkalanselällä puhaltaa leppoisa koillistuuli. Jaakolan ja Zettermanin kevätpurjehdus saa yllätyskäänteen, kun karille ajautuneesta veneestä löytyy kuoliaaksi ammuttu aviopari. Juttu päätyy sairauslomaltaan KRP:hen palanneen Jaakolan pöydälle, eikä Zettermankaan malta pitää siitä sormiaan erossa.

Alussa teon takana näyttävät olevan vainajien hämärät liiketoimet ja kadonnut miljoonaomaisuus, mutta kun uhreja tulee lisää, motiivia on etsittävä muualta. Mammonan sijasta vaikuttimena saattaakin olla mustasukkaisuus, sillä Ritari Nuhteeton ei ehkä olekaan aivan niin puhdas pulmunen kuin nimi antaisi ymmärtää.

Ristilukki on taidokkaasti kerrottu dekkari, jonka juoni pitää hyvin otteessaan alusta loppuun saakka. Tekijäksi arvottiin vaikka ja ketä, eikä kirjailija paljastanut liikaa oikean tekijän henkilöllisyydestä, joten se pysyi mysteerinä aivan viime metreille saakka.

Dekkarissa seurataan paitsi poliisin työtä, myös tutustutaan hahmojen normaaliin elämään unohtamatta heidän varsin ihmismäisiä ongelmiaan. Olisin toivonut kuitenkin enemmän paneutumista murhatapauksiin löytöhetkellä, nyt tuntui että tämä osa jäi vähän taka-alalle.

En ole ennen lukenut Zetterman sarjasta yhtään kirjaa ja tämä on jo sarjan kuudes osa, mutta en kokenut jääväni mistään pimentoon vaikka aloitinkin sarjan aivan väärästä kirjasta. Ehkä tulevaisuudessa uppoudun enemmänkin Zettermanin kuvioihin.

Sivumäärä: 349
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Jarkko Tontti: Haava

 

"Ihmisenä olemisen haavaa ei hyvinvointivaltio paranna."

Kun vuosia huumekoukussa roikkunut tytär kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin. Oliko kuolema helpotus, vai olisiko toivoa sittenkin ollut? Mitä tapahtui, ja ketä siitä voi syyttää?

Haavassa käsitellään oman lapsen kuolemasta selviytymistä, kun Gretan päihderiippuvainen tytär löydetään kuolleena ja kuolemansyyksi epäillään itsemurhaa. Greta ei usko että hänen tyttärensä olisi hypännyt omaan kuolemaansa, vaan alkaa itsepintaisesti selvittää tyttären kuoleman outoja piirteitä. Samaan aikaan Gretan ex-mies Johannes tuskailee alkoholismin kourissa ja miettii liittyykö hän itse lapsensa kuolemaan.

On surullista kuinka Greta kyllästyi oman lapsensa tekosyihin ja epäonnistumisiin, eikä lopulta edes uskonut tyttärensä pääsevän irti aineista. Vanhemmankaan rooli ei ole tuossa tilanteessa varmasti todellakaan helppo, mutta vanhemman tuki on varmaan tärkeä lähtökohta parantumiselle.

Valitettavasti monet ihmiset kamppailevat juuri samanlaisten asioiden kanssa kuin Greta ja Johannes tässä teoksessa. Varsinkin kirjan loppu Jeminan kertomana saa miettimään, että vaikka Jemina ei pystynyt pysymään erossa huumeista, hän kuitenkin lopulta sisimmässään halusi juuri sitä - pysyä erossa huumeista.

Sivumäärä: 238
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Erik Axl Sund: Varistyttö

 

Kun pieni ja haavoittuva sielu rikotaan, se haluaa hyvityksen.
Juuri nyt, kun poika makasi tokkurassa patjalla, hän oli pelkkä alkio. Kun hän olisi opettanut pojalle, miltä tuntui olla samaan aikaan sekä uhri että tekijä, tämä ymmärtäisi.
Ensimmäinen lapsi löytyy metroasemalta jätesäkissä. Se, mitä rikoskomisario Jeanette Kihlbergille kohta paljastuu, uhmaa mielikuvituksen rajoja.

Varistytön juoni on hyvä ja koukuttava, mutta aihe on todella hurja. Kirjassa käsitellään niinkin vaikeaa aihetta kuin lapsen hyväksikäyttö ja kerrotaan mihin se pahimmillaan ajaa ihmismielen. Teksti on todella rankkaa luettavaa ja ajattelinkin jossain vaiheessa jättää sen kesken, useaankin otteeseen, mutta jatkoin kuitenkin loppuun asti.

Hän tajusi saman tien, että tekijä oli mitä todennäköisimmin sama ja että nyt he olivat tekemisissä kaksoismurhaajan kanssa. Kuinka monta poikaa kuolisi ennen kuin tämä olisi ohi?

Kaikilla henkilöhahmoilla on omat ongelmansa, toisella parisuhteessa ja toisella enemmän henkisiä, pään sisäisiä oneglmia. Hahmot ovat mielestäni hyvin mietittyjä ja voisin hyvin kuvitella että tuollaiset tyypit olisivat oikeasti olemassa, kaikki olivat hyvin aidon tuntuisia. Mielenkiintoista että milloin poliisi tajuaa että onkin tekijän kanssa läheisempi kuin kuvittelikaan.

Nyt jäinkin miettimään että luenko trilogian seuraavan osan vai jätänkö tämän aiheen nyt vaan tähän. Todella rankkaa tekstiä, ei voi muuta sanoa.


Alkuperäinen teos: Kråkflickan, 2012
Sivumäärä: 415
Otava, 2014
Arvosana: 4

Jo Nesbø : Verta lumella II

 

Yksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa.
Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä.
Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut.
Ystävälliset kåsundilaiset auttavat Olofia majoittumaan ja asettumaan kylään.
Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksiantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohessa hallitsee Oslon humekauppaa. Suvereenisti nyt, kun Daniel Hoffmann on pysyvästi poissa kuvioista.
Olof on Johnnyn kohde, Kalastajan etsimä mies, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asiainhoitajaa kohtaa.

Olof päätyy karkumatkalla Pohjois-Norjaan, jossa hän onnekseen tutustuu ystävälliseen perheeseen joka ottaa hänet siipiensä suojiin. Luultavasti jossakin maailman kolkassa on oikeasti noin ystävällisiä ihmisiä vailla itsesuojeluvaistoa, kun tarjosivat vieraalle miehelle majapaikan ja vielä aseen kaupanpäälliseksi. Kalastajan miehet löytävät Olofin ja kamppailu elämästä ja kuolemasta käydään pohjoisen metsissä, eikä vaarassa ole ainoastaan Olofin henki kun aave perheen lähimenneisyydestä janoaa kostoa. Olof teki välillä aika uskomattomia asioita pysyäkseen hengissä, kuten tunki itsensä poronraadon sisään päästäkseen piiloon takaa-ajajiltaan, ei olisi itselleni tullut ihan ensimmäisenä mieleen tehdä niin.

"Miten...", aloitin, mutta minut keskeytti uusi kirkaisu. Tällä kertaa se ei ollut lintu. Vaan Knut. Me pomppasimme pystyyn. Kalastaja löytää aina etsimänsä.

Pidin tästä kirjasta ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisestä. Kirjassa keskityttiin enemmän muihinkin asioihin kun pelkästään dekkarimaiseen tunnelmaan, siihen onnistuttiin ujuttamaan vielä ihan mukiin menevä rakkaustarinakin. Verta lumella II on tiivistunnelmainen ja jännittävä, erittäin koukuttavaa luettavaa.


Alkuperäinen teos: Mere blod, 2015
Sivumäärä: 272
Johnny Kniga, 2015
Arvosana: 4,5

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

 

Metro ei pakene, ei vaikka hänen perässään on venäläisen oligarkin lisäksi mies joka on surmannut Rustin, Metron poikaystävän.
Tukikohdakseen nuori nainen ottaa metsän keskellä Kymenlaaksossa sijaitsevan Onnenmäen. Ränsistynyttä taloa asuttaa hänen äitinsä entinen miesystävä, hautaustoimistoyrittäjänäkin kunnostautunut Voltti. Onnenmäeltä käsin Metro jatkaa kostoiskujaan, joissa aseena toimii spraymaali ja joiden toteuttamiseen löytyy Kouvolan ja Kotkan betoniviidakosta runsaasti seinäpinta-alaa.
Mutta pikkuhiljaa silmukka Metron ympärillä kiristyy, ja kun ratkaisun hetki viimein koittaa vaarassa ei ole vain hänen oma henkensä vaan myös Suomeen ilmestynyt pikkuveli Samuel.

Metro trilogian jännittävässä päätösosassa Metro saa viimein asiansa päätökseen ja kohtaa takaa-ajajansa silmästä silmään, eikä tälläkään kertaa voida välttyä veriseltä loppukohtaukselta jossa hahmoja kuolee. Myös tässä osassa jännitys on käsinkosketeltavaa ja juoni on hyvä alusta loppuun asti. Jotkut kohdat ovat ennalta-arvattavia, mutta sain siitä huolimatta kokea myös yllättyneisyyttä kirjaa lukiessani.

Oikealle, Kaljupää sanoi.Se tönäisi kylkiluiden alle kipeämmin. Vilkaisin alaspäin, näin metallisen piipun. Samalla mua läimäytettiin korvalle.

Kirjan tapahtumat toistavat itseään jokaisessa kirjassa, siitä pieni miinus. Jokaisessa kirjassa ihmiset joihin Metro luuli voivansa luottaa, pettävät hänet, jonka seurauksena Metro on takaa-ajajille kuin tarjottimella tarjoiltuna, mutta tyypit onnistuvat silti mokaamaan mahdollisuutensa, kerta toisensa jälkeen.

Trilogia on tähän mennessä parhaimpia suomalaisia dekkareita joita olen lukenut. Mikäli emmit vielä näiden kirjojen lukemista, suosittelen rohkeasti vaan avaamaan kirjan ja se luultavasti imaisee sinut mukaansa graffitikulttuuriin.


Sivumäärä: 259
Tammi, 2016
Arvosana: 4,5

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

 

Parikymppinen Metro on joutunut pakenemaan kotikaupungistaan Kotkasta väkivaltaisen tapahtumaketjun seurauksena. Hän on jättänyt jälkeensä kolme ruumista, myös poikaystävänsä Rustin jonka kuolema on syössyt Metron mukaan koston kierteeseen.
Berliinissä Metro päättää omistautua toiselle suurelle rakkaudelleen, graffiteille, ja löytää ympärilleen porukan jonka kanssa toteuttaa unelmaansa. Yhdessä he tekevät yhä hurjemmiksi käyviä iskuja ympäri kaupungin paraatipaikkoja. Kunnes eräänä yönä kaikki muuttuu. Palatessaan maalauskeikalta Metro löytää majapaikkansa tuhottuna: lattia lainehtii verestä ja kokonainen seinä on hävinnyt.
Alkaa takaa-ajo joka vie Metron takaisin Kotkaan, kaupunkiin jonne hän on päättänyt olla ikinä palaamatta.

Metron karkumatka on päätynyt lopulta Suomesta Berliiniin, jossa hän jatkaa edeleen graffittiensa tekoa. Metro on löytänyt sieltä uusia kavereita, mutta tapahtumat alkavat pian toistaa itseään kun hän löytää ystävänsä kuolleena majapaikastaan ja taas alkaa Metron pakomatka.

Maailma oli kivettynyt, isä oli jähmettynyt kiveksi, Samuel oli kiveä, mä olin kiveä.Yksikään jalankulkija ei hievahtanut. Ainoa liikkuva asia kivimaailmassa oli kiiltävä musta auto, joka oli jo kadonnut korttelien päähän. Ja kenkä. Se vieri lopulta katuun pudottuaan vielä kymmeniä kierroksia pitkin asfalttia.

Metro tutustuu uusien ihmisten lisäksi myös uudelleen Berliinissä asuvaan isäänsä ja saa samalla tietää että hänellä on velipuoli. Metrolla tuntuu olevan todella huono onni ihmissuhteidensa kanssa ja kaikki ihmiset hänen ympäriltään joko kuolevat tai pettävät hänet, myös hänen isänsä.

Kertojana toimii tällä kertaa pelkästään Metro.Tässä osassa Metro tuli taas hieman tutummaksi lukijalle ja itse ainakin pidin hänestä paljon enemmän kuin ensimmäisen osan kohdalla. Nyt Metro tuntui näyttävän jo enemmän inhimillisiäkin tunteita, vaikka on edelleen todella uhmakas.

Juoni pysyi yhtä tasaisena ja jännittävänä kuin ensimmäisessäkin osassa. Myös tässä osassa Metro joutui todella taistelemaan henkensä puolesta, varsinkin kirjan lopussa. Odotan innolla trilogian päätösosaa, miten Metrolle lopulta tulee käymään.


Sivumäärä: 248
Tammi, 2015
Arvosana: 5

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

 

Suomalainen satamakaupunki muuttuu öisin graffitintekijöiden valtakunnaksi. Heistä yksi on Metro, 19-vuotias tyttö, toinen Rust, hänen poikaystävänsä. Heidän pahimpia vihollisiaan ovat valvontakamerat ja vartijat, Rotat.
Kaikki muuttuu yhtenä väkivaltaisena yönä; koston ja ajojahdin kierre käynnistyy eikä jätä ketään ennalleen.

Tyttö ja pommi on äärimmäisen hyvä dekkari ja se imaisi minut totaalisesti syvyyksiinsä. Kirjassa on kaksi kertojaa, toinen on Bakteeriksi kutsuttu graffittitaiteilija Metro ja toinen Rottiin kuuluva vartija Jere. En oikein tiedä kumman päähenkilön puolella olisin ollut, molemmat tekivät niin äärimmäisiä tekoja toistensa päänmenoksi, luulen että olen tässä asiassa puolueeton. Välillä toivoin metron jäävän kiinni ja välillä taas toivoin ettei Jere saa häntä kiinni.

Tapahtumat etenevät lopulta siihen pisteeseen ettei Metro tiedä enää keneen voi luottaa ja keneen ei, kaikki tuntuvat vain pettävän hänen luottamuksensa ja haluavan että Rotat saavat hänet kiinni. Vaikka Metro on välillä tarjolla hopeatarjottimella, onnistuvat Rotat kuitenkin sössimään hänen kiinniottonsa.

Rotta mulkaisi ikkunaan, se haki autotallista kirveen ja alkoi huitoa samaa juurta poikki. Jos mulla olisi onnea, se huitaisisi omaa jalkaansa.

Kirja sai minusta lukijana otteen jo heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja jännitys pysyi yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kaksikon kissa-hiiri leikki sai todella surullisen päätöksen lopussa, enkä itse ainakaan osannut sitä odottaa.

Se kuinka uskottava tarina loppujen lopuksi oli, en tiedä voisiko näin tapahtua oikeasti Suomessa, ehkä voisikin.


Sivumäärä: 261
Crime time, 2014
Arvosana: 5

Niko Rantsi: Sinun puolestasi vuodatettu

Veli-Matti Suojasen elämä on solmussa. Vanha tuttu pikkurikollinen on vainonnut järjestyspoliisissa työskentelevää Veli-Mattia ja hänen perhettään jo pitkään, eivätkä viranomaiset voi painostavalle tilanteelle mitään. Lopulta Suojasen mitta täyttyy ja hän päättää toimia, ennen kuin kenellekään käy huonosti. Samaan aikaan Suojasen lapsuudenystävä sotkeutuu tunnetun ammattirikollisen bisneksiin. Päästäkseen niistä irti hän tarvitsee Suojasen apua. Kun poliisi löytää hylätystä vajasta vainajan, alkaa murhatutkinta, jossa Suojanen istuu kuulustelupöydän väärällä puolella.

"Viime vuonna, joskus keväällä, yksi tyyppi alkoi seurailla ja uhkailla mua. Asia eteni rikostutkintaan, ja siitä pitäisi olla oikeudenkäynti lähiaikoina."

Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, sekä poliisin puolesta, että tavallisen maallikon jonka yhden virheen takia hänen koko elämänsä on pilalla. Kirja on taidokkaasti kirjoitettu ja ainakin minut se piti otteessaan alusta loppuun asti. Kirjasta tekee vielä paremman se tosiasia, että sen on kirjoittanut poliisi, joka todellakin osaa asiansa. Kirjaa lukiessa saa huomata, että poliisitkin ovat virkapukunsa alla aivan tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat myös taistelemaan virkatehtävissä omienkin tunteidensa kanssa.

Henkilöhahmot ovat uskottavia ja pidin varsinkin Suojasesta, joka joutuu totuuden  kuultuaan kamppailemaan tunteidensa kanssa, ja joutuu tekemään vaikean valinnan - onko hän lojaali virkapukuaan vai läheistään kohtaan.

"Päivää päivää, minkälaista asiaa teillä on? nainen kysyy. 
Kauluspaidassa on vain sukunimi. Rinne.
Tuota, tulin tänne, koska ex-mieheni on kadonnut. Jussi Lehto."

Jussin kohtalo jäi vähän surettamaan, kun ei saatu tietää mitä hänelle tarkalleen tapahtui. Mutta tämä on valitettavasti monelle ihmiselle tapahtunut oikeasti, joten ymmärrän miksi tietoisuus Jussin kohtalosta jäi pimentoon.

Lukisin ehdottomasti rikosylikonstaapeli Niko Rantsilta lisääkin teoksia ja toivon että hän jatkaa myös kirjailijan roolissa poliisityönsä lisäksi. Kiitos Suomen poliisille heidän arvokkaasta työstään, jossa he joutuvat riskeeraamaan oman henkensä meidän muiden puolesta.

Sivumäärä: 346
Tammi, 2020
Arvosana: 5

Bo Svernström: Uhri ja pyöveli

Tukholman pohjoispuolelta ladonseinään ristiinnaulittuna löytyy alaston mies. Käynnistyy tutkinta joka osoittautuu haastavimmaksi rikoskomisario Carl Edsonin uralla. Uhri on tunnettu rikollinen, jolla vihamiehiä riittää myös alamaailmassa. Rikospaikan läheisyydestä löytyy ainoastaan autonavaimet jotka toimittaja Alexandra Bengtsson sattumalta löytää. 
Ilmenee yhä uusia brutaaleja murhia, joissa tunnetut rikolliset ovat uhreina. Edson hakee teoista muita yhteisiä nimittäjiä, mutta huomaa pian olevansa tekemisissä poikkeuksellisen ovelan murhaajan kanssa. Sekä komisario Edson että reportteri Bengtsson päätyvät lopulta tapahtumien hektisimpään polttopisteeseen.

Kirja on ehdottomasti raain koskaan lukemani kirja, eikä se todellakaan sovi heikkohermoisille. Murhat ovat toinen toistaan raaempia, eikä niiden kuvailuissa ja yksityiskohdissa ole säästelty yhtään.
En ihan hirvittävästi ole lukenut dekkareita, koska en tunne saavani niistä koskaan mitään irti, mutta tämä kirja.. huhhuh.

”Hyi helvetti! Carl Edson sanoi kaksi tuntia myöhemmin, kun hän tuli vainajan luo. Ruumis oli jäänyt maahan jumiin.”

Juoni on mielenkiintoinen ja murhaajan oveluus ensiluokkaista. Raakuudesta huolimatta pidin paljon tästä kirjasta, ehkä juurikin sen takia ettei tapahtumia ole kaunisteltu kuten muissa lukemissani vähäisissä dekkareissa. Yksityiskohtaiset tapahtumien kuvaukset sai itseni syventymään enemmän kirjan tapahtumiin.

”Voimakas fyysinen kipu on tunteista kaikkein aidoin. Sitä on mahdoton kiistää ja vääristää. Toisin kuin muita tunteita. Ihminen ei voi koskaan uskotella itselleen, ettei tunne kovaa kipua.”

Kirjassa on mukana myös murhaajan ajatuksia, joissa hän muistelee paitsi murhia, myös lapsuuttaan. Jo pelkästään näistä ajatuksista selviää, ettei murhaaja tunne katumusta. Murhaajan henkilöllisyys tuli itselleni yllätyksenä, aluksi jäi vähän harmittamaan että se paljastettiin jo kirjan puolivälissä, jolloin paljastetaan myös motiivi ja murhaajan taustoja. Puolivälin jälkeen ääneen pääsee myös murhaaja.

Alkuperäinen nimi: Offrens offer, 2018
Arvosana: 4,5
Sivut: 523
WSOY, 2020 

Saara Kesävuori - Musta hevonen

Lidia elää niin rajua elämää, ettei pariksi päiväksi katoaminen tarkoita mitään muille kuin tytön hätääntyneelle äidille. Karin rukoilee apua Anni Elorannalta, onhan tyttö yksi huostaanotetuista nuorista, joille Anni on opettanut itsepuolustustaitoja perhekoti Kattilassa Tampereen Kissanmaalla. Kun Lidian ruumis löytyy rannalta pahvilaatikosta ja pääepäillyksi osoittautuu Annin veli, Anni kääriikin hihansa. Isoveljensä syyttömyydestä hän on varmempi kuin veli itse.

Kirja tuntui aluksi itselläni vähän tökkivän, mutta kun pääsi vauhtiin, oli kirja ihan hyvää luettavaa. Harmitti vähän kun takakannessa paljastettiin tytön kuolema joka tapahtui vasta niin pitkällä kirjassa, eipä tuo olisi muutenkaan varmasti yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin. Musta hevonen käsitteli paljon elämän haasteitakin, kuten luottamuspulaa ja mielenterveysongelmia, sekä riippuvuutta. Moni asia kirjan juonessa jäi kuitenkin hieman mietityttämään.

Kirjan hahmot ovatkin omaa luokkaansa. Mukaan mahtui jos jonkinlaista tallaajaa, enkä valitettavasti löytänyt heidän joukostaan omaa suosikkiani. Anni oli jotenkin kovin pidättäytyväinen ja etäinen, Karin ehkä vähän liiankin hysteerinen jo perusluonteeltaan, Santtu oli kuitenkin ihan menettelevä ja mielenkiintoinen persoona.

Arvosana: 3
Sivut: 273

Tammi, 2015

Harri Nykänen - Mullasta maan

Peliyhtiön myynnillä äkkirikastunut Joonas Salo ostaa tilan Itä-Lapista ja muuttaa sinne miettimään, mitä aikoo tehdä elämällään. Päärakennus on paikallisen mahtisuvun entinen, kotitalo, jonka outo menneisyys puhuttaa yhä kyläläisiä. Siellä viimeksi asunut Toivo Kojamo, veljeksistä nuorin, erakoitui 1970-luvun alussa, rakennutti talon ympärille aidan ja hankki koiria vahtimaan aluetta. Kyläläiset ovat vuosikymmeniä arvuutelleet, mitä Toivo halusi suojella - legendaarisen isänsä kätkemää aarretta vai jotain muuta? Salo uppoutuu talon historiaan ja pala palalta hänelle selviää, mitä siellä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Syy Toivon eristäytymiseen on traagisempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa.

Harri Nykäsen Mullasta maan on tiivistunnelmainen dekkari, jossa Joonas Salo alkaa selvittää ostamansa talon kätkemää salaisuutta. Mies saa kuin saakin ratkaistua mysteeriä pala palalta, mutta ei tunnu voivan luottaa kaikkiin kyläläisiin, varsinkaan kun löytää talostaan vainajan ja ihmisiä murhataan. Täytyy myöntää etten itse olisi todellakaan valmis asumaan talossa josta löytyy ruumis.

Kirja tarjosi jännittävän tarinan höystettynä pienen kylän draamalla, jota kyllä riitti näinkin lyhyessä teoksessa - mustasukkaisista parisuhdedraamoista ulvoviin ihmisiin. Kirjassa pääsi tutustumaan jos jonkinlaisiin hahmoihin ja mielestäni kaikki sopivat teokseen kuin nenä päähän, puhumattakaan juopottelevasta shamaanista. Kirjan loppuun olin myös tyytyväinen, kuinka päähenkilö kertoi pala palalta totuuden pienen kylän kummittelevasta salaisuudesta, mutta jätti kuitenkin jotain itselleenkin. Totuus oli hurja, muttei kuitenkaan liian spesiaali.

Arvosana: 4
Sivut: 237

CrimeTime, 2014

Charlaine Harris - Salaisuuksia haudan takaa

Harper Connelly on viimein saanut elämänsä mallilleen. Hän ansaitsee elantonsa auttamalla ihmisiä, ja hänellä on poikaystävä - hänen velipuolensa Tolliver. Kaikki suistuu kuitenkin raiteiltaan, kun Tolliverin narkkari-isä palaa vankilasta anellen anteeksiantoa ja poliisi kertoo, että Harperin kauan sitten kadonneesta siskosta Cameronista on tehty havainto. Niinpä Harperin elämä palaa jälleen tuttuihin, kiemuraisiin uomiinsa. Hän ei olisi kuitenkaan koskaan osannut aavistaa, että joutuisi todistamaan, kun hänet luodin tieltä pelastanut poliisi kuolee. Harper tietää, kuinka löydetään kuolleiden ruumiit, mutta nyt joku haluaa tehdä myös hänestä sellaisen.

Harper Connelly -sarjan viimeinen osa ilahduttaa jälleen jännittävillä juonenkäänteillä ja mukaansatempaavalla tarinalla. Harper saa tietää kammottavia totuuksia perheestään ja vihdoinkin hän saa päätöksen myös siskonsa Cameronin katoamiselle. Siskon katoaminen on ollut niin paljon kirjoissa esillä että olisin halunnut vähän jotain erilaista ja täysin odottamatonta sen saralla, nyt lopputulos ei tullut niin kauheana yllätyksenä, vaan myös tämä kyseinen vaihtoehto välähti mielessäni useaankin otteeseen.

En vieläkään täydellisesti sulata Harperin ja Tolliverin suhdetta, olisin ollut paljon tyytyväisempi Harperin ja Manfredin suhteeseen, tietenkin ilman mitään parisuhdedraamoja jotka eivät oikein tälle sarjalle sovi.

Kaiken kaikkiaan pidin Harrisin kirjoittamasta sarjasta. Se toi dekkarimaisilla piirteillään erilaista särmikkyytä fantasiakirjojen maailmaan.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Grave secret, 2009
Arvosana: 3,5
Sivut: 303
Gummerus, 2016

Jo Nesbø - Verta lumella 1

Oslolainen Olav on Daniel Foffmannin asiainhoitaja. Hoffmannin pääasialliset elinkeinot ovat huumekauppa ja prostituutio. Olav ei käsittele huumeita eikä sekaannu parittamiseen. Hän on sellaiseen aivan liian heikko ja herkkäluontoinen. Hänen asianaan on hoitaa kappaleita. Tämän keikan pitäisi näyttää asuntomurrolta. Kappale pitäisi hoitaa Hoffmannin kotona. Liikutaan vaarallisilla vesillä. Yksityisalueella. Lähestytään hetkeä, jolloin keikan kohteena oleva ihminen alkaa ymmärtää elämän rajallisuuden. Hänen asiaansa hoidetaan, hänestä tulee Olavin kappale. Tänä jouluna lumi on punaista.

Vihdoinkin sain tämän teoksen kääsiini. Aina kirjastossa käydessä on kirja ollut lainassa, tällä kertaa ei. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Nesbøn teosta ja olen lukenut tästä kirjasta niin paljon negatiivista palautetta että pelkäsin sen vaikuttavan kirjan lukemiseen, mutta toisin kävi. Itse ainakin pidin teoksesta ja sen erilaisuudesta ja helppoudesta. Kirjan kerronta tapahtuu palkkamurhaaja Olavin näkökulmasta, mikä on mielestäni todella toimiva ja erilainen. Teksti meni vauhdikkaasti eteenpäin, eikä sisältänyt turhia jorinoita. Juoni itsessään oli alusta loppuun tasaisen kutkuttava ja viihdyttävä. Hyväsydämmisyys ei tällä kertaa kannattanut ja kirjan loppu olikin yllättävä enkä osannut itse ollenkaan odottaa kyseistä loppua.

Päähenkilöä pidettiin vähän mysteerimiehenä, eikä hänen ulkonäköäänkään paljastettu kuin vasta kirjan lopussa. Maria jäi kirjan lopussa vähän mietityttämään ja loppu hänen kohdaltaan ei auennut itselleni ihan kokonaan.

Kirjasta on tehty myös toinen osa Verta lumella 2, jossa päähenkilönä toimii yksi Kalastajan alaisista.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Blood on snow, 2015
Arvosana: 4
Sivut: 195

Johnny Kniga, 2015

Charlaine Harris - Väristyksiä haudan takaa

Harper Connelly lähtee Doravilleen, Pohjois-Carolinaan etsimään kadonnutta teinipoikaa, yhtä monista, jotka ovat kadonneet viimeisen viiden vuoden aikana. Ja kaikki heistä kutsuvat Harperia luokseen. Järkytyksekseen Harper löytää poikien ruumiit haudattuina jäiseen maahan. Harper haluaisi häipyä pikaisesti kylästä ennen kuin joutuu keskelle mediamyrskyä, mutta sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös hänet ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Väristyksiä haudan takaa on Harper Connelly kirjasarjan kolmas osa. Kirjan alku tuntui taas vain samojen asioiden toistamiselta, kuinka Harper sai kykynsä, perhetaustoista ja niin edelleen. Kun oltiin päästy tämän esittelyvaiheen yli alkoi Harrisin luoma jännittävä juoni, jossa ei juonenkäänteiltäkään voitu välttyä. Kirjoissa vaan tuntuu olevan kaikissa vähän samantyyppinen juoni, murhaajakin yrittää aina saada Harperia hengiltä. Olisinkin toivonut juoniin vähän erilaisuutta, Harrisilla kun tuntuu kuitenkin olevan luovuutta kirjojen kirjoittamiseen. Kirjan murhamysteeri on erityisen raaka ja julma, alkoi itseäkin kuvottaa kirjaa lukiessa.

Harperin ja Tolliverin suhteen muuttuminen ei tullut yllätyksenä, siitä kun vihjattiin jo edellisessä osassa. Olisin vain odottanut että tämä päätyisi vasta viimeiseen osaan ja kehittyisi pikkuhiljaa, mutta se tulikin ilmi kerta rytinällä. Toivottavasti parin kuhertelu ja lemmenleikit eivät pilaa nyt sarjan viimeistä osaa. Odotan myös innolla, joko Harper saa tietää siskonsa kohtalon viimeisessä osassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: An ice cold grave, 2007
Arvosana: 3
Sivut: 278
Gummerus, 2015

Charlaine Harris - Yllätyksiä haudan takaa

Harper Connelly on kutsuttu yhdessä velipuolensa Tolliverin kanssa Memphisiin vanhalle hautausmaalle, jotta Harper voisi kertoa vainajien kuolintapoja kykynsä avulla. Harperin hämmästykseksi yhdessä haudoista on myös nuoren tytön tuoreempi ruumis, eikä kuolintapa ole tapaturmainen. Harper ja Tolliver tempautuvat mukaan nuoren tytön kuoleman selvittelyyn. Kaksikko päättää tutkia tapausta keskenään ja he suuntavat keskiyöllä takaisin hautausmaalle, tällöin haudasta löytyy taas uusi ruumis.

Yllätyksiä haudan takaa on Harper Connelly -kirjasarjan toinen osa. Kirjan juoni oli melko tasaista alusta loppuun asti, jonka takia en pitänyt tästä osasta aivan niin paljoa kuin ensimmäisestä. Jännittäviä juonenkäänteitä ei myöskään mahtunut tähän teokseen juurikaan mukaan. Juoni ei kuitenkaan ollut periaatteessa ennalta-arvattava, toki oli selvää että murhaajaksi paljastuisi lopulta joku Morgensternien perheestä, mutta kenenkään käyttäytymisen perusteella ei voinut tietää kuka se loppujen lopuksi tulisi olemaan. Loppukohtaus pääsi myös jollain tapaa sujahtamaan nopeasti ohi, olisin toivonut vähän enemmän jännitystä kirjan loppuun, nyt se tuntui loppuvan ennen kuin ehti alkaakkaan.

Tolliver suhtautuu Harperiin ehkä jopa liian omistushaluisesti ja mustasukkaisesti kun on kyse Harperin vähäisistä miehistä. Myös kaksikon tunteet olivat melko ennalta-arvattavia, jossakin vaiheessa arvelin toisen tunteiden kuumenevan toista kohtaan, vaikka en olisi niin halunnutkaan käyvän tässä tarinassa. Vaikkei pari käytännössä mitään sukua toisilleen olekaan, tuntuu se jollain tavalla hieman irstaalta ja tekee tarinasta mielestäni huonomman.

Kirja oli ihan perushyvää luettavaa, vaikka ei aivan yltänytkään edellisen osan tasolle jännityksensä ja tapahtumiensa puolesta.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Grave surprise

Arvosana: 3
Sivut: 279

Gummerus, 2015

J. K. Johansson - Venla

Lauran murhaaja on nyt selvillä, mutta poliisitutkinta ei vieläkään tule päätökseen, kun lenkkeilijä löytää metsästä taas uuden naisuhrin. Samaan aikaan Noorasta tehdään katoamisilmoitus, hänestä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun tyttö nousi limusiiniin. Myös Venlan tapaus alkaa vihdoin ratketa.

Venla on maailmanmenestyksen saavuttaneen Palokaski -trilogian kolmas ja viimeinen osa. Tässä kirjassa tuntui olevan niin mutkikkaita juonenkäänteitä, ettei meinannut mukana pysyä. Kirjassa annettiin välillä pieniä vihjailuja siitä, ketkä ovat sekaantuneet nuorten tyttöjen ja Tiinan murhiin, mutta myöhemmin osoittautuikin että olin päätellyt kaiken aivan väärin. Kirjaa lukiessa kannattaa siis olla kunnolla hereillä, muuten voi olla että tippuu totaalisesti kärryiltä.

Venla onnistuu kietomaan koko trilogian langanpätkät yhteen ja palaset alkavat vihdoin loksahdella lukijan päässä paikoilleen. Itse kehittelin montakin teoriaa, mitä kirjassa tulee tapahtumaan, mutta kirjoittajat ovat ovelasti kumonneet kaikki omat teoriani ja onnistuneet kehittämään ennalta-arvaamattoman trilogian. Itselleni jäi kuitenkin muutamia kysymyksiä auki, kuten oliko Oinonen ja Saastamoinen lopulta sama henkilö, uskoakseni oli. Ja oliko Aikun uusi lapsi Niken? Menikö Nikke lopulta takaisin Suskin helmoihin vain koska Aikku sai jälleen haluamansa lapsen ja potkaisi Niken pihalle? Tavallaan olin myös jollain tasolla hiukan pettynyt kirjan loppuun, tuntui kuin loppuratkaisu olisi vain lyöty kasvoille sitä sen enempää miettimättä.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä trilogiasta todella paljon. Sarjasta ei missään nimessä puuttunut jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, trilogia oli mukavan kevyttä luettavaa, joka herätti paljon ajatuksia kirjojen edetessä.

Adlibris.

Arvosana: 4
Sivut: 204
Tammi, 2015

J. K. Johansson - Noora

Lauran kuoleman tutkimus on päättynyt ja kuolema raportoitiin onnettomuudeksi. Pian tutkimusten päätyttyä konstaapeli Korhosen lapsenlapsi Saska löytyy murhattuna kuntosalilta. Onko Lauran ja Saskan kuolemien välillä jokin yhteys? Ja voisiko Venlankin kuolema liittyä siihen? Miia alkaa yhdessä Korhosen kanssa selvittää epävirallisesti tapausta. Samaan aikaan Noora alkaa kirjoittaa blogia Madde -nimimerkillä, päästäkseen pakoon todellisuutta.

Noora on Palokaski -trilogian toinen osa. Kirja ei ollut ehkä ihan niin jännittävä alusta loppuun, mitä ensimmäinen osa Laura oli. Kaikki jännitys tuntui olevan säästetty kirjan loppuun, jonne suurimmat juonenkäänteetkin tuntuivat menneen. Juoneltaan kirja oli kuitenkin hyvä ja murhaajakin saatiin selville suuren jännitysnäytelmän kautta, mutta uskon että viimeisessä osassa Venla riittää vielä aihetta jännitykseen viitaten murhaajan viimeisimpiin sanoihin ja Miian viimeiseen löytöön.

Kirjassa tunnuttiin keskittyvän aika paljon Nooran blogin pitämiseen ja vähän vähemmän itse tapauksen selvittämiseen, vaikka Nooran tarinaa oli ihan kiva seurata ja pääsi hyvin tutustumaan uuteen hahmoon, tuntui että kirja pyöri silti liikaa blogin ympärillä. Hahmona Noora oli vähän ristiriitainen, tavallaan todella sympaattinen, mutta toisaalta ehkä hivenen jopa ärsyttävä angsti luonteensa takia. Mukana oli, kuten aiemmassakin osassa, myös vähän arkaluonteisempaa aihetta lapsettomuudesta ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen. Kaikki kirjan tapahtumat olivat hyvin kuvailtuja ja tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä kiinnostuskaan päässyt missään kohtaa lopahtamaan, vaan tämäkin osa lukaistiin nopeasti läpi. Kirjassa ei juurikaan ollut mitään suurempia käännekohtia, vaan se oli pitkälti ennalta-arvattavissa, ensimmäisessä osassa kun sai jo niin paljon vihjeitä mahdollisista tulevista tapahtumista, kuten esimerkiksi yhdestä murhiin liittyvästä henkilöstä.

Kirjan kansi sopii hyvin itse kirjan sisältöön. Tässä teoksessa kun pääosassa on vähän syrjäytynyt tyttö, joka tuntee olevansa vankilassa oman elämänsä kanssa. Kirjaa suosittelisin nuorille aikuisille, joiden ei välttämättä ole oltava kovinkaan dekkarihenkisiä, kirja kun ei ole ihan perus dekkari, vaan taittaa hyvin myös jännityksen puolelle. Kirjassa on myös muutamia seksikohtauksia.

Adlibris.

Arvosana: 4
Sivut: 270
Tammi, 2014