Erin Hunter: Veren ja luun voima

 

Norsu, jolla on ainutlaatuinen lahja. Leijona, jolla o vaarallinen tavoite. Paviaani, joka tietää kauhean totuuden.
Uljasmaan eläimiä johtaa nyt murhaaja. Löytävätkö Taivas, Oka ja Peloton toisensa - ja keinon, jolla hirveä johtaja selätetään?

Oka tietää totuuden Piikin karmivasta salaisuudesta ja on sen vuoksi hengenvaarassa. Hän pakenee yhdessä paviaaniystävänsä Pöpin kanssa ja törmää toiseen paviaanilaumaan, joka kertoo enemmän Piiki  petollisuudesta. Taivas etsii laumansa kanssa epätoivoisesti suurta emoa, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Peloton on päättänyt saada itselleen nuorista leijonista koostuvan lauman ja tämän avulla päihittää koko savannia uhkaavan Jätin lauman. Lopuksi on suuren taistelun aika, mutta kenen puolella kukin taistelee?

Uljasmaan kolmas osa jatkaa yhtä jännittävällä tunnelmalla kuin kaksi edeltäjäänsäkin. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja jokainen on omalla tavallaan sympaattinen. Edelleen yksi ehdoton lempparini on Peloton, joka on päättänyt kostaa isänsä kuoleman ja vihdoinkin tähän tarjoutuu tilaisuus.

Odotan mielenkiinnolla millaisen päätöksen sarja saa ja kuinka kaikille tarinan hahmoille tulee lopulta käymään. Lopuksi suuren emon henki löytää itselleen uuden ruumiin johon majoittua, mutta keneen se on mennyt, se selvinnee seuraavassa osassa.


Alkuperäinen teos: Blood and bone, 2018
Sivumäärä: 309
WSOY, 2021
Arvosana: 4,5/5

Erin Hunter: Hehkuva tähti

 

Vuoristokissojen joukkioiden ensimmäisessä suuressa taistelussa on vuodatettu verta neljän tammen notkoon, ja kaikkien pesätovereita on kaatunut. Nyt kissojen on keksittävä, miten jatkaa eteenpäin.

Vaikka kissat ovat vannoneet keskinäistä rauhaa, asiat eivät ota sujuakseen. Harmaa Siipi on menettänyt Kilpikonnan Hännän ja luovuttanut päällikkyyden Myrskylle, eikä hän enää löydä paikkaansa. Kirkkaan Taivaan ote metsän kissoista alkaa lipsua, kun hänen joukkoonsa liittyy vaarallinen yksisilmäinen kulkukissa.

Ja mikä pahinta, kissaleirejä uhkaa jokin tuntematon, kohtalokas sairaus. Vain yksi asia voi pelastaa heidät: heidän on löydettävä hehkuva tähti.

Klaanien synty -saaga saa jatkoa Hehkuvalla tähdellä, joka on sarjan neljäs osa. Kissat kohtaavat taas vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja kissojen usko toisiinsa alkaa horjua. Klaanit ovat vihdoinkin alkaneet elää rinnakkain, kunnes yksi kissa on tuhota kaiken.

Kirjassa on onnistuttu taas hienosti kuvaamaan kissojen elekieltä ja elämää. Soturikissojen pariin on aina mukava uppoutua kerta toisensa jälkeen, vaikka kirjat ovatkin alkaneet toistaa itseään, on niissä silti jokin koukku joka saa minut palaamaan aina uudelleen kissojen seikkailujen syövereihin.


Alkuperäinen teos: Warriors, Dawn of the Clans: The Blazing Star, 2014
Sivumäärä: 294
Art house 2020
Arvosana: 4/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

 

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

Vihdoinkin sain huippusuositun Harry Potterin viimeisenkin osan luettua läpi. Tämä kirjasarja on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion, joka jatkuu yhä edelleenkin, monien vuosienkin jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kirjan juoni jatkaa yhtä jännittävänä alusta loppuun asti ja tämä on ehdottomasti yksi lempparini Harry Potter kirjoista.

Harry joutuu vihdoin ja viimein kohtaamaan kaikkien pelkäämän Voldemortin. Itse hiukan petyin tähän suureen lopputaisteluun. Kirjat kuitenkin alustivat monen teoksen verran tätä suurta lopputaistelua jonka varassa koko maailma on, mutta sitten kun aika vihdoin tuli, oli se ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Lukemisen aikana sain kokea paljon erilaisia tunnetiloja, mikä on aina mahtavaa kirjaa lukiessa, kuinka saa uppoutua kirjaan niin totaalisesti että alkaa elämään sen mukana. Jäi myös hiukan harmittamaan kun yksi kirjan hahmoista kuoli, mutta asia aika hyvin sivuutettiin loppujen lopuksi eikä sitä jääty sen enempää pohtimaan.

Kirjan lopetuksesta pidin paljon, kuinka lukijat saavat tietää mitä Harrylle, Hermionelle ja Ronille kuului vuosia myöhemmin, mitä heistä lopulta tuli. Aivan mahtava kirjasarja.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007
Sivumäärä: 828
Tammi, 2008
Arvosana: 4,5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

 

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkein järkyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja. Miksihän?

Puoliverinen prinssi on jälleen hyvä taidonnäyte Rowlingilta, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan uskomattoman viihdyttävän ja koukuttavan juonen Harry Potter kirjoille. Kirja on paras tähän astisista Potter kirjoista, mutta myös yksi surullisimmista Dumbledoren vuoksi.

Tässä osassa Dumbledore alkaa valmistaa Harrya tämän tietämättä tulevaan koitokseen, jossa Harry kohtaa koko velhomaailman pelätyimmän velhon, Voldemortin. Harry alkaa avata myös sydäntään aika yllättävällekin taholle, mutta pelkää mitä hänen ystävänsä siitä ajattelevat.

Harry on hahmona paljon siedettävämpi verrattuna aikaisempaan osaan Feeniksin kiltaan. Vieläkin Harryn jopa vähän piikikäskin luonne tulee esiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hermione ja Ron puolestaan ovat aivan ihana pari kissa-hiiri leikkeineen kaikkineen.

Jään innolla odottamaan mitä Harry Potter -kirjasarjan viimeinen osa, Kuoleman varjelukset tuo tullessaan.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Half-blood prince, 2005
Sivumäärä: 698
Tammi, 2006
Arvosana: 4,5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

 

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosiTylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu uuden opettajan, Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppo tietää, mikä on totta ja kehen voi luottaa.

Harry Potter sarjan viides kirja Feeniksin kilta on ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa. Harry Potter hahmona alkoi itseäni vähän ärsyttää jatkuvalla mököttämisellä ja kiukuttelullaan kun itse olen tottunut kilttiin ja reippaaseen Harryyn jonka olen tottunut elokuvissa näkemään. Harryn kaverit yrittävät tukea Harrya parhaansa mukaan, mutta silti kaveri jatkaa angstaamistaan, kuinka kukaan ei ymmärrä hänen ongelmiaan.

Harryn kiukku nousi pintaan kuin korkeassa ruohossa ylös kavahtava käärme. Hän on lopen uupunut, hän on mittaamattoman ymmällään, hän oli kokenut kauhua, helpotusta ja taas kauhua koko viime vuorokauden eikä Dumbledore vieläkään halunnut puhua hänen kanssaan.

Kirjassa oli mukana surullisempiakin kohtia, kuten Sirius Mustan kuolema. Hahmon kuolema harmittaa vieläkin, sillä pidin paljon Siriuksesta. Huumoriakaan ei ole unohdettu tässäkään osassa kun Weasleyn kaksoset tekevät tihutöitään tylypahkassa kiusatakseen pinkkiä rakastavaa Pimentoa, joka tekee kaikkensa että oppilaiden elämässä ei olisi mitään sisältöä oppituntien lisäksi.

Myöskään tässä osassa ei olla unohdettu suurta lopputaistelua, tällä kertaa Harrylla on isompi tukijajoukko puolellaan, eikä hänen tarvinnut selviytyä siitä ihan yksikseen. Kirjassa oli tähänastisista osista eniten tapahtumia ja juonikin puski urakalla eteenpäin. Juuri sen vuoksi tämä on tähänastisista Pottereista lempparini, vaikka yksi lempihahmoistani kuolikin.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003
Sivumäärä: 1050
Tammi, 2004
Arvosana: 4

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 11

Koirien on tullut aika kokoontua Ouun johtajan luokse, ja viimeinen taistelu Akakabuto-karhua vastaan lähestyy. Ensin on kuitenkin voitettava Aakakabuton lukuisat ja vahvat alaiset.

Hopeanuolen osassa 11 koirat pääsevät vihdoinkin aloittamaan taistelunsa karhuja vastaan. Sarjakuvia on jäljellä vielä seitsemän ennen loppua ja mietin vain kuinka paljon uutta sarjakuva tuo aiemmin nähdyn tv-sarjan rinnalle kun osia on vielä noin paljon ja taistelu on jo alkanut.

Sarjakuvapokkarin kannesta pitää sanoa sen verran, että on ehdottomasti kamalin kansi, joita näissä Hopeanuolissa on ollut tähän mennessä. Karhukin näyttää aivan joltain seinätaljalta.











Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 11, 1983

Arvosana: 4
Sivut: 181
Punainen jättiläinen, 2011

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 10

Mutsun kenraalien ansaan jääneet Ouun soturit valmistautuvat kohtaamaan ylivoimaisen vihollisen. Gin kiiruhtaa ystäviensä avuksi niin nopeasti kuin pääsee, mutta ehtiikö hän paikalle ajoissa?

Hopeanuoli jatkaa joukkojensa vahvistamista sarjakuvan osassa 10. Pidän paljon Takahashin piirtämistyylistä, vaikka paikka paikoin kuvat onkin melkoista sekamelskaa kun yhdessä ruudussa tapahtuu samanaikaisesti niin paljon asioita, eikä värittömyys helpota sekamelskan selvittämistä silmien avulla. Tai ehkä se riippuu tottumattomuudesta, itse kun en ole koskaan ollut mikään intohimoinen sarjakuvien lukija, Hopeanuolen kohdalla olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen, koska olen lapsesta asti rakastanut tätä tarinaa yli kaiken, kun joskus katsoimme ystäväni kanssa näitä leikattuna versiona vhs:ltä. Eikä se vielä näin 28-vuotiaanakaan jaksa kyllästyttää.








Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 10, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 179
Punainen jättiläinen, 2011

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 9

Gin pistää henkensä likoon haastaessaan maailman vahvimman koiran, Benizakuran kaksintaisteluun, päämääränään saada tämä liittymään Ouun laumaan. Samaan aikaan Mutsuun lähteneet koirat kohtaavat uuden vihollisen.

Huippusuosittu Yoshihiro Takahashin Hopeanuolen seikkailu saa jatkoa sarjakuvan yhdeksännessä osassa. Välillä sarjakuva tuntui vähän sekavalta kun se poukkoili niin monessa eri paikassa, mutta hyvin siinä kuitenkin pysyi kärryillä, varsinkin kun suurin osa tapahtumista on itselleni tv-sarjan pohjalta tuttuja, vaikka sarjakuvassa onkin useita eri tapahtumia kuin sarjassa.











Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 9, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2011

Erin Hunter: Klaanien laki

Soturikissat ovat eläneet soturilain mukaan niin kauan kuin yksikään elävä kissa muistaa. Laki määrää, missä järjestyksessä saalis jaetaan, miten reviirien rajoja vartioidaan, kenestä tulee päällikkö ja miten klaanien yhteiset kokoontumiset järjestetään.

Tässä kirjassa tutustutaan soturilakiin kohta kohdalta ja kerrotaan kiehtovat tarinat siitä, miten lain säännökset ovat saaneet alkunsa, ja mitä säännöksiä ei ole otettu lakiin mukaan.

Klaanikissoilla on yhteensä 15 kohtaa soturilaissa, tässä kirjassa paneudutaan tarkemmin, miten nämä lait ovat syntyneet. Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin Klaanien kirjojen ensimmäisestä osasta ja kaikki tässä kirjassa oli itselleni uutta. Oli mukava päästä seuraamaan miten klaanien lait ovat alkujaan syntyneet ja miksi. Jokainen laki oli oma itsenäinen tarinansa ja vie lukijan mennessään menneisyyteen. Lopussa petyin vähän tyrmättyihin soturilain kohtiin, niitä ei ollut kuin pari ja niistä kerrottiin vain lyhyesti, odotin niitä olevan vähän enemmän.






Alkuperäinen nimi: Code of the clans, 2009

Arvosana: 4,5
Sivut: 187
Art house, 2019

Erin Hunter: Klaanien salaisuudet

Tee opastettu kierros klaanien leireihin metsässä ja järvellä, tutki kirjojen maisemia kartoista, tutustu tärkeimpiin päälliköihin ja parantajiin ja uppoudu klaanien historiaan ja mytologiaan.

Kirjassa Tulitähti, Keltahammas, Lehtilampi ja yli 20 muuta kissaa kertovat klaanien elämästä, uskomuksista, tavoista, taisteluista sekä ennustuksista ja niiden täyttymisestä.

Klaanien salaisuudet on pieni infopaketti ja lukijat pääsevät paremmin tutustumaan Soturikissojen maailmaan. Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset. Myöskään tarinoissa ei ollut juurikaan mitään uutta, toki pieniä palasia oli kissojen menneisyydestä, mutta myös vanhojen jo kertaalleen kerrottujen asioiden toistamista. Ikävä sanoa, mutta en olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt tämän kirjan kokonaan lukematta.








Alkuperäinen nimi: Secrets of the clans, 2007

Arvosana: 1,5
Sivut: 224
Art house, 2018

Erin Hunter: Viimeinen toivo

Tiikeritähden yölliset oppilaat ovat punoneet petollisia juoniaan monta kuuta, ja nyt he ovat valmiita iskemään järven ympärillä asuvien kissaklaanien kimppuun. Aika on käymässä vähiin, vaikka kaikki eivät sitä tiedäkään.

Klaanien välit ovat kireät, ja reviireiltä löytyvät hajut ja jäljet vaativat selityksiä. Jakautunut Tähtiklaani on ajautumassa keskelle lehtikatoa, ja klaanien parantajat eristäytyvät toisistaan. Närhisulka, Kyyhkysiipi ja Leijonaroihu odottavat epätoivoisesti ja ristiriitaisin tuntein Ikuisen Metsästyksen Heimon lupaamaa neljättä kissaa, joka pelastaa tilanteen. 

On koittanut klaanien historian synkin hetki - taistelu Synkkää Metsää vastaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ja samalla myös surullisimpia Soturikissa kirjoja. Lopussa tuntui itselläkin tulevan kyyneleet silmiin kun koko Soturikissaseikkailun aikana ihastuttanut hahmo kuolee ja täyttää viimein ennustuksensa. Juoni piti hyvin alusta asti otteessaan ja jännitys pysyi hyvin yllä. Joskin odotin lopputaistelulta vähän enemmän, se oli loppujen lopuksi todella nopeasti ohi, vaikka koko Tähtien enne -sarja valmisteli lukijaa siihen.

Soturikissat on kyllä ihan huikea seikkailu, sarjan kirjoja on jo paljon luettu, mutta vielä niitä on paljon myös lukematta, eikä kaikkia ole vielä edes suomennettu ja niitä myös kirjoitetaan edelleen lisää.

Alkuperäinen nimi: The last hope, 2012

Arvosana: 5
Sivut: 332
Art house, 2018

Erin Hunter: Unohdettu soturi

Myrskyklaanin retkikunta on palannut vuorilta. Matka on jättänyt Kyyhkysiipeen rajut jäljet: häntä piinaavat jatkuvat painajaiset, ja hän on menettänyt erityisaistinsa. Samaan aikaan Närhisulka on ymmällään, kun Ikuisen metsästyksen heimon profetiassa luvattua neljättä kissaa ei löydy. Voiko profetia enää toteutua?
Yllättäen järvelle saapuu muukalainen, joka kylvää eripuraa kissojen keskuuteen ja ajaa klaaneja ja klaanitoveruksia yhä kauemmas toisistaan. Kissojen huomio kiinnittyy keskinäisiin välienselvittelyihin, vaikka todellinen uhka on joukkojaan edelleen kasvattava Synkkä metsä, pahojen henkikissojen Tähdetön maa.

Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta. Kuten kirjan nimestäkin jo voi päätellä, saa Myrsyklaani vanhan jäsenensä takaisin, tuoden lisää eripuraa jo valmiiksi jännitteiseen ilmapiiriin. Välillä kirja tuntui vähän junnaavan paikoillaan, eikä tuonut mitään uutta lisää juoneen, mutta juoni itsessään meni taas pikku hiljaa eteenpäin, ehkä vähän epävarmemmin askelin kuin tavallisesti. Olen toiveikas viimeisen osan osalta, josko siinä sattuisi ja tapahtuisi.





Alkuperäinen nimi: The forgotten warrior, 2011

Arvosana: 3,5
Sivut: 303
Art house, 2018

Erin Hunter: Kuun merkki

Myrskyklaaniin nimitetään kaksi uutta soturia, Kyyhkysiipi ja Murattilampi. Heidän kannettavanaan on paljon suurempi taakka kuin sotureilla yleensä: yhdessä Närhisulan ja Leijonaroihun kanssa he tietävät, että klaanit voivat tuhoutua iäksi, elleivät he onnistu selvittämään profetian merkitystä ja paljastamaan Synkän metsän aikeita.
Kun Murattilampi sinnittelee yhä raaemmaksi käyvässä yöllisessä koulutuksessaan ja Leijonaroihu kiroaa kohtaloaan, Närhisulka saa yllättävän käskyn lähteä vuoristoon. Hänen on taivallettava heimokissojen luo etsimään vastauksia, jotka yhdistävät klaanit ja heimon toisiinsa arvaamattomalla tavalla.

Kuun merkki jatkaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjaa sen neljäntenä osana. Närhisulka lähtee jännittävälle matkalle kohti heimokissoja selvittääkseen miksi hänet on lähetetty sinne. Siellä Närhisulka tempautuu kauas heimokissojen menneisyyteen ja saa kuulla ennustukseen kuuluvasta neljännestä kissasta.

Närhisulan lähteminen muinaisten heimokissojen luota tuntui kovin haikealta ja sydäntä raastavalta, kun hän joutui luopumaan rakastamastaan kissasta. Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.


Alkuperäinen nimi: Sign of the moon, 2011

Arvosana: 3,5
Sivut: 292
Art house, 2018

Erin Hunter - Yön kuiskaukset

Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välinen ankara taistelu on ohi, mutta klaanien suhteet ovat edelleen kireät. Närhisulka ja Leijonaroihu ovat päättäneet selvittää taistelun perimmäisen syyn ja alkavat samalla hiljalleen aavistaa, mitä on meneillään.
Totuutta ei pääse pakoon: Synkän metsän henget kietovat vähä vähältä pauloihinsa yhä useampia nuoria kissoja ja kouluttavat heitä käymään klaanitovereitaan vastaan. Närhisulka, Leijonaroihu ja Kyyhkytassu joutuvat huomaamaan, että pahuus on joskus hädin tuskin viiksenmitan päässä - ja silti jopa Tähtiklaanin ulottumattomissa.
Edessä on vääjäämätön taistelu. Pelastaakseen klaanit lopulliselta tuholta kolmikko päättää lähettää Kyyhkytassun sisaren Murattitassun suorittamaan äärimmäisen vaarallista tehtävää.

Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Olen lukenut muualta paljon mietteitä Soturikissat -sarjan lapsellisuudesta, toki se voi olla joltain osin lapsellinen, mutta kirjoihin kuuluu paljon vanhemmillekin lukijoille suunnattua sisältöä. Itse viihdyn tämän sarjan parissa, enkä ajatellut lopettaa sen lukemista, ehkä sitten olen vähän lapsellinen itsekin. :D


Alkuperäinen nimi: Night whispers, 2010

Arvosana: 4,5
Sivut: 303
Art house, 2017

Erin Hunter - Etäiset kaiut

Myrskyklaanin oppilaalla Kyyhkytassulla on erityinen lahja: hänen aistinsa tavoittavat yliluonnollisen kaukaisia asioita. Näyttää siltä, että hän kuuluu muinaisen ennustuksen tarkoittamaan kolmikkoon.
 Salaisuus ennustuksesta on Kyyhkytassulle kuitenkin raskas kantaa, etenkin kun hänen kateellinen sisarensa Murattitassu alkaa epäillä hänen toimiaan. Murattitassu löytää pakopaikan unista, joissa hänelle ilmestyy salaperäinen soturi. 
 Kuivuuden jälkeiset rankkasateet ovat herättäneet metsän eloon, mutta samalla ne saattavat Myrskyklaanin leirin suureen vaaraan. Klaanin kohtalo on nuorten siskosten käsissä: pystyykö Kyyhkytassu estämään kohtalokkaan onnettomuuden, ja mihin Murattitassun unet klaanin johtavat?

Etäiset kaiut on Tähtien enne -sarjan toinen osa. Kyyhkytassu kamppailee tunteidensa ja kykynsä kanssa, kun hänen siskonsa Murattitassu viettää aikaa synkän metsän kissojen kanssa, asettaen klaaninsa suureen vaaraan. Soturikissojen kirjat tuntuvat jatkavan "raakaa" juontaan, kun taas tässäkin kirjassa menetetään henkiä. Alku tuntui todella takkuavan, eikä juoni tuntunut etenevän juuri mihinkään, mutta sitten alkoi tapahtua rytinällä ja jännitys jatkui aivan viimeiselle sivulle asti. Kirjan lopetus oli taas todella onnistunut, onneksi hyllyssä odottaa jo kaksi seuraavaakin osaa luetuksi tulemista.



Alkuperäinen nimi: Fading echoes, 2010

Arvosana: 4
Sivut: 303
Art house, 2017

Erin Hunter - Neljäs oppilas

Myrskyklaanin parantaja Närhisulka ja hänen veljensä Leijonaroihu tietävät kuuluvansa kissakolmikkoon, joka muinaisen ennustuksen mukaan saa käpäliinsä tähtien voiman. Nyt veljekset odottavat Tähtiklaanilta merkkiä siitä, kuka voisi olla kolmas ennustuksen tarkoittama kissa. Samaan aikaan kaksi nuorta Myrskyklaanin kissaa, Kyyhkypentu ja Murattipentu, ovat juuri pääsemässä oppilaiksi. Pian toinen siskoksista näkee enneunen ja alkaa huomata epätavalliset kykynsä.
Keskellä ankaraa hellettä neljä klaania lähettävät yhteisen retkikunnan vaaralliselle matkalle ratkaisemaan kuivuneen järven arvoitusta, ja kolmen valitun kohtalot alkavat kietoutua lopullisesti yhteen.

Neljäs oppilas aloittaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjan. Närhitassu ja Leijonaroihu ovat jääneet kahdestaan ennustuksen kanssa, mutta mukaan liittyy nyt kolmaskin, Kyyhkytassu, joka omaa myös mahtavia voimia. Kolmikolle alkaa pikku hiljaa avautua kauan puhuttu ennustus, joka ei tule todellakaan olemaan helppo.

Tämä avausosa ei ollut läheskään yhtä hohdokas kuin edelliset osat, olihan kirjassa mukana muutamia jännittäviä kohtia, mutta loppujen lopuksi ne jäivät aika vähäisiksi. Vihdoinkin kauan puhuttu ennustus alkaa selvitä lukijallekin, eikä tämän kertaisesta matkasta varmasti puutu jännitystä. Uskon että myös juonenkäänteiltä ei voida välttyä, kun Tiikeritähti astuu jälleen mukaan kuvioihin. On se vaan aina yhtä ihanaa rentoutua lukemaan Soturikissojen elämästä.


Alkuperäinen nimi: The fourth apprentice, 2009

Arvosana: 3,5
Sivut: 297
Art house, 2017

Erin Hunter - Auringonnousu

Mysrkyklaanissa on tapahtunut salaperäinen murha, joka repii klaanitoveruksia erilleen. Onko syyllinen erakko-Sol, vai pitäisikö murhaajaa etsiä klaanikissojen joukosta? Epämääräiset vihjeet ja arvailut saavat myrskyklaanilaiset palaamaan auringonpesälle tapausta tutkimaan.
Samaan aikaan Närhisulalla, Paatsamalehdellä ja Leijonaroihulla on ratkaistavanaan toinen, vielä hämärämpi arvoitus: keitä heidän todelliset vanhempansa ovat, ja ovatko he sittenkään ennustuksessa tarkoitettu kolmikko? Totuutta selvittäessään sisarukset joutuvat rämpimään halki muistojen ja valheiden hetteikön, ja kun salaisuudet viimein paljastuvat, heidän kohtalonsa saa uuden käänteen.

Auringonnousu on Kolmikon mahdin kuudes ja viimeinen osa. Pieni ryhmä Myrskyklaanilaisia lähtee etsimään Solia ja löytävätkin tämän, mutta onko Solilla kuitenkaan vastauksia heidän kysymyksiinsä. Kaikki salaisuudet alkavat pikku hiljaa valjeta, Myrskyklaanissa oleva murhaaja selviää ja kolmikko saa tietää ketkä heidän oikeat vanhempansa ovat. Klaanissa eletään vaikeita aikoja kun suuri paljastus tulee ilmi kaikkien klaanien kuullen, puhumattakaan klaanin kohtaamista suurista suruista.

Kirja ei ollut aivan niin hyvä kuin edellinen osa, mutta tapahtumia siitä ei todellakaan puuttunut. Paatsamalehti alkoi suuresti ärsyttää tätä kirjaa lukiessani, enkä voi surra tämän takia hahmon kohtaloa yhtään, tämän revittyä ensin klaaninsa hajalle. Mutta onko Paatsamalehti todella kuollut, vai ilmestyykö hän jostakin seuraavassa sarjassa? Kolmikon vanhemmat nyt eivät olleet mikään yllätys, mutta Saarniturkin tappaja tuli kyllä ihan puskista. Tarina jatkuu Tähtien enne -sarjassa ja yhden kuoltua ennustukseen liittyy uusi kissa. Täytyy heti jatkaa lukemista Soturikissojen parissa, odotan mielenkiinnolla miten Paatsamalehden paljastukset vaikuttavat klaanin sisäisiin suhteisiin.


Alkuperäinen nimi: Sunrise, 2009

Arvosana: 4,5
Sivut: 312
Art house, 2016

Erin Hunter - Pitkät varjot

Soturikissaklaaneissa kuohuu. Varjoklaani on kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille ja ryhtynyt seuraamaan järvelle tulleen muukalaisen opetuksia. Närhitassu on kuitenkin varma siitä, että soturiesi-isät ovat edelleen tärkeä osa soturilakia. Tutkimusretkillään hän päätyy kauas klaanien menneisyyteen, kauemmas kuin edes Tähtiklaanin muisti ulottuu.
Närhitassun sisarukset ovat tukalassa tilanteessa: Paatsamalehti pelkää kuollakseen soturilain murenemista, Leijonaroihu omia väkivaltaisia näkyjään. Edes Myrskyklaanissa leviävä kohtalokas tauti ja metsässä raivoava rajuilma eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna järkyttävään salaisuuteen, joka on vaarassa paljastua kaikille.

Kolmikon mahdin toiseksi viimeisessä osassa Paatsamalehti, Leijonaroihu ja Närhitassu yhdistävät voimansa kolmen Varjoklaanin oppilaan kanssa saadakseen Varjoklaanin uskon Tähtiklaaniin takaisin. Pian klaania odottaa kuitenkin seuraava tappava ongelma, kun klaanissa alkaa riehua viheryskä ja pian lähes kaikki kissat taistelevat hengestään sen kourissa, myös klaanipäällikkö, eikä parantavia yrttejä ole.

Sarja paranee kirja kirjalta, ja tämä osa on taas edellistään parempi. Jännittävät kohtaukset jatkuvat läpi koko kirjan, varsinkin kun kolmikko saa kuulla karun uutisen heidän menneisyydestään, jota en itse ainakaan osannut lainkaan odottaa. Lopputulos on kuitenkin itselleni jo aika ennalta-arvattava, voin toki olla myös väärässä. Kirjan loppuhuipennus on kun Saarniturkki löydetään murhattuna ja kaikki viittaa siihen että asialla on ollut yksi heidän omistaan. Odotan innolla seuraavan osan lukemista, miten käy petturille ja saako kolmikko tietää totuuden heidän vanhemmistaan.

Alkuperäinen nimi: Long shadows, 2008

Arvosana: 5
Sivut: 312
Art house, 2016

Erin Hunter - Pimennys

Närhitassu on viimein paljastanut sisaruksilleen ennustuksen heitä odottavasta suuresta mahdista. Oppilaat tietävät, että klaanien tulevaisuus on heidän käpälissään. Salaa mielessään he kuitenkin himoitsevat valtaa: Leijonatassu haluaisi olla taisteluissa voittamaton, Paatsamatassu haaveilee päällikkyydestä ja Närhitassu tietää, että hän yksin näkee menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Eräänä päivänä metsään ilmestyy muukalainen, joka varoittaa Myrskyklaania auringon pimenemisestä. Ensi kertaa näyttää siltä, että Tähtiklaanilla ei ole antaa vastauksia. Kissojen usko alkaa horjua ja heidän voimansa joutuvat koetukselle, kun Myrskyklaaniin hyökätään yllättäen ja klaanit ajautuvat ennennäkemättömään taisteluun.

Pimennys on Kolmikon mahdin neljäs ja mielestäni tähän astisista Kolmikon mahdin kirjoista paras ja samalla myös yksi koko Soturikissa sarjan parhaista kirjoista. Kolmikon mahti sai paljon uusia käänteitä tämän kirjan myötä kun vieras Sol ilmaantuu Myrskyklaaniin kertomaan ennustuksesta, josta edes Tähtiklaani ei ole kissoille kertonut. Suuren taistelun myötä myös ennustus käy toteen ja seuraamukset koettelevat kaikkia klaaneja. Suuri taistelu oli ehdottomasti myös piristävää luettavaa, jos niin nyt voi sanoa. Leijonatassu ja Paatsamatassu saavat vihdoin soturinimensä ja ennustus leijuu hyytävänä ilmassa. Mielenkiinnolla odotan seuraavan osan lukemista ja pääsemistä mukaansatempaavaan seikkailuun.

Alkuperäinen nimi: Eclipse, 2008

Arvosana: 5
Sivut: 315
Art house, 2016

Erin Hunter - Karkotus

Myrskyklaanin parantajaoppilas Närhitassu on saanut tietää ennustuksesta, joka lupaa hänelle ja hänen sisaruksilleen pahaenteisen suurta mahtia. Hän uskoo, että mahti saattaa olla peräisin muinaisilta kissoilta, jotka ilmestyvät hänelle unissa. Yllättävän tilaisuuden tullen hän lähtee klaanitoveriensa kanssa vuoristoon, Kuohuvan Veden Heimon kotiseudulle, ja toivoo ennustuksen salaisuuden selviävän siellä. Vuoret kätkevät kuitenkin paitsi vastauksia myös uusia salaisuuksia, ja nuoret kissat joutuvat elämänsä seikkailuun.

Taas on ollut aika matkata eläinfantasian pariin kun Karkotus jatkaa Soturikissojen kolmikon mahdin kolmantena osana. Pieni joukko kissoja lähtee auttamaan pulaan joutunutta Kuohuvan Veden Heimoa vuorille, mukaan pääsevät myös Myrskyklaanin kolme nuorta oppilasta Paatsamatassu, Leijonatassu ja Närhitassu, joilla jokaisella on omat syynsä haluta mukaan matkalle. Perillä heitä on vastassa joukko vihaisia kulkukissoja, eikä heimokaan ota heitä lämmöllä vastaan.

Kirja tuntui aluksi olevan aika paljon saman toistamista, mitä aikaisemmissa kirjoissa on jo käyty läpi. Kaikki kuitenkin muuttui kun kaksi heimokissaa tulee pyytämään Myrskyklaanista apua ja joukko lähtee yhdessä auttamaan heimoa. Vaellus ei ole helppo ja oppilaat onnistuvat tietenkin ajamaan itsensä vaaraan. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa heimokissojen mukaan ja vaihtaa välillä maisemaa. Kirjaan onnistuttiin taas lisäämään vähän jännitystä tulevasta, vaikkei ennustuksesta vielä päässytkään jyvälle. Ehkä seuraava osa avaa tätä jo vähän enemmän?

Alkuperäinen nimi: Outcast, 2008

Arvosana: 4
Sivut: 311
Art house, 2015