J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

 

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

Vihdoinkin sain huippusuositun Harry Potterin viimeisenkin osan luettua läpi. Tämä kirjasarja on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion, joka jatkuu yhä edelleenkin, monien vuosienkin jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kirjan juoni jatkaa yhtä jännittävänä alusta loppuun asti ja tämä on ehdottomasti yksi lempparini Harry Potter kirjoista.

Harry joutuu vihdoin ja viimein kohtaamaan kaikkien pelkäämän Voldemortin. Itse hiukan petyin tähän suureen lopputaisteluun. Kirjat kuitenkin alustivat monen teoksen verran tätä suurta lopputaistelua jonka varassa koko maailma on, mutta sitten kun aika vihdoin tuli, oli se ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Lukemisen aikana sain kokea paljon erilaisia tunnetiloja, mikä on aina mahtavaa kirjaa lukiessa, kuinka saa uppoutua kirjaan niin totaalisesti että alkaa elämään sen mukana. Jäi myös hiukan harmittamaan kun yksi kirjan hahmoista kuoli, mutta asia aika hyvin sivuutettiin loppujen lopuksi eikä sitä jääty sen enempää pohtimaan.

Kirjan lopetuksesta pidin paljon, kuinka lukijat saavat tietää mitä Harrylle, Hermionelle ja Ronille kuului vuosia myöhemmin, mitä heistä lopulta tuli. Aivan mahtava kirjasarja.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007
Sivumäärä: 828
Tammi, 2008
Arvosana: 4,5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

 

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkein järkyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja. Miksihän?

Puoliverinen prinssi on jälleen hyvä taidonnäyte Rowlingilta, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan uskomattoman viihdyttävän ja koukuttavan juonen Harry Potter kirjoille. Kirja on paras tähän astisista Potter kirjoista, mutta myös yksi surullisimmista Dumbledoren vuoksi.

Tässä osassa Dumbledore alkaa valmistaa Harrya tämän tietämättä tulevaan koitokseen, jossa Harry kohtaa koko velhomaailman pelätyimmän velhon, Voldemortin. Harry alkaa avata myös sydäntään aika yllättävällekin taholle, mutta pelkää mitä hänen ystävänsä siitä ajattelevat.

Harry on hahmona paljon siedettävämpi verrattuna aikaisempaan osaan Feeniksin kiltaan. Vieläkin Harryn jopa vähän piikikäskin luonne tulee esiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hermione ja Ron puolestaan ovat aivan ihana pari kissa-hiiri leikkeineen kaikkineen.

Jään innolla odottamaan mitä Harry Potter -kirjasarjan viimeinen osa, Kuoleman varjelukset tuo tullessaan.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Half-blood prince, 2005
Sivumäärä: 698
Tammi, 2006
Arvosana: 4,5/5

Jari Salonen: Ristilukki

 

On toukokuun alku ja Porkkalanselällä puhaltaa leppoisa koillistuuli. Jaakolan ja Zettermanin kevätpurjehdus saa yllätyskäänteen, kun karille ajautuneesta veneestä löytyy kuoliaaksi ammuttu aviopari. Juttu päätyy sairauslomaltaan KRP:hen palanneen Jaakolan pöydälle, eikä Zettermankaan malta pitää siitä sormiaan erossa.

Alussa teon takana näyttävät olevan vainajien hämärät liiketoimet ja kadonnut miljoonaomaisuus, mutta kun uhreja tulee lisää, motiivia on etsittävä muualta. Mammonan sijasta vaikuttimena saattaakin olla mustasukkaisuus, sillä Ritari Nuhteeton ei ehkä olekaan aivan niin puhdas pulmunen kuin nimi antaisi ymmärtää.

Ristilukki on taidokkaasti kerrottu dekkari, jonka juoni pitää hyvin otteessaan alusta loppuun saakka. Tekijäksi arvottiin vaikka ja ketä, eikä kirjailija paljastanut liikaa oikean tekijän henkilöllisyydestä, joten se pysyi mysteerinä aivan viime metreille saakka.

Dekkarissa seurataan paitsi poliisin työtä, myös tutustutaan hahmojen normaaliin elämään unohtamatta heidän varsin ihmismäisiä ongelmiaan. Olisin toivonut kuitenkin enemmän paneutumista murhatapauksiin löytöhetkellä, nyt tuntui että tämä osa jäi vähän taka-alalle.

En ole ennen lukenut Zetterman sarjasta yhtään kirjaa ja tämä on jo sarjan kuudes osa, mutta en kokenut jääväni mistään pimentoon vaikka aloitinkin sarjan aivan väärästä kirjasta. Ehkä tulevaisuudessa uppoudun enemmänkin Zettermanin kuvioihin.

Sivumäärä: 349
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Jenni Multisilta: Mitä tapahtui merenneidoille

 

"Mitä tekisit, jos tietäisit, että olen täällä yhä?"

Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, mutta keskittymistä varjostaa hänen parhaan ystävänsä katoaminen. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan - ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?

Sairaalloinen kunnianhimo ajaa ystävykset yhä vaarallisemmaksi käyvään leikkiin terävässä psykologisessa trillerissä.

Nyt täytyy myöntää että Mitä tapahtui merenneidoille on todella vaikuttava teos ja todellakin saa lukijankin epäilemään omaa mielenterveyttään. Kirjan tapahtmat sijoittuvat sekä menneisyyteen, että nykyisyyteen. Menneisyydestä paljastetaan ripauksittain mitä Lindalle on saattanut tapahtua ja nykyisyydessä kerrotaan pikku hiljaa mitä todella tapahtui, eikä todellakaan suuria palasia kerrallaan.

Itse olin niin pyörällä päästäni että kävin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi Lindan kohtalosta, joista yksikään ei lopulta tainnut osua oikeaan. Osan kirjan tapahtmista osasin ennustaa, mutta ennustuksetkin vaihtuivat välillä todella epävarmoiksi.

Juoni pitää todella hyvin otteessaan, eikä kirjan tapahtumia pysty 100% ennustamaan etukäteen, vaan kirjailija antaa lukijoilleen pieniä palasia sieltä täältä, pieniä mahdollisuuden jyviä. Kirjassa on todella paljon erilaisia tapahtumia ja sain rakentaa päässäni palapeliä yrittäessäni miettiä mikä on totta ja mikä harhaa.

Varjakansaari jäi todella mystiseksi paikaksi ja olisikin upeaa päästä käymään siellä ja fiilistellä kirjan tapahtumapaikkaa. Pakko myöntää että Googletin Varjakansaaren ja kyllähän se talo aika aavemmaiselta suurimmassa osassa kuvia näytti.


Sivumäärä: 325
Like, 2021
Arvosana: 5/5

Jarkko Tontti: Haava

 

"Ihmisenä olemisen haavaa ei hyvinvointivaltio paranna."

Kun vuosia huumekoukussa roikkunut tytär kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin. Oliko kuolema helpotus, vai olisiko toivoa sittenkin ollut? Mitä tapahtui, ja ketä siitä voi syyttää?

Haavassa käsitellään oman lapsen kuolemasta selviytymistä, kun Gretan päihderiippuvainen tytär löydetään kuolleena ja kuolemansyyksi epäillään itsemurhaa. Greta ei usko että hänen tyttärensä olisi hypännyt omaan kuolemaansa, vaan alkaa itsepintaisesti selvittää tyttären kuoleman outoja piirteitä. Samaan aikaan Gretan ex-mies Johannes tuskailee alkoholismin kourissa ja miettii liittyykö hän itse lapsensa kuolemaan.

On surullista kuinka Greta kyllästyi oman lapsensa tekosyihin ja epäonnistumisiin, eikä lopulta edes uskonut tyttärensä pääsevän irti aineista. Vanhemmankaan rooli ei ole tuossa tilanteessa varmasti todellakaan helppo, mutta vanhemman tuki on varmaan tärkeä lähtökohta parantumiselle.

Valitettavasti monet ihmiset kamppailevat juuri samanlaisten asioiden kanssa kuin Greta ja Johannes tässä teoksessa. Varsinkin kirjan loppu Jeminan kertomana saa miettimään, että vaikka Jemina ei pystynyt pysymään erossa huumeista, hän kuitenkin lopulta sisimmässään halusi juuri sitä - pysyä erossa huumeista.

Sivumäärä: 238
Otava, 2021
Arvosana: 4/5

Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla

 

"Pappa, millainen on karjalainen?" kysyn papalta kahvipöydän ääressä.
Pappa hörppää kahvia ja raapii päätään. "No onpas metka kysymys", hän sanoo. "Mistä sie tuollaisen keksit?"

Jorma on pikkupoika, kun hänen perheensä saa tiedon, että viimeinen evakkojuna Karjalan Impilahdesta lähtee kahden tunnin kuluttua. Siitä alkaa pojan pitkä matka, joka on täynnä syrjintää ja seikkailuja, muuttoja ja musiikkia, sekä kummituksia ja karjalanpiirakoita. Kun Jorma etsii omaa paikkaansa uudesta kodista, hän oppii, mitä asioita elämässä ei voi ostaa rahalla.

Jorma-papan tarina on täynnä lämmintä huumoria ja suuria tunteita. Samalla se on sydäntäsärkevän koskettava vastaus Lotan kysymykseen.

Papan kanssa kahvilla on todella koskettava kirja Jorma-papan lapsuudesta ja nuoruudesta. Pappa vei todellakin oman sydämeni, aivan ihana persoona. Hän muistuttaa minua paljon omista edesmenneistä isoisistäni, jotka olivat niin kultaisia ja huumorintajuisia, mutta omasivat myös semmoisen suorasanaisenkin puolen, aivan kuten kirjan kautta välittyy myös tämän papan luonne.

Papan muistelmista käy hyvin ilmi miten vaikeaa tohon aikaan elämä on ollut, varsinkin evakkoperheillä joiden on pitänyt muuttaa jopa nimensä sopeutuakseen uuteen yhteisöön. Kirjasta välittyy myös miten vanhat tavat ovat jääneet elämään vanhemmissa ihmisissä, kun on tyydytty paljon vähempään kuin nykyään.

Kirja on koskettavaa luettavaa monellakin tapaa, kuinka pappa muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja puhuu omista vanhemmistaan ja tuntemuksistaan. Lotan ja papan kahvipöytäkeskustelut muistelujen välillä piristivät kirjaa todella paljon.

Kirjassa oli mukana vanhoja valokuvia Jorman elämänvarrelta. Yllätin itseni hymyilemästä kun katsoin vuoden 2002 mökkikuvaa, jossa Jorma on saanut komean saaliin.

Seurasin jonkin Lotan ja papan saamaa höykytystä joka on aivan käsittämätöntä, kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin sydämettömiä että alkavat haukkua heitä heidän lauluäänestä lähtien. Aivan käsittämätöntä. Tällä parivaljakolla on sydän täynnä kultaa, eikä heidän lauluissaan ole todellakaan mitään vikaa, päin vastoin, tämä kaksikko on varmasti piristänyt monien ihmisten korona-arkea - itseni mukaan lukien.


Sivumäärä: 312
Tammi, 2020
Arvosana: 5/5