BB Easton: Sex / life neljä miestäni

 

Sex / life neljä miestäni on tuolilta pudottavan hauska ja suorasukainen kuvaus naisen seksuaalisuudesta. Mitään ei jää piemntoon, kun BB Easton kertoo entisistä poikaystävistään - ja siitä mikä vaikutus heillä on Eastonin avioelämään.
Yritettyään turhaan piristää avioliittonsa väljähtänyttä seksielämää BB kääntyy päiväkirjansa puoleen. Sinne hän kirjoittaa muistojaan entisistä poikaystävistään. Noista tatuoiduista, testosteronia tihkuvista pahoista pojista, joiden kanssa pinkkitukkainen punkkarityttö vietti nuoruutensa.
Jos sellaista intohimoa ei pääsisi enää kokemaan, siitä voisi ainakin kirjoittaa. Kenenkään ei tarvitsisi tietää...
Vaan kuinkas käykään? Aviomies Ken löytää salaisen päiväkirjan. Ja päättää panna paremmaksi. Eastonia odottaa elämänsä yllätys.

BB on kyllästynyt omaan seksielämäänsä ja päättääkin alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa nuoruuden menneistä tuulista ja hurjaakin hurjemmista poikaystävistään. BB:n epäonneksi tai onnekseen hänen aviomiehensä löytää tämän päiväkirjan ja päättää pistää paremmaksi kuin menneet heilat. BB alkaakin käyttää päiväkirjojaan pienenä töytäisynä ja kirjoittaakin sinne juuri sen mitä miehensä haluaa tekevän.

Pidin paljon kirjan kirjavasta hahmojoukosta, vaikkakin BB:n ajatukset ja teot vaikuttivat välillä todella pikkumaisilta, mutta kai me kaikki joskus olemme vähän pikkumaisia.

Kirja ei sisällä pelkkiä eroottisia kohtauksia vaan se on täynnä huumoria ja tunnekuohuja, parasta kaikessa on että tapahtumat perustuvat BB:n omaan elämään, tietenkin pienellä twistillä ja lisämausteella jottei kukaan tunnista itseään, tai jottei BB:n aviomies saisi koskaan tietää.

Kirjan pohjalta on tänä vuonna tulossa myös draamakomediasarja Netflixiin, en malta odottaa!


Alkuperäinen teos: 44 chapters about 4 men, 2016
Sivumäärä: 320
Minerva, 2021
Arvosana: 4,5/5

Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla

 

"Pappa, millainen on karjalainen?" kysyn papalta kahvipöydän ääressä.
Pappa hörppää kahvia ja raapii päätään. "No onpas metka kysymys", hän sanoo. "Mistä sie tuollaisen keksit?"

Jorma on pikkupoika, kun hänen perheensä saa tiedon, että viimeinen evakkojuna Karjalan Impilahdesta lähtee kahden tunnin kuluttua. Siitä alkaa pojan pitkä matka, joka on täynnä syrjintää ja seikkailuja, muuttoja ja musiikkia, sekä kummituksia ja karjalanpiirakoita. Kun Jorma etsii omaa paikkaansa uudesta kodista, hän oppii, mitä asioita elämässä ei voi ostaa rahalla.

Jorma-papan tarina on täynnä lämmintä huumoria ja suuria tunteita. Samalla se on sydäntäsärkevän koskettava vastaus Lotan kysymykseen.

Papan kanssa kahvilla on todella koskettava kirja Jorma-papan lapsuudesta ja nuoruudesta. Pappa vei todellakin oman sydämeni, aivan ihana persoona. Hän muistuttaa minua paljon omista edesmenneistä isoisistäni, jotka olivat niin kultaisia ja huumorintajuisia, mutta omasivat myös semmoisen suorasanaisenkin puolen, aivan kuten kirjan kautta välittyy myös tämän papan luonne.

Papan muistelmista käy hyvin ilmi miten vaikeaa tohon aikaan elämä on ollut, varsinkin evakkoperheillä joiden on pitänyt muuttaa jopa nimensä sopeutuakseen uuteen yhteisöön. Kirjasta välittyy myös miten vanhat tavat ovat jääneet elämään vanhemmissa ihmisissä, kun on tyydytty paljon vähempään kuin nykyään.

Kirja on koskettavaa luettavaa monellakin tapaa, kuinka pappa muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja puhuu omista vanhemmistaan ja tuntemuksistaan. Lotan ja papan kahvipöytäkeskustelut muistelujen välillä piristivät kirjaa todella paljon.

Kirjassa oli mukana vanhoja valokuvia Jorman elämänvarrelta. Yllätin itseni hymyilemästä kun katsoin vuoden 2002 mökkikuvaa, jossa Jorma on saanut komean saaliin.

Seurasin jonkin Lotan ja papan saamaa höykytystä joka on aivan käsittämätöntä, kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin sydämettömiä että alkavat haukkua heitä heidän lauluäänestä lähtien. Aivan käsittämätöntä. Tällä parivaljakolla on sydän täynnä kultaa, eikä heidän lauluissaan ole todellakaan mitään vikaa, päin vastoin, tämä kaksikko on varmasti piristänyt monien ihmisten korona-arkea - itseni mukaan lukien.


Sivumäärä: 312
Tammi, 2020
Arvosana: 5/5

Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz

 

Hollanninjuutalaisen lääkärin Eddy de Windin keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuljetettiin Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen jo lähestyessä Auschwitzia, de Wind alkoi pitää peitenimellä salaista päiväkirjaa. Syntyi ainutlaatuinen dokumentti historian synkimmästä loukosta, jonka pimeyteen Eddyn ja Friedelin välinen rakkaus toi valoa.

Olen odottanut tämän kirjan lukemista kuin kuuta nousevaa, varatessani tämän olin lähes sijalla 300, eli aikaa on mennyt monta kuukautta. Nyt sain sen vihdoinkin kirjastosta luettavaksi.

Pääteasema Auschwitz on synkkää luettavaa, ja on ihmeellistä kuinka positiivisiakin jotkut ihmiset kirjassa ovat, vaikka käytännössä odottavat vain milloin on heidän aikansa lähteä - tavalla tai toisella. Ihmiset osasivat suurimmaksi osaksi pitää yhtä, vaikka raa'at SS-miehet tekivätkin heidän elämästään suoraan sanottuna helvettiä.

Kirja on kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoista luettavaa, sillä se antaa realistisen kuvan Auschwitzin tapahtumista, onhan sen kirjoittaja ollut yksi monista onnettomista vangeista. En voi kuvitellakaan kuinka hankalaa kaiken tapahtuneen jälkeen on ollut yrittää elää taas normaalia elämää.

Tämä teos on todella hyvää historiallista luettavaa ja suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen, vaikka sen lukemista voikin joutua odottamaan jos kirjastosta aikoo lainata. On se kuitenkin odottamisen arvoinen.

Alkuperäinen teos: Eindstation Auschwitz, 1943-1945
Sivumäärä: 253
WSOY, 2020
Arvosana: 4,5

Tuomas Nyholm: Samu Haber

 

Samu Haber ei esiintyjänä paljoa esittelyjä kaipaa, mutta kuka oikeasti on esiintyjän "maskin" takana? Itse olen vuosien varrella enemmän ja vähemmän fanittanut Sunrise avenueta ja kuullessani kuinka Samu Haberista julkaistaisiin kirja, lisäsin sen samantien luettavien kirjojen joukkoon. Olihan se pakko päästä lukemaan.

Haberin kunnianhimo on käsin kosketeltavaa ja nostan hattua kuinka kaveri päätti kuitenkin lopettaa bändin, vaikka suosiota löytyi ympäri maailman. Haber ei kuitenkaan itse saanut siitä enää niin paljoa irti kuin aikaisemmin ja kyllä se tekstin kautta välittyi hyvin kuinka hankalan matkan Haber on käynyt päästäkseen pinnalle. Menestyksellä on ollut hintansa. Välillä tekstin läpi kuulsi että Haberilla olisi aika iso ego ja välillä vähän itseään täynnä, mutta eihän tuollaista julkisuutta saakkaan pelkästään nurkassa istuskelemalla.

Kirjan loppupuolella käsiteltiin myös huumevyyhtiä, johon Haber joutui osalliseksi alkuvuodesta ja kerrottiin miten asiat olivat menneet niin kuin ne olivat menneet.

Kirjassa puhuttiin myös kuinka usein Sunrise avenue sai pakit levy-yhtiöiltä, voisin veikata että näitä lemppaajia on myöhemmin enemmän tai vähemmän harmittanut kun bändi iskikin lopulta ulkomaita myöten kuuluisuuteen.

Kuten aikaisemmin totesin, Haber on käynyt vaikean polun päästäkseen huipulle, mutta ovathan he sen huipun kyllä bändinsä kanssa ansainneetkin.


Sivumäärä: 509
Otava, 2020
Arvosana: 4,5

Corey Taylor: Seitsemän kuolemansyntiä

 

Vaihtoehtometallilegenda Corey Taylor seuloo sielunsa pohjamudat tässä poikkeuksellisessa omaelämäkerrallisessa manifestissa. Sen punaisena lankana ovat kuolemansynnit, joita eritellen hän käy läpi rankkoja elämänvaiheitaan, vanhempiensa alkoholismia, teininä kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä, rakkauselämäänsä ja maailmanmaineen tuomia mahdollisuuksia sekoilla kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. 

Kun Slipknotin suosio kasvoi ja sen jäsenten elämäntyyli kävi yhä rajummaksi, Taylor alkoi pohtia, mitä "synti" tarkoittaa. Mikä on julistettu hyväksi ja pahaksi, ja miksi näin on tehty? Tämä epäpyhä saarnamies käy kaikenlaisen henkisen laiskuuden ja tekopyhyyden kimppuun sekä ylistää kiihkeästi älyllistä vapautta ja intohimoista elämänasennetta.

Tilitys sisältää niin paljon mustaa huumoria ja satiirista piikittelyä, että Corey Tayloria voi hyvällä syyllä kutsua Amerikan Hynyseksi.

Olen teinistä asti kuunnellut Slipknotin musiikkia, mutta vasta nyt luin Taylorin omaelämäkerran, tai enemmänkin mietekirjan. Ajattelin pääseväni uppoutumaan paremmin miehen menneisyyteen, mutta kirjassa käsitellään ehkä enemmän hänen mietteitään kuin menneisyyttään. Toki myös menneisyyteen sukelletaan, mutta siihen ei niinkään ehdi uppoutua kun se jo on käyty läpi.

Minä vihaan Los Angelesissa ajamista, koska törmään koko ajan ihmisiin. En tarkoita, että törmään heihin kun he ajavat autoillaan. Tarkoitan, että törmään heidän kehoihinsa autolla, jota satun ajamaan.

Taylorin lapsuus ei todellakaan ole ollut helppo, sen tiesin jo ennen kuin luin tämän kirjan, mies on joutunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan kestämään niin paljon että ihmettelen miehen olevan vielä järjissään. Kirjan luettuani tuntui että tutustuin paremmin Taylorin kovaan kuoreen kuin hänen sisimpäänsä.

Alkuperäinen teos: Seven deadly sins, 2011
Sivumäärä: 233
Like, 2011
Arvosana: 3,5

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

 

Rajun riidan jälkeen Alex ymmärtää kantavansa sisällään selittämätöntä vihaa. Lapset pelkäävät isäänsä, ja vaimo kärsii miehensä raivonpuuskista. Alex alkaa etsiä sukunsa menneisyydestä selitystä käytökselleen.

Alex Schulman yhdistää mestarillisesti lapsuusmuistonsa, sukunsa aidot kirjeet ja dramatisoimansa menneisyyden. Kirja on koskettava ja henkilökohtainen kuvaus intohimosta ja mustasukkaisuudesta sekä niiden traagisista seurauksista monen sukupolven elämässä. Jännittävä kolmiodraama pitää otteessaan kuin dekkari.

Polta nämä kirjeet kertoo 1900-luvun alkupuolen rakkaustarinan kielletystä rakkaudesta kirjeiden muodossa. Kun Alex alkaa penkoa sukunsa menneisyyttä, hänelle valkenee että hänen isoäidillään Karinilla on ollut aikoinaan suhde toisen miehen kanssa Alexin isoisä Svenin selän takana.

"Löysitkö sen mitä etsit?"
"Löysin", minä vastaan. "Mummillani taisi olla suhde Olof Lagercrantzin kanssa."

Sven vaikuttaa juurikin niin jurolta ukolta, kuin monet miehet ovat tuohon aikakauteen käsittääkseni olleet. Karenin suuri rakkaus Olof puolestaan vaikuttaa juurikin sellaiselta mieheltä, joka on voinut hyvällä käytöksellään saada monet naiset haaveilemaan itsestään. On surullista miten Karen joutuu kärsimään jatkuvasta arvostuksen puutteesta ja uhkailusta Svenin osalta, Sven päättää vielä lyödä viimeisen naulan arkkuun ja katkaista vaimonsa suhteen kertaheitolla.

"Jos sinä joskus olet minulle uskoton, ammun ensin sen miehen ja sitten sinut. Lopuksi ammun itseni."

Kirja on todella mielenkiintoinen alusta loppuun asti, siitä tekee vieläkin mielenkiintoisemman tieto siitä että kyseiset kirjeet ja päiväkirjamerkinnät ovat oikeasti aikoinaan olleet kirjan rakastavaisten käsissä.

Alkuperäinen teos: Bränn alla mina brev, 2018
Sivumäärä: 277
Otava, 2020
Arvosana: 4,5

Mikko Aaltonen: JHT Musta lammas

Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea. Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja katutappelijasta kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutlaatuisen tarinan mitään peittelemättä.

Katsoin vähän aikaa sitten Ruudusta Veljeni vartija leffan, tykästyin paljon Cheekin tarinaan ja päätin lukaista samantien Tiihosesta kertovan kirjan, millainen ihminen on Cheekin takana.

Cheekiä olen itse fanittanut teinistä asti, siitä asti kun kuulin ensimmäisen kerran Avaimet mun kiesiin -biisin. Kirjaa lukiessa tuli itsellekin vähän nostalginen olo ja pakkohan sitä oli laittaa Youtubesta kesken Avaimet mun kiesiin -luvun kyseinen biisi soimaan.

Kirjaa lukiessa huomasin että Cheekin matka huipulle on ollut kaikkea muuta kuin helppo, vastoinkäymisiä on ollut vastassa rutkasti, mutta jätkä on pitänyt pään pystyssä ja suunnannut rohkeasti kohti päämääräänsä, eikä ole luovuttanut. Kumpa itsellänikin olisi moista uskallusta jahdata omia unelmiani ja pyrkiä saavuttamaan juuri sen mitä elämältä olen halunnut.

Nytkin tätä kirjoittaessani soi Spotifysta Cheekin vanhempia biisejä, joita ei ole uudemman tuotannon jälkeen tullut enää pitkään aikaan kuunneltua.


Arvosana: 5
Sivut: 461
Otava, 2016

Blaine Harden - Leiri 14 pako Pohjois-Koreasta

Blaine Hardenin Leiri 14 kertoo Shin Dong-Hyukista, joka syntyi Pohjois-Korean vankileirillä vuonna 1982. Shin asui yli kaksikymmentä vuotta vankileirillä, jonka jälkeen pakeni sieltä. Kirja kertookin Shinin elämästä vankileirillä, miten jopa hänen äitinsä ja veljensä tapettiin hänen silmiensä edessä. Teoksessa pääset lukemaan todellisuutta elämästä vankileirillä.

»Kukaan toinen vankileirillä syntynyt ja varttunut ei ole selviytynyt sieltä hengissä voidakseen kertoa, mitä leirissä tapahtui - ja tapahtuu tänäkin päivänä.»

Kirjan tapahtumat ovat paikka paikoin todella raakojakin, miten jotkut kohtelevat ihmisiä tuolla tavalla. On järkyttävää ajatella, että monet ihmiset oikeasti syntyvät vankileireillä, eivätkä tiedä muusta maailmasta mitään, he vain tyytyvät kohtaloonsa ja pitävät vankileiriä ainoana oikeana kotinaan. Shinin elämä vankileirillä on ollut kamalaa ja julmaa, hänen pakonsa onnistui, vaikka mukana oli paljon pieniä asioita, jotka olisivat hyvin voineet johtaa epäonnistumiseen.

»Maanalaisen vankilan vartijat kiduttivat Shiniä palavan hiilisangon yllä selvittääkseen hänen osuutensa äidin ja veljen pakosuunnitelmaan.»

Kirjassa kerrottiin myös Shinin elämästä paon jälkeen. On ollut varmasti todella paljon oppimista vankileirin ulkopuolella, elämä on ollut helpompaa kun ei ole tarvinnut koko ajan olla jatkuvan pelon alla. Shin on myös tutustunut pakonsa jälkeen itseensä paremmin, hän löysi itsestään uudenlaisia tunteita, joita ei ole koskaan vankileirillä tuntenut tai saanut osakseen. Kuten kirjassakin sanottiin - rakkaus on aivan vieras sana vankileirillä syntyneille. On järkyttävää ajatella, että vielä tänäkin päivänä on olemassa vankileirejä, kirjan takakannen mukaan näillä Pohjois-Korean vankileireillä on jopa 200 000 vankia.

Adlibris.

Eveliina Lundqvist - Salainen päiväkirja eläintiloilta

Takakansi kertoo:

Eveliina Lundqvist opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelujaksoja useilla eläintiloilla, kuten navetoissa, sikaloissa ja broilerihallissa. Hän oli kuitenkin erilainen opiskelija: maatalous- ja metsätieteiden maisteri, joka halusi tutustua eläintilojen olosuhteisiin ja kirjoitti kokemuksensa päiväkirjaan.
   Salainen päiväkirja eläintiloilta on ainutlaatuinen teos, sillä aiemmin julkisuuteen tihkunut tieto on perustunut joko hetkittäisiin käynteihin (salakuvaukset) tai tuottajan kanssa ennakkoon sovittuihin ja siten siistittyihin käynteihin (toimittajat). Päiväkirja kertoo vihdoinkin totuuden ja kuvaa kirjoittajan koettelemuksia, järkytyksiä ja onnistumisia tuotantotilojen suljettujen ovien takana.


Arvostelijan mielipide:

Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta kertoo Eveliinan kirjoittamista päiväkirjamerkinnöistä opiskeluaikaisista harjoittelupaikoista vuosina 2011-2012. Hän on ollut työharjoitteluissa navetoissa, sikaloissa, broileritilalla, kanalassa ja lampalassa. Kirjan luettuasi olet perillä mitä eläintilojen kulissien takana todella tapahtuu.

»Olen näinä viikkoina huomannut, miten eläintuotanto perustuu vain väkivaltaan.»

Olen seurannut uutisissa pyöriviä juttuja eläintiloilta, salakuvauksia jne. En ole ollut aivan varma mihin itse loppujen lopuksi uskoisin, joitain kuvia on todistetusti photoshopattu mm. pimentämällä, jotta kuva ei näyttäisi kaikkea vaan keksittyisi siihen pahimpaan mitä se ei todellisuudessa välttämättä ole. Toki uskon myös siihen, että tilalliset tekevät suursiivouksen ja parantelevat eläinten elinoloja kun tietävät toimittajien olevan tulossa. Nyt sain kuitenkin lukea kirjan, joka kertoo totuuden Suomen eläintiloista. Totuus oli odotettua raaempi. Toivon, ettei kirjoittaja ole liioitellut missään asioissa, vaan kertoo puhtaasti totuuden. Itsestäni tuntui jotenkin oudolta ettei kirjoittaja tehnyt eläinsuojeluilmoitusta vain koska ajatteli ettei siitä olisi apua, ehkei olisikaan, mutta ei sitä voi tietää ellei kokeile.

»Näin linnun, jonka jalka oli 90 asteen kulmassa maata vasten. Sitten näin toisen samanlaisen. Ja kolmannen... neljännen...»

Kummalliselta tuntui myös isännän ja emännän paljastus, jossa he kertoivat saavansa hyvinvointitukea, jonka ehtona oli että eläinlääkäri tekee vasikoiden nupoutuksen, mutta tilalliset tekevät sen kuitenkin itse ja ovat sopineet asiasta eläinlääkärin kanssa. Tilalliset kertoivat siis tämän asian siinäkin pelossa että menettävät tukensa? Väritettyä vai omaa tyhmyyttä? Eläinten kohtelu oli noin yleensäkin todella julmaa, kanoja ja porsaita nosteltiin jalasta, eläimiä lyötiin sähköpiiskalla, yksi porsas tapettiin seinään iskemällä, porsaiden kastroinnit ilman puudutusta ja vasikoiden nupoutus ilman puudutusta ja mitä vielä. Aivan sairasta. Kirjassa esiteltiin monia asioita, joita en ole aiemmin eläintiloista kuullut ja kuulostavat aivan uskomattomilta ja järkyttäviltä. Näillä eläintiloilla mennään näköjään myös juurikin lain vaatimien minimien mukaan, ei tippaakaan esim. suurempia karsinoita mitä laissa määritellään. Olisiko syytä laittaa näitä lakeja uuteen uskoon, jottei eläintilojen eläimillä olisi niin kamalat oltavat, jotta niiden olo edes aavistuksen verran helpottuisi.

Adlibris. 

Jani Niipola - Duudsonit Härmästä Hollywoodiin

Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 251
Kustantaja: WSOY











Takakansi kertoo:

Alussa oli suo, kuokka ja sohva, jota vedetään autolla. Duudsonit edustavat suomalaista hulluutta Hollywoodissa ja maailmanluokan viihdyttäjäasennetta Suomessa. Ensimmäistä kertaa Duudsonit kertovat itse, mihin suosio perustuu. Miten on mahdollista, että neljä poikaa Pohjanmaalta juontaa Music Televisionin palkintogaalaa kahdella mantereella, kuvaa elokuvaa Hollywoodissa ja astelee Pohjanmaan kansallispuvuissa itsenäisyyspäivän vastaanotolle?

Miten se ei olisi mahdollista! Jukka, Jarppi, Jarno ja HP ovat aina menneet läpi sieltä, missä aita on paksuin. Härmästä Hollywoodiin on Duudson-ryhmän rosoinen muotokuva ja heidän 15-vuotisen uransa ensimmäinen elämänkerta. Se on värikäs koko perheen perusteos, joka opettaa aikuisill kärsivällisyyttä ja lapsille unelmien toteuttamisen tärkeyttä. Sisulla ja kieli poskessa mikään ei ole mahdotonta.

Arvostelijan mielipide:

Duudsonit Härmästä Hollywoodiin kertoo Duudsonien taipaleesta. Miten neljästä nuoresta sällistä kasvaa koko kansan viihdyttäjiä, ja joiden päätähuumaavat temput yltävät jopa Suomen ulkopuolelle. Nyt Duudsonit kertovat elämästään ja pääsemme tutustumaan miehiin vähän syvemmin.

Aivan ensimmäiseksi täytyy nostaa kirjailijalle hattua, ei varmasti ole ollut ihan helpoimmasta päästä tämä keissi, kuten kirjailija itsekin kirjassaan kommentoi, koskaan ei tiedä mitä Duudsonit keksivät. Oli mahtavaa päästä lukemaan Duudsoneista ja heidän elämästään, saada lukea myös niitä vakavampia mietteitä mitä jätkien päässä liikkuu ja ketä Duudsonit oikeasti ovat. Duudsonit vaikuttavat olevan juurikin niin herttaisia ja tunteellisia, kuten Linnanahde Crewssä taannoin huomasimme.

Voin vain kuvitella millaista olisi ollut käydä Duudsonien kanssa koulua, yksikään päivä ei varmasti ole ollut kanssaoppineille tylsä. Duudsonit ovat alkaneet painottaa lähiaikoina enemmän koulukiusaamisen vastustamisen tärkeyttä ja se tulee ilmi myös tässä kirjassa. Duudsonit kävivät viime kuussa painottamassa tätä tärkeää asiaa myös omassa kotikaupungissani. Tästä kirjasta - kuten myös Duudsonien ohjelmista käy hyvin ilmi miten tiiviitä ja tärkeitä ystävyyssuhteet ovat Duudsoneille.

Kirja oli todellinen lukuelämys ja erittäin kiinnostava. Itse kun olen aina rakastanut Duudsonien hölmöilyjä, kuten myös uutta tunteellisempaa puolta, jota on nähty varsinkin Duudsonit tuli taloon -ohjelmassa. Teksti oli selkeää ja meni sujuvasti eteenpäin. Lukuelämyksestä teki vieläkin paremman tieto siitä, että kirjani alkusivuja tähdittävät jätkien nimmarit.

Adlibris. 

Jan Jalutsi - Tarinoita matkasellistä

Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Crime time
ISBN: 978-952-5918-30-4









Takakansi kertoo:

Tarinoita matkasellistä on vankilapaoistaan kuuluisaksi tulleen Jan Jalutsin toinen kirja. Äskettäin koevapauteen päässyt Jalutsi ehti istua erilaisista rikoksista, muun muassa pankkiryöstöistä, parikymmentä vuotta Suomen ja Ruotsin vankiloissa.

Matkasellitarinoissa hän kertoo muurin takaisista hauskoista, erikoisisa, jopa uskomattomista tapahtumista. Mukana ovat kertomukset mm. Kakolan lintumiehestä, vankien rakastamasta Turha-Topi-huumekoirasta tai vaikkapa siitä, mitä tapahtui kun Paha-Make sai väärennetyn tonnin setelin.

Arvostelijan mielipide:

Kirja on tosiaan entisen vankilakundi Jan Jalutsin kirjoittama. Kirjassa hän kertoo humoristisesti vankilassa tapahtuvista asioista, ehkä hieman väritellen. Kirja koostuu useista muutaman sivun mittaisista tarinanpätkistä, joissa kaikissa on erit tapahtumat ja henkilöt.

Kirja on mielestäni todella mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun en itse tiedä yhtään mitään vankilamaailmasta. Toki saattaa olla että vankilaelämä on muuttunutkin näiden aikojen jälkeen, tai ehkä ei. Joka tapauksessa pidin paljon kirjan kerrontatavasta ja kirjoittajan huumorista. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan erilaisten tarinoiden kautta millaista vankilaelämä saattaa olla. Tässä tapauksessa itseäni ei haitannut, että tarinat olivat niin lyhyitä.

En ole aiemmin törmännyt tositapahtumiin perustuviin vankilakirjoihin, joten jos jollekin sellainen tulee näin äkkiseltään mieleen niin kertokaa ihmeessä, kunhan kirja on myös lukemisen arvoinen.

Kirjasta on ilmestynyt myös jatkoteos, joka kantaa nimeä Tarinoita matkasellistä 2. Kirjoittaja on julkaissut myös omaelämänkertansa nimeltä Ammattina vankikarkuri, jonka aion varmasti lukea myös jossakin vaiheessa.

Ilkka Raitasuo - Kellokosken prinsessa

Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 252
Kustantaja: Like
ISBN: 9789520105983


Takakansi kertoo:

Kellokosken Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä ajan asuneen Anna Lappalaisen elämästä. 
Vuonna 1896 syntynyt Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan. Pian hänelle kehittyi voimakas ja koko elämän ajan kestänyt harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen, Prinsessa.Prinsessa eli harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista. 
Vaikka häntä hoidettiin lähes kaikilla aikakauden hoitomenetelmillä (muun muassa tartuttamalla häneen malaria), hän ei parantunut, vaan uskoi olevansa kuninkaallinen. Loppujen lopuksi hoitohenkilökuntakin hyväksyi jossain määrin hänen harhansa ja jopa eli siinä mukana. 
Prinsessa oli mielisairaudestaan huolimatta eräänlainen voittaja. Hänen annettiin lopulta elää erilaisena, omassa harhassaan.

 
Arvostelijan mielipide:

Paljon kehuttu ja mielipiteitä herättävä kirja vihdoin saatu kirjastosta lainattua ja nyt luettua. Oli kyllä ihan koskettava ja luettava kirja, sai välillä myös hymyn huulille lukiessa.

Ehkä loppujen lopuksi vähän petyin kirjaan, siitä kun oli kuullut niin paljon positiivista palautetta jne. ja odotukseni taisi olla vähän korkealla, ei se kyllä ihan parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon päässyt. Ja sanottakoon vielä että kirja perustuu siis tositapahtumiin, joten niistä pitäville kirjastokortti vaan vinkumaan ja kirjaa lainaamaan.