Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

 

Metro ei pakene, ei vaikka hänen perässään on venäläisen oligarkin lisäksi mies joka on surmannut Rustin, Metron poikaystävän.
Tukikohdakseen nuori nainen ottaa metsän keskellä Kymenlaaksossa sijaitsevan Onnenmäen. Ränsistynyttä taloa asuttaa hänen äitinsä entinen miesystävä, hautaustoimistoyrittäjänäkin kunnostautunut Voltti. Onnenmäeltä käsin Metro jatkaa kostoiskujaan, joissa aseena toimii spraymaali ja joiden toteuttamiseen löytyy Kouvolan ja Kotkan betoniviidakosta runsaasti seinäpinta-alaa.
Mutta pikkuhiljaa silmukka Metron ympärillä kiristyy, ja kun ratkaisun hetki viimein koittaa vaarassa ei ole vain hänen oma henkensä vaan myös Suomeen ilmestynyt pikkuveli Samuel.

Metro trilogian jännittävässä päätösosassa Metro saa viimein asiansa päätökseen ja kohtaa takaa-ajajansa silmästä silmään, eikä tälläkään kertaa voida välttyä veriseltä loppukohtaukselta jossa hahmoja kuolee. Myös tässä osassa jännitys on käsinkosketeltavaa ja juoni on hyvä alusta loppuun asti. Jotkut kohdat ovat ennalta-arvattavia, mutta sain siitä huolimatta kokea myös yllättyneisyyttä kirjaa lukiessani.

Oikealle, Kaljupää sanoi.Se tönäisi kylkiluiden alle kipeämmin. Vilkaisin alaspäin, näin metallisen piipun. Samalla mua läimäytettiin korvalle.

Kirjan tapahtumat toistavat itseään jokaisessa kirjassa, siitä pieni miinus. Jokaisessa kirjassa ihmiset joihin Metro luuli voivansa luottaa, pettävät hänet, jonka seurauksena Metro on takaa-ajajille kuin tarjottimella tarjoiltuna, mutta tyypit onnistuvat silti mokaamaan mahdollisuutensa, kerta toisensa jälkeen.

Trilogia on tähän mennessä parhaimpia suomalaisia dekkareita joita olen lukenut. Mikäli emmit vielä näiden kirjojen lukemista, suosittelen rohkeasti vaan avaamaan kirjan ja se luultavasti imaisee sinut mukaansa graffitikulttuuriin.


Sivumäärä: 259
Tammi, 2016
Arvosana: 4,5

Jessie Burton: Nukkekaappi

Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa vuonna 1686. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa. Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyristi lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Yrittääkö nukentekijä paljastaa talon kätkemät salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?

"Jäljellä on vielä yksi mustaan kankaaseen kääritty nyytti, muita pienempi. Nella rohkenee tuskin avata sitä, mutta lopulta uteliaisuus vie voiton. Mustan kankaan avautuessa hän alkaa kuitenkin voida pahoin."

Kirjassa sukelletaan romanttisen Amsterdamin pyörteisiin, mutta kaikki ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan vastassa on kevyen romantiikan lisäksi myös jännitystä, petoksia ja yllättävää ystävyyttä. Paikoitellen kirjan tunnelma oli jopa vähän ahdistavakin. Aikakausi astui mielestäni hyvin esiin kirjassa, ja oli mukavaa vaihtelua päästä sukeltamaan välillä historian syövereihin.

Kirjan juoni on hyvä ja piti otteessaan, kuitenkin siitä jäi jotain puuttumaan. Olen myös vähän pettynyt kirjan loppuun, loppu oli jotenkin vähän kökkö ja hätäinen. Olen vähän kahden vaiheilla pidinkö tästä kirjasta lopulta vai en.

Alkuperäinen teos: The miniaturist, 2014
Sivumäärä: 431
Arvosana: 3
Otava, 2016

Mats Strandberg: Risteily

Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa aivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa. Kun äidin silmät välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Risteilyssä on todella monta eri kertojaa ja välillä tapahtumat vaikuttivat hieman sekavilta sen vuoksi kun aluksi alkoi miettiä että kukas tämä tyyppi nyt oikein olikaan. Aluksi kirjasta tuntui kokonaan puuttuvan se jokin, joka olisi saanut minut jatkamaan lukemista luvun toisensa jälkeen, mutta kun tapahtumat laivalla alkoivat toden teolla alkoi minunkin kiinnostus heräilemään.

"Hän ei voi liikkia eikä huutaa. Hänen elimistönsä on lakannut toimimasta. Jäljellä on enää sydän joka lyö lujaa kovaa penkkiä vasten, ja päässä kuuluva ritinä."

Kirja oli paikka paikoin melko raaka, joten en todellakaan voi suositella tätä kirjaa herkimmille lukijoille. Olin siinä uskossa että laivaa alkaa piinata joku räyhähenki, mutta tulikin yllätyksenä että pääosassa ovat vampyyrit. Ehkä olisin toivonut piinauksen johtuvan jostain muusta kuin vampyyreistä, että olisi ollut vaihteeksi muunlaistakin luettavaa.

"Ylemmällä kannella, heidän päänsä päällä, joku huutaa kovaan ääneen. Calle näkee kuinka jotain lepattaa ohi reelingin toisella puolen, ja tajuaa että ilmeisesti joku on hypännyt. Heidän takaansa kuuluu lisää huutoja."

Tapahtumapaikka oli loistava, paikka josta et pääse pakoon vaikka haluaisit. Risteily tarjoaa toiminnallista kauhua sitä janoaville, eikä tapahtumien puutteesta voi kirjaa sakottaa, niitä nimittäin on enemmän kuin tarpeeksi.

Taitaa omat risteilyt jäädä hetkeksi tekemättä.


Alkuperäinen nimi: Färjan, 2015

Arvosana: 4
Sivut: 517
Like, 2016

Estelle Maskame: Kaipaan

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihin Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...
Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi? Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

DIMILY -trilogian viimeisessä osassa saadaan vihdoinkin tietää miten Edenin ja Tylerin kielletyn rakkauden tulee käymään. Olen niin rakastunut tähän trilogiaan ja sen hahmoihin. On ollut aivan ihanaa kolmen kirjan verran uppoutua heidän tarinaansa ja uppoutumisella tarkoitan todellakin uppoutumista. Kaipaan oli myös teos, jota ei vain voinut laskea käsistään ja unetkin jäivät lyhyiksi kun en vain voinut laskea kirjaa käsistäni ennen nukkumaan menoa, päätin aina lukea vielä yhden luvun, jonka jälkeen ajattelin että luen nyt vielä yhden ja taas ja taas.

Kirjan hahmot ovat onnistuneet kasvamaan henkisesti todella paljon, varsinkin Tyler, joka on näiden kolmen kirjan aikana muuttunut todella paljon. Odotan innolla pääseväni aloittamaan Älä kerro kenellekään, jossa pääsee sukeltamaan suoraan Tylerin pään sisälle, missä kohtaa Tyler huomasi rakastavansa Edeniä.

Pidin todella paljon kirjan lopusta. Kuinka pari teki kovasti töitä saadakseen kaikkien läheistensä kanssa sovun aikaiseksi ja saada heidät hyväksymään heidän rakkautensa. Myös Eden onnistui saamaan ärsyttävän isänsä kanssa sovun aikaiseksi, ainakin jonkinmoisen.

Tämä on mielestäni yksi parhaista rakkaustarinoista, joita itse olen tähän mennessä lukenut. Tapahtumat ovat toisaalta ennakoitavia, mutta sisältää myös hieman yllättäviäkin kohtauksia, jotka itselleni tulivat vähän yllätyksenä.

Alkuperäinen nimi: Did I mention I miss you? 2016

Arvosana: 4½

Sivut: 375
Gummerus, 2016

Estelle Maskame: Tarvitsen

On kulunut vuosi siitä, kun 19-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa... ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden. Jokin Edenissä kuitenkin läikähtää, kun Tyler kutsuu hänet kesäksi luokseen New Yorkiin - huolimatta siitä, että Eden on onnellinen uuden poikaystävänsä kanssa ja Tylerkin elää nyt uutta elämää.
Kesä kaksin kaukana perheistä ja ystävistä New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä osoittaa, etteivät Eden ja Tyler ole päässeet yli toisistaan. Mutta voivatko he vastustaa kiusausta? Ja mitä seuraa, jos he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Tarvitsen on DIMILY trilogian toinen osa. Kirja ei yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle, mutta oli se kuitenkin viihdyttävää luettavaa, yllätin usein itseni hymyilemästä tai hörähtämästä kirjan tapahtumille ja Snaken hölmöille touhuille ja letkautuksille. Maisemat ovat vaihtuneet New Yorkiin, mutta pidin enemmän Kaliforniasta tapahtumapaikkana, mielestäni edellisessä kirjassa ympäristön kuvailut olivat parempia kuin tässä osassa. Teksti tuntui välillä ontuvan ja kirjailijan nuori ikä ja ajatusmaailma saattoivat hiukan näkyä tässä teoksessa.

Mitä päähenkilöön tulee, välillä tuntuu kuin hän olisi ollut aivan eri ihminen. Varsinkin järjetön mustasukkaisuus Tylerista oli välillä todella naurettavaa ja tyhmää. Tylerista pidän ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Uudet hahmot Snake ja Emily puolestaan, no Snake oli aivan huippu, kun taas Emily jäi vähän salaperäiseksi tytöksi. Tiffanin luonne ja hirvittävyys pääsi taas aivan uuteen ulottuvuuteen ja vihaan tätä hahmoa entistä enemmän.

Kirjan loppu vähän yllätti. Pari tuntuu soutavan ja huopaavan edes takaisin. Eden ei ole valmis kiellettyyn suhteeseen, sitten hän taas on ja taas ei ole, kun he lopulta saavat asian kakistettua ulos, on Tyler se joka karkaa. Odotan kuitenkin jo ahmaisevani viimeisenkin osan ja innolla odotan, millaisiin vaikeuksiin Eden ja Tyler joutuvat seuraavassa osassa ja miten heidän rakkaudelleen lopulta käy.

Alkuperäinen nimi: Did I mention I need you? 2015

Arvosana: 3½

Sivut: 384
Gummerus, 2016

Estelle Maskame: Rakastan

Portlandissa äitinsä kanssa asuvan 16-vuotiaan Eden Munron vanhemmat ovat eronneet. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.
Edeniä vähän vanhempi Tyler Bruce on paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Vaikka Tyler ja Eden eivät alussa voi sietää toisiaan, jokin salaperäisessä pojassa kuitenkin vetää Edeniä puoleensa. Mitä paremmin hän pääsee tutustumaan Tylerin herkkään puoleen, sitä peruuttamattomammin hän huomaa olevansa ihastumassa siihen ainoaan ihmiseen, johon ei saisi: omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa. Saako Eden selville, millaisia salaisuuksia Tylerin kovan ulkokuoren alla piilee? Ja pystyykö Eden hallitsemaan kielletyt tunteensa?

Törmäsin kirjastossa tähän trilogiaan ja takakannen tekstin perusteella päätin lainata ensimmäisen osan, siellä kun lupailtiin kirjan olevan taas yksi näitä teoksia joita ei voisi laskea kädestään - ja niinhän se olikin. Jäin kirjaan koukkuun heti ensimmäisten sivujen jälkeen ja mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä varmemmin kirja pysyi kourassani. Kirjassa on ihanaa teinihömppää, puhumattakaan draamasta.

Päähenkilö Eden antaa itsestään kiltin tytön kuvan, mutta kyllä hänkin osaa rajojaan venyttää ja lähteä jopa kielletylle polulle. Tyler on maineeltaan paha poika uhmakkaalla asenteellaan. Petyin vähän siihen kuinka nopeasti Tylerin suojamuurit murtuivat, eikä aikaakaan kun pojasta tuli enemmän koiranpennun luonteen omaava, kuin pahan pojan. Tapahtumapaikkana toimiva Kalifornia lisäsi ihanilla paikoillaan mielikuvaa kirjan tapahtumille.

Teksti on sujuvaa ja viihdyttävää, huolimatta kirjailijan nuoresta iästä. En muista koska olisin viimeksi lukenut tämän tyylisen kirjan yhtä nopeasti kuin tämän

Alkuperäinen nimi: Did I mention I love you? 2015

Arvosana: 5

Sivut: 409
Gummerus, 2016

Veronica Roth: Neljä

Tobias Eaton, Vaatimattoman johtajan poika, päättää tarttua ainoaan pakomahdollisuuteensa ja aloittaa kaiken alusta. Uskaliaassa hän saa nimen Neljä ja joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. 
Kaksi vuotta myöhemmin Neljä kouluttaa uusia kokelaita ja kantaa sisällään tuskallisia salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää. Kun uudet kokelaat hyppäävät verkkoon, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias.

Ensimmäisen Outolintu trilogian kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo kohta viisi vuotta, mutta tapahtumat ovat edelleen muistissa, joten ei haitannut vaikka jätin lisäosan lukemisen näin pitkälle.

Täytyy myöntää että tätä lukiessa tuli trilogiaa vähän ikävä ja tekisi mieli tarttua taas ensimmäiseen osaan. Kirjassa syvennytään enemmän Neljän elämään, miten hän vaihtoi Vaatimattomista Uskaliaisiin ja miten hän pärjäsi omassa koulutuksessaan. Pidin paljon tästä kirjasta ja erityisesti sen hahmoista. Vaikka teos jäikin vain 200 sivuun, oli niihin silti mukava uppoutua ja päästä Neljän pään sisään.

Alkuperäinen nimi: Four: A Divergent colection, 2014

Arvosana: 4

Sivut: 202
Otava, 2016

Mikko Aaltonen: JHT Musta lammas

Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea. Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja katutappelijasta kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutlaatuisen tarinan mitään peittelemättä.

Katsoin vähän aikaa sitten Ruudusta Veljeni vartija leffan, tykästyin paljon Cheekin tarinaan ja päätin lukaista samantien Tiihosesta kertovan kirjan, millainen ihminen on Cheekin takana.

Cheekiä olen itse fanittanut teinistä asti, siitä asti kun kuulin ensimmäisen kerran Avaimet mun kiesiin -biisin. Kirjaa lukiessa tuli itsellekin vähän nostalginen olo ja pakkohan sitä oli laittaa Youtubesta kesken Avaimet mun kiesiin -luvun kyseinen biisi soimaan.

Kirjaa lukiessa huomasin että Cheekin matka huipulle on ollut kaikkea muuta kuin helppo, vastoinkäymisiä on ollut vastassa rutkasti, mutta jätkä on pitänyt pään pystyssä ja suunnannut rohkeasti kohti päämääräänsä, eikä ole luovuttanut. Kumpa itsellänikin olisi moista uskallusta jahdata omia unelmiani ja pyrkiä saavuttamaan juuri sen mitä elämältä olen halunnut.

Nytkin tätä kirjoittaessani soi Spotifysta Cheekin vanhempia biisejä, joita ei ole uudemman tuotannon jälkeen tullut enää pitkään aikaan kuunneltua.


Arvosana: 5
Sivut: 461
Otava, 2016

Erin Hunter - Auringonnousu

Mysrkyklaanissa on tapahtunut salaperäinen murha, joka repii klaanitoveruksia erilleen. Onko syyllinen erakko-Sol, vai pitäisikö murhaajaa etsiä klaanikissojen joukosta? Epämääräiset vihjeet ja arvailut saavat myrskyklaanilaiset palaamaan auringonpesälle tapausta tutkimaan.
Samaan aikaan Närhisulalla, Paatsamalehdellä ja Leijonaroihulla on ratkaistavanaan toinen, vielä hämärämpi arvoitus: keitä heidän todelliset vanhempansa ovat, ja ovatko he sittenkään ennustuksessa tarkoitettu kolmikko? Totuutta selvittäessään sisarukset joutuvat rämpimään halki muistojen ja valheiden hetteikön, ja kun salaisuudet viimein paljastuvat, heidän kohtalonsa saa uuden käänteen.

Auringonnousu on Kolmikon mahdin kuudes ja viimeinen osa. Pieni ryhmä Myrskyklaanilaisia lähtee etsimään Solia ja löytävätkin tämän, mutta onko Solilla kuitenkaan vastauksia heidän kysymyksiinsä. Kaikki salaisuudet alkavat pikku hiljaa valjeta, Myrskyklaanissa oleva murhaaja selviää ja kolmikko saa tietää ketkä heidän oikeat vanhempansa ovat. Klaanissa eletään vaikeita aikoja kun suuri paljastus tulee ilmi kaikkien klaanien kuullen, puhumattakaan klaanin kohtaamista suurista suruista.

Kirja ei ollut aivan niin hyvä kuin edellinen osa, mutta tapahtumia siitä ei todellakaan puuttunut. Paatsamalehti alkoi suuresti ärsyttää tätä kirjaa lukiessani, enkä voi surra tämän takia hahmon kohtaloa yhtään, tämän revittyä ensin klaaninsa hajalle. Mutta onko Paatsamalehti todella kuollut, vai ilmestyykö hän jostakin seuraavassa sarjassa? Kolmikon vanhemmat nyt eivät olleet mikään yllätys, mutta Saarniturkin tappaja tuli kyllä ihan puskista. Tarina jatkuu Tähtien enne -sarjassa ja yhden kuoltua ennustukseen liittyy uusi kissa. Täytyy heti jatkaa lukemista Soturikissojen parissa, odotan mielenkiinnolla miten Paatsamalehden paljastukset vaikuttavat klaanin sisäisiin suhteisiin.


Alkuperäinen nimi: Sunrise, 2009

Arvosana: 4,5
Sivut: 312
Art house, 2016

Erin Hunter - Pitkät varjot

Soturikissaklaaneissa kuohuu. Varjoklaani on kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille ja ryhtynyt seuraamaan järvelle tulleen muukalaisen opetuksia. Närhitassu on kuitenkin varma siitä, että soturiesi-isät ovat edelleen tärkeä osa soturilakia. Tutkimusretkillään hän päätyy kauas klaanien menneisyyteen, kauemmas kuin edes Tähtiklaanin muisti ulottuu.
Närhitassun sisarukset ovat tukalassa tilanteessa: Paatsamalehti pelkää kuollakseen soturilain murenemista, Leijonaroihu omia väkivaltaisia näkyjään. Edes Myrskyklaanissa leviävä kohtalokas tauti ja metsässä raivoava rajuilma eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna järkyttävään salaisuuteen, joka on vaarassa paljastua kaikille.

Kolmikon mahdin toiseksi viimeisessä osassa Paatsamalehti, Leijonaroihu ja Närhitassu yhdistävät voimansa kolmen Varjoklaanin oppilaan kanssa saadakseen Varjoklaanin uskon Tähtiklaaniin takaisin. Pian klaania odottaa kuitenkin seuraava tappava ongelma, kun klaanissa alkaa riehua viheryskä ja pian lähes kaikki kissat taistelevat hengestään sen kourissa, myös klaanipäällikkö, eikä parantavia yrttejä ole.

Sarja paranee kirja kirjalta, ja tämä osa on taas edellistään parempi. Jännittävät kohtaukset jatkuvat läpi koko kirjan, varsinkin kun kolmikko saa kuulla karun uutisen heidän menneisyydestään, jota en itse ainakaan osannut lainkaan odottaa. Lopputulos on kuitenkin itselleni jo aika ennalta-arvattava, voin toki olla myös väärässä. Kirjan loppuhuipennus on kun Saarniturkki löydetään murhattuna ja kaikki viittaa siihen että asialla on ollut yksi heidän omistaan. Odotan innolla seuraavan osan lukemista, miten käy petturille ja saako kolmikko tietää totuuden heidän vanhemmistaan.

Alkuperäinen nimi: Long shadows, 2008

Arvosana: 5
Sivut: 312
Art house, 2016

Erin Hunter - Pimennys

Närhitassu on viimein paljastanut sisaruksilleen ennustuksen heitä odottavasta suuresta mahdista. Oppilaat tietävät, että klaanien tulevaisuus on heidän käpälissään. Salaa mielessään he kuitenkin himoitsevat valtaa: Leijonatassu haluaisi olla taisteluissa voittamaton, Paatsamatassu haaveilee päällikkyydestä ja Närhitassu tietää, että hän yksin näkee menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Eräänä päivänä metsään ilmestyy muukalainen, joka varoittaa Myrskyklaania auringon pimenemisestä. Ensi kertaa näyttää siltä, että Tähtiklaanilla ei ole antaa vastauksia. Kissojen usko alkaa horjua ja heidän voimansa joutuvat koetukselle, kun Myrskyklaaniin hyökätään yllättäen ja klaanit ajautuvat ennennäkemättömään taisteluun.

Pimennys on Kolmikon mahdin neljäs ja mielestäni tähän astisista Kolmikon mahdin kirjoista paras ja samalla myös yksi koko Soturikissa sarjan parhaista kirjoista. Kolmikon mahti sai paljon uusia käänteitä tämän kirjan myötä kun vieras Sol ilmaantuu Myrskyklaaniin kertomaan ennustuksesta, josta edes Tähtiklaani ei ole kissoille kertonut. Suuren taistelun myötä myös ennustus käy toteen ja seuraamukset koettelevat kaikkia klaaneja. Suuri taistelu oli ehdottomasti myös piristävää luettavaa, jos niin nyt voi sanoa. Leijonatassu ja Paatsamatassu saavat vihdoin soturinimensä ja ennustus leijuu hyytävänä ilmassa. Mielenkiinnolla odotan seuraavan osan lukemista ja pääsemistä mukaansatempaavaan seikkailuun.

Alkuperäinen nimi: Eclipse, 2008

Arvosana: 5
Sivut: 315
Art house, 2016

Marko Hautala - Kuiskaava tyttö

Ei tarvitse olla hullu kuullakseen kuiskausta. Se on kuin tinnitus. Mutta tarttuu, jos vain olet kuullut tai lukenut kuiskaavasta tytöstä. Mitäpä siitä. Kuiskausta se vain on. Taukoamatta. Myös nukkuessa. Joskus saattaa tuntea hengityksen. Aivan kuin perhonen lepattaisi korvalehteä vasten. Tai huulet olisivat niin lähellä, että ne välillä koskettaisivat. Se saa hieromaan korvalehteä, joskus verille asti. 
Työtoveri on kuollut oudolla tavalla ja jättänyt Antonille punaisen kansion, Iida Hallaston potilaskertomuksen. Anton ei ole nähnyt Iida-tytärtään vuosiin. Eikä kansiokaan paljon kerro, pelkkää huuhaata koko juttu. Vai onko? Ehkä joku kuiskaa vastauksen. Haluat tai et.

Hautalalta olen aikaisemmin lukenut teoksen Kuokkamummo, nämä kaksi teosta muistuttavan paljon toisiaan, vaikka juoni onkin erilainen. Kuiskaava tyttö tarjoaa psykologista kauhua, joka osuu ja uppoo lukijan mieleen. Kirjaa lukiessa välillä alkaa tuntua että joku kuikuttelee omaankin korvaan, mutta onneksi se on vain mielikuvitusta. Vai onko?

Antonin kollega Unto Mäkilä kokee karmaisevan lopun kun hänet murhataan työpaikallaan. Psykoterapeutti Mäkilä jättää kuitenkin jälkeensä punaisen kansion, joka johdattaa Antonin Kuiskaavan tytön legendaan, kansio olisi kuitenkin kannattanut jättää avaamatta. Pian Anton huomaa olevansa keskellä psykedeelistä kauhua, jossa pelinappulana toimii hänen oma elämänsä.

Juoneltaan kirja on hyvä ja uskottava, siinä on paljon realistisia piirteitä, jotka tuovat kirjaan vain lisää elävyyttä ja aitouden tunnetta. Välillä tuntui ettei kirjaa vain voinut laskea käsistään, vaan olisin heti halunnut kauhaista ison osan siitä. Myös paljon jäi itselleni kuitenkin pimentoon ja olisin kaivannut näihin mietteisiini vastauksia, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikken vastauksia saanutkaan. Marko Hautala alkaa kyllä sijoittua yhdeksi omaksi lempparikseni, mitä tulee kotimaiseen kirjallisuuteen.

Arvosana: 4,5
Sivut: 255
Tammi, 2016

P.C. & Kristin Cast - Pelastettu

Zoeyn on otettava vastuu pahasta teostaan, mutta jätettyään vampyyriyhteisön, hän on täysin yksin eivätkä hänen ystävänsä enää suojele häntä. Samaan aikaan Neferet terrorisoi Tulsan kaupunkia. Yön talon asukkaat päättävät yhdistää voimansa poliisin kanssa taistellakseen pimeyden ruhtinatarta vastaan, mutta lopulta Neferetin voi lyödä vampyyri, joka hallitsee vanhan magian.

Kaksitoista osainen Yön talo sarja on tullut tiensä päähän viimeisellä osallaan Pelastettu. Kirja vaikutti aluksi todella tylsältä ja ajattelinkin viimeisen osan olevan täysi floppi ja sarjan vaan huononevan loppua kohti, mutta sitten kaikki muuttui. Pian tapahtumat olivat jo niin jännittäviä ja käsinkosketeltavia, etten olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni. Toki kirjassa oli paljon turhiakin kohtauksia, kuten Lyneten juhlajärjestelyt, joka vaan turhaan pidensi kirjaa, mutta luin sen kuitenkin kunnialla loppuun ja hyvä niin. Olisihan se ollut vähän tyhmää jättää sarjan viimeinen osa kesken kun on uskollisesti lukenut kaikki edelliset. Kirjan loppukohtaus oli myös hyvä, kaikki ei käynyt niin nopeasti kuin yleensä, mutta ehkäpä liian helposti ottaen huomioon että Neferetin kanssa kamppailua on käyty jo useamman kirjan verran.

Hahmot eivät mielestäni juurikaan kasvaneet sarjan aikana, vaan pääosissa olevilta hahmoilta tuli samanlaista älytöntä läppää ja tyhmiä letkautuksia läpi sarjan. Neferet ärsytti tämän kirjan alussa aivan suunnattomasti, hahmo oli ehkä vedetty vähän yli ja Neferet muistutti enemmän vallanhimoista lasta hovinarreineen kuin pimeyden ruhtinatarta, mutta meno muuttui onneksi loppua kohden ja Neferetkin alkoi tuntua vähän uskottavammalta hahmolta.

Kirjassa päästiin myös surullisiinkin tunnelmiin kun Kalona kuoli, itselläni ainakin tuli vähän tippa linssiin kun yksi lempihahmoistani koki sellaisen kohtalon. Mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin Kalonan osalta hyvin.

Kaiken kaikkiaan Yön talo sarja on ihan viihdyttävää luettavaa. Sarja on tehty kuitenkin turhan pitkäksi ja nuorten naljailut iskevät varmasti paremmin nuorempiin lukijoihin.


Alkuperäinen nimi: Redeemed, 2014

Arvosana: 3,5
Sivut: 412
Otava, 2016

Erin Hunter - Koiramyrsky

Temppuoleva ja johtajaksi kykenemätön alfa on poissa, ja villin lauman koirat pystyvät vihdoinkin nauttimaan elostaan uudella kotiseudulla. Lykky luottaa Sirun taitoihin lauman uutena alfana ja on tyytyväinen omaan betan eli kakkoskoiran asemaansa.
   Villin lauman on kuitenkin jatkuvasti pidettävä silmällä häikäilemättömiä hurjakoiria, joiden kauhea juoni uhkaa lauman nuorimmaista, Myrskyä. Jäätuulen koittaessa koirien mielen valtaa huoli huomisesta - tulevaisuudesta, jossa on taisteltava selviytymisestä kynsin hampain. Onko ankara Koiramyrsky väistämättä koittamassa?

Erin Hunterin luoman eläinfantasiasarjan päätösosassa on aika kohdata Lykyn uniin tullut Koiramyrsky silmästä silmään. Lauma ei tiedä mitä Koiramyrskyltä odottaa, mutta he ovat päättäneet kohdata sen urheasti suojellakseen laumaansa kuuluvaa hurjakoira Myrskyä. Heidän suunnitelmansa kokevat kolauksen kun jälleen yksi villin lauman koirista pettää heidät, mutta he saavat myös apua yllättävältä taholta.

Kaikki koirat ovat kehittyneet huimasti sitten ensimmäisen osan, eikä yksikään hihnakoira kaipaa enää ihmisten kanssa elämää, vaan ovat tyytyväisiä omaan laumaansa. Kaikki hihnakoirat eivät kuitenkaan valitettavasti selviydy hengissä armottomalta Koiramyrskyltä.

Kirja oli kevyttä ja viihdyttävää luettavaa ja juonikin kulki sujuvasti eteenpäin tässä osassa. Mielestäni kirja oli juuri hyvä lopetus Selviytyjille ja oli mukava päästä sukeltamaan välillä koirien maailmaan.


Alkuperäinen nimi: Storm of dogs, 2015

Arvosana: 3,5
Sivut: 215
Jalava, 2016

Rick Yancey - Viimeinen tähti

Ne ovat Maan päällä, ne ovat avaruudessa, ne eivät ole missään. Ne haluavat anastaa maapallon, ne haluavat antaa sen meille. Ne tulivat tuhoamaan meidän, ne tulivat pelastamaan meidät. Näiden arvoitusten takana piilee kuitenkin yksi totuus: Cassie Sullivania on petetty. Niin on myös Hakaa, Zombia, Nugettia ja kaikkia planeettamme yli seitsemää miljardia entistä asukasta. Ensin heidät pettivät Toiset ja nyt me itse. Kun Maan kohtalon hetki koittaa, ihmiskunnan viimeisten selviytyjien on tehtävä päätös: onko tärkeämpää pelastaa itsensä - vai se, mikä meistä tekee ihmisiä?

Viimeinen tähti on trilleritrilogian päätösosa, joka ei oikein päässyt mielestäni loistamaan kahden edeltäjänsä rinnalla. Alku tuntui jotenkin todella tahmealta, eikä juoni juurikaan päässyt kukoistamaan, loppua kohti mieleni kuitenkin muuttui kun kirja sai muutamia yllättäviä käänteitä, puhumattakaan kirjan lopusta jota en osannut lainkaan odottaa.

Hahmot tuntuivat jotenkin taantuneen, myös jatkuvat tappelut hahmojen kesken ja heidän rääväsuunsa eivät säväyttäneet. Silti olin kuitenkin vähän surullinen yhden suosikkihahmoni ja ei-niin-suosikkihahmoni Hakan kohtaloista, kumpa ne olisivatkin menneet toisinpäin, eikä Cassie olisi jäänyt loistamaan tähtenä taivaalle. Cassie sai kuitenkin lopulta kostonsa, vaikkei se lopettanutkaan sotaa.

Kirjasarjan koko idea oli mielestäni todella hyvä ja erilainen. En vain osaa oikein sanoa olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en. Tavallaan kirja loppui juuri oikein, mutta tavallaan jäin myös kaipaamaan jotain lisää.


Alkuperäinen nimi: The last star, 2016

Arvosana: 3,5
Sivut: 316
WSOY, 2016

Erin Hunter - Rannaton järvi

Hirmun kukistamisen ja Roihun menettämisen jälkeen osa Villin lauman koirista jatkaa vaellustaan Lykyn ja osa Alfan johdolla. Uusilla seuduilla koiria vaivaavat kostonhimoisten hurjakoirien lisäksi ruoan ja suojapaikkojen puute, jäätävä talvinen ilma sekä erikoisen suuren järven arvaamattomat aallot.
   Villiin laumaanliittynyt nuori hurjakoiranaaras Myrsky osoittaa kiperissä paikoissa ennennäkemätöntä rohkeutta. Myös Lykky yrittää suojella ystäviään parhaansa mukaan, mutta häntä ovat alkaneet häiritä karmivan todentuntuiset näyt lähestyvästä taistelusta, Koiramyrskystä.

Rannaton järvi on Erin Hunterin kirjoittaman Selviytyjät sarjan viides ja samalla toiseksi viimeinen osa. Pelko lähestyvästä Koiramyrskystä on käsin kosketeltavaa, eikä pahamaineisten hurjakoirien jengi ainakaan helpota villin lauman elämää. Laumalle paljastuu vihdoin Alfan todellinen luonne ja koko lauma joutuukin kokemaan täysin uudet tuulet.

Kirjassa oli paljon tapahtumia, mutta jotenkin ne jäivät kovin vaisuiksi ja vähän varjoon. Vasta kirjan lopussa alkoi jännitys tiivistyä ja tapahtua oikein toden teolla, kun Alfan petturuus paljastui ja villi lauma joutui hurjakoirien armoille. Kirja ei yltänyt ihan edeltäjiensä tasolle ja tuntui välillä vähän pitkäveteiseltä.

Viimeisessä osassa odotan miten koirien käy, palaavatko ihmiset ja pysyykö lauma yhtenäisenä vai lähteekö osa entisistä hihnakoirista takaisin vanhaan elämäänsä. Ja mikä todella on Lykyn unissa seikkaillut Koiramyrsky.

Alkuperäinen nimi: The endless lake, 2014

Arvosana: 3
Sivut: 239
Jalava, 2016

Elena Mady - Varjo

Kun on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerin vaikuttavaan syliin, elämän pitäisi vihdoin olla mallillaan. Vaihdokas Alex saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi, ja sisin on tärkeintä vain korulauseissa.

Alexin perimän yrityksen edistyksellinen energiateknologia horjuttaa vallalla olevia rakenteita, ja hänen henkeään uhataan yhä uudestaan. Jokainen askel kohti oman identiteetin selvittämistä tuntuu johtavan lähemmäs painajaismaista menneisyyttä.

Kintereillä lymyävä pahuuden varjo vaanii jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa, kuin jättää kaikki taakseen?

The body jumper -trilogian toinen osa ei ylety läheskään avausosan tasolle. Alku oli mielestäni todella takkuinen ja tylsä. Vasta puolen välin tienoilla kirja saa enemmän kiinnostusta osakseen ja alkaa enemmän tapahtua. Alexin tai pitäisikö sanoa Lilianin menneisyyskin alkoi paljastua, mutta toivoin siihen jotain suurta tai traagista paljastusta, jota ei kuitenkaan tullut. Mady onnistui kuitenkin lopettamaan kirjan mielenkiintoisella tavalla - joka muistuttaa vähän Twilightin Uusikuu teosta - että se saa ainakin itseni lukemaan vielä viimeisenkin osan. Kirja on aiempaan osaan verrattuna valitettavasti floppi, mutta löytyi tästäkin teoksesta lopulta vähän jännitystä.

Valitettavasti tässä osassa ei päästä lukemaan Jessestä juurikaan, joka puolestaan taas aiheuttaa päähenkilön jatkuvan haikailun rakkaansa perään, josta en itse ainakaan välittäisi lukea. Myöskään muista sivuhahmoista ei juurikaan saa lukea, vaan mukaan astuu pari tylsää ja väritöntä henkilöä, joista en itse saanut henkilökohtaisesti mitään irti.

Arvosana: 3
Sivut: 265
WSOY, 2016

Kiera Cass - Eliitti

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuuden päättää tulevaisuudestaan on lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

Eliitti on Valinta -sarjan toinen osa, joka ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on kuitenkin koukuttavaa luettavaa. America pähkäilee kahden ihastuksensa välissä, jolloin Maxonin mielenkiinto jakautuu myös toiselle Eliittiin kuuluvalle tytölle. Eliitti on tasaista luettavaa, joka tarjoaa kuitenkin myös omia huippuhetkiään ja arvaamattomia juonenkäänteitä. Kuninkaan inhokki ja kansanäänestyksen mukaan huonoin Eliitin tytöistä oleva America kuitenkin porskuttaa eteenpäin, odotan innolla seuraavaa osaa. Miten American julkinen tempaus vaikuttaa kansan mielipiteisiin?

America on edelleen hyvä ja uskottava hahmo, ainoana miinuksena on hänen tekopyhä mustasukkaisuutensa Maxonista kun herra viettää myös muiden ladyjen kanssa laatuaikaa, samalla kun America itse viettää salaista laatuaikaa Aspenin kanssa. Aspen puolestaan saisi olla vähän kovempi jätkä, eikä vain tyytyä elämään kakkosvaihtoehtona tai muuten vain pompoteltavana.


Alkuperäinen nimi: The Elite, 2013

Arvosana: 4
Sivut: 317
Pen & paper, 2016

Kiera Cass - Valinta

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

Valinta on kutkuttavan jännittävä ja sopivasti romantiikkaa sisältävä fantasiakirja. Pidän juonesta todella paljon ja American kokemukset saivat välillä omankin sydämeni läpättämään. Juoni sai lopussa myös Aspenin ja American suhteen yllättävän käänteen kun herra saapuu linnaan ja pari tekee vaarallisen ratkaisun. Kirjan on paljon kerrottu samaistuvan Nälkäpeliin, itse en kuitenkaan löydä oikein muita samankaltaisuuksia kuin Valinnan kastit ja Nälkäpelin vyöhykkeet, toistaiseksi tässä kirjassa ei ole diktaattoria pyörittämässä kansalaisia.

Kirjan henkilöt ovat myös parhautta. America on ainoa päähenkilö jossa ei ollut mitään ärsyttäviä piirteitä, vaan hänet oli luotu täydellisesti. Pidin myös Maxonista, josta ei myöskään oltu tehty täydellistä naistenmiestä, vaan hänestäkin löytyy omat pikku "vikansa".

Kirja saa ehdottomasti täydet viisi pistettä ja sujauttaa itsensä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. En kerta kaikkiaan keksi kirjasta mitään negatiivista. Odotan jo innolla saavani lukea seuraavan osan, jolle nousi tämän kirjan myötä suuret odotukset.

Alkuperäinen nimi: The selection, 2012

Arvosana: 5
Sivut: 334 
Pen and paper, 2016

Steinar Bragi - Sumu

Sumu on niin sakeaa, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan. Taloa ympäröivä erämaa huokuu uhkaa, ja pian myös majapaikasta paljastuu karmaisevia salaisuuksia. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa ystävysten mieltä. Minne voi paeta, kun pakopaikkaa ei ole?

Sumu lupailee hyvää psykologista kauhua, itse kuitenkin vähän petyin teokseen, jota kohtaan itselläni oli suuret odotukset. Teos jäi mielestäni vähän vaisuksi kauhun osalta, kirjassa oli kyllä muutamia jännittäviä kohtauksia ja todellista salaperäisyyttä, mutta siihen se sitten omalta osaltani jäikin. Kirjassa koiran kohtalo oli niin kuvottava, että se sai minut lyömään kannet kiinni ja jatkamaan teoksen lukemista vasta parin päivän päästä. Ehkä nämä psykologiset kauhut eivät oikein sovi omaan kirjakuntaan.

Hahmot olivat kyllä osuneet naulan kantaan, ja erityisesti pidin Vigdísistä. Vanhuksien salaperäisyys tuntui välillä jopa vähän karmivalta, varsinkin ukon.

Niin moni asia jäi vielä auki ja näihin saakin heittää omia näkemyksiä. Mitä kirjassa lopulta oikein tapahtui ja mikä oli vanhusten osuus tähän kaikkeen? Mikä on kirjan hahmojen kohtalo? Mikä oli salaperäisen perheen tarina?

Alkuperäinen nimi: Hálendið, 2011
Arvosana: 2,5
Sivut: 287

Like, 2016