Erin Hunter: Veren ja luun voima

 

Norsu, jolla on ainutlaatuinen lahja. Leijona, jolla o vaarallinen tavoite. Paviaani, joka tietää kauhean totuuden.
Uljasmaan eläimiä johtaa nyt murhaaja. Löytävätkö Taivas, Oka ja Peloton toisensa - ja keinon, jolla hirveä johtaja selätetään?

Oka tietää totuuden Piikin karmivasta salaisuudesta ja on sen vuoksi hengenvaarassa. Hän pakenee yhdessä paviaaniystävänsä Pöpin kanssa ja törmää toiseen paviaanilaumaan, joka kertoo enemmän Piiki  petollisuudesta. Taivas etsii laumansa kanssa epätoivoisesti suurta emoa, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Peloton on päättänyt saada itselleen nuorista leijonista koostuvan lauman ja tämän avulla päihittää koko savannia uhkaavan Jätin lauman. Lopuksi on suuren taistelun aika, mutta kenen puolella kukin taistelee?

Uljasmaan kolmas osa jatkaa yhtä jännittävällä tunnelmalla kuin kaksi edeltäjäänsäkin. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja jokainen on omalla tavallaan sympaattinen. Edelleen yksi ehdoton lempparini on Peloton, joka on päättänyt kostaa isänsä kuoleman ja vihdoinkin tähän tarjoutuu tilaisuus.

Odotan mielenkiinnolla millaisen päätöksen sarja saa ja kuinka kaikille tarinan hahmoille tulee lopulta käymään. Lopuksi suuren emon henki löytää itselleen uuden ruumiin johon majoittua, mutta keneen se on mennyt, se selvinnee seuraavassa osassa.


Alkuperäinen teos: Blood and bone, 2018
Sivumäärä: 309
WSOY, 2021
Arvosana: 4,5/5

Erin Hunter: Hehkuva tähti

 

Vuoristokissojen joukkioiden ensimmäisessä suuressa taistelussa on vuodatettu verta neljän tammen notkoon, ja kaikkien pesätovereita on kaatunut. Nyt kissojen on keksittävä, miten jatkaa eteenpäin.

Vaikka kissat ovat vannoneet keskinäistä rauhaa, asiat eivät ota sujuakseen. Harmaa Siipi on menettänyt Kilpikonnan Hännän ja luovuttanut päällikkyyden Myrskylle, eikä hän enää löydä paikkaansa. Kirkkaan Taivaan ote metsän kissoista alkaa lipsua, kun hänen joukkoonsa liittyy vaarallinen yksisilmäinen kulkukissa.

Ja mikä pahinta, kissaleirejä uhkaa jokin tuntematon, kohtalokas sairaus. Vain yksi asia voi pelastaa heidät: heidän on löydettävä hehkuva tähti.

Klaanien synty -saaga saa jatkoa Hehkuvalla tähdellä, joka on sarjan neljäs osa. Kissat kohtaavat taas vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään ja kissojen usko toisiinsa alkaa horjua. Klaanit ovat vihdoinkin alkaneet elää rinnakkain, kunnes yksi kissa on tuhota kaiken.

Kirjassa on onnistuttu taas hienosti kuvaamaan kissojen elekieltä ja elämää. Soturikissojen pariin on aina mukava uppoutua kerta toisensa jälkeen, vaikka kirjat ovatkin alkaneet toistaa itseään, on niissä silti jokin koukku joka saa minut palaamaan aina uudelleen kissojen seikkailujen syövereihin.


Alkuperäinen teos: Warriors, Dawn of the Clans: The Blazing Star, 2014
Sivumäärä: 294
Art house 2020
Arvosana: 4/5

Erin Hunter: Ensimmäinen taistelu

 

Nuori Myrsky on palannut turvallisesti isänsä Kirkkaan Taivaan leiristä nummelle Harmaan Siiven luokse.
Kissojen välirikko kuitenkin syvenee koko ajan. Harmaa Siipi uskoo edelleen, että joukkiot voisivat elää rauhanomaisesti rinnakkain, mutta Kirkas Taivas puolestaan on tiukasti sitä mieltä, että ainut keino ovat ankarat säännöt ja rajatut reviirit.

Kahden veljeksen välisistä väärinymmärryksistä alkanut vihoittelu on räjähtänyt käpäliin, ja nyt joka ikisen alueelle asettuvan kissan - vuoristolaisen, kulkukissan tai kotikissan - on valittava puolensa.

Kirkkaan Taivaan ja Harmaa Siiven välit tulehtuvat entisestään Kirkkaan Taivaan yrittäessä vimmatusti suurentaa omaa reviiriään, Harmaa Siiven joukko on puolestaan sitä mieltä että metsä kuuluu kaikille. Harmaa Siiven klaania kohtaa uusi vaara kun Kilpikonnan Hännän pennut varastetaan, eikä pelastusretki mene aivan suunnitelmien mukaan ja taas kissojen joukko kohtaa suuren surun.

Petollinen Kirkas Taivas pettää veljensä ja usuttaa klaaninsa kissat Harmaa Siiven ja tämän klaanin kimppuun ja kuolonuhreja tulee liian paljon. Taistelun päätteeksi kissat törmäävät ensimmäistä kertaa Tähtiklaaniin.

Soturikissojen juoni on jälleen kerran mukaansa tempaava ja täynnä juonenkäänteitä. Tämä osa on yksi koskettavimmista Soturikissa kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut, hahmot kokivat niin monia koskettavia menetyksiä.

Kirjat kuitenkin pyörivät aika paljon samojen teemojen ja aiheiden ympärillä ja alkavat pahasti toistaa itseään kerta toisensa jälkeen. Juoni on jokaisessa pikkuisen erilainen, mutta tapahtumat toistavat itseään, hahmot vaan vaihtuvat. Toivoisinkin seuraavalta osalta nyt jotain aivan uutta, mitä ei ole Soturikissojen elämässä vielä tapahtunut.


Alkuperäinen teos: Warriors, Dawn of the Clans: The First Battle, 2014
Sivumäärä: 319
Art house 2019
Arvosana: 4/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

 

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

Vihdoinkin sain huippusuositun Harry Potterin viimeisenkin osan luettua läpi. Tämä kirjasarja on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion, joka jatkuu yhä edelleenkin, monien vuosienkin jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kirjan juoni jatkaa yhtä jännittävänä alusta loppuun asti ja tämä on ehdottomasti yksi lempparini Harry Potter kirjoista.

Harry joutuu vihdoin ja viimein kohtaamaan kaikkien pelkäämän Voldemortin. Itse hiukan petyin tähän suureen lopputaisteluun. Kirjat kuitenkin alustivat monen teoksen verran tätä suurta lopputaistelua jonka varassa koko maailma on, mutta sitten kun aika vihdoin tuli, oli se ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Lukemisen aikana sain kokea paljon erilaisia tunnetiloja, mikä on aina mahtavaa kirjaa lukiessa, kuinka saa uppoutua kirjaan niin totaalisesti että alkaa elämään sen mukana. Jäi myös hiukan harmittamaan kun yksi kirjan hahmoista kuoli, mutta asia aika hyvin sivuutettiin loppujen lopuksi eikä sitä jääty sen enempää pohtimaan.

Kirjan lopetuksesta pidin paljon, kuinka lukijat saavat tietää mitä Harrylle, Hermionelle ja Ronille kuului vuosia myöhemmin, mitä heistä lopulta tuli. Aivan mahtava kirjasarja.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007
Sivumäärä: 828
Tammi, 2008
Arvosana: 4,5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

 

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkein järkyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja. Miksihän?

Puoliverinen prinssi on jälleen hyvä taidonnäyte Rowlingilta, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan uskomattoman viihdyttävän ja koukuttavan juonen Harry Potter kirjoille. Kirja on paras tähän astisista Potter kirjoista, mutta myös yksi surullisimmista Dumbledoren vuoksi.

Tässä osassa Dumbledore alkaa valmistaa Harrya tämän tietämättä tulevaan koitokseen, jossa Harry kohtaa koko velhomaailman pelätyimmän velhon, Voldemortin. Harry alkaa avata myös sydäntään aika yllättävällekin taholle, mutta pelkää mitä hänen ystävänsä siitä ajattelevat.

Harry on hahmona paljon siedettävämpi verrattuna aikaisempaan osaan Feeniksin kiltaan. Vieläkin Harryn jopa vähän piikikäskin luonne tulee esiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hermione ja Ron puolestaan ovat aivan ihana pari kissa-hiiri leikkeineen kaikkineen.

Jään innolla odottamaan mitä Harry Potter -kirjasarjan viimeinen osa, Kuoleman varjelukset tuo tullessaan.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Half-blood prince, 2005
Sivumäärä: 698
Tammi, 2006
Arvosana: 4,5/5

Stephanie Garber: Finale

 

On kaksi kuukautta siitä, kun kohtalot vapautuivat korttipakan kahleista, kun Legend julistautui kruununperijäksi ja kun Tellalle selvisi, että hänen rakastettuaan ei tosiasiassa ole olemassakaan.
Ihmishenkien, keisarikunnan ja sydänten tulevaisuus on vaakalaudalla. Tellan on päätettävä, luottaako Legendiin vai entiseen viholliseen. Sisar Scarlett, joka saa selville mullistavan salaisuuden, on puolestaan toivottoman tehtävän äärellä. Ja Legendillä on edessään ratkaiseva, lopullinen valinta.
Caraval on päättynyt, mutta nyt pelissä on paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Finalessa jokainen joko voittaa tai häviää kaiken.

Caraval trilogian päätösosa uhkuu jännitystä ja huimia juonenkäänteitä, eikä siitä löydy yhtäkään pitkästyttävää kohtaa. Tämä trilogia on ollut viihdyttävää luettavaa kannesta kanteen jokaisen kirjan kohdalla, ja taso on pysynyt hyvänä jokaisen kirjan kohdalla.

Kertojana vuorottelevat tällä kertaa Scarlett ja Tella. Kohtalot ovat päässeet valloilleen ja molemmilla siskoksilla on oma roolinsa maailman pelastamisessa, heidän tulee kuitenkin vaarantaa tehtävässä jatkuvasti omat elämänsä ja tulevaisuutensa.

Tellan ja Legendin kissa-hiiri -leikki kulkee mukana läpi kirjan. Toivoin välillä että Herttaprinssi muuttaisi tapansa parempaan suuntaan ja veisi Tellan sydämen, jotta Legendin kanssa pelatut pelit olisivat vihdoinkin ohitse, mutta turhaan elättelin toiveita.

Kirjan loppu oli osittain ennalta-arvattava, mutta ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan pahentanut kirjaa. Tämä trilogia on ehdottomasti lukemisen arvoinen, itse ainakin pidin siitä ja se oli juoneltaan vähän erilaisempi kuin monet muut fantasiakirjat.


Alkuperäinen teos: Finale, 2019
Sivumäärä: 396
WSOY, 2019
Arvosana: 4,5

Stephanie Garber: Caraval

 

Scarlett Dragna on viettänyt koko ikänsä pienellä kotisaarellaan, jossa hän asuu sisarensa Tellan ja mahtavan mutta julman isänsä kanssa. Nyt Scarlettilla on edessään isän järjestämä avioliitto, joka voi tuhota tytön suurimman unelman: päästä kerran kokemaan Caraval, kaukana Scarlettin kotoa järjestettävä jokavuotinen peli ja esitys, johon katsojat osallistuvat.
Mutta tänä vuonna kutsu Caravaliin lopulta yllättäen saapuukin. Salaperäisen merimiehen avulla Tella huijaa Scarlettin mukaan peliin, vaikka häät ovat juuri edessä. Perillä Isla de los Sueñosin saarella selviää, että Caravalin järjestäjä, mestari Legend, on siepannut Tellan. Tällä kertaa koko Caravalin juonena on nimittäin Tellan etsintä: se, joka hänet löytää, voittaa pelin.
Scarlett on kuullut, että kaikki mikä tapahtuu Caravalissa on vain taidokasta näytelmää. Hän uppoaa silti pakostakin pelin maagiseen, rakkautta ja salaisuuksia uhkuvaan maailmaan. On vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei. Varmaa on vain, että Scarlettin täytyy löytää Tella, ennen kuin viisi yötä kestävä peli päättyy. Tai seuraukset ovat kauheat.

Olen useaan kertaan jo meinannut lukea tämän kirjan mutta aina olen kuitenkin lukenutkin jonkun toisen, nyt sain kuitenkin vihdoinkin luettua Caravalin, ja hyvä niin. Caravalin matkassa pääsi tutustumaan täysin uuteen maailmaan ja vähän uudenlaiseen fantasiaan mitä olen tottunut lukemaan.

Siskoksille on muodostunut todella läheiset ja lämpimät välit, he tekisivät toistensa puolesta mitä vain. Heidän lapsuutensa ei myöskään ole ollut helppo, heidän äitinsä on hylännyt heidät ja jättänyt heidät selviämään väkivaltaisen kuvernööri isän kanssa. Kun Scarlett saa vihdoinkin kutsun Caravaliin ja astuu mukaan peliin, imaisee se hänet totaalisesti mukaansa. Pian hän ei tiedä keneen voi luottaa ja keneen ei, mikä pelissä on totta ja mikä ei. Hän joutuu syvemmälle pelin syövereihin kun olisi voinut koskaan kuvitellakaan.

Caraval on pullollaan jännitystä ja yllättäviä käänteitä, mukaan mahtuu myös ripaus romantiikkaakin. Kirja oli todella koukuttavaa luettavaa ja himoitsenkin jo seuraavan osan lukemista, miten siskosten matka jatkuu ensimmäisen Caraval kokemuksen jälkeen, ja miten Scarlettin ja Julianin orastavan rakkauden tulee käymään.


Alkuperäinen teos: Caraval, 2017
Sivumäärä: 359
WSOY, 2017
Arvosana: 5

Erin Hunter: Myrskyn aika

 
Vuoriston kissat ovat taivaltaneet uudelle reviirille yltäkylläisen elämän toivossa. Ruokaa kyllä riittääkin, mutta kissojen välit ovat alkaneet kiristyä - ja tiiviisti yhtä pitänyt joukko on jkautunut kahdeksi.
Nuori kolli nimeltä Myrsky on jäänyt isänsä hylkäämäksi ja päätynyt tämän kanssa eri leiriin. Kun hän metsäpalon uhatessa näyttää kyntensä, isä pyytääkin häntä takaisin luokseen. Myrsky on vaikean valinnan edessä: kumpi on tärkeämpää, verisukulaisuus vai ajan mittaan kehittynyt toveruus?

Klaanien synty jatkaa Myrskyn aika -teoksella vuoristokissojen seikkailua heidän uudella reviirillään. Kissojen matka reviirille ei ollut helppo, mutta vaikeudet eivät myöskään päättyneet siihen kun kissat löysivät uuden kotinsa. Uudessa kodissa heillä on vaivanaan entisiä ystäviään, vieraita kissoja ja myös ihmisiä. Nyt yksi päähahmoista haikailee kuolleen ihastuksensa perään, eikä huomaa kuinka hänen vierellään on häntä rakastava kissa, lopputulos tulee varmasti olemaan se että nämä kaksi päätyvät yhteen, vaikka Harmaa Siiven sydän kaipaakin Ukkosta. Samanlainen kolmiodraama kuin aikoinaan Tulisydämellä.

Muut olivat asettuneet suojaamaan Kuun Varjoa, joka vaikeroi vieläkin tuskissaan. Pitkä Varjo seisoi veljensä vierellä vihreät silmät suurina pelosta ja murheesta.

Kirja tuntuu alkavan jo toistaa itseään, eikä tunnu niin kauheasti tarjoavan enää mitään uutta. Juonta on fiksattu hiukan erilaisemmaksi ja pääosien kissat ovat vaihtuneet, mutta muuten kirjoissa pyöritellään samoja ongelmia kuin aikaisemminkin, on metsäpaloa, ukkospolkua, entisiä ystäviä jotka alkavat vaikuttaa enemmän vihollisilta. Toivoisin jotain pientä fiksausta juoneen, ettei lukeminen tunnu vanhan toistolta.

Kaikesta huolimatta pidän kuitenkin uppoutumisesta Soturikissojen maailmaan ja jokin näissä kirjoissa saa minut lukemaan kirjan toisensa perään, vaikka juoni välillä tuntuukin junnaavalta ja toistuvalta.


Alkuperäinen teos: Thunder rising, 2013
Sivumäärä: 316
Art house, 2019
Arvosana: 3

Erin Hunter: Auringon polku

 

Lukemattomien kuiden ajan villien kissojen heimo on elänyt rauhaisasti syrjäisessä vuoristossa. Saalista on kuitenkin niukasti ja olot ovat ankarat. Heimo kärsii nälkää, ja tilanne näyttää toivottomalta.
Kun heimon tietäjä näkee enteellisen näyn nousevasta auringosta, joukko nuoria kissoja lähtee etsimään onneaan - maata, jossa on ylenpalttisesti saalista, vettä ja suojaa.
Kissasiirtolaisilla on kuitenkin edessään suuria vaaroja. Vierailla mailla tulee vastaan erakoita ja hurjia kulkukissoja, jotka kaikki kamppailevat metsästysmaista ja vallasta. Entä missä on auringon polun pää?

Auringon polku aloittaa jälleen yhden Soturikissa saagan, Klaanien synty. Tällä kertaa lähdetään matkaamaan aikojen alkuun ja tutustutaan miten klaanit ovat oikeastaan syntyneetkään. Mielestäni ihan mielenkiintoinen lisäys Soturikissoihin, toivon vaan ettei tämä kirjasarja ala toistaa itseään edellisten tavoin.

Hän nousi ja tassutti painanteen poikki tarkastamaan Kilpikonnan Hännän vuoteen. Se oli kylmä ja tyhjä, ja naaraan tuoksu oli laimea. Huoli iski Harmaaseen Siipeen kuin ketun terävät hampaat. Missä hän on? Miksei hän ole tullut kotiin?

Tällä kertaa lukija pääseekin matkaamaan aivan uusien kissojen mukaan. Hahmoja tuli koko ajan lisää sellaisella rytinällä että olen itsekin jo hieman pyörällä päästäni että kuka olikaan kuka, mutta eiköhän ne tässä seuraavassa osassa tule jo enemmän tutuksi.

Edeltäjiensä tavoin myös Auringon polku sisälsi muutamia raakoja kohtauksia ja kissoja kuoli juuri kun heidät oppi vähän paremmin tuntemaan, mutta niinhän se on jokaisessa osassa ollut. Veljekset Harmaa siipi ja Rosoinen huippu ovat tällä hetkellä omat lempihahmoni.

Jään mielenkiinnolla odottamaan onko lopussa syntynyt Myrsky-pentu suuren Myrskyklaanin perustaja, jonka matkassa olen itsekin viettänyt niin monta tuntia.


Alkuperäinen teos: The sun trail, 2015
Sivumäärä: 332
Art house, 2019
Arvosana:3,5

Erin Hunter: Savannin laki

 

Paviaani, joka on paljastanut petoksen. Norsu, joka on epävarma kohtalostaan. Leijona, joka on valmiina iskuun.
Savannin lakia on rikottu. Oka, Taivas ja Peloton saavat taistella yhteistuumin, jotta oikeus voittaisi - ennen kuin Uljasmaan eläinlajien herkkä tasapaino särkyy ikiajoiksi.

Uljasmaan toinen osa on aivan yhtä koukuttavaa luettavaa kuin ensimmäinenkin, ellei jopa enemmän. Juoni kulkee tasaisesti eteenpäin ja juonenkäänteitä riittää. Lukiessa ei voi koskaan tietää miten hahmojen tulee oikeasti käymään tai kuka heistä kuuluu hyvien ja kuka pahojen puolelle. Itse ainakin yllätyin muutaman kerran kirjaa lukiessani.

Kohdasta, jossa virtahevot ja krokotiilit olivat taistelleet, levisi järveen tumma tahra. Taivas kahlasi pahoinvoivana takaisin laumansa luo. Tällaistako elämä tulee olemaan ilman suurta emoa?

Hahmot ovat niin ihastuttavia ja loppuun asti mietittyjä, jokaiselta löytyy oma persoonallisuus. Kirjan tapahtumiin on helppo sukeltaa ja pystyn oikeasti ajattelemaan tapahtumat sijoittumaan savannille.

Savannin laki jäi todella jännään kohtaan ja ajatukseni on, että joudunko oikeasti odottamaan vielä kuukausia ennen kuin saan tietää Okan kohtalosta. Toivon että lopputulema on yhtä hyvä kuin ensimmäisessä osassa Pelottomalla.


Alkuperäinen teos: Bravelands: Code of honor, 2018
Sivumäärä: 390
WSOY, 2020
Arvosana:4,5

Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen

 

17-vuotias Vanessa ei usko vakaviin parisuhteisiin. Oikeastaan hän ei usko minkäänlaisiin parisuhteisiin. Kun hänen kevyt juttunsa Harrisonin kanssa päättyy siihen, että Vanessa on raivoissaan. Hän aikoo maksaa takaisin samalla mitalla.
Onneksi Vanessalla on suunnitelma, ja sopiva rikoskumppanikin löytyy. Eikä Vanessaa haittaa lainkaan se, että hänen kätyrinsä on pitkä, hauska ja häkellyttävän hyvännäköinen... Kuka olisi arvannut, että kosto voi olla näin suloinen?

Oikealla tavalla vääränlainen ei yllä aivan samalle tasolle kuin aikaisemmat Maskamen kirjat, jotka olen lukenut, mutta ei se missään nimessä ollut kuitenkaan huono. Kirja on koukuttavaa luettavaa kannesta kanteen ja vaikka onkin täysin ennalta-arvattava, ei se lopulta paljoa haitannut.

Kaappini oveen on raapustettu kirkkaanpunaisella tussilla "#hymyilekameralle". Kuulen ihmisten tirskuvan ympärilläni, tunnen heidän tuijottavan, kun huomaan sen, mutta nielaisen, avaan oven ja otan kirjani.

Vanessa ei halua luoda itselleen parisuhdetta, kun taas Harrison tuntuu haluavan Vanessasta enemmän kuin pelkkää hauskanpitoa. Vanessa lopettaa juttunsa Harrisonin kanssa, jonka jälkeen hänestä alkaa levitä alastonvideo. Vanessa vannoo kostavansa Harrisonille ja saakin puolelleen vetävännäköisen kostokumppanin, eikä parisuhde välttämättä tunnukaan niin huonolta vaihtoehdolta.

Vanessalla on myös aika mitäänsanomaton suhde isäänsä. Isä ei ole koskaan läsnä, ei ole ollut siitä asti kun Vanessan äiti kuoli. Vanessasta tuntuu kuin hän olisi samana päivänä menettänyt molemmat vanhempansa. Onneksi tämäkin tunne korjaantuu kirjan edetessä.

Kirjan aihe saa miettimään miten teknologia on oikeasti vaikuttanut negatiivisestikin nuorten elämään ja kuinka helppoa nykyään on ihmistä kiusata, ihan anonyymisti.


Alkuperäinen teos: The wrong side of Kai, 2019
Sivumäärä: 261
Gummerus, 2020
Arvosana: 4

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

 

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosiTylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu uuden opettajan, Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppo tietää, mikä on totta ja kehen voi luottaa.

Harry Potter sarjan viides kirja Feeniksin kilta on ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa. Harry Potter hahmona alkoi itseäni vähän ärsyttää jatkuvalla mököttämisellä ja kiukuttelullaan kun itse olen tottunut kilttiin ja reippaaseen Harryyn jonka olen tottunut elokuvissa näkemään. Harryn kaverit yrittävät tukea Harrya parhaansa mukaan, mutta silti kaveri jatkaa angstaamistaan, kuinka kukaan ei ymmärrä hänen ongelmiaan.

Harryn kiukku nousi pintaan kuin korkeassa ruohossa ylös kavahtava käärme. Hän on lopen uupunut, hän on mittaamattoman ymmällään, hän oli kokenut kauhua, helpotusta ja taas kauhua koko viime vuorokauden eikä Dumbledore vieläkään halunnut puhua hänen kanssaan.

Kirjassa oli mukana surullisempiakin kohtia, kuten Sirius Mustan kuolema. Hahmon kuolema harmittaa vieläkin, sillä pidin paljon Siriuksesta. Huumoriakaan ei ole unohdettu tässäkään osassa kun Weasleyn kaksoset tekevät tihutöitään tylypahkassa kiusatakseen pinkkiä rakastavaa Pimentoa, joka tekee kaikkensa että oppilaiden elämässä ei olisi mitään sisältöä oppituntien lisäksi.

Myöskään tässä osassa ei olla unohdettu suurta lopputaistelua, tällä kertaa Harrylla on isompi tukijajoukko puolellaan, eikä hänen tarvinnut selviytyä siitä ihan yksikseen. Kirjassa oli tähänastisista osista eniten tapahtumia ja juonikin puski urakalla eteenpäin. Juuri sen vuoksi tämä on tähänastisista Pottereista lempparini, vaikka yksi lempihahmoistani kuolikin.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003
Sivumäärä: 1050
Tammi, 2004
Arvosana: 4

J. S. Meresmaa: Dodo

 

 

 

Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaam. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.

Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mielummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.

 

Kun avasin kirjan ekan kerran, ajattelin että olen lainannut runokokoelman, en ole ikinä ennen lukenut säeromaania, joten alkuun tämä vähän hämmästytti. Tekstiä on kirjassa loppujen lopuksi todella vähän sivumäärään nähden, mutta asiaa sitäkin enemmän. Iinan päässä käy sellainen ajatusten vilske että kirjassa ehditään punoa Iinan omia suhdekiemuroita masentuneen poikaystävänsä kanssa, ihastusta parhaaseen ystäväänsä, isä- ja äitisuhdetta ja eriskummallista dodoa.

 

Tapetissa on viiltoja, niin syviä, että niiden alta pursuaa massaa. 

Jalkalistat: syöty 

Verhoja: ei ole, enää 

vain sälekaihtimet turvassa ikkunoiden välissä.

 

En ole nyt aivan varma ymmärsinkö lopulta mikä tarkoitus Dodolla kirjassa loppujenlopuksi oli. Aluksi Dodo oli satoja vuosia sitten sukupuuttoon kuollut dodo, mutta lopulta se olikin jotain ihan muuta. Kuvastiko tämä Dodo jollain tavalla ehkä Iinan mielessä käytävää tunteiden sekamelskaa.

 

Alkoholi on ollut sille aina tärkeämpi kuin mä.

Humala on sen jumala.

Iinan äiti on yksinhuoltaja, joka palaa loppuun tyttärensä kanssa vaikkei tunnu edes tietävän että Iina käytännössä asuu poikaystävänsä luona eikä kotonaan äidin kanssa. Iina kuitenkin vaikuttaa ihan kiltiltä tytöltä, lukuunottamatta poissaoloja koulusta. Äiti päättääkin lähettää Iinan raitistuneelle isälleen, jonka kanssa tyttö ei ole ollut missään tekemisissä vuosiin, ei edes jutellut puhelimessa. Iinan täytyy oppia uudelleen tuntemaan isänsä kesäloman aikana, joka on muuttunut hänelle vieraaksi noiden vuosien aikana.

Tämä oli todellakin nopeaa luettavaa, sen lukemiseen ei mennyt tuntiakaan, mukaanlukien kaikki muistiinpanot joita tein kirjaa lukiessani. Kirja yllätti minut siinä, miten paljon se herätti itsessäni ajatuksia, vaikka sivumäärä ja tekstin paljous ei päätä huimaa.

 

 

Sivumäärä: 157

Myllylahti, 2020

Arvosana: 3,5

 

 

Salla Simukka: Lukitut

Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne.

Pidin paljon kirjan juonesta, mutta valitettavasti toteutus ei ollut niinkään hyvä. Lukitut tuntui hätäisesti tehdyltä, ja juonen toteutus ontui, välillä tuntui että kirjan idea unohtui itseltäkin ihan kokonaan.

"Illalla ajatukset kiertyivät toistensa ympärille kiihtyvällä vauhdilla Vegan mielessä eikä hän saanut unta. Internet. Niin oli lukenut hänen rikosvihjeessään. Vegaa se oli naurattanut, sillä hän tiesi kyllä, mitä hän voisi tulevaisuudessa tehdä. Hän voisi tehdä kyberhyökkäyksiä."

Hahmoja löytyy monenkirjava joukko, mutta en päässyt oikein kunnolla perehtymään yhteenkään heistä. Kertojahahmoja oli mielestäni liian monta näin pieneen teokseen ja olivat jääneet vähän vajaavaisiksi ja latteiksi. Eniten pidin Oliverista, mutta hänkin jäi kovin etäiseksi.

Lukitut on selvästi tarkoitettu nuoremmille lukijoille, se käsittelee paljon nuorten ongelmia ja heidän ajatuksiaan mm. omasta seksuaalisuudestaan. Ehkä olen jo liian vanha tämänkaltaisille kirjoille, koska en saanut siitä mitään irti. Voisin kuvitella että muutama vuosi sitten olisin voinut pitää teoksesta enemmän.

Sivumäärä: 284
Arvosana: 1,5
Tammi, 2020

Suzanne Collins: Balladi laululinnuista ja käärmeistä

On elonkorjuun aamu ja kymmenes vuotuinen Nälkäpeli on alkamassa. 18-vuotias Coriolanus Snow valmistautuu Capitolissa hohdokkaaseen tehtävään yhtenä Nälkäpelin ohjaajista. Ennen niin mahtava Snow-suku elää kovia aikoja, ja sen ainoa heikko toivo on Coriolanus: onnistuuko hän päihittämään koulutoverinsa viehätysvoimassa, älyssä ja oveluudessa ja ohjaamaan tribuuttinsa voittoon?

Lähtöasetelma on Coriolanukselle kehno. Hänet määrätään ohjaajaksi tribuuteista heikoimmalle, Vyöhykkeen 12 tytölle. Kaksikon kohtalo on nyt hitsattu yhteen - jokainen Coriolanuksen valinta voi johtaa suosioon tai epäonnistumiseen, voittoon tai tuhoon. Areenan sisäpuolella käydään kamppailua elämästä ja kuolemasta. Areenan ulkopuolella Coriolanus puolestaan tajuaa, että hänellä on tunteita kuolemaan tuomittua tribuuttiaan kohtaan... ja hänen on päätettävä, noudattaako sääntöjä vai pyrkiäkö voittoon keinoja kaihtamatta.

Coriolanusta oksetti, mutta hän ei pystynyt kääntämään katsettaan pois. Olisi ollut kauheaa nähdä mitä tahansa olentoa kohdeltavan sillä tavalla - koiraa, apinaa, jopa rottaa - mutta että ihmistä? Ja vieläpä poikaa, jonka ainoa rikos oli ollut paeta henkensä edestä?

Coriolanus Snow on joskus ollut kuin kuka tahansa muu ihminen, oikeudenmukainen ja seurannut omaa sydäntään. Uusimmassa Nälkäpelissä lukijat saavat vihdoin tietää miten Coriolanus muuttui tuosta tavallisesta pojasta koko Panemin tyrannimaiseksi hallitsijaksi, jolta ei löydy empatiaa ketään kohtaan. Kirjassa selviää myös miksi Corniolanus vihaa juuri vyöhykettä 12 niin paljon.
Coriolanus ihastuu päätä pahkaa ohjaamaansa tribuuttiin, Lucy Grayhyn ja on valmis tekemään rakkautensa eteen mitä vain, vaikka se tarkoittaisi koko Panemin pettämistä.

Aiemmissa Nälkäpeleissä en pitänyt yhtään Snowsta, en sitten tippaakaan. Mutta tässä kirjassa Coriolanus on oikeasti mielenkiintoinen ja pidettävä hahmo, joka haluaisi olla kaikkia kohtaan oikeudenmukainen ja haluaisi kovasti tehdä oikeita ratkaisuja.

Jos Coriolanuksella olisi ollut parempi olo, hän olisi nauranut sille, kuinka ironisen nopeasti heidän suhteensa oli taantunut henkilökohtaiseksi Nälkäpeliksi. 

Kirja on todella hyvä lisä Nälkäpeli sarjaan, joka auttaa edes vähän ymmärtämään Snown tyrannimaisuutta ja hänen vihaansa vyöhykkeitä kohtaan, varsinkin vyöhykkeen 12 tribuuttia.


Alkuperäinen teos: The ballad of songbirds and snakes, 2020
Sivumäärä: 598
WSOY, 2020
Arvosana: 4,5

Erin Hunter: Hajonnut lauma

Leijona, jonka lauma on hylännyt.
Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.
Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.
Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.

"Minä halusin vain olla perheeni kanssa. Ja nyt he ovat poissa ainiaaksi. Pian minäkin olen. Hän nieli pelkonsa ja ärisi uhmakkaasti. Tällä kertaa en pakene. Tällä kertaa kohtaan kuoleman rohkeasti..."

Kuten muissakin Erin Hunterin kirjoissa, myös Uljasmaassa eläimet uskovat vakaasti enteisiin ja lakeihin, niiden voima on myös Uljasmaan aloittavassa Hajonnut lauma -kirjassa suuressa osassa. Juoni on mielestäni mielenkiintoinen ja uppouduinkin kirjaan ihan täysillä sitä lukiessani. Hunter osaa totisesti luoda lukijalleen miellyttävän lukuelämyksen.

Pidin todella paljon kirjan hahmoista. Suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Peloton, jolla riittää haasteita elämässä paviaanien kanssa kun kaikki lauman jäsenet eivät hyväksy häntä laumaan ja Peloton tunteekin itsensä usein ulkopuoliseksi. Oka on viisas apina, joka saa selville lauman johtajan murhaajan, joka ei tavallaan tullut itselleni yllätykseksi. Vähiten äänessä oli nuori Taivas norsu, joten tämä hahmo jäi vielä vähän tuntemattomammksi kuin muut hahmot.

Varasin kirjastosta jo Uljasmaan seuraavan osan Savannin laki, joka julkaistaan näillä näkymin lokakuussa.

Alkuperäinen nimi: Broken pride, 2017
Arvosana: 4,5
Sivumäärä: 328
WSOY, 2020

Siiri Eniranta: Kesämyrsky

Andrew on katsellut koko kevään houkuttelevaa Josh Royta, joka johtaa eliittikoululaisten Nokisiipien jengiä. Sattuman oikusta Andrew pääsee viettämään kesäänsä Joshin perheen loisteliaalle huvilalle ja kurkistamaan maailmaan, johon hän ei kuulu.

Joshin sisko, hemmoteltu Penelope Roy, on joutunut todistamaan kaupunkia kuohuttanutta murhaa, ja koko Summersuttonin huvilan väki kulkee varpaillaan hänen takiaan. Mutta mitkä Penelopen totuuksista ovat valhetta? Andrewn lapsuuden viimeinen kesä Summersuttonissa on viattomuuden ja turmeluksen piirileikkiä, tihenevää kehää kiertävä ruma arvoitus kiiltävässä kuoressa.

Kesämyrsky on Finlandia voittaja Siiri Enorannan teos, jossa pikkukylässä tapahtuvasta murhasta pääsee ilmoille valheiden vyyhti. Kirja on pienessä dekkarihengessä tehty teos, josta löytyy  enemmän ihmessuhdekiemuroita ja hulppeita tapahtumia. Kirjassa pääsee seuraamaan myös teinien jengielämää, joka on yllättävän karua toimintaa, eikä jengien välisiltä kiistoiltakaan vältytä.


”Mä seurasin ääniä, ne... ne riiteli, mutta mä en erottanut, mitä ne sanoi. Ja sitten toinen miehistä kohotti sorkkaraudan ja - ja iski...”

Pidin paljon Kesämyrskyn hahmoista. Kaikilla hahmoilla on omat piirteensä ja salaisuutensa. Andrew on pohjattoman rakastunut Joshiin, joka puolestaan alkaa myös tuntea pientä vetoa Andrewta kohtaan. Penelope vaikuttaa välillä hemmoteltulta ja uhmakkaalta lapselta, mutta toisinaan hän on vain eksynyt pieni tyttö.

"Aurinko huiski taivaanrannan kevyen pilviharson persikan sävyillä kulkiessaan sen läpi kohti metsän rajaa."

Pidän kirjailijan tavasta kuvailla asioita, jonka ylläoleva lainaus kirjasta hyvin ilmaisee.
Muutamat kohdat jäivät itselleni vähän mysteeriksi, mutta kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ja sen lennokkien täyttämästä pikkukaupungista.

Arvosana: 4
Sivumäärä: 285
WSOY, 2020

Jennifer Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica Clarke ei ole koskaan halunnut saada hylättyä kokeesta tai testistä - ennen kuin hän pitelee kädessään muovista tikkua, jonka näyttöön on piirtynyt kaksi viivaa. Veronican tulevaisuus huippuyliopistoineen alkaa haihtua kangastuksen lailla, kun käy ilmi, etteivät kondomit estä raskautta, jos poikaystävä on tökkinyt niihin neulalla reikiä.
Raskaus täytyy saada keskeytettyä heti alkuunsa, mutta lähin laillinen aborttiklinikka on kolmen osavaltion päässä. Veronican mieleen tulee vain yksi ihminen, jonka ei usko tuomitsevan häntä: lukion syrjäytynein ja sarkastisin olento, Bailey Butler.
Tien päällä edessä on kavalkadi varastettuja autoja, panttilainaamo, kaheli ex-poikaystävä, frettejä ja kirjava joukko uskomattomia henkilöhahmoja. 

Nyt ihan alkuun pitää sanoa, että kirjoitin yksi ilta tätä postausta tabletilla, ja nyt kun meinasin tehdä vielä viimeisen tarkistuksen ennen julkaisua, olikin kaikki muu teksti hävinnyt paitsi kirjan kuvaus, täytyy myöntää että vähän ärsyttää tehdä sama homma uudestaan.


Kirjasta sai mielenkiintoisen ja huumoria täynnä olevan kuvan takakannen perusteella, mutta  jouduin hiukan pettymään kirjaan. Jo pelkästään jatkuva beibe -sanan käyttö sai niskakarvani nousemaan pystyyn.

"Tytöt lopettivat tanssinsa ja katsoivat minua kuin olisin puhunut kiinaa. Ei kiinaa. Kävin lukion tokalla mandariininkurssin. He toljottivat minua kuin olisin puhunut suomea."

Kirja on täynnä teinidraamaa, eikä liiotteluilta olla vältytty. Tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi vedetty niin yli ja liioteltu vähän liikaa, etten itse ainakaan saanut hirvittävästi huumoria kirjasta irti.

Henkilöhahmot ovat myös vähän hutaisten tehty. Bailey on kapinallinen, joka ei tunnu pelkäävän ketään tai mitään, ei varsinkaan seuraamuksia. Veronica taas on täysin päinvastainen persoona, täydellisyyteen pyrkivä, todella itsekeskeinen ihminen, joka ajattelee vain miten muut hänet näkevät.

Pidän kyllä kirjan ideasta, eikä abortti aiheena ole helpoimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan kirja on hieno tarina ystävyyden kiemuroista, kuinka erottaa oikeat ystävät suosion siivellä elävistä.

Alkuperäinen nimi: Unpregnant, 2019
Sivumäärä: 304
Arvosana: 2
WSOY, 2020

Nonna Wasiljeff: Tomupoika

15-vuotias Aaron on paennut Loukusta ja päätynyt keskelle Tomuja. Hänen syvyydensilmänsä herättää pelkoa ja vetää puoleensa outoa väkeä. Kaikkialla häntä seuraa varjona salaperäinen nocturna Lazar, joka vahtii hänen jokaista liikettään.
Aaron yrittää selvitä Tomujen kovassa koulussa, mutta saa myös yllättäviä ystäviä. Loukun synkkä varjo häälyy kuitenkin kaiken yllä, ja Aaronin on palattava takaisin vielä kerran.

Tomupoika on mukaansatempaavan Loukkupojan seuraava osa. Aluksi kirja tuntui vain junnaavan paikoillaan, eikä siinä ollut mitään koukuttavaa langanpätkää vasta kirjan loppupuolella mielenkiintoni heräsi kokonaan ja ahmaisin viimeiset sivut hujauksessa. Vaikka alku olikin aika mitäänsanomaton, oli kirjan loppupuolisko todella hyvä ja mukaansatempaava. Kirja loppui kunnon rytinällä.

Sivuhahmot eivät olleet niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisessä osassa, ainoastaan salaperäinen Lazar jäi päälimmäisenä mieleeni.

Toivon todella että sarjasta saadaan vielä kolmas osa, jossa kaikki asiat tulevat päätökseen. Pelkäänpä että mikäli sarjaa jatketaan trilogiasta suuremmaksi, alkaa niiden sisältökin menettää kiinnostustani, kuten kävi jo tämän toisen osan kohdalla.

Arvosana: 3
Sivut: 334
Otava, 2019

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika

15-vuotias Aaron elää Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.
Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä. Sitten Loukkuun tuodaan veljekset, jotka alkavat suunitella pakoa. Aaron ei aio päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: turvallinen vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja...

Loukkupoika on samannimisen fantasiatrillerin avausosa. Kirja on juoneltaan todella mielenkiintoinen ja erilainen, kirjailija tietää millä saa fantasiasta pitävät pitämään myös tämän kirjan otteessaan. Teksti etenee hyvällä tempolla eteenpäin, eikä kyydistä pääse putoamaan. Aluksi kirja tuntui hieman sekavalta, mutta pian juonesta sai kuitenkin kiinni kun alkoi selvitä enemmän Loukun ideaa, sekä millaisia Tomut oikein ovatkaan.

Hahmoina Aaron on kiltti poika, joka on aina pitänyt Loukussa asumista normaalina. Tavattuaan kaksi veljestä alkaa myös Aaronin kapinallisuus puskea esiin ja hänestä kuoriutuu kuin uusi ihminen. Veljeksistä pidin myös todella paljon, varsinkin Holtista ja täytyy myöntää että hiukan alkoi harmittamaan hahmon kohtalo, oikeastaan molempien kohtalo. Toivon että myös seuraavassa osassa tullaan näkemään uusia ja valloittavia hahmoja.

Odotan innolla saavani lukea myös seuraavan osan Tomupoika.

Arvosana: 4½

Sivut: 336
Otava, 2018