Erik Axl Sund: Varistyttö

 

Kun pieni ja haavoittuva sielu rikotaan, se haluaa hyvityksen.
Juuri nyt, kun poika makasi tokkurassa patjalla, hän oli pelkkä alkio. Kun hän olisi opettanut pojalle, miltä tuntui olla samaan aikaan sekä uhri että tekijä, tämä ymmärtäisi.
Ensimmäinen lapsi löytyy metroasemalta jätesäkissä. Se, mitä rikoskomisario Jeanette Kihlbergille kohta paljastuu, uhmaa mielikuvituksen rajoja.

Varistytön juoni on hyvä ja koukuttava, mutta aihe on todella hurja. Kirjassa käsitellään niinkin vaikeaa aihetta kuin lapsen hyväksikäyttö ja kerrotaan mihin se pahimmillaan ajaa ihmismielen. Teksti on todella rankkaa luettavaa ja ajattelinkin jossain vaiheessa jättää sen kesken, useaankin otteeseen, mutta jatkoin kuitenkin loppuun asti.

Hän tajusi saman tien, että tekijä oli mitä todennäköisimmin sama ja että nyt he olivat tekemisissä kaksoismurhaajan kanssa. Kuinka monta poikaa kuolisi ennen kuin tämä olisi ohi?

Kaikilla henkilöhahmoilla on omat ongelmansa, toisella parisuhteessa ja toisella enemmän henkisiä, pään sisäisiä oneglmia. Hahmot ovat mielestäni hyvin mietittyjä ja voisin hyvin kuvitella että tuollaiset tyypit olisivat oikeasti olemassa, kaikki olivat hyvin aidon tuntuisia. Mielenkiintoista että milloin poliisi tajuaa että onkin tekijän kanssa läheisempi kuin kuvittelikaan.

Nyt jäinkin miettimään että luenko trilogian seuraavan osan vai jätänkö tämän aiheen nyt vaan tähän. Todella rankkaa tekstiä, ei voi muuta sanoa.


Alkuperäinen teos: Kråkflickan, 2012
Sivumäärä: 415
Otava, 2014
Arvosana: 4

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

 

Suomalainen satamakaupunki muuttuu öisin graffitintekijöiden valtakunnaksi. Heistä yksi on Metro, 19-vuotias tyttö, toinen Rust, hänen poikaystävänsä. Heidän pahimpia vihollisiaan ovat valvontakamerat ja vartijat, Rotat.
Kaikki muuttuu yhtenä väkivaltaisena yönä; koston ja ajojahdin kierre käynnistyy eikä jätä ketään ennalleen.

Tyttö ja pommi on äärimmäisen hyvä dekkari ja se imaisi minut totaalisesti syvyyksiinsä. Kirjassa on kaksi kertojaa, toinen on Bakteeriksi kutsuttu graffittitaiteilija Metro ja toinen Rottiin kuuluva vartija Jere. En oikein tiedä kumman päähenkilön puolella olisin ollut, molemmat tekivät niin äärimmäisiä tekoja toistensa päänmenoksi, luulen että olen tässä asiassa puolueeton. Välillä toivoin metron jäävän kiinni ja välillä taas toivoin ettei Jere saa häntä kiinni.

Tapahtumat etenevät lopulta siihen pisteeseen ettei Metro tiedä enää keneen voi luottaa ja keneen ei, kaikki tuntuvat vain pettävän hänen luottamuksensa ja haluavan että Rotat saavat hänet kiinni. Vaikka Metro on välillä tarjolla hopeatarjottimella, onnistuvat Rotat kuitenkin sössimään hänen kiinniottonsa.

Rotta mulkaisi ikkunaan, se haki autotallista kirveen ja alkoi huitoa samaa juurta poikki. Jos mulla olisi onnea, se huitaisisi omaa jalkaansa.

Kirja sai minusta lukijana otteen jo heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja jännitys pysyi yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kaksikon kissa-hiiri leikki sai todella surullisen päätöksen lopussa, enkä itse ainakaan osannut sitä odottaa.

Se kuinka uskottava tarina loppujen lopuksi oli, en tiedä voisiko näin tapahtua oikeasti Suomessa, ehkä voisikin.


Sivumäärä: 261
Crime time, 2014
Arvosana: 5

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?

Taivaallisen tulen kaupunki päättää huippusuositun kuusiosaisen Varjojen kaupungit sarjan. Kirjan lukeminen kesti todella kauan, en päässyt heti sisälle kirjaan ja siksi myös lukeminen venähti pahemman kerran. Toista sataa sivua luettuani alkoi tapahtumatkin kiinnostaa enemmän ja loppu kuluikin nopeasti, en olisi malttanut edes lopettaa lukemista välillä.

Harmi kun yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista päättyy, mutta myös tämän sarjan oli jo aika loppua, liika olisi ollutkin liikaa. Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu. Täysiä pisteitä kirja ei saanut huonon alun vuoksi.


Alkuperäinen nimi: City of heavenly fire, 2014

Arvosana: 4,5
Sivut: 639
Otava, 2014

Sara Shepard - Haluttu

Kolme pitkää vuotta Hanna, Spencer, Aria ja Emily ihmettelivät, mitä oikein tapahtui yönä, jolloin heidän paras ystävänsä Alison katosi. Nyt kun kaikkeen on lopulta saatu selvyys, he voivat unohtaa koko kamalan episodin. Tai niin he luulevat.
Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua, varsinkaan kun neljä valehtelevaa viettelijää ovat tehneet niin paljon pahojaan. Tulevatko tytöt saamaan kaiken, mitä ovat halunneet?
Eivät, sikäli kuin se minusta riippuu. -A

Hanna, Spencer, Aria ja Emily saavat tietää Alisonilla olleen kaksoissisko Courtney joka astuu mukaan kuvioihin ja joka itse väittää kovasti olevansa Alison. Tytöt ovat vihdoin saaneet rakkaan ystävänsä takaisin, jonka luulivat jo kauan sitten kuolleen. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, kuten Valehtelevilta viettelijöiltä saattaa odottaa. Juuri kun kaikki alkoi selkiytyä tytöille, juoni tempaisikin itsensä täysin päälaelleen.

Haluttu on ehdottomasti sarjan paras tähänastisista lukemistani osista. Kirja on täynnä jännittäviä juonenkäänteitä ja tapahtumia, ja olisin halunnut lukea kirjan yhdellä kerralla loppuun asti. Loppua en myöskään osannut todellakaan aavistaa, vaan se tuli täysin puskista. Tv-sarja ja kirjat poikkeavat niin täysin toisistaan, ettei tapahtumia voi ennakoida tv-sarjan pohjalta. Myös kadonneiden henkilöiden kohtalot valkenevat, eikä totuus ole missään nimessä kaunista katseltavaa. Voi kumpa seuraavatkin osat jatkaisivat samaan malliin, eivätkä täysin floppaisi. Ja voi kuinka ihanaa kun tytöt saavat vihdoinkin ihmissuhteensa kuntoon, toivottavasti tätä herkkua on luvassa jatkossakin.

Alkuperäinen nimi: Wanted, 2010

Arvosana: 5
Sivut: 267
Gummerus, 2014

Erin Hunter - Auringonlasku

Myrskyklaanin leiriin hyökänneet mäyrät ovat jättäneet jälkeensä suuren sekasorron. Jotta klaanissa säilyisi järjestys, Tulitähden on päätettävä pian, kenet hän nimittää uudeksi varapäälliköksi kateissa olevan Harmaaraidan tilalle.
Nuori kunnianhimoinen Vatukkakynsi odottaa kiihkeästi tulevansa valituksi. Hänen riitansa Oravaliidon kanssa on viimein ohi. Hän kuitenkin jatkaa yöllisiä tapaamisiaan isänsä Tiikeritähden ja velipuolensa Haukkahallan kanssa, ja Tiikeritähti lietsoo poikiaan vallankaappaukseen.
Lopulta Vatukkakynnelle koittaa totuuden hetki: hänen on ratkaistava, haluaako hän seurata isänsä käpälänjälkiä vai pysyä uskollisena päällikölleen.

Auringonlasku on kuusiosaisen Uusi profetia -kirjasarjan viimeinen osa. Myrskyklaanilla on taas edessään kurjat ajat kun mäyrien hyökkäyksen jälkeen kissojen koti on tuhoutunut, puhumattakaan klaanin sisäisistä erimielisyyksistä. Juoni kulki ihan tasaisesti eteenpäin ja siitä löytyi myös ihan mukavasti huikeita kohokohtia. Kirjan loppu jäi harmittamaan oikein toden teolla, tuntuu kuin koko kirja olisi jäänyt täysin auki. Toivoin kovasti että Harmaaraidan kohtalo olisi selkiytynyt, näin ei kuitenkaan käynyt. Kirjassa vihjailtiin myös Myrskyturkin ja Puron hankaluuksista omassa heimossaan, mutta tällekään ei tullut mitään konkreettisempaa tietoa, myös Haukkahallan vihjaukset Myrskyklaanissa olevasta petturista jäivät auki, kuten nyt myös Tiikeritähden uhkaukset jäivät tyhjänpäiväisiksi.

Jälleen oli kuitenkin mukava matkata Soturikissojen maailmassa ja saada yksi tarina luettua loppuun. Nyt olisikin jälleen aika aloittaa uusi tarina Soturikissoilta Kolmikon mahdin merkeissä.


Alkuperäinen nimi: Sunset, 2007

Arvosana: 3,5
Sivut: 299
Art house, 2014

Erin Hunter - Iltahämärä

Myrskyklaanin kissoilla on vasta perustetussa leirissä käpälät täynnä työtä: uudella reviirillä riittää turkittavaa, ja uusien rajojen vartioiminen saa klaanien välit kiristymään. Kaiken kiireen keskellä kukaan ei ehdi huomata, miten nuori parantaja Lehtilampi ajautuu mahdottomaan tilanteeseen - valitsemaan kutsumuksensa ja kielletyn rakkauden välillä.
   Kun yllättävä vihollinen hyökkää, kissojen on ponnisteltava kaikin voimin ja uhrauduttava toistensa puolesta. Kaikki eivät selviä. Kenen on tullut aika päättää taipaleensa klaanissa ja lähteä Hopeahännän metsästysmaille?

Iltahämärä jatkaa Soturikissojen Uusi profetia -kirjasarjan viidentenä osana. Aluksi kirja tuntui koko ajan junnaavan paikoillaan ja sai vaan lukea Oravaliidon, Vatukkakynnen ja Saarniturkin kolmiodraamasta ja klaanien uhitteluista toisilleen. Kirjan loppupuolella Varsissulka ja Lehtilampi päättivät valita klaanielämän sijaan toisensa ja lähtivät omille teilleen. Pari ei kuitenkaan pitkälle pötkinyt kun tapasivat Keskiyön, joka kertoi heille karmeasta sodasta mäyrien ja kissojen välillä.

Uusi profetia jatkuu vielä yhdellä kirjalla ja pakkohan se on tähän samaan syssyyn lukea, jäi kirja sen verran mielenkiintoiseen kohtaan. Puhumattakaan halusta saada tietää Harmaaraidan kohtalosta, vai jääkö se kokonaan unholaan? Ja miten Oravaliidon tunteiden sekamelska lopulta päättyy?


Alkuperäinen nimi: Twilight, 2006

Arvosana: 3,5
Sivut: 311
Art house, 2014

Harri Nykänen - Mullasta maan

Peliyhtiön myynnillä äkkirikastunut Joonas Salo ostaa tilan Itä-Lapista ja muuttaa sinne miettimään, mitä aikoo tehdä elämällään. Päärakennus on paikallisen mahtisuvun entinen, kotitalo, jonka outo menneisyys puhuttaa yhä kyläläisiä. Siellä viimeksi asunut Toivo Kojamo, veljeksistä nuorin, erakoitui 1970-luvun alussa, rakennutti talon ympärille aidan ja hankki koiria vahtimaan aluetta. Kyläläiset ovat vuosikymmeniä arvuutelleet, mitä Toivo halusi suojella - legendaarisen isänsä kätkemää aarretta vai jotain muuta? Salo uppoutuu talon historiaan ja pala palalta hänelle selviää, mitä siellä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Syy Toivon eristäytymiseen on traagisempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa.

Harri Nykäsen Mullasta maan on tiivistunnelmainen dekkari, jossa Joonas Salo alkaa selvittää ostamansa talon kätkemää salaisuutta. Mies saa kuin saakin ratkaistua mysteeriä pala palalta, mutta ei tunnu voivan luottaa kaikkiin kyläläisiin, varsinkaan kun löytää talostaan vainajan ja ihmisiä murhataan. Täytyy myöntää etten itse olisi todellakaan valmis asumaan talossa josta löytyy ruumis.

Kirja tarjosi jännittävän tarinan höystettynä pienen kylän draamalla, jota kyllä riitti näinkin lyhyessä teoksessa - mustasukkaisista parisuhdedraamoista ulvoviin ihmisiin. Kirjassa pääsi tutustumaan jos jonkinlaisiin hahmoihin ja mielestäni kaikki sopivat teokseen kuin nenä päähän, puhumattakaan juopottelevasta shamaanista. Kirjan loppuun olin myös tyytyväinen, kuinka päähenkilö kertoi pala palalta totuuden pienen kylän kummittelevasta salaisuudesta, mutta jätti kuitenkin jotain itselleenkin. Totuus oli hurja, muttei kuitenkaan liian spesiaali.

Arvosana: 4
Sivut: 237

CrimeTime, 2014

Veronica Roth - Kapinallinen

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Kapinallinen on Rothin kirjoittaman Outolintu -trilogian toinen osa. Kirjasarjan pohjalta on myös tehty elokuvia. Kirjan ja elokuvan tapahtumissa ei ole onneksi paljoakaan yhtäläisyyksiä vaan eroavat toisistaan huomattavasti, mutta pääjuoni pysyy kuitenkin samana. Kirjan juoni tuntui aluksi jotenkin paikallaan junnaavalta, eikä tuntunut keskittyvän kuin Tobiaksen ja Trisin kiukutteluun toisiaan kohtaan. yli 200 sivua luettuani ajattelin jo että kirja on täysi floppi, mutta sitten tapahtumat alkoivat rullata, juurikin siinä vaiheessa kun pariskunnan tiet erosivat hetkeksi. Kirjassa oli niin paljon mielenkiintoisia tapahtumia etten oikein ymmärrä miten kirjoittaja on päätynyt keskittämään niin monet tapahtumat vain kyseisen kaksikon parisuhteen kiemuroihin. Lopulta kirja kuitenkin loppui onnistuneesti, toivottavasti trilogian viimeinen osa on edeltäjäänsä parempi.

Tris oli hahmoista muuttunut huomattavasti eniten, hänestä oli tullut paljon pelokkaampi ja jotenkin lapsellisempi aiempaan osaan verrattuna. Toki ymmärrän Trisin kokeman trauman, mutta ei siitäkään olisi tarvinnut jokaisen tapahtuman yhteydessä muistuttaa. Tobias vaikutti jotenkin etäisemmältä, eikä niin kiinnostavalta persoonalta kuin aiemmin.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Insurgent, 2012
Arvosana: 3
Sivut: 381
Otava, 2014

Robert Kirkman & Jay Bonansinga - Kuvernöörin nousu

Kun kuolleet kulkijat astuvat maan päälle, maailma loppuu sellaisena kuin ihmiset ovat sen tunteneet. Philip Blake seurueineen lähtee pakomatkalle kohti Atlantaa, jonne on uutisten mukaan perustettu pakolaiskeskuksia. Radio- ja TV-kanavat mykistyvät yksi kerrallaan, ja seurueen verinen kujanjuoksu kohti turvapaikkaa johtaa vain umpikujiin. Philip Blakella on pienen tyttärensä henki vastuullaan, ja harvalukuisten selviytyjien taistelu alati kasvavaa zombiearmeijaa vastaan saa hänet epäröimään, onko ihmiskunta tullut tiensä päähän. Kuinka Philip Blakesta tulee Woodburyn sadistinen hirmuhallitsija, Kuvernööri?

Kuvernöörin nousu starttaa hiuksia nostattavan The Walking dead -kirjasarjan.

Kuvernöörin nousun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Walking dead sarjan tapahtumia ja pääset lukemaan tarkemmin tuosta Woodburyn sadistisesta hallitsijasta, joka on kaikille tv-sarjaa seuranneille tullut tutuksi, kuinka hän halusi vaihtaa koko identiteettinsä toiseen ihmiseen menettäessään vähäisestä elämästään kaiken.. Itse olen totaalisesti hurahtanut Walking dead -sarjaan, joten päätin perehdyttää itseni lukemalla myös siihen liittyvän kirjan. Kirja on mielenkiintoinen ja jopa yllättävä. Kirjan lukemalla ymmärrän paremmin kuinka Blakesta tuli totaalisen ilkeä ja lähes tunteeton sadisti, ja kuka hän todellisuudessa onkaan. Juoni kulki sujuvasti eteenpäin ja piti hyvin otteessaan alusta loppuun asti. Vaikka kirja ei ollutkaan niin täynnä zombeja ja suolenpätkiä kuin odotin, oli se viihdyttävää luettavaa siitäkin huolimatta. Kirjan loppu oli todella yllättävä ja ennalta-arvaamaton, jäänkin innolla odottamaan seuraavan osan lukemista.

Kirjassa on pieni ryhmä ihmisiä, joiden selviytymistaistelua lukija pääsee seuraamaan. Pienestä henkilömäärästä johtuen, on myös hahmoihin helpompi tutustua ja päästä paremmin mukaan heidän elämäänsä, eivätkä hahmot jää niin kylmiksi kuin isommassa köörissä.

Kirjan voi lukea, vaikkei tietäisikään itse tv-sarjasta mitään, juurikin tapahtumien sijoittuminen ennen tv-sarjan tapahtumia tekee sen luontevaksi. En kuitenkaan suosittele kirjaa heikkohermoisille, kirjassa on kuitenkin mukana väkivaltaisia, aika raakojakin kohtauksia.

Alkuperäinen nimi: Rise of the Governor, 2011

Arvosana: 4

Sivut: 361

Like, 2014

Erin Hunter - Yllättävä vihollinen

Bella ja muut hihnakoirat löytävät Suuren murahduksen jälkeen tiensä metsään, jossa on kylliksi puhdasta vettä ja saalista. Pian paljastuu, että aluetta pitää yksinoikeutenaan Villin lauman keinoja kaihtamaton johtaja. Uusia selviytymis- ja taistelutaitoja Lykyltä oppineet hihnakoirat eivät anna periksi vaan taistelevat elintilasta kaikin tavoin. Bella punoo vihollislauman pään menoksi mutkikkaan juonen, joka perustuu Lykyn älykkyyteen ja oveluuteen. Vaikka Lykky kaipaa itsenäistä elämäänsä, hän ei halua jättää tovereitaan pulaan ja suostuu auttamaan. Lykkyä koetellaan tehtävässä monin tavoin - ja kun päätöksen aika koittaa, hänen todellinen luontonsa testataan.

Yllättävä vihollinen on Erin Hunterin luoman Selviytyjät -kirjasarjan toinen osa. Vaikka kirjasarja vaikuttaakin enemmän lapsille suunnatulta, saa siitä myös vähän vanhempikin lukija hyvää viihdettä itselleen. Kirja on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä Autio kaupunki. Juoneltaan kirja oli ihan suht' koukuttava ja se oli nopeaa luettavaa. Tapahtumia oli myös melko paljon, ja jännitys Lykyn kiinnijäämisestä oli käsin kosketeltavaa. Jäin kuitenkin odottamaan viime osassa tutuksi tulleita hurjakoiria, joita ei valitettavasti tässä osassa nähtykään. Toivottavasti kirjailija ei totaalisesti unohda näiden kostonhimoa.

Kirjassa pääsee tutustumaan kokonaan uuteen koiralaumaan, josta pidin myös enemmän kuin Lykyn aiemmasta hihnakoirien laumasta. Vaikka hihnakoirien laumasta kuoli yksi jäsen, ei se juurikaan tuntunut missään yhteyden puuttuessa näihin hahmoihin. Villi lauma tuntui luonnollisestikin toimivan paljon paremmin ja hahmot ovat kiinnostavampia, ja tästä johtuen hahmoihin oli myös helpompi tutustua. Hihnakoirista ei myöskään saanut juuri lukea, vaan teos painottui villin lauman elämäntapoihin. Toivottavasti näistä koirista saa lukea vielä seuraavassakin osassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: A hidden enemy, 2013

Arvosana: 4

Sivut: 214

Jalava, 2014

J. K. Johansson - Noora

Lauran kuoleman tutkimus on päättynyt ja kuolema raportoitiin onnettomuudeksi. Pian tutkimusten päätyttyä konstaapeli Korhosen lapsenlapsi Saska löytyy murhattuna kuntosalilta. Onko Lauran ja Saskan kuolemien välillä jokin yhteys? Ja voisiko Venlankin kuolema liittyä siihen? Miia alkaa yhdessä Korhosen kanssa selvittää epävirallisesti tapausta. Samaan aikaan Noora alkaa kirjoittaa blogia Madde -nimimerkillä, päästäkseen pakoon todellisuutta.

Noora on Palokaski -trilogian toinen osa. Kirja ei ollut ehkä ihan niin jännittävä alusta loppuun, mitä ensimmäinen osa Laura oli. Kaikki jännitys tuntui olevan säästetty kirjan loppuun, jonne suurimmat juonenkäänteetkin tuntuivat menneen. Juoneltaan kirja oli kuitenkin hyvä ja murhaajakin saatiin selville suuren jännitysnäytelmän kautta, mutta uskon että viimeisessä osassa Venla riittää vielä aihetta jännitykseen viitaten murhaajan viimeisimpiin sanoihin ja Miian viimeiseen löytöön.

Kirjassa tunnuttiin keskittyvän aika paljon Nooran blogin pitämiseen ja vähän vähemmän itse tapauksen selvittämiseen, vaikka Nooran tarinaa oli ihan kiva seurata ja pääsi hyvin tutustumaan uuteen hahmoon, tuntui että kirja pyöri silti liikaa blogin ympärillä. Hahmona Noora oli vähän ristiriitainen, tavallaan todella sympaattinen, mutta toisaalta ehkä hivenen jopa ärsyttävä angsti luonteensa takia. Mukana oli, kuten aiemmassakin osassa, myös vähän arkaluonteisempaa aihetta lapsettomuudesta ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen. Kaikki kirjan tapahtumat olivat hyvin kuvailtuja ja tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä kiinnostuskaan päässyt missään kohtaa lopahtamaan, vaan tämäkin osa lukaistiin nopeasti läpi. Kirjassa ei juurikaan ollut mitään suurempia käännekohtia, vaan se oli pitkälti ennalta-arvattavissa, ensimmäisessä osassa kun sai jo niin paljon vihjeitä mahdollisista tulevista tapahtumista, kuten esimerkiksi yhdestä murhiin liittyvästä henkilöstä.

Kirjan kansi sopii hyvin itse kirjan sisältöön. Tässä teoksessa kun pääosassa on vähän syrjäytynyt tyttö, joka tuntee olevansa vankilassa oman elämänsä kanssa. Kirjaa suosittelisin nuorille aikuisille, joiden ei välttämättä ole oltava kovinkaan dekkarihenkisiä, kirja kun ei ole ihan perus dekkari, vaan taittaa hyvin myös jännityksen puolelle. Kirjassa on myös muutamia seksikohtauksia.

Adlibris.

Arvosana: 4
Sivut: 270
Tammi, 2014

P.C. Cast & Kristin Cast - Salattu

Zoey ystävineen on saanut vihdoin paljastettua Neferetin katalan luonteen vampyyrimaailmassa ja Nefret on häipynyt Yön talosta, muttei ole kuitenkaan poistunut kokonaan kuvioista. Nyt Neferetiä ei enää pidättele mikään, vaan hän voi vapaasti ruokkia vallanjanoaan ja tehdä ilkeyksiään. Neferetillä onkin jo uusi suunnitelma: hän satuttaisi Zoeytä tämän ainoan perheenjäsenen avulla.

Salattu on jo kymmenes Yön talo -sarjan kirja ja sen toisaalta alkaakin jo huomaamaan. Tapahtumat tuntuvat junnaavan pahasti paikoillaan, eikä kirjan alussa tapahdu juurikaan mitään. Vasta puolen välin jälkeen alkaa jo hiukan tapahtua enemmän, mutta kaikkein tapahtumarikkain on aivan kirjan loppupuoli. Kirja ei kuitenkaan ollut tapahtumien puutteesta huolimatta tylsä, vaan kirjoittajat ovat onnistuneet pitämään silti tekstin kasassa ja lukukelpoisena. Pitkän miinuksen saa kuitenkin taas hahmojen jatkuvat lapselliset väittelyt, riidat ja nimittelyt, joissa ei tuntunut koskaan olevan mitään järkeä, myös tyhmät suomennokset saavat jotkut hahmoista vaikuttamaan erittäin ärsyttäviltä. Myös pariskuntien välit tuntuivat välillä vähän turhan imeliltä, esimerkiksi juurikin Afroditen ja Dariuksen siirappimaiset kommentit toisilleen.

Hahmot eivät ole juurikaan muuttuneet edelliseen kirjaan verrattuna, vaan ovat pitkälti samanlaisia kattavine sanavarastoineen.  Hattua nostan juonenkäänteelle, jonka Erin tuntuu saavan aikaan hypättyään toiselle puolelle, kirjoittajat ovat onnistuneesti muuttaneet tämän teinitytön ärsyttävästä "kaksosesta" tyrkkyyn angstiteiniin, joka yllätti itseni täysin, enkä osannut lainkaan varautua hahmon muuttumiseen näin radikaalilla tavalla. Kalonaa on myös onnistuttu muuttamaan helvetillisestä "enkelistä" varsin sympaattiseksi hahmoksi, toivottavasti kaveri myös jää sille tielle. Vähän jäi myös mietityttämään mitä kirjoittajat ovat ajatelleet Heathin varalle, kun jätkä tuntuu tosissaan palaavan kuolleista, vaikkakin elää toisen henkilön sisällä.

Adlibris. 

Alkuperäinen nimi: Hidden, 2012

Arvosana: 3½ 

Sivut: 379
Otava, 2014

Veronica Roth - Outolintu

Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Chicagoon, jossa ihmiset ovat jaettu viiteen eri ryhmään luonteidensa perusteella; vaatimattomat, sopuisat, uskaliaat, terävät ja rehdit. 16-vuotias Tris on nyt valinnan edessä, hän saa kaikkien muiden 16-vuotiaiden tavoin valita oman osastonsa, jääkö hän perheensä kanssa vaatimattomiin vai jättääkö hän kaiken taakseen ja valitseekin jonkin muun osaston. Tris on kahden osaston vaiheilla, mutta pystyykö hän jättämään kaiken taakseen?

Outolintu on Veronica Rothin kirjoittaman samannimisen trilogian avausosa. Roth onnistui pitämään minut hyvin kiinni kirjassa, eikä lukemiseen lopulta mennyt kauaakaan. Jostain syystä juoni tuntui välillä junnaavan vähän paikoillaan, mutta lähti kuitenkin aina taas eteenpäin. Kirjassa oli paljon eri tapahtumia, mutta jotenkin jäin kaipaamaan enemmän mukaansa tempaavaa jännitystä ja kutkuttavia hetkiä, joita ei mielestäni kirjassa ollut loppujen lopuksi paljoa. Juoni ja idea oli kuitenkin hyvä ja viihdyttävä, mutta välillä tuntui erttä jotakin jäi puuttumaan, en vain osaa pukea sanoiksi mikä se jokin on. Olisin toivonut kirjaan vähän enemmän tunnetta, kun Trisin vanhemmat kuolivat tämän silmien edessä, ei nuorella tytöllä tuntuneet ajatukset juurikaan harhailevan heihin päin, kuten olisi luullut, vaan tyttö oli astunut vähän turhan nopeasti uskaliaan saappaisiin.

Tapahtumissa oli tietenkin mukana myös hiukan nuorta lempeä, joka antoi kirjalle kivan pienen säväyksen. Hahmoja oli moneen lähtöön, ja kuten monissa muissakin kirjoissa löysin täältäkin omat inhokkini ja suosikkini. Suosikiksini nousi Tobias eli "Neljä", jokin vain kaverin luonteessa vetosi minuun. Kovan ulkokuoren alta tuntui pikku hiljaa kuoriutuvan jotakin muuta. Inhokiksi asteli komeasti Peter raivostuttavalla luonteellaan ja itsekkyydellään.

Kirjan pohjalta on tehty myös saman niminen elokuva. Itse olen katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista ja täytyy sanoa että tapahtumat ovat aika paljon erilaisia. Kirjassa oli ehkä ripaus enemmän raakuutta, eikä päähenkilökään ollut aivan niin naiivi mitä elokuvassa. Myös kirjan loppu oli huomattavasti nopeatempoisempi mitä elokuvassa.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Divergent, 2011

Arvosana: 4

Sivut: 363
Otava, 2014