Stephanie Garber: Valenda

 

Ensimmäisen huumaavan Caraval-pelin päätteeksi Donatella Dragna sai pelastettua sisarensa Scarlettin järjestetyltä avioliitolta, ja siskokset pääsivät hirviömäistä isäänsä pakoon. Tellan harteita painaa kuitenkin raskas taakka. Caravalissa saamaansa apua vastaan hän on luvannut salaperäiselle rikolliselle paljastaa Caraval-pelin johtajan Legendin oikean nimen - jota kukaan ei tiedä.
Legendin henkilöllisyyden voi selvittää vain voittamalla Caravalin. Niinpä Tella heittäytyy satumaisen kilpailun vietäväksi jälleen kerran. Uudessa pelissä, joka pelataan Meridiaanin keisarikunnan pääkaupungissa Valendassa, häntä odottaa pakkokihlaus murhanhimoisen kruununperijän kanssa, tuhoon tuomittu rakkaustarina ja moninaisten salaisuuksien verkko. Caraval on aina vaatinut rohkeutta, oveluutta ja uhrauksia, mutta nyt pelissä on sitäkin enemmän. Jos Tella ei pidä lupaustaan, hän menettää kaiken - kenties jopa henkensä. Mutta jos hän voittaa pelin, Legend ja Caraval tuhoutuvat ikiajoiksi.

Ensimmäinen osa oli niin koukuttavaa luettavaa että piti lukea heti perään trilogian toinen osa, Valenda. Valenda jatkaa siitä mihin Caraval jäi, mutta tällä kertaa kertojaksi vaihtuu Tella. Tella ja Scarlett eivät juurikaan poikkea päähahmona olemisesta, välillä tuntui että päähenkilön nimi olisi vain vaihtunut ja muuten tyyppi olisi pysynyt samana, niin samanlaisia he ovat.

Scarlettin ja Tellan miesasiatkin soljuvat samaa rataa toistensa kanssa, aluksi molemmat vihasivat miestä, jota lopuksi tulisikin rakastamaan. Nyt myös Legend saa vihdoinkin kasvot ja Tella joutuukin vaikean valinnan eteen, uhraako hän itsensä vai Legendin.

Myös tämä osa oli todella hyvää ja jännittävää luettavaa, eikä tämän kirjan lukemisessa mennyt kuin hetki. Oli ihana uppoutua Caraval -sarjan tuomaan fantasiamaailmaan. Odotan mielenkiinnolla mitä seuraavassa ja samalla viimeisessä osassa tulee tapahtumaan ja pysyykö kirjojen taso yhtä hyvänä.


Alkuperäinen teos: Legendary, 2017
Sivumäärä: 371
WSOY, 2017
Arvosana: 4,5

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika

15-vuotias Aaron elää Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.
Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä. Sitten Loukkuun tuodaan veljekset, jotka alkavat suunitella pakoa. Aaron ei aio päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: turvallinen vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja...

Loukkupoika on samannimisen fantasiatrillerin avausosa. Kirja on juoneltaan todella mielenkiintoinen ja erilainen, kirjailija tietää millä saa fantasiasta pitävät pitämään myös tämän kirjan otteessaan. Teksti etenee hyvällä tempolla eteenpäin, eikä kyydistä pääse putoamaan. Aluksi kirja tuntui hieman sekavalta, mutta pian juonesta sai kuitenkin kiinni kun alkoi selvitä enemmän Loukun ideaa, sekä millaisia Tomut oikein ovatkaan.

Hahmoina Aaron on kiltti poika, joka on aina pitänyt Loukussa asumista normaalina. Tavattuaan kaksi veljestä alkaa myös Aaronin kapinallisuus puskea esiin ja hänestä kuoriutuu kuin uusi ihminen. Veljeksistä pidin myös todella paljon, varsinkin Holtista ja täytyy myöntää että hiukan alkoi harmittamaan hahmon kohtalo, oikeastaan molempien kohtalo. Toivon että myös seuraavassa osassa tullaan näkemään uusia ja valloittavia hahmoja.

Odotan innolla saavani lukea myös seuraavan osan Tomupoika.

Arvosana: 4½

Sivut: 336
Otava, 2018

Päivi Alasalmi: Riivatut

Kun kaksi outoa kulkijaa ilmestyy Sunilan kylänraitille marraskuussa 1891, kylän rauha järkkyy. Kohta räyhähenki riivaa torppari Manu Lauhaa, hänen vaimoaan Lahjaa sekä heidän keuhkotautista piikaansa Herttaa. Koko kylä todistaa henkensä uhalla Lauhan tuvassa, kuinka kirveet ja huonekalut lentävät ilmassa. Onko kyseessä kostonhimoinen piru vai vaarallinen joukkoharha?
Sanomalehtimies Hugo Untamo lähetetään paikalle selvittämään, onko Tampereelle asti kantautuneilla huhuilla todenperää. Naisten kertomukset kylän salatusta elämästä ja maalaisidyllin pimeästä puolesta kietovat lehtimiehen pelon ja intohimon tahmeaan verkkoon. Kunnianhimon riivaaman lehtimiehen on löydettävä juorujen keskeltä totuus, ja kun hän löytää sen, hänen henkensä on vaarassa.

Riivatut on hyvin kuvailtu teos, jossa tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1891. Kirjassa pääsee hyvin käsiksi myös siihen, millaista Suomessa on ollut tuona aikakautena. Tykästyin paljon kirjan hahmoihin, kaikilla tuntui olevan omanlaisensa persoona ja ne sopivatkin hyvin tuohon aikakauteen. Erityisesti pidin toisesta kertojasta, lehtimies Hugosta, joka oli kunnianhimoinen ja hyväsydäminen. Myös toisena kertojana toiminut Hertta sai aluksi kaikki sympatiani puolelleen, kunnes ne pikku hiljaa alkoivat juonen edetessä rapistua, kun Hertan todellinen luonto alkoi paljastua.

Odotin ehkä vähän enemmän karvoja nostattavaa jännitystä, nyt tapahtumat jäivät pitkälti pienen pelottelun tasolle. Iitan kuoleman jälkeen aavistin jo miten kirja suurinpiirtein tulee lopumaan ja olin siinä aivan oikeassa.

Kaiken kaikkiaan kerronta on sujuvaa ja kirja oli kokonaisuudessaan viihdyttävää luettavaa, huolimatta siitä että odotin että olisin saanut vilkuilla olkani taakse kirjaa lukiessani.

Arvosana: 4

Sivut: 267
Gummerus, 2018

Estelle Maskame: Älä kerro kenellekään

17-vuotiaalla Tyler Brucella on upea tyttöystävä, kova maine ja iso kaveriporukka. Itsevarman, kapinallisen kuorensa alla Tyler on kuitenkin palasina eikä tiedä, kuka edes oikeasti on - ja hän tekee kaikkensa pitääkseen sen salaisuutena.
Sitten eräänä kesänä Eden tulee jäädäkseen. Hän on avoin, fiksu ja paljon vetävämpi kuin ei-biologisen siskopuolen pitäisi olla. Eden näkee, että Tylerin pahan pojan roolin takana piileskelee haavoittuva poika, joka otti kaikki iskut vastaan. Eden on ensimmäinen, joka saa Tylerin puolustuksen murenemaan.

Älä kerro kenellekään on DIMILY -trilogian jatko-osa, jossa päästään sukeltamaan Tylerin ajatuksiin. Kirjassa vuorotellaan nykyhetken ja viiden vuoden takaisten tapahtumien välillä, kun Tylerin isä pahoinpiteli häntä.

Pidin myös tästä kirjasta todella paljon. Kirja auttaa ymmärtämään paremmin Tyleria ja antaa vastauksia, jotka jäivät itseäni mietityttämään trilogian ensimmäisessä osassa. Pidin Tylerista jo ennen tätä teosta, mutta tämän kirjan myötä aloin pitää hahmosta vieläkin enemmän. Kirjassa käsitellään vaikeaa aihetta, eikä tapahtumia ole juurikaan kaunisteltu, joten se on välillä aika surullista ja tunteikasta luettavaa ja sai ainakin itselläni kyyneleet silmiin.

Harmikseni joudun jättämään nyt nämä hahmot taakseni kun viimeinenkin osa heidän rakkaustarinastaan on nyt luettu, eikä jatkoa ole näillä näkymin luvassa.

Alkuperäinen nimi: Just don't mention it, 2018

Arvosana: 4½

Sivut: 509
Gummerus, 2018

Erin Hunter: Klaanien salaisuudet

Tee opastettu kierros klaanien leireihin metsässä ja järvellä, tutki kirjojen maisemia kartoista, tutustu tärkeimpiin päälliköihin ja parantajiin ja uppoudu klaanien historiaan ja mytologiaan.

Kirjassa Tulitähti, Keltahammas, Lehtilampi ja yli 20 muuta kissaa kertovat klaanien elämästä, uskomuksista, tavoista, taisteluista sekä ennustuksista ja niiden täyttymisestä.

Klaanien salaisuudet on pieni infopaketti ja lukijat pääsevät paremmin tutustumaan Soturikissojen maailmaan. Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset. Myöskään tarinoissa ei ollut juurikaan mitään uutta, toki pieniä palasia oli kissojen menneisyydestä, mutta myös vanhojen jo kertaalleen kerrottujen asioiden toistamista. Ikävä sanoa, mutta en olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt tämän kirjan kokonaan lukematta.








Alkuperäinen nimi: Secrets of the clans, 2007

Arvosana: 1,5
Sivut: 224
Art house, 2018

Erin Hunter: Viimeinen toivo

Tiikeritähden yölliset oppilaat ovat punoneet petollisia juoniaan monta kuuta, ja nyt he ovat valmiita iskemään järven ympärillä asuvien kissaklaanien kimppuun. Aika on käymässä vähiin, vaikka kaikki eivät sitä tiedäkään.

Klaanien välit ovat kireät, ja reviireiltä löytyvät hajut ja jäljet vaativat selityksiä. Jakautunut Tähtiklaani on ajautumassa keskelle lehtikatoa, ja klaanien parantajat eristäytyvät toisistaan. Närhisulka, Kyyhkysiipi ja Leijonaroihu odottavat epätoivoisesti ja ristiriitaisin tuntein Ikuisen Metsästyksen Heimon lupaamaa neljättä kissaa, joka pelastaa tilanteen. 

On koittanut klaanien historian synkin hetki - taistelu Synkkää Metsää vastaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ja samalla myös surullisimpia Soturikissa kirjoja. Lopussa tuntui itselläkin tulevan kyyneleet silmiin kun koko Soturikissaseikkailun aikana ihastuttanut hahmo kuolee ja täyttää viimein ennustuksensa. Juoni piti hyvin alusta asti otteessaan ja jännitys pysyi hyvin yllä. Joskin odotin lopputaistelulta vähän enemmän, se oli loppujen lopuksi todella nopeasti ohi, vaikka koko Tähtien enne -sarja valmisteli lukijaa siihen.

Soturikissat on kyllä ihan huikea seikkailu, sarjan kirjoja on jo paljon luettu, mutta vielä niitä on paljon myös lukematta, eikä kaikkia ole vielä edes suomennettu ja niitä myös kirjoitetaan edelleen lisää.

Alkuperäinen nimi: The last hope, 2012

Arvosana: 5
Sivut: 332
Art house, 2018

Elena Mady: Varjelija

Alex Winter on ottanut kiinni menneisyytensä varjon - nyt hänen on valittava tulevaisuutensa.
Lontoossa koivut ja palmut kasvavat sulassa sovussa, ja vaihdokas, tyttö vieraassa elämässä sulautuu joukkoon siinä missä muutkin kapinalliset.Tilaisuus aloittaa alusta houkuttelee Alexia. Mutta osaksi saatu rakkaus ja ymmärrys vahvistavat ja velvoittavat. Alex janoaa saada murhaajan vastuuseen teoistaan ja oikeutta Wintereille.Eikä mikään korvaa Jesseä...Mystisen rakkaustrillerin kolmas osa vie Alex Winterin jälleen elämän ja kuoleman rajamaille - ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Ottaako Alex roolinsa varjelijana?

 Varjelija on The body jumper trilogian päätösosa. Tykkäsin paljon ensimmäisestä osasta, mutta sarja muuttuu vain laimeammaksi loppua kohden, tämä teos oli mielestäni jo aikamoinen floppi ja väkisin väännetty. En saanut kirjasta mitään irti ja tapahtumatkin alkoivat vasta aivan kirjan lopussa, muuten kirja oli vain päähenkilön haikailua poikaystävänsä ja äitinsä perään. Jotkut kohtauksista menivät todella nopeasti ohi ja niistä jäi vähän sekavat fiilikset. Kirjan lukeminenkin kesti melkein kaksi kuukautta kun tuntui niin pakkopullalta jatkaa tätä aina, mutta pakkohan se oli loppuun asti lukea. Trilogian juoni itsessään oli todella hyvä, mutta toteutus ei uponnut ainakaan itseeni lukijana.

Arvosana: 2
Sivut: 413
WSOY, 2018

Marko Hautala: Leväluhta

Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan - sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upetettu kymmeniä ruumiita ja joka yhä vetää ihmisiä oudolla tavalla puoleensa.

Olen aiemmin lukenut Hautalalta kaksi kirjaa ja kun huomasin Leväluhdan olevan tulossa, oli se pakko laittaa varaukseen. Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan. Kirjan loputtua oli "Mitä mä just luin" -fiilis kun en enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei, mihin tapahtumiin uskoa ja mihin ei. Loppupeleissä kaikki on lukijan pääteltävissä. Taidan välttää hetken epämääräisiä lätäköitä.

Täytyy myöntää etten ole ikinä kuullutkaan Orismalan Leväluhdasta, mutta totta se on, kyseinen paikka on oikeasti olemassa ja sieltä on tosiaan löytynyt kymmeniä kiloja luita. Aina oppii jotain uutta.

Arvosana: 4
Sivut: 320
Tammi, 2018

Erin Hunter: Kuun merkki

Myrskyklaaniin nimitetään kaksi uutta soturia, Kyyhkysiipi ja Murattilampi. Heidän kannettavanaan on paljon suurempi taakka kuin sotureilla yleensä: yhdessä Närhisulan ja Leijonaroihun kanssa he tietävät, että klaanit voivat tuhoutua iäksi, elleivät he onnistu selvittämään profetian merkitystä ja paljastamaan Synkän metsän aikeita.
Kun Murattilampi sinnittelee yhä raaemmaksi käyvässä yöllisessä koulutuksessaan ja Leijonaroihu kiroaa kohtaloaan, Närhisulka saa yllättävän käskyn lähteä vuoristoon. Hänen on taivallettava heimokissojen luo etsimään vastauksia, jotka yhdistävät klaanit ja heimon toisiinsa arvaamattomalla tavalla.

Kuun merkki jatkaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjaa sen neljäntenä osana. Närhisulka lähtee jännittävälle matkalle kohti heimokissoja selvittääkseen miksi hänet on lähetetty sinne. Siellä Närhisulka tempautuu kauas heimokissojen menneisyyteen ja saa kuulla ennustukseen kuuluvasta neljännestä kissasta.

Närhisulan lähteminen muinaisten heimokissojen luota tuntui kovin haikealta ja sydäntä raastavalta, kun hän joutui luopumaan rakastamastaan kissasta. Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.


Alkuperäinen nimi: Sign of the moon, 2011

Arvosana: 3,5
Sivut: 292
Art house, 2018

Andrew Michael Hurley - Paholaisen päivä

Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?
Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa.
Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?

Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa. Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä, juuri kun kirjassa alkoi enemmän tapahtua, hypättiin 11 vuotta eteenpäin, eikä tapahtumiin palattu enää kuin pikaisesti.

Kirjan idea itsessään oli todella hyvä ja siinä olisi ollut valmiudet oikeasti hyvään kauhuun, mutta kirjoittaja ei ole osannut ottanut härkää sarvista tämän teoksen kohdalla. Kirja olisi muuten ollut ihan kohtalainen, mutta kun teos luetaan kauhukirjallisuudeksi niin odotan myös saavani sitä.


Alkuperäinen nimi: Devil's day, 2017

Arvosana: 1,5
Sivut: 379
WSOY, 2018

K. K. Alongi - Pakenijat

Jade herää junavaunussa, jonka ikkunat on peitetty ulkopuolelta. Kauhukuvat historiankirjoista vilisevät hänen mielessään, kun hän tajuaa vaunun olevan täynnä nuoria, kaikki matkalla kohti tuntematonta. Viimeinen asia, jonka Jade muistaa, on tulipalon hiillyttämä talonraunio ja helikopteri taivaalla. Aikuiset ovat palanneet, ja toistaiseksi se on kaikkea muuta kuin hyvä uutinen. 

Pakenijat on Kevätuhri trilogian päätösosa, edellinen kirja loppui tulipaloon ja tämä jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Nuoret pelastuvat yhtä lukuunottamatta tulipalosta, mutta Jade ja Ali päätyvät tutkimuslaboratorioon Venäjälle, jossa heitä ei kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Nuoret kohtaavat kirjassa vastoinkäymisiä vastoinkäymisen perään, eikä heidän matkansa ole helppo.

Juoneltaan kirja oli hyvä ja mukaansatempaava, siihen oli myös liitetty paljon yllättäviä käänteitä. Hahmot ovat kasvaneet huomattavasti matkansa aikana, eikä Jadekaan ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa. Vihdoin tapahtui odottamani käänne Tomin ja Suseten välillä, mutta lopputulos Suseten tunteille oli tooodella yllättävä. Tapahtumille lukija ei saa mitään suoraa ja varmaa tietoa, mutta nuoret päätyivät samaan lopputulokseen mitä itsekin ensimmäisestä osasta lähtien uumoilin. Täyttä vitosta kirja ei saa, jäin kuitenkin kaipaamaan siitä vielä jotain enemmän. Sarja on kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Arvosana: 4
Sivut: 334
Otava, 2018

Kiera Cass - Kruunu

Kun Eadlynista tuli ensimmäinen oman Valintansa järjestänyt Illéan prinsessa, hän ei odottanut rakastuvansa kehenkään kolmestakymmenestäviidestä kosijastaan. Mutta kun palatsin tapahtumat sysäävät häntä entistä enemmän huomion keskipisteeksi, Eadlyn tajuaa, että hän ei ehkä tahdokaan jäädä yksin.
Eadlyn ei vieläkään usko saavansa samanlaista satumaista rakkaustarinaa kuin vanhempansa kaksikymmentä vuotta aiemmin. Joskus sydän saattaa kuitenkin yllättää... ja nyt Eadlynin on tehtävä valinta, joka tuntuu vaikeammalta - ja tärkeämmältä - kuin hän on koskaan osannut odottaa.

Valinta -sarjan viimeinen osa Kruunu jatkaa romanttisen sarjan loppuhuipennukseen. American tyttären Eadlynin on tullut aika valita itselleen puoliso, kuten hänen isänsäkin on aikoinaan tehnyt. Palatsin tapahtumat kuitenkin varjostavat Eadlynin elämää, eikä tapahtumia helpota yhtään menneisyydestä tuttu vieras joka on pilata kaiken. Kaiken lisäksi Eadlynin sydän alkaa sykkiä yhdelle pojalle, hän ei vain satu olemaan mukana valinnassa.

Juoni oli aika ennalta-arvattava, varsinkin lopputuloksen suhteen, mutta eipä tuo haitannut. Parin kielletty rakkaus oli niin somaa ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen, molemmat saivat sen mitä halusivat ja sarja päättyi onnistuneesti. Olin aluksi vähän pettynyt että American tarinaa jatkaa hänen tyttärensä, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, American ja Maxoninkin hallitsijaelämään saatiin samalla päätös ja he saavat nauttia toisistaan. Kaiken kaikkiaan olen todella tykästynyt tähän sarjaan, Cass on todellakin tiennyt mitä tekee, itse en ainakaan meinannut saada laskettua tätäkään osaa käsistäni, vaan ahmaisin sen yhdeltä istumalta lähes kokonaan. Olo on vähän haikea että tämä loppui, mutta turha pitkittää valmista sarjaa.

Alkuperäinen nimi: The crown, 2016

Arvosana: 4,5
Sivut: 270
Pen & Paper, 2018