Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

 

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita?
Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä?
Mistä tunnet sä molopään?
Anna-Leena Härkönen vastaa näihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään ja ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, vessajononatsit, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan. Vastaansanomaton uusi kirjoituskokoelma laittaa aikamme ilmiöt halki, poikki ja pinoon.

Kuten takakannessa lupailtiin niin tämä teos on kyllä rehellisen riemastuttava, piristi ainakin omaa päivääni. Kirjassa on useita lyhyitä kirjoituksia Härkösen omasta elämästä ja ajatuksista jotka eivät hauskoilla letkautuksillaan jätä kylmäksi. Olis niin kiva on vähäisestä sivumäärästään huolimatta oikea mielen nostattaja ja kivan kevyttä luettavaa.

Tykkään lukea Härkösen kirjoja ja pidän hänen tavastaan ajatella välillä tyyliin" jos ei oo sulle fine niin ei oo mun ongelma". Hän ei myöskään säästele sanoissaan, vaan antaa tulla.


Sivumäärä: 141
Otava, 2021
Arvosana: 4

Johanna Elomaa: Sinä päivänä kun synnyin

 

Pinja ja Keiju on erottamaton parivaljakko, joka uskoo, että kohtalo on omissa hyppysissä ja jokainen kesäyö kuplivassa Helsingissä voi olla se merkityksellisin. Lopulta yliopiston luentosalit käyvät liian ahtaiksi, ja on muutettava elämän suunta. Minkälainen seikkailu odottaa turismiin heräilevässä Kaakkois-Aasiassa, Afrikan savanneilla ja New Yorkissa, jossa terrorismi muuttaa yhdessä hetkessä maailman? Onko valinnoillamme lopulta merkitystä, vai kulkeeko elämämme ennalta määrättyä polkua pitkin?

Sinä päivänä kun synnyin kertoo Pinjan ja Keijun ystävyydestä, sekä Pinjan koskettavasta elämästä. Tapahtumat sijoittuvat vuosien 2000 ja 2020 välille, joiden aikana kirjassa törmätään useampiinkin tragedioihin, kuten Afrikan salametsästykseen, WTC-tornien terrori-iskuun ja Tsunamiin. Kirja on todella koukuttavaa luettavaa ja saa lukijan varmasti käymään paljon erilaisia tunetiloja läpi - surua, pettymystä, vihaa ja iloa.

Aluksi en meinannut saada tekstistä oikein otetta, mutta pian suunta muuttui aivan täysin ja uppouduin Pinjan elämään ihan totaalisesti. Pidin paljon Pinjasta hahmona, hän on hyväsydäminen ihminen, joka avaa tunteitaan ja ajatuksiaan kirjoittamalla ne vihkoonsa. Pinja joutuu kokemaan elämänsä aikana todella paljon surua ja menetystä, mutta selviää kuitenkin mitä kamalimmista tapahtumista ja pystyy jatkamaan elämäänsä. 

Täytyy myöntää että kirjan loppu sai kyyneleetkin valumaan kasvoillani, oli se sen verran koskettava, eikä kyynelhanojen avaamiselta vältytty muutenkaan. Todella loistava teos.


Sivumäärä: 395
Otava, 2021
Arvosana: 5

Tiina Saari & Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään

 

Mitä tapahtui 16-vuotiaalle Raisa Räisäselle Tampereen yössä 20 vuotta sitten?
Mihin raumalainen 18-vuotias Markus Leväniemi katosi ruotsinlaivalta aamuyöllä?
Ei jälkeäkään kertoo yhdentoista kadonneen suomalaisen tarinan. Osa heistä on yhä kadoksissa, osa on löytynyt tavalla tai toisella. Laadukkaasti kirjoitetut tarinat perustuvat pääosin poliisien ja omaisten haastatteluihin. Kirjassa tarkastellaan katoamisten taustalla olevia syitä ja sitä, miten omaiset selviävät: Jos kadonnutta ei löydy, surutyö ei voi kunnolla alkaa. Läheiset jatkavat etsimistä.

Kirjassa tutustutaan 11 kadonneeseen suomalaiseen, joista heidän omaiset ja läheiset kertovat. Jokainen tapauksista on surullista luettavaa, enkä voi kuvitellakaan millainen tuska omaisilla on ollut tai on yhä edelleen, ei kai tuollaisesta koskaan pääse kokonaan yli.

Joissain tapauksista jäin vähän miettimään poliisin panosta, toki heilläkin on omat sääntönsä ja ohjeensa joita kuuluu noudattaa, mutta vähättely omaisten hätään ei liene yksi niistä, saatika se että puhutaan kadonneen pojan äidille että poika on joutunut kalanruoaksi ruotsinlaivalla, järkyttävää.

Kirja saa miettimään että kuinka pienestä elämä on oikeasti loppujen lopuksi kiinni. Sinun tarvitsee suututtaa vain yksi ihminen tai nousta kerran väärään autoon ja se on siinä. Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja herättää lukijassa varmasti paljon ajatuksia ja itse ainakin aloin pohtimaan enemmänkin kadonneiden kohtaloita.


Sivumäärä: 276
Into, 2020
Arvosana: 4,5

Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz

 

Hollanninjuutalaisen lääkärin Eddy de Windin keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuljetettiin Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen jo lähestyessä Auschwitzia, de Wind alkoi pitää peitenimellä salaista päiväkirjaa. Syntyi ainutlaatuinen dokumentti historian synkimmästä loukosta, jonka pimeyteen Eddyn ja Friedelin välinen rakkaus toi valoa.

Olen odottanut tämän kirjan lukemista kuin kuuta nousevaa, varatessani tämän olin lähes sijalla 300, eli aikaa on mennyt monta kuukautta. Nyt sain sen vihdoinkin kirjastosta luettavaksi.

Pääteasema Auschwitz on synkkää luettavaa, ja on ihmeellistä kuinka positiivisiakin jotkut ihmiset kirjassa ovat, vaikka käytännössä odottavat vain milloin on heidän aikansa lähteä - tavalla tai toisella. Ihmiset osasivat suurimmaksi osaksi pitää yhtä, vaikka raa'at SS-miehet tekivätkin heidän elämästään suoraan sanottuna helvettiä.

Kirja on kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoista luettavaa, sillä se antaa realistisen kuvan Auschwitzin tapahtumista, onhan sen kirjoittaja ollut yksi monista onnettomista vangeista. En voi kuvitellakaan kuinka hankalaa kaiken tapahtuneen jälkeen on ollut yrittää elää taas normaalia elämää.

Tämä teos on todella hyvää historiallista luettavaa ja suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen, vaikka sen lukemista voikin joutua odottamaan jos kirjastosta aikoo lainata. On se kuitenkin odottamisen arvoinen.

Alkuperäinen teos: Eindstation Auschwitz, 1943-1945
Sivumäärä: 253
WSOY, 2020
Arvosana: 4,5