Metro ei pakene, ei vaikka hänen perässään on venäläisen oligarkin lisäksi mies joka on surmannut Rustin, Metron poikaystävän.
Tukikohdakseen nuori nainen ottaa metsän keskellä Kymenlaaksossa sijaitsevan Onnenmäen. Ränsistynyttä taloa asuttaa hänen äitinsä entinen miesystävä, hautaustoimistoyrittäjänäkin kunnostautunut Voltti. Onnenmäeltä käsin Metro jatkaa kostoiskujaan, joissa aseena toimii spraymaali ja joiden toteuttamiseen löytyy Kouvolan ja Kotkan betoniviidakosta runsaasti seinäpinta-alaa.
Mutta pikkuhiljaa silmukka Metron ympärillä kiristyy, ja kun ratkaisun hetki viimein koittaa vaarassa ei ole vain hänen oma henkensä vaan myös Suomeen ilmestynyt pikkuveli Samuel.
Metro trilogian jännittävässä päätösosassa Metro saa viimein asiansa päätökseen ja kohtaa takaa-ajajansa silmästä silmään, eikä tälläkään kertaa voida välttyä veriseltä loppukohtaukselta jossa hahmoja kuolee. Myös tässä osassa jännitys on käsinkosketeltavaa ja juoni on hyvä alusta loppuun asti. Jotkut kohdat ovat ennalta-arvattavia, mutta sain siitä huolimatta kokea myös yllättyneisyyttä kirjaa lukiessani.
Oikealle, Kaljupää sanoi.Se tönäisi kylkiluiden alle kipeämmin. Vilkaisin alaspäin, näin metallisen piipun. Samalla mua läimäytettiin korvalle.
Kirjan tapahtumat toistavat itseään jokaisessa kirjassa, siitä pieni miinus. Jokaisessa kirjassa ihmiset joihin Metro luuli voivansa luottaa, pettävät hänet, jonka seurauksena Metro on takaa-ajajille kuin tarjottimella tarjoiltuna, mutta tyypit onnistuvat silti mokaamaan mahdollisuutensa, kerta toisensa jälkeen.
Trilogia on tähän mennessä parhaimpia suomalaisia dekkareita joita olen lukenut. Mikäli emmit vielä näiden kirjojen lukemista, suosittelen rohkeasti vaan avaamaan kirjan ja se luultavasti imaisee sinut mukaansa graffitikulttuuriin.
Sivumäärä: 259
Tammi, 2016
Arvosana: 4,5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti