torstai 5. maaliskuuta 2020

Estelle Maskame: Kaipaan

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihin Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...
Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi? Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

DIMILY -trilogian viimeisessä osassa saadaan vihdoinkin tietää miten Edenin ja Tylerin kielletyn rakkauden tulee käymään. Olen niin rakastunut tähän trilogiaan ja sen hahmoihin. On ollut aivan ihanaa kolmen kirjan verran uppoutua heidän tarinaansa ja uppoutumisella tarkoitan todellakin uppoutumista. Kaipaan oli myös teos, jota ei vain voinut laskea käsistään ja unetkin jäivät lyhyiksi kun en vain voinut laskea kirjaa käsistäni ennen nukkumaan menoa, päätin aina lukea vielä yhden luvun, jonka jälkeen ajattelin että luen nyt vielä yhden ja taas ja taas.

Kirjan hahmot ovat onnistuneet kasvamaan henkisesti todella paljon, varsinkin Tyler, joka on näiden kolmen kirjan aikana muuttunut todella paljon. Odotan innolla pääseväni aloittamaan Älä kerro kenellekään, jossa pääsee sukeltamaan suoraan Tylerin pään sisälle, missä kohtaa Tyler huomasi rakastavansa Edeniä.

Pidin todella paljon kirjan lopusta. Kuinka pari teki kovasti töitä saadakseen kaikkien läheistensä kanssa sovun aikaiseksi ja saada heidät hyväksymään heidän rakkautensa. Myös Eden onnistui saamaan ärsyttävän isänsä kanssa sovun aikaiseksi, ainakin jonkinmoisen.

Tämä on mielestäni yksi parhaista rakkaustarinoista, joita itse olen tähän mennessä lukenut. Tapahtumat ovat toisaalta ennakoitavia, mutta sisältää myös hieman yllättäviäkin kohtauksia, jotka itselleni tulivat vähän yllätyksenä.


Alkuperäinen nimi: Did I mention I miss you? 2016
Arvosana: 4½
Sivut: 375
Gummerus, 2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti