tiistai 1. joulukuuta 2015

R. L. Stine - Yön maku

Destiny ja Livvy ovat olleet aina läheisiä, kunnes Livvy päätti valita ihmisyyden sijasta elämän vampyyrinä. Destiny haluaa epätoivoisesti kaksoissisarensa takaisin, mutta Livvy tuntuu nauttivan liikaa uudesta elämästään. Molempien elämään pamahtaa pian uudet rakkaudet, mutta toinen näistä rakkauksista ei olekaan ihan sitä miltä näyttää, pian molemmat siskokset huomaavat olevansa suuressa vaarassa.

Yön maku on R. L. Stinen luoman Vampyyrisiskokset -kirjasarjan toinen ja viimeinen osa. Pidin tästä teoksesta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmasta osasta. Yön maku -kirja ei jättänyt aivan kylmäksi vaan sisälsi monia yllättäviäkin juonenkäänteitä, sekä yllättävän paljon aavistuksen jännittäviäkin tapahtumia. Hiukan laimeasta alusta huolimatta kirjailija on onnistunut kirjoittamaan tekstin, jota oli ilo lukea ja seurata. Kirjan loppua ajatellen olisin uskonut, että sarjaan kuuluisi vielä ainakin kolmas osa, mutta en ainakaan ole löytänyt kyseistä teosta internetin ihmeellisestä maailmasta. Nyt kirja tuntui jäävän jollakin tavalla hiukan auki.

Kirja tuntui kuitenkin olevan hieman tunteeton, isossakin osassa aikaisemmassa kirjassa olleiden hahmojen kuolema ei juurikaan liikuttanut toisia hahmoja, eikä niin järin itseänikään. Olisinkin siis toivonut että kirjoittaja olisi onnistunut luomaan kirjaan vähän enemmän tunnetta. Mikey tuntui jotenkin liioitellun rasittavalta ja lellityltä, ehkä jollakin tasolla jopa liian häiriintyneeltä. Välillä kirjassa tunnuttiin liikkuvan liiaksi Mikeyn tunteiden ympärillä - miten jokainen siskosten tekemä liike vaikuttaa poikaan ja häiriinnyttää tätä vaan lisää. Siskokset on pidetty aika lailla samanlaisina kuin aiemmassakin osassa, Destiny onnistui kuitenkin kohottamaan pisteitään omissa silmissäni.

Vampyyrisiskokset oli ihan luettavaa suht' peruskamaa, kuitenkin pienellä erilaisuuden vivahteella vampyyrielämään liittyvien eläinmuutosten takia. Kirjasarja on suunnattu ehkä vähän nuoremmille lukijoille, siitä kun ei juurikaan paistanut raakuus, vaikka välillä tuntui olevan hyvin ainekset koossa kunnon jytinälle.

Alkuperäinen nimi: The taste of night, 2004
Arvosana: 3½
Sivut: 266
WSOY, 2006

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti