Tuija Lehtinen - Roskisprinssi

Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 249
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25249-8





Takakansi kertoo:

Oli kesäkuun kuudes, mahtava aurinkoinen päivä, mun syntymäpäivä. Mä täytin seitsemäntoista. Just sopiva päivä lähteä junalla kohti tuntematonta. Mä pakkasin muovikassiin passin, pankkikortin, kaks kirjaa ja korvalappustereot. Mä menin peilin eteen. Mä näin pitkän hoikan kundin, jolla oli risaset farkut, musta t-paita, lenkkarit joiden nauhat retkotti pitkin maata. Se kundi katseli mua huoneenkorkuisten verenpunaisten spraymaalilla suihkutettujen kirjainten välistä. Mun viesti kuului: KIITTI, MULLE RIITTI. Mä iskin kuvalleni silmää ja kävelin ulos mun entisestä elämästä.

Arvostelijan mielipide:

Tarina kertoo Jed nimisestä pojasta, joka päättää hakea jännitystä elämäänsä ja karata kotoa. Jed haluaa aloittaa kokonaan uuden elämän uudessa paikassa, hän tapaa ensimmäisinä päivinään Lulun, tuon ärsyttävän ja juopottelevan pikkuteinin, joka ei lähde enää kulumallakaan. Hän tapaa paljon uusia ihmisiä, mutta miten käy kun yksi heistä saa kuulla hänen salaisuutensa?

Pidin todella paljon kirjan kerrontatavasta, Jedin letkautukset olivat välillä hulvattoman hauskoja ja saivat hymyn huulille. Kirjassa oli paljon jaarittelua, mutta se ei lainkaan tuntunut siltä, koko teksti tuntui sulavan yhteen ja oli mielekästä luettavaa austa loppuun. Ehdottomasti yksi parhaimpia Lehtisen kirjoja, joita olen lukenut.

Hahmot olivat mielenkiintoisia, etenkin pääroolissa oleva Jed. Odotin alusta asti, että Jed kertoo miksi hän lähti kotoa, olin loppujenlopuksi vähän pettynyt, olisin toivonut jotain vähän räiskyväpää syytä. Lulu tuntui välillä raivostuttavalta, mutta loppujenlopuksi mielenkiintoiselta. Vaikutti loppujenlopuksi aika samanlaiselta kuin Jed. Sivurooleissa olleet henkilöt taas olivat aika mitäänsanomattomia. Myös Jesse James -koira oli hellyyttävää seurattavaa.

Olisin toivonut kirjaan myös vähän erilaisempaa loppua, olisi ollut edes vähän enemmän romanttinen, kuten odotin sen olevan. Kirjassa jankattiin niin paljon Lulun ja Jedin välejä, ja lopulta ei tapahtunut edes mitään romanttista.

Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva, joka julkaistiin vuonna 2011.

Adlibris. 

Clive Barker - Veren kirjat 1

Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-9201-87-4




Takakansi kertoo:

Kauhun uuden mestarin, englantilaisen Clive Barkerin huikeat novellit aukovat uusia uria kauhukirjallisuuden kentässä. Veren kirjat 1 kokoelmaan sisältyy viisi pitkää novellua sekä johdanto.

Keskiyön lihajuna on vertahyytävä kertomus New Yorkin metrosta, jossa salaperäine teurastaja tappaa yöjunan matkustajia. Supatus ja Jack on mustanhauska novelli, jossa demoni yrittää järkyttää Jackin henkistä tasapainoa ja samalla pitää kiinni demonien säännöistä. Sianveren blues kertoo koulukotia pelon vallassa pitävästä ihmissyöjäemakosta. Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta on hillitön tarina haudasta nousevista näyttelijöistä.

Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen novelli Veren kirja alkaa lupaavasti, mutta tapahtumat etenevät niin hurjalla vauhdilla, että se saa kertomuksen menemään ihan päälaelleen. Henkilöt jäävät pimentoon ja novellin juoni menee pilalle. Tästä olisi saanut mielestäni todella hyvän kauhuromaanin, mikäli tapahtumia olisi menty vähän pidemmän kaavan mukaisesti ja selkeämmin.

Keskiyön lihajuna oli mielestäni todella onnistunut novelli. Siinä ei ollut mitään liikaa ja tapahtumat etenivät sulavasti noinkin lyhyessä kertomuksessa. Tekstissä ei jääty säästelemään sen raakuutta, vaan kaikki kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Olisin voinut lukea tätä pidempäänkin.

Supatus ja Jack ei ole mikään kauhunovelli, vaan hilpeä kertomus epätoivoisesta demonista, joka yrittää saada Jackin hulluuden partaalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Novelli oli piristävää vaihtelua, vaikkei se päässytkään kunnolla loistamaan missään vaiheessa. Novellissa esiintyi muutama kohta joita en oikein ymmärtänyt, enkä saanut kysymyksiini lainkaan vastausta.

Sianveren blues oli taas vähän erilainen novelli, mitä olen tottunut lukemaan. Ihan hyvä idea, vaikkei ehkä niin hirveän kiinnostava, enimmäkseen kiinnostus lopahti sian alkaessa puhumaan.  Ajoittain novelli oli vähän sekava ja meni yli ymmärryksen, sitä oli myös turhan paljon liioiteltu. Pointsit kuitenkin loppukohtauksesta, jossa päähenkilö ei selviytynytkään, vaan joutui sian ja sikapojan suuhun.

Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta ei ollut omasta mielestäni mielenkiintoinen, idea oli toki hyvä, mutta toteutus ei niinkään. Alussa tapahtui paljon turhanpäiväisiä asioita, eikä itse juoni saanut kovinkaan paljoa nauttia parrasvaloista, vaan oli pätkittynä siellä täällä tekstin joukossa. Henkilöt olivat myös hieman sekavat, itse sekosin koko ajan että kuka kukin oli.

Kukkuloilla kaupungit -novelli oli taas aika mitäänsanomaton ja idea oli vähän omituinen. Aikamoista pakkopullaa luka tämä, siitä oli myös tehty mielestäni vähän turhan pitkä - liian paljon turhaa tekstiä ja liian vähän itse juonta.

Erin Hunter - Salaisuuksien metsä

Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 298
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-463-4



Takakansi kertoo:

Soturikissaklaanen välit ovat vanhojen reviirikiistojen takia edelleen kireät, ja jotkut soturit käyttäytyvät selittämättömällä tavalla. On vaikea tietää, keneen luottaa ja kenelle olla uskollinen. Samaan aikaan luonnonvoimat näyttävät mahtinsa: ankaran kylmyyden jälkeen sää viimein lämpenee, mutta hiirenkorvan aika tuo mukanaan reviirejä uhkaavan tulvan.

Myrskyklaanin urhea soturi Tulisydän on päättänyt saada selville totuuden klaaninsa entisen varapäällikön Punahännän salaperäisestä kuolemasta. Etsiessään vastauksia hän pääsee sellaisten salaisuuksien jäljille, jotka joidenkuiden mielestä olisi parempi jättää selvittämättä...

Arvostelijan mielipide:

Kirjan juoni meni mielesäni vähän turhankin nopealla tempolla eteenpäin. Hopeavirran kuoleman tapahtumien kuvaus oli ehkä vähän sekava ja kohtaus oli liian nopeasti ohi, Hopeavirran kuolema muutti kuitenkin kirjan juonta loppujen lopuksi aika radikaalisti. Myös Tiikerikynnen petollisuuden paljastuminen oli jotenkin liian nopeasti ohi, sekin on kuitenkin ollut todella suuressa osassa kaikissa lukemissani kolmessa kirjassa, tosin olen aika varma että tästäkin kissasta kuullaan vielä.

Kirjassa oli myös paljon tunteellisia kohtia, kuten juurikin tuo mainitsemani Hopeavirran kuolema, sekä Harmaaraidan päätös lähteä Myrskyklaanista pentujensa kanssa ja liittyä Jokiklaaniin. Myös Rikkohännän kuolema herätti paljon ajatuksia, etenkin se tekijä ja tekotapa.

Jännityksellä odotan mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, varsinkin nyt kun Tulisydän nousi Myrskyklaanin varapäälliköksi ja Harmaaraita ei enää edustakkaan Myrskyklaanin soturien joukkiota.

Adlibris. 

Erin Hunter - Tuli ja jää

Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 299
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-461-0


Takakansi kertoo:

Soturikissojen tarina jatkuu... Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, mutta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset. 

Kun tilanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa vain taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta.

Arvostelijan mielipide:

Kutkuttavan jännittävän Soturikissat- kirjasarjan toinen osa, jonka juonesta eivät ovelat käänteet lopu kesken. Juoni oli siis mielestäni hyvä, ellei jopa loistava. Pidin siitä kuinka Harmaaraita löysi itselleen kumppanin toisesta klaanista - jopa vihollisklaanista. Mielestäni hyvä lisäys juoneen oli Tulisydämen ja Prinsessan tapaaminen, sekä Prinsessan pennun liittyminen Myrskyklaaniin.

Kirjan teksti sai myös omatkin tunteet pintaan, erityisesti Prinsessan pennun kohtelu klaanissa, kuinka tätä pidettiin alempiarvoisena kuin muita klaanin pentuja - koska ei ollut klaanisyntyinen, unohtamatta tietenkään Tuhkatassun kohtaloa. Harmaaraidan kiukuttelu sai välillä myös inhon nousemaan pintaan.

Hahmot olivat viimeisen päälle onnistuneita, kaikkine luonteenpiirteineen. Aloin tässä kirjassa pitää enemmän Hiekkatassustakin, koska ei enää ollut niin v-mäinen. Tomutassu ja hänen kuittailunsa alkavat välillä vähän ärsyttää. Tiikerikynsi alkaa myös nostatta mielenkiintoani - mikä hänellä on tässä kaikessa taka-ajatuksena?

Adlibris. 

Mia Vänskä - Saattaja

Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 308
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-951-796-764-8

Takakansi kertoo:

Kaikki alkoi kun Lilja palasi entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi yhä uudelleen tyhjäsä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat olivat muuttaneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa'asti ja Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena, Liljan omituiset lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

Lila kamppailee epäilystensä kanssa mutta ymmärtää lopulta, että talon järkyttävät tapahtumat liittyvät kammottavalla tavalla häneen itseensä - ja hän voi vaikuttaa niihin. Lilja yrittää työntää tehtävän mielestään, mutta hänen on kohdattava vastuunsa ja astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista.
 
Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen kirja jonka olen Mia Vänskältä lukenut, ja itse ainakin pidin todella paljon tästä hänen esikoisteoksestaan. Pidin kirjan ideasta ja juonesta, juoni kulki myös sujuvasti eteenpäin ja teksti oli ymmärrettävää. Kirja piti myös hyvin otteessaan loppuun asti, kirjan alussa annettiin niin paljon miettimisen kohteita ja niihin sai vastaukset vasta ihan kirjan lopulla.

Kirjan tapahtumia kuvataan hyvin ja selkeästi, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni kirjan tapahtumiin, tapahtumat oli myös realistisen tuntuisia ja kaikki oli selitetty loogisesti - myös ne fiktiot.

Olisin toisaalta toivonut juoneen vähän enemmän kauhua ja selkäpiitä karmivia kohtauksia, nyt kirja meni mielestäni enemmän jännityksen kuin kauhun puolelle.

Hahmot olivat kaikki mielestäni aidon tuntuisia ja kiinnostavia, vaikkakin kaikki vaikuttivat iältään nuoremmilta kuin oikeasti olivatkaan. Kirjassa oli monia tunteita herättäviäkin kohtia, kuten Liljan äidin kuolema ja Juliuksen pojan kuolema.

Adlibris. 

Stephen King - Carrie

Julkaisuvuosi: 1987
Sivumäärä: 206
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-30-6513-8
Takakansi kertoo:

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin etttä koko kaupunki saa nauraa.

Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen...
 
Arvostelijan mielipide:

Ei todellakaan sieltä parhaimmasta päästä Kingin teoksista. Juoni oli tökkivä, eikä kirjassa tapahtunut mitään mielenkiintoista, vasta kun ihan viimeisillä sivuilla. Teksti oli melko sekavaa, koska kertoja vaihtui kokoajan ihan keskenkaiken. Lukemisesta teki myös hankalaa, kun juonen joukkoon oli laitettu otteita kirjoista ja lehtileikkeistä, välillä taas hypättiin yht'äkkiä kesken lauseen menneisyyteen. Kirjasta teki myös sekavan nuo suluissa olevat hahmojen ajatukset, joita kirjassa oli vähän väliä, niissä ajatuksissa ei tuntunut välillä olevan mitään järkeä ja ne keskeyttivät tekstin, kun oli laitettu keskelle lausetta.

Hahmot olivat myös jotenkin keskeneräisiä, ja niiden esittelyt vain vilisivät silmissä, eikä kenestäkään jäänyt erityisesti mitään tunteita tai luonteenpiirteitä mieleen. Carrien äidin uskonnollisuus alkoi myös mennä hiukan yli, aluksi se oli ihan huvittavaa ja mielenkiintoista luettavaa, mutta kirjan lopulla sekin vaan lopahti.

Se että juoni tökki, teki tästä kirjasta kokonaisuudessaan melko laimean. Kirja ei nostattanut missään vaiheessa kylmiä väreitä, eikä saanut oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksiakaan aikaan. Kirja on siis Kingin esikoisteos, eikä todellakaan sieltä parhaimmasta päästä. Suosittelen aloittamaan Kingin lukemisen jostakin toisesta teoksesta.

Adlibris. 

Marilyn Kaye - Tänään täällä, huomenna poissa

Kirjasarja: Valitut (osa 3/6)
Julkaisuvuosi:2011
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37968-4


Takakansi kertoo:

Emily Sanders ei suinkaan ole vihainen äidilleen, joka ei ymmärrä hänen poikkeuksellista kykyään - eihän Emily osaa käsitellä taitoaan kunnolla itsekään. Tulevien tapahtumien näkeminen saattoi olla hyväkin juttu, mutta Emilylle siitä oli koitunut toistaiseksi lähinnä vain harmia.

Kun Carter katoaa ja kahden muunkin erikoisluokan oppilaan kohtalo herättää hämmennystä, ärsyttävän itsetietoinen Amanda laittaa epävarman Emilyn kyvyt koetukselle. Kuka katoaisi seuraavaksi?

Oudon sähköpostiviestin saatuaan Emily on tiukan paikan edessä: onko kyky nähdä tulevaisuuteen lahja vaiko kirous?
 
Arvostelijan mielipide:

Juoni jäi oikein kutkuttavaan kohtaan kirjan lopussa ja mystinen Madame herätti taas uusia kysymyksiä, samoin kuin puhumaton Carter. Nyt harmittaa oikein kunnolla, ettei seuraavaa osaa ole ainakaan vielä suomennettu, ehkä täytyy jossain vaiheessa ryhdistäytyä ja koittaa saada englannin kielisestä teoksesta jotain tolkkua.

Kirjan juoneen olisin toivonut enemmän hurjempia käänteitä ja etenkin ilkeitä kidnappaajia, toki kirja on suunnattu vähän nuoremmille lukijoille, joten ei se voisikaan olla kovin raaka.

Hahmot olivat jälleen kerran onnistuneita ja kuvasivat hyvin nykyajankin teinejä, kuinka suosio on kaikki kaikessa. Amanda oli jäänyt yllättävän pieneen osaan, oli kuitenkin niinkin isossa osassa edellisissä osissa. Emily vaikuttaa ehkä vähän tylsältä ja pinnalliselta tyypiltä, nyt kun hänestä sai lukea oikein olan takaa tässä osassa. Sarah vaikuttaa myös hieman mystiseltä, kiinnostaisi tietää miksei Sarah halua käyttää omaa kykyään ollenkaan.

Adlibris. 

Marilyn Kaye - Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kirjasarja: Valitut (osa 2/6)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 234
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36562-5


Takakansi kertoo:

Jennalla on salaisuus. Hän on yksi valituista. Eikä hän ole suinkaan ainoa...
Kovanaamainen goottityttö Jenna Kelley haaveilee salaa kavereiltaan tuiki tavallisesta perhe-elämästä ja kunnollisista vanhemmista. Kun hänen äitinsä joutuu katkaisuhoitoon, kauan sitten kadonnut isä ilmaantuu yllättäen perhekuvioihin. Onko parempaa tulevaisuutta lupaileva isä liian hyvää ollakseen totta?

Vaikka Jenna tavallisesti pystyy lukemaan kenen tahansa ajatuksia, isä on aina vain täysi mysteeri. Voiko tähän tyhjästä putkahtaneeseen muukalaiseen luottaa ensinkään?
 
Arvostelijan mielipide:

Pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Juoni kulki sujuvasti, vaikka olikin paikka paikoin hieman ennalta-arvattava. Oli mielenkiintoinen käänne, kun Amanda siirtyikin pojan ruumiiseen ja pääsi tutustumaan tämän erikoiseen lahjaan.

Henkilöt ovat tässäkin kirjassa onnistuneet, kaikki tuntuvat olevan luonteeltaan luonnollisia, sellaisia kuin teinit yleensä ovatkin, sellaisia kuin itsekin olen joskus ollut. Amandan luonnekin alkoi kirjan lopussa muuttua miellyttävämmäksi, enemmän aikuismaisemmaksi. Odotan innolla pystyykö hän pitämään uuden minänsä myös seuraavassa kirjassa korkealla.

Pidän myös tämän osan ideasta ja siitä, kuinka kirjassa käsitellään teinien normaalia koulu-/perhe-elämää, sellaisena kuin se onkin, kaikkine valtataisteluineen ja kaveriongelmineen. Kirja on myös hyvää vaihtelua, mikäli on lukenut yllinkyllin teinien rakkausongelmista, tässä kun niitä ei ole oikeastaan.

Adlibris. 

Marilyn Kaye - Poissa silmistä, poissa mielestä

Kirjasarja: Valitut (osa 1/6)
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 236
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36558-8


Takakansi kertoo:

Amanda Beeson on kahdeksannen luokan suosituin tyttö, Paha kuningatar, joka hallitsee ilkeydellään koulua kuin henkilökohtaista hoviaan. Mutta yhtenä aamuna katsoessaan peiliin hän huomaa muuttuneensa koko koulun mitättömimmäksi nyhveröksi Tracey Devoniksi. Amandalle ruumiinvaihtokokemus ei ole suinkaan ensimmäinen, mutta tämä kerta tuntuu oudommalta kuin aiemmat. Pahan kuningattaren on aika maistaa omaa lääkettään.

Seuratessaan Traceyn lukujärjestystä Amanda joutuu salaperäiseen luokkaan numero 209. Sen kaikilla "valituilla" tapauksilla tuntuu olevan jokin poikkeuksellinen kyky. Pelottava goottityttö Jenna pystyy lukemaan ajatuksia ja näkee tuotapikaa Amandan lävitse. Onko Amandalla enää paluuta omaan tuttuun snobimaailmaansa?
 
Arvostelijan mielipide:

Todella mielenkiintoinen kirja, jossa kiusaajan ja kiusatun roolit vaihtuvat. Pidin kirjan juonesta, eikä tämä mielestäni tökkinyt missään vaiheessa, vaan kulki sujuvasti eteenpäin. Toisinaan en pitänyt kirjan kerrontatavasta, Amandan ja Jennan kertomat meni välillä vähän sekaisin kun ne vaihdettiin kesken luvun.

Henkilöiden kyvyt olivat myös mielenkiintoisia, kuten tulevaisuuteen näkeminen ja kuolleille puhuminen. Toki pari kykyä olivat melkoisia kliseitä, kuten ajatustenluku ja näkymättömyys, näihin olisinkin toivonut jotain uutta tuunausta, mutta ehkä se on hyvä että jokaisessa kirjassa on muutamia kliseitä.

Kirjan henkilöinä oli aika paljon teeskentelijöitä, kuten teiniprinsessa Amanda ja nuorisorikollinen Jenna. Aloin kuitenkin pitää molemmista aina vaan enemmän kun kirja eteni. Jäin kaipaamaan enemmän tietoa valituista, etenkin Carterista, josta kukaan muukaan ei tiennyt mitään. Mutta eiköhän kysymyksiini vastata seuraavien kirjojen aikana. Olisin halunnut, että Serena olisi ollut isommassa osassa kirjaa, juoni kuitenkin pyöri myös pitkälti hänen ympärillään.

Adlibris. 

P.C. Cast - Vapautettu

Kirjasarja: Yön talo (osa 8/12)
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27294-6


Takakansi kertoo:

Neferet hallitsee Yön talossa, mutta Isle of Skyellä vallitsee rauha. Zoeyn rinnalla on maailman uskollisin ja seksikkäin soturi, Stark. Miksi palata enää koskaan?

Stevie Raen tilanne ei ole yhtä seesteinen. Hänen soturinsa on vain osittain ihminen. Refaimin täytyy pettää joko isänsä tai rakastettunsa.

Mikä on siteistä vahvin - ystävyyden, rakkauden vai veren side? Ja voiko valasta vapautua?
 
Arvostelijan mielipide:

En oikein päässyt käsiksi kirjan juoneen, vai oliko sellaista ollenkaan? Kirjassa tapahtui jokseenkin paljon erilaisia asioita samaan aikaan, ja tuntui että kaikilla olisi ollut oma merkityksetön juonensa, jotka eivät kunnolla saumautuneet yhteen.

Kalonan yhteys Starkiin oli mielenkiintoinen lisäys kirjaan, olisinkin toivonut että sitä olisi tässä kirjassa käytetty enemmän hyödyksi, on kuitenkin niin iso muutos ja avaa paljon uusia ovia. Mutta eiköhän siitäkin saa lukea seuraavassa osassa enemmän, ainakin toivon niin.

Odotin että Lindan kuolema olisi tullut Zoeylle tietoon vähän traagisemmalla tavalla, ja että se olisi myös herättänyt jotakin tunteita itsessäni, ehkä tätä asiaa käsitellään paremmin seuraavassa osassa. Jackin kuolema ei myöskään herättänyt itsessäni minkäänlaisia tunteita, en erityisemmin edes pitänyt kyseisestä hahmosta.

Sgiachista odotin saavani kirjan myötä enemmän tietoa, hahmo on kuitenkin aika isossa osassa kirjan alussa. Nyt hahmo jäi kuitenkin vähän pimentoon ja jätti kylmäksi. Tässäkin kirjassa kaikkein mielenkiintoisin hahmo oli Refaim, oli kiinnostavaa nähdä miten Refaim toimi vaikean valinnan edessä - isä vai Stevie Rae. Joskin olisin ehkä toivonut, että Refaim olisi kuitenkin jäänyt korppi-ilkkujan hahmoon, se olisi tuonut taas lisää draamaa kirjaan.

Myös Heathin kohtalo jäi mietityttämään, toisaalta on mielenkiintoista seurata millainen hän on uudessa hahmossaan, mutta toisaalta kerran kuollut hahmo voisi myös pysyä kuolleena. Uskon tämän lisäävän taas Zoeyn poikadraamaa, kunhan saa tietää Heathin erilaisesta paluusta.

Adlibris.