Emily Rodda - Hiljaiset metsät

Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi














Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartioita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan kirjoittaman kahdeksanosaisen Deltoran vyö -kirjasarjan ensimmäinen osa kertoo, kuinka Varjojen valtias onnistuu valtaamaan Deltoran, kun kuninkaan leivissä on petturi, joka hajottaa kuningaskuntaa suojelevan Deltoran vyön ja lähettää seitsemän jalokiveä kuningaskunnan vaarallisimpiin kolkkiin. Kuudentoista vuoden kuluttua kuningaan ystävä Jarred kertoo pojalleen Liefille tapahtumista ja lähettää tämän etsimään kiviä yhdessä linnasta karanneen Bradan kanssa. Ensimmäinen etappi on Hiljaisissa metsissä, joista kukaan ei ole koskaan palannut takaisin.

Satuin vahingossa löytämään kirjastosta kyseisen kirjasarjan ja päätin ahmaista mukaani ensimmäisen osan. Olen positiivisesti yllättynyt ensimmäisen osan suhteen. Kerronta on sujuvaa ja ymmärrettävää, juonikin on todella kiinnostava ja pitää hyvin otteessaan. Kirjassa on kutkuttavaa jännitystä alusta loppuun asti ja janoan jo seuraavia osia.

Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja aitoja, joskin osa on melko vaatimattomia. Pidin siitä että kumpaakaan päähenkilöistä ei ole tehty tyhmänrohkeiksi tai millään tavalla saa sellaista käsitystä heistä että voisvat valloittaa vaikka koko maailman, kuten monissa kirjoissa on käynyt. Kirjassa on mukana myös mielenkiintoisia otuksia, kuten nuo pelottavat örkit joita Hiljaisessa metsässä päähenkilöt saivat vastaansa. Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän tarkempaa kuvausta varjovartoista. Ovatko ihan samanlaisia kuin normaalitkin ihmiset kun ei Jasminekaan ollut uskoa, että päähenkilöt eivät ole varjovartioita vai onko näillä mystisillä pahiksilla joitain eroavaisuuksia perus tallaajien kanssa.

Hellevi Salminen - Hello, I love you

Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 126
Kustantaja: Otava













Takakansi kertoo:

Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä.

Arvostelijan mielipide:

Kirja kertoo nuorten kolmiodraamasta, jossa on osallisina yksi tyttö ja kaksi poikaa. Luukas ja Emmi ovat aina olleet parhaat kaverit, nyt Emmistä on kasvanut kaunis nuori tyttö, mutta Luukas ei huomaa häntä tavalla, jolla Emmi haluaisi. Luukas huomaa vain ranskalaisen Danielin, joka on myös varsin kiinnostunut Luukaksesta. Luukas ei kuitenkaan aluksi halua hyväksyä itseään sellaisena kuin on.

Hellevi Salminen on kirjoittama kirja on juuri nyt varsin ajankohtainen. Kirja kertoo homoseksuaalisuudesta ja sen vaikeuksista. Nuori Luukas pelkää mitä muut ajattelevat hänen suuntautumisestaan, varsinkin hänen oma isäns. Luukas ei kuitenkaan voi tunteilleen mitään ja antaa palaa.

Kirjassa esiintyy yleisimpiä ongelmia, jotka liittyvät homoseksuaalisuuteen. Miten läheiset reagoivat? Varsinkin omat vanhemmat? Tässä kirjassa tuo isän näkökanta tuli lopussa varsin selväksi, mitä mieltä hän on poikansa homoudesta. Olisi ollut kuitenkin mielenkiintoista lukea, mitä Luukas lopulta päätti tehdä ja alkoiko hänen isänsä tottua poikansa suuntautumiseen vai ei.

Kirjan kerrontatapa oli jotenkin vaisu. Välillä tuntui, kuin olisi lukunut ala-asteikäisen äidinkielen ainekirjoitusta "minä sanoin, hän sanoi, sitten tein näin". Aluksi meinasin jättää kirjan kesken juurikin tuon kirjoitustyylin takia, mutta juoni itsessään oli niin kiinnostava että päätin ahmaista kirjan kuitenkin kerta heitolla.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis positiivinen yllätys, mutta jätti tosiaan paljon kysymysmerkkejä leijumaan ympärilleni, kun en saanut kaikkiin kysymyksiin vastausta. Kirja vähän loppui keskeneräisesti, tai ehkä kirjoittaja halusi vaan antaa lukijoiden miettiä kirjalle omanlaisen lopun.

Adlibris, 

Terhi Friman - Mummien ei kuulu koskaan kuolla

Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 57
Kustantaja: LK-julkaisut
ISBN: 978-952-5880-08-3












Takakansi kertoo:

Viisitoistavuotias Jonna kokee ison menetyksen, kun hänelle rakas ja tärkeä Ristiinan mummi kuolee yllättäen. Suru kulkee nuoren tytön elämässä monen kuukauden ajan. Mummin jäämistön selvittäminen tuo esiin yllättäviä asioita ja Jonna saa nähdä, että lastenlasten kanssa touhuava ja askarteleva mummikin on joskus ollut nuori neitonen toiveineen ja unelmineen. Saman koulun Miksu ilmestyy kesän kynnyksellä Jonnan elämään. Yläkoulun jälkeinen kesä on suloista ensirakkauden aikaa: kävelyretkiä Pyynikillä ja lounasteluja uudessa italialaisessa ravintolassa.

Arvostelijan mielipide:

Kirja on täynnä teinitytön ajatusmaailmaa ja vastoinkäymisiä, vaikka sivumäärä ei olekaan päätä huimaava. Kirjan alussa kohdataan heti ensimmäisenä läheisen kuolema ja miten ihmiset siihen reagoivat. Toiset antavat tunteilleen heti vallan, kun taas toiset yrittävät pysyä kovana - jo ihan toistenkin takia. Monet eri ajatukset alkavat pyöriä mielessä läheisen kuoleman jälkeen, pienetkin asiat jotka huomaa tärkeiksi vasta läheisen pois mentyä.

Kirjassa perehdytään myös teinitytön mietteisiin elämästä ja löydetään uusi nuoruudenrakkaus, jonka kanssa kakki tuntuu päätä huimaavan ihanalta ja ihmeelliseltä ja tietenkin myös kokeilunhalut alkavat nostaa päätään. Tässäkään teoksessa ei voi välttyä nuoruuden äkillisiltä kiukunpuuskilta kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Muistan omastakin yläaste iästäni nämä kaikki poikaystävädraamat ja vanhempien kanssa yhteenotot varsin elävästi mielessäni.

Kirja oli ihan suhteellisen hyvä jo nopeasti läpi luettu, ei nyt kuitenkaan mikään mestariteos. Mielestäni nämä rasistiset ilmaukset olisi kuitenkin voinut jättää pois, hyppäsivät melkoisesti silmille muun tekstin joukosta.

J.K. Rowling - Azkabanin vanki

Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1737-5












Takakansi kertoo:

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Arvostelijan mielipide:

Kuuluisa Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan vauhdikkaassa ja jännittävässä kolmannessa osassa. Harry Potter saa huomata ettei asiat ole aina kuten ihmiset luulevat, kun murhistaan kuuluisa Sirius Musta karkaa huippuvartioidusta Azkabanin vankilasta, josta kukaan muu ei ole koskaan karannut. Myös Hagridia onnistaa, kun hän pääsee opettamaan Tylypahkaan, kaikki ei kuitenkaan mene oppitunneilla ihan suunnitelmien mukaan ja Hagrid joutuu seuraamaan vierestä ystävänsä teurastusta.

Olen jälleen kerran positiivisesti yllättynyt J.K. Rowlingin uskomattomaan tapaan kirjoittaa kirjojaan ja hänen vauhdikkaasta mielikuvituksestaan. Juoni onnistui taas tempaisemaan minut mukaansa ja jännityskin oli paikka paikoin erittäin tiivistä. Kahdessa aiemmassa osassa on Voldemortkin piipahtanut aina kirjan lopussa ja oli vaihteeksi helpottavaa ettei kirja päättynyt tällä kertaa kamppailuun hänen kanssaan. Kirja oli myös jälleen kerran väritelty kaikenlaisilla mielenkiintoisilla otuksilla kuten selkäpiitä karmivilla ankeuttajilla, ylpeillä hevoskotkilla ja oudoilla fletkumadoilla.

Kirjassa oli paljon vauhdikkaita juonenkäänteitä, joita ei osannut odottaa. Esimerkkinä otettakoon pahamaineinen Sirius Musta, jonka uskoin alusta asti olevan se mitä hänen sanottiinkin olevan, loppu kuitenkin yllätti. Osissa kohdissa myös omatkin tunteet nousivat pintaan ja hahmot saivat minulta sääliä osakseen, varsinkin ressukka Hagrid, joka sai kuulla menettävänsä Hiinokan.

Kaikenkaikkiaan kirja oli siis positiivinen lukuelämys ja täydellistä jatkoa Harry Potter -sarjalle.

Adlibris. 

Lene Kaaberbøl - Näkijän tytär

Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 218
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-20134-4













Takakansi kertoo:

Kukaan kylän lapsista ei halua katsoa Näkijän tytärtä silmiin, sillä Dina pystyy näkemään heidän synkimmätkin salaisuutensa ja häpeän aiheensa. Mutta kun Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen selvittämään kauhean veriteon tekijää, ei edes Dina aavista, että kyseessä on ansa. Taistellessaan äitinsä pelastamiseksi Dina saa huomata, että on ainakin kaksi joita Näkijän katse ei hätkähdytä: julma Drakan ja linnaa vartioivat lohikäärmeet.

Arvostelijan mielipide:

Näkijän tytär on neliosaisen Näkijän kirja -kirjasarjan ensimmäinen osa. Se kertoo Näkijän tyttärestä Dinasta ja hänen kamppailustaan Näkijänä. Dinan äiti lähtee Dunarkiin tutkimaan raakoja murhia, ja pian salaperäinen Drakan hakee hänet auttamaan äitiään. Dinalle kuitenkin selviää, ettei äiti ole kutsunut lastaan mukaan. Dina joutuu viettämään yön murhaajaksi väitetyn Nicon kanssa ja pian Dina huomaa ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Hän saa myös huomata äitinsä kadonneen ja pian hän joutuu vaaralliselle pakomatkalle ja tekemään kaikkensa pelastaakseen äitinsä lohikäärmeen hampailta.

Kirja on juoneltaan suht' mielenkiintoinen ja sisältää paljon juonenkäänteitä, joskin se on melko ennalta-arvattava joiltain osin. Juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja lukemisen aloitettuani en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni, sen verran mielenkiintoiseksi alkoi juoni kehkeytyä lukemisen edetessä. Hyvää maustetta kirjaan antavat verenhimoiset lohikäärmeet.

Hahmot ovat mielestäni hyvin onnistuneita ja mielenkiintoisiakin. Joskin Dinasta on tehty ikäänsä nähden vähän liian aikuismainen paikkapaikoin, aluksi vaikutti lapselliselta, mutta käsitys sai täyskäänteen juonen edetessä. Kirjan alussa tuntui tulevan heti niin paljon kyläläisten nimiä esiin, ettei millään voinut muistaa kaikkia, mutta onneksi näillä ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä tämän kirjan juonessa. Tärkeämmät henkilöt ilmestyvät vasta myöhemmässä vaiheessa.

Kirjasarjasta on tosiaan ilmestynyt yhteensä neljä osaa ja ajattelin kyllä nämä kaikki ahmia jossain välissä, sen verran mielenkiintoiselta tämä kirja vaikutti ja jäis sen verran kesken. Tosin kirja ei jäänyt mitenkään jännittävään kohtaan, mutta oman mielenrauhani kannalta haluan tietää mitä kolme muuta kirjaa pitävät sisällään.

J.K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä: 365
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1472-4












Takakansi kertoo:

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä. Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Arvostelijan mielipide:

Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan toisessa osassa. Harry tapaa kesälomansa aikana salaperäisen Dobby-tontun, joka yrittää estää Harrya pääsemästä Tylypahkaan. Koulu alkaa taas, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan Harryn ja Ronin jäädessä jästimaailmaan jumiin, pojat eivät kuitenkaan ole neuvottomia tässäkään vaan keksivät toisenlaisen tavan päästä Tylypahkaan - kohtalokkain seurauksin. Tylypahkassakaan kaikki ei ole niin kuin pitäisi, Harry osaa puhua käärmeille ja kuulee koulussa outoja murhanhimoisia kuiskauksia joita muut eivät kuule. Koulussa alkaa myös tapahtua kauhistuttavia asioita oppilaille, Dumbledore erotetaan ja Hagrid joutuu velhovankilaan. Harry saa ystäviensä kanssa kuulla mystisestä Salaisuuksien kammiosta, Harry alkaa toden teolla selvittää kammion salaisuuksia kun Hermione joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Harryn toinen ystävä katoaa.

Tässäkin kirjassa pidin juonesta ja sen kulusta todella paljon. Teksti oli ymmärrettävää ja helppolukuista. Joskin juonessa jotkut asiat ovat tavallaan turhia, kun eivät liity juoneen millään tavalla, kuten tuo "hokkuspokkus pöly" joka saa velhon nopeasti liikkumaan paikasta toiseen, sitä kun ei käytetty kuin yhdessä kohdassa kirjassa. Kirjan loppu oli tavallaan pieni pettymys, koska loppuratkaisu oli niin nopeasti ohi, vaikka Harryn vastassa oli murhanhimoinen Voldemort ja vaarallinen basiliski, olisin siis toivonut tähän vähän pidempää loppukohtausta, jossa asiat eivät suju ihan noin nopeasti ja helposti.

Kirjan henkilöt ovat pysyneet pitkälti samanlaisina kuin ensimmäisessäkin osassa, mikä on toki hyvä asia ettei henkilöt muutu ihmisinä liian nopeasti ikäänsä nähden. Kirjaan tuo mukavaa piritystä ja huumoria etenkin Weasleyn kaksoispojat, joilla on aina kädet täynnä hullumaisia jekkuja. Uusi henkilö Ginny tuo kirjaan myös suloista pikkutytön ihastusta Harry Pottria kohtaan ja saa nähdä kuumenevatko ajallaan myös Harryn tunteet ystävänsä pikkusiskoa kohtaan. Toinen uusi tulokas oli Dobby-tonttu, joka sai minut ärsyyntymään itseensä heti kirjan alussa itsetuhoisuudellaan ja kitinällään, mutta herätti kuitenkin kirjan lopussa sääliä ja surullisia tunteita, ihan suloinen taitaa tämäkin tonttu loppujen lopuksi olla, se jää nähtäväksi.

Kirjassa on paljon sellaisia kohtia, mitä nyt ei luonnollisestikaan elokuvassa ole, mutta myös toisinpäin. Kirja ja elokuva täydentävätkin toisiaan hyvin ja saavat uusia näkemyksiä asioihin, tietenkin kirja syventää elokuvaa enemmän. Suosittelen kyllä lukemaan kirjasarjaa, vaikket välttämättä elokuvista niin paljoa olisikaan tykännyt.

Adlibris. 

Tuulia Aho - Urpukas

Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 186
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36729-2











Takakansi kertoo:

Jännittävä, luontoa kunnioittava fantasiaromaani ammentaa pohjoisista perinteistä. Urpukas on vasta kuudentoista, mutta jo taitava kuparinvalaja. Kyläläiset karttavat häntä, sillä hän on hallava: puoliksi ihminen, puoliksi haltia. Haltioilla on tärkeä tehtävä luonnon suojelijoina, mutta jotkut haluaisivat päästä heistä eroon. Kun kyläläiset kaatavat vanhan haltiapuun, kylän ylle lankeaa kirous ja sen asukkaat sairastuvat hengenvaaralliseen suoviluun. Vain omassa rauhassaan viihtyvän suomunkaiskansan apu voi auttaa kylää selviytymään. Oikeamielisenä itseään pitänyt Urpukas lähtee hakemaan apua, mutta joutuu vastakkain heikkoutensa kanssa, eikä voi edes aavistaa, mitä suomunkaiset haluavat avustaan vastalahjaksi.

Arvostelijan mielipide:

16-vuotias Urpukas on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia, eli heidän kielessään hallakka. Hän saa siskonsa kanssa osakseen muilta kyläläisiltä kieroja katseita tämän takia, osalta kateudesta ja osalta erilaisuuden vuoksi. Kyläläiset päättävät kaataa vanhan haltiapuun, jonka seurauksena saavat koko kylän ylle kirouksen ja kirouksen mukana tulee tappava tauti nimeltä suovilu. Pian myös Urpukkaan pikkusisko saa kyseisen taudin ja Urpukas päättää lähteä hakemaan toisesta kylästä apua seuranaan oman kylänsä näkijä ja haltiaystävänsä ja joutuu näin elämänsä suurimpaan seikkailuun.

Kirjan idea on mielenkiintoinen ja hyvin ajateltu, juoni tosin kulkee välillä todella hitaasti eteenpäin jatoisinaan taas liian lujalla tempolla eteenpäin. Olisinkin toivonut kirjailijalta vähän tarkempaa kuvausta tapahtumista jne. Kirja tuntui aluksi varsin tappavan tylsältä, mutta kiinnostukseni alkoi hiukan kohottaa päätään loppua kohden, mutta ei kuitenkaan naulinnut sitä.

Hahmot tuntuivat jokseenkin keskeneräisiltä ja puutteellisilta, heistä ketään ei juurikaan pompannut yli muiden, eikä ketään saanut minkäänlaisia tunteita herätettyä - eli toisin sanoen, hahmoihin olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän. Hahmojen nimistä pitää kyllä antaa pointsit, nimet kun olivat erilaisia ja soinnukkaita.

Lyhyenä yhteenvetona en pitänyt tästä Tuulia Ahon teoksesta ja toivonkin että kirjailijan muut teokset yllättäisivät minut positiivisesti.

Adlibris. 

J.K. Rowling - Harry Potter ja Viisasten kivi

Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 335
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1912-2










Takakansi kertoo:

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka.

Arvostelijan mielipide:

Harry Potter on 11-vuotias poika, jonka vanhemmat ovat kuolleet tämän ollessa vasta vauva. Harry on joutunut muuttamaan tätinsä karmivan perheen luo. Harryn elämä muuttaa kuitenkin täydellisesti suuntaansa, kun kuvioihin ilmestyy mystinen Hagrid, joka kertoo Harryn vanhemmista ja ilmoittaa Harryn olevan velho. Harry pääseekin aloittamaan velhokoulun Tylypahkaan, jossa hän on suuri julkkis häädettyään vanhempiensa tappajan pahisvelho Voldemortin pois kuvioista jo vauvana, muistoksi Harry sai otsaansa salama-arven. Pian Harry kuitenkin huomaa ettei Tylypahkassa kaikki ole ihan kunnossa ja huomaa Voldemortin olevan lähempänä kuin kukaan osasi odottaa.

Sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän velhoista ja kaikenlaisista örkeistä kertovan kirjan, olen jo niin monta vuotta lykännyt tämän lukemista. Ajattelin ettei kirja luultavasti ole minua varten, mutta väärässä olin. Enhän saanut kirjan lukemisa loppumaan laisinkaan, ei tarvittu kuin kaksi lukukertaa ja kirja oli kannesta kanteen luettu. Eli juoni siis on todella koukuttava, eikä lukemista vaan malta lopettaa kesken. Kirjoittajalla on ollut selkeä idea hahmojen ja tarinan kannalta, ja ajatus on selkeästi viety loppuun asti.

Tarinaa on kerrottu uskottavasti ja teksti kulki sujuvasti eteenpäin, eikä pitkästymisestä ollut pelkoa. Hahmot tosiaan ovat todella huolella pähkäiltyjä ja jokaisesta pompsahtelee selkeästi luonteenpiirteet esiin. Hahmoihin on saatu myös paljon aitoutta, vaikka kyse olisikin sitten velhoista.

 Adlibris

Jan Jalutsi - Tarinoita matkasellistä

Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Crime time
ISBN: 978-952-5918-30-4









Takakansi kertoo:

Tarinoita matkasellistä on vankilapaoistaan kuuluisaksi tulleen Jan Jalutsin toinen kirja. Äskettäin koevapauteen päässyt Jalutsi ehti istua erilaisista rikoksista, muun muassa pankkiryöstöistä, parikymmentä vuotta Suomen ja Ruotsin vankiloissa.

Matkasellitarinoissa hän kertoo muurin takaisista hauskoista, erikoisisa, jopa uskomattomista tapahtumista. Mukana ovat kertomukset mm. Kakolan lintumiehestä, vankien rakastamasta Turha-Topi-huumekoirasta tai vaikkapa siitä, mitä tapahtui kun Paha-Make sai väärennetyn tonnin setelin.

Arvostelijan mielipide:

Kirja on tosiaan entisen vankilakundi Jan Jalutsin kirjoittama. Kirjassa hän kertoo humoristisesti vankilassa tapahtuvista asioista, ehkä hieman väritellen. Kirja koostuu useista muutaman sivun mittaisista tarinanpätkistä, joissa kaikissa on erit tapahtumat ja henkilöt.

Kirja on mielestäni todella mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun en itse tiedä yhtään mitään vankilamaailmasta. Toki saattaa olla että vankilaelämä on muuttunutkin näiden aikojen jälkeen, tai ehkä ei. Joka tapauksessa pidin paljon kirjan kerrontatavasta ja kirjoittajan huumorista. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan erilaisten tarinoiden kautta millaista vankilaelämä saattaa olla. Tässä tapauksessa itseäni ei haitannut, että tarinat olivat niin lyhyitä.

En ole aiemmin törmännyt tositapahtumiin perustuviin vankilakirjoihin, joten jos jollekin sellainen tulee näin äkkiseltään mieleen niin kertokaa ihmeessä, kunhan kirja on myös lukemisen arvoinen.

Kirjasta on ilmestynyt myös jatkoteos, joka kantaa nimeä Tarinoita matkasellistä 2. Kirjoittaja on julkaissut myös omaelämänkertansa nimeltä Ammattina vankikarkuri, jonka aion varmasti lukea myös jossakin vaiheessa.

Alyson Noël - Varjojen maa

Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 332
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25205-4








Takakansi kertoo:

Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo useamman elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuuteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa?


Arvostelijan mielipide:

Kuolemattomat -kirjasarjan kolmas osa jatkuu luonnollisesti siihen mihin toinen osa jäi. Ever joutuu suureen tunnemyrskyyn saadessaan tietää hänen ja Juden menneisyydestä aiemmilla elämillään, tilannetta pahentaa vielä se että Damen haluaa Everin tutustuvan Judeen paremmin, antaa Judelle edes mahdollisuuden. Ever tutustuu myös tarkemmin Juden työpaikalta löytämäänsä kirjaan - joka käsittelee voimakkaasti noituutta. Ever päättääkin kokeilla yhtä loitsua, saadakseen Damenin ja hänen kirouksensa lankeamaan, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja Ever onnistuu herättelemään pimeyden voimia.

Juoni on ihan hyvä ja kiinnostava, mutta kirjoittaja ei saa juonta pidettyä kunnolla kasassa, jonka takia ainakin oma kiinnostukseni kirjaan lopahti pitkälti jo ensimmäisien sivujen jälkeen. Tätä kyseistä manifestointia käytetään jo kirjassa liikaa, eikä tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä. Pidin ainoastaan kirjan lopusta, jossa juoni tiivistyi ihan muutamille loppusivuille, ne olivatkin ainoat sivut jotka pitivät kirjaa lukiessani otteessaan. Kirjassa keskitytään taas aivan liikaa Damenin ja Everin tunteisiin ja himoihin, toki kirjassa onkin heidän rakkaustarinansa etusijalla, mutta kun siihen liittyy vielä niin paljon muutakin.

Hahmot puolestaan.. noh. Hahmot alkavat olla todella kasaan kuivuneita. Ever on alkanut ärsyttää eniten hahmoista, tämä kohtelee Damenia kuin jumalaa ja käyttäytyminen on muutenkin paikka paikoin todella lapsellista lukioikäiseltä. Samaa voin sanoa Havenista ja Milesistä ja heidän turhanpäiväisistä kommenteistaan. Hahmot saavat siis rutkasti miinusta, ovat jotenkin todella keskeneräisiä, eivätkä erotu toisistaan lainkaan.

Adlibris.