Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä: 365
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1472-4
Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä. Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?
Arvostelijan mielipide:
Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan toisessa osassa. Harry tapaa kesälomansa aikana salaperäisen Dobby-tontun, joka yrittää estää Harrya pääsemästä Tylypahkaan. Koulu alkaa taas, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan Harryn ja Ronin jäädessä jästimaailmaan jumiin, pojat eivät kuitenkaan ole neuvottomia tässäkään vaan keksivät toisenlaisen tavan päästä Tylypahkaan - kohtalokkain seurauksin. Tylypahkassakaan kaikki ei ole niin kuin pitäisi, Harry osaa puhua käärmeille ja kuulee koulussa outoja murhanhimoisia kuiskauksia joita muut eivät kuule. Koulussa alkaa myös tapahtua kauhistuttavia asioita oppilaille, Dumbledore erotetaan ja Hagrid joutuu velhovankilaan. Harry saa ystäviensä kanssa kuulla mystisestä Salaisuuksien kammiosta, Harry alkaa toden teolla selvittää kammion salaisuuksia kun Hermione joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Harryn toinen ystävä katoaa.
Tässäkin kirjassa pidin juonesta ja sen kulusta todella paljon. Teksti oli ymmärrettävää ja helppolukuista. Joskin juonessa jotkut asiat ovat tavallaan turhia, kun eivät liity juoneen millään tavalla, kuten tuo "hokkuspokkus pöly" joka saa velhon nopeasti liikkumaan paikasta toiseen, sitä kun ei käytetty kuin yhdessä kohdassa kirjassa. Kirjan loppu oli tavallaan pieni pettymys, koska loppuratkaisu oli niin nopeasti ohi, vaikka Harryn vastassa oli murhanhimoinen Voldemort ja vaarallinen basiliski, olisin siis toivonut tähän vähän pidempää loppukohtausta, jossa asiat eivät suju ihan noin nopeasti ja helposti.
Kirjan henkilöt ovat pysyneet pitkälti samanlaisina kuin ensimmäisessäkin osassa, mikä on toki hyvä asia ettei henkilöt muutu ihmisinä liian nopeasti ikäänsä nähden. Kirjaan tuo mukavaa piritystä ja huumoria etenkin Weasleyn kaksoispojat, joilla on aina kädet täynnä hullumaisia jekkuja. Uusi henkilö Ginny tuo kirjaan myös suloista pikkutytön ihastusta Harry Pottria kohtaan ja saa nähdä kuumenevatko ajallaan myös Harryn tunteet ystävänsä pikkusiskoa kohtaan. Toinen uusi tulokas oli Dobby-tonttu, joka sai minut ärsyyntymään itseensä heti kirjan alussa itsetuhoisuudellaan ja kitinällään, mutta herätti kuitenkin kirjan lopussa sääliä ja surullisia tunteita, ihan suloinen taitaa tämäkin tonttu loppujen lopuksi olla, se jää nähtäväksi.
Kirjassa on paljon sellaisia kohtia, mitä nyt ei luonnollisestikaan elokuvassa ole, mutta myös toisinpäin. Kirja ja elokuva täydentävätkin toisiaan hyvin ja saavat uusia näkemyksiä asioihin, tietenkin kirja syventää elokuvaa enemmän. Suosittelen kyllä lukemaan kirjasarjaa, vaikket välttämättä elokuvista niin paljoa olisikaan tykännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti