Anne Leinonen - Metsän äiti

Vihainperän käkkyrät männyt ovat sukupolvien saatossa nähneet paljon. Kun Riina palaa vuosien jälkeen töihin kotiseudulleen, hän törmää rauhallisen maalaiskylän sinnikkääseen vaikenemiseen. Onko nuoren naisen surmaaja yhä vapaana, ja miksi Riinan valvepainajaisissa toistuu yhä uudestaan kuva mökkiinsä palavasta miehestä? Kun naapurin kellarista löytyy kuollut mies, Riinan on pakko alkaa tutkia Vihainperän menneisyyttä. Hänen on selvitettävä, miten hänen hulluksi tullut äitinsä liittyy näkyihin - ja onko hän itse vaarassa. 
Metsän äiti on kertomus suvun painolastista, sovituksesta ja uhrista, joka on aina maksettava.

Riina alkaa nähdä näkyjä kauan sitten tapahtuneista asioista, samalla kun hänen kuollut äitinsä kuiskuttelee korvaan. Riinaa alkaa häiritä kyläläisten vaitonaisuus kauan sitten tapahtuneista murhista ja hän päättää alkaa itse kaivella menneitä. Menneisyyden kaivelu tuo mukanaan seurauksia, joita yksikään ihminen ei haluaisi kokea.

Takakannen perusteella odotin tältä kirjalta paljon, ehkä vähän liikojakin ja jouduin hiukan pettymään. Kirja tuntui jotenkin hätäiseltä ja tapahtumat etenivät todella vauhdikkaasti. Juonesta ei meinannut aluksi saada millään kiinni ja todellisuus ja rinnakkaistodellisuus sekoittuivat pahasti keskenään. Totuuden valjettua alkoi myös juoni valjeta enemmän ja lopulta juoni olikin ihan hyvä, ainakin erilainen. Ja voi kuinka Tiinu -kissan kohtalo suretti, mutta onneksi hahmojen elämät selkiytyivät ja pahoistakin virheistä huolimatta kaikki päättyi hyvin.

Arvosana: 3
Sivut: 207
Atena, 2017