Jennifer Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica Clarke ei ole koskaan halunnut saada hylättyä kokeesta tai testistä - ennen kuin hän pitelee kädessään muovista tikkua, jonka näyttöön on piirtynyt kaksi viivaa. Veronican tulevaisuus huippuyliopistoineen alkaa haihtua kangastuksen lailla, kun käy ilmi, etteivät kondomit estä raskautta, jos poikaystävä on tökkinyt niihin neulalla reikiä.
Raskaus täytyy saada keskeytettyä heti alkuunsa, mutta lähin laillinen aborttiklinikka on kolmen osavaltion päässä. Veronican mieleen tulee vain yksi ihminen, jonka ei usko tuomitsevan häntä: lukion syrjäytynein ja sarkastisin olento, Bailey Butler.
Tien päällä edessä on kavalkadi varastettuja autoja, panttilainaamo, kaheli ex-poikaystävä, frettejä ja kirjava joukko uskomattomia henkilöhahmoja. 

Nyt ihan alkuun pitää sanoa, että kirjoitin yksi ilta tätä postausta tabletilla, ja nyt kun meinasin tehdä vielä viimeisen tarkistuksen ennen julkaisua, olikin kaikki muu teksti hävinnyt paitsi kirjan kuvaus, täytyy myöntää että vähän ärsyttää tehdä sama homma uudestaan.


Kirjasta sai mielenkiintoisen ja huumoria täynnä olevan kuvan takakannen perusteella, mutta  jouduin hiukan pettymään kirjaan. Jo pelkästään jatkuva beibe -sanan käyttö sai niskakarvani nousemaan pystyyn.

"Tytöt lopettivat tanssinsa ja katsoivat minua kuin olisin puhunut kiinaa. Ei kiinaa. Kävin lukion tokalla mandariininkurssin. He toljottivat minua kuin olisin puhunut suomea."

Kirja on täynnä teinidraamaa, eikä liiotteluilta olla vältytty. Tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi vedetty niin yli ja liioteltu vähän liikaa, etten itse ainakaan saanut hirvittävästi huumoria kirjasta irti.

Henkilöhahmot ovat myös vähän hutaisten tehty. Bailey on kapinallinen, joka ei tunnu pelkäävän ketään tai mitään, ei varsinkaan seuraamuksia. Veronica taas on täysin päinvastainen persoona, täydellisyyteen pyrkivä, todella itsekeskeinen ihminen, joka ajattelee vain miten muut hänet näkevät.

Pidän kyllä kirjan ideasta, eikä abortti aiheena ole helpoimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan kirja on hieno tarina ystävyyden kiemuroista, kuinka erottaa oikeat ystävät suosion siivellä elävistä.

Alkuperäinen nimi: Unpregnant, 2019
Sivumäärä: 304
Arvosana: 2
WSOY, 2020

Instagram

Kirjataivas löytyy nyt myös Instagramista nimellä kirjataivass, seuraathan blogia myös siellä. ❤

Mats Strandberg: Risteily

Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa aivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa. Kun äidin silmät välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Risteilyssä on todella monta eri kertojaa ja välillä tapahtumat vaikuttivat hieman sekavilta sen vuoksi kun aluksi alkoi miettiä että kukas tämä tyyppi nyt oikein olikaan. Aluksi kirjasta tuntui kokonaan puuttuvan se jokin, joka olisi saanut minut jatkamaan lukemista luvun toisensa jälkeen, mutta kun tapahtumat laivalla alkoivat toden teolla alkoi minunkin kiinnostus heräilemään.

"Hän ei voi liikkia eikä huutaa. Hänen elimistönsä on lakannut toimimasta. Jäljellä on enää sydän joka lyö lujaa kovaa penkkiä vasten, ja päässä kuuluva ritinä."

Kirja oli paikka paikoin melko raaka, joten en todellakaan voi suositella tätä kirjaa herkimmille lukijoille. Olin siinä uskossa että laivaa alkaa piinata joku räyhähenki, mutta tulikin yllätyksenä että pääosassa ovat vampyyrit. Ehkä olisin toivonut piinauksen johtuvan jostain muusta kuin vampyyreistä, että olisi ollut vaihteeksi muunlaistakin luettavaa.

"Ylemmällä kannella, heidän päänsä päällä, joku huutaa kovaan ääneen. Calle näkee kuinka jotain lepattaa ohi reelingin toisella puolen, ja tajuaa että ilmeisesti joku on hypännyt. Heidän takaansa kuuluu lisää huutoja."

Tapahtumapaikka oli loistava, paikka josta et pääse pakoon vaikka haluaisit. Risteily tarjoaa toiminnallista kauhua sitä janoaville, eikä tapahtumien puutteesta voi kirjaa sakottaa, niitä nimittäin on enemmän kuin tarpeeksi.

Taitaa omat risteilyt jäädä hetkeksi tekemättä.


Alkuperäinen nimi: Färjan, 2015

Arvosana: 4
Sivut: 517
Like, 2016

Bo Svernström: Uhri ja pyöveli

Tukholman pohjoispuolelta ladonseinään ristiinnaulittuna löytyy alaston mies. Käynnistyy tutkinta joka osoittautuu haastavimmaksi rikoskomisario Carl Edsonin uralla. Uhri on tunnettu rikollinen, jolla vihamiehiä riittää myös alamaailmassa. Rikospaikan läheisyydestä löytyy ainoastaan autonavaimet jotka toimittaja Alexandra Bengtsson sattumalta löytää. 
Ilmenee yhä uusia brutaaleja murhia, joissa tunnetut rikolliset ovat uhreina. Edson hakee teoista muita yhteisiä nimittäjiä, mutta huomaa pian olevansa tekemisissä poikkeuksellisen ovelan murhaajan kanssa. Sekä komisario Edson että reportteri Bengtsson päätyvät lopulta tapahtumien hektisimpään polttopisteeseen.

Kirja on ehdottomasti raain koskaan lukemani kirja, eikä se todellakaan sovi heikkohermoisille. Murhat ovat toinen toistaan raaempia, eikä niiden kuvailuissa ja yksityiskohdissa ole säästelty yhtään.
En ihan hirvittävästi ole lukenut dekkareita, koska en tunne saavani niistä koskaan mitään irti, mutta tämä kirja.. huhhuh.

”Hyi helvetti! Carl Edson sanoi kaksi tuntia myöhemmin, kun hän tuli vainajan luo. Ruumis oli jäänyt maahan jumiin.”

Juoni on mielenkiintoinen ja murhaajan oveluus ensiluokkaista. Raakuudesta huolimatta pidin paljon tästä kirjasta, ehkä juurikin sen takia ettei tapahtumia ole kaunisteltu kuten muissa lukemissani vähäisissä dekkareissa. Yksityiskohtaiset tapahtumien kuvaukset sai itseni syventymään enemmän kirjan tapahtumiin.

”Voimakas fyysinen kipu on tunteista kaikkein aidoin. Sitä on mahdoton kiistää ja vääristää. Toisin kuin muita tunteita. Ihminen ei voi koskaan uskotella itselleen, ettei tunne kovaa kipua.”

Kirjassa on mukana myös murhaajan ajatuksia, joissa hän muistelee paitsi murhia, myös lapsuuttaan. Jo pelkästään näistä ajatuksista selviää, ettei murhaaja tunne katumusta. Murhaajan henkilöllisyys tuli itselleni yllätyksenä, aluksi jäi vähän harmittamaan että se paljastettiin jo kirjan puolivälissä, jolloin paljastetaan myös motiivi ja murhaajan taustoja. Puolivälin jälkeen ääneen pääsee myös murhaaja.

Alkuperäinen nimi: Offrens offer, 2018
Arvosana: 4,5
Sivut: 523
WSOY, 2020 

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 11

Koirien on tullut aika kokoontua Ouun johtajan luokse, ja viimeinen taistelu Akakabuto-karhua vastaan lähestyy. Ensin on kuitenkin voitettava Aakakabuton lukuisat ja vahvat alaiset.

Hopeanuolen osassa 11 koirat pääsevät vihdoinkin aloittamaan taistelunsa karhuja vastaan. Sarjakuvia on jäljellä vielä seitsemän ennen loppua ja mietin vain kuinka paljon uutta sarjakuva tuo aiemmin nähdyn tv-sarjan rinnalle kun osia on vielä noin paljon ja taistelu on jo alkanut.

Sarjakuvapokkarin kannesta pitää sanoa sen verran, että on ehdottomasti kamalin kansi, joita näissä Hopeanuolissa on ollut tähän mennessä. Karhukin näyttää aivan joltain seinätaljalta.











Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 11, 1983

Arvosana: 4
Sivut: 181
Punainen jättiläinen, 2011

S. K. Tremayne: Äänet

Jo muuttaa eron jälkeen älyteknologialla varustettuun asuntoon. Virtuaalinen kotiapulainen Elektra pyörittää asuntoa ja pitää Jolle seuraa. Eräänä päivänä Elektra kuitenkin paljastaa jotain hirvittävää, jotain, mikä voi repiä Jon maailman kappaleiksi...

Jon menneisyydessä on tapahtunut kamala, kuolemaan johtanut onnettomuus, joka on Jon ja hänen ystävänsä Tabithan syytä. Tapahtuma palaa kummittelemaan menneisyydestä kun älyteknologia kääntyy Jota vastaan ja yrittää tuhota hänen koko elämänsä ja saada hänet tekemään itsemurhan.

"Minä tiedän sinun salaisuutesi. Minä tiedän mitä sinä teit. Minä tiedän kaiken."
 
Äänet on tiivistunnelmainen ja karmiva tarina ihmismielen syövereistä, kun todellisuus ja fiktio sekoittuvat, eikä voi enää luottaa mihinkään tai kehenkään, ei edes itseensä. Piinaaminen alkaa pienillä vihjailuilla, mutta pian se muuttuu realistisemmaksi ja pian Jo pelkää henkensä edestä.

Jo päättää ettei häntä nujerreta noin vain ja laittaa kampoihin tekoälylle ja päättää selvittää kuka on kaiken takana. Menneisyydestä alkaakin selvitä yhtä sun toista ja Jolle selviää suuri valheiden vyyhti. Jon piinaajan henkilöllisyys tuli itselleni täytenä yllätyksenä, ajattelin lähes kaikkia muita hahmoja tekojen taakse, paitsi tätä yhtä kyseistä henkilöä ja tekojen syy järkyttää varmasti lukijoita.

Pidän paljon kirjan hahmoista, kaikki hahmot ovat realistisia ja heihin on helppo samaistua. Usein kirjoissa jotkut hahmot alkavat jossain vaiheessa kirjaa jollain tavalla ärsytää itseäni, nyt niin ei kuitenkaan käynyt.

Kirja on aidosti viihdyttävää luettavaa ja sen lukeminen meni yhdessä hujauksessa. Tässä on taas yksi kirja, joita en olisi millään malttanut laskea käsistäni.

Alkuperäinen nimi: The assistant, 2019
Arvosana: 5
Sivut: 398
Otava, 2020

You

You on Caroline Kepnesin kirjoittama trillerisarja, joka kertoo stalkkerista nimeltä Joe Goldberg. Joe on valmis menemään äärimmäisyyksiin saadakseen rakastamansa ihmisen kokonaan itselleen ja opettelee tuntemaan tämän tapoja stalkkaamalla häntä ja hänen läheisiään, eikä kaihda keinoja raivata kilpakosioita tieltään.









1. Sinä, 2019 (You, 2014)
2. Tosirakkaus, 2020 (Hidden bodies, 2016

Caroline Kepnes: Sinä

Minä myyn kirjoja, sinä haluaisit kirjoittaa niitä. Mutta ei sinusta kirjailijaa tule. Somepäivityksesi ovat luovempia kuin novellisi, vaikka ei sitä sinulle kukaan sano. Paitsi selkäsi takana. Minä tiedän. Minä tiedän synkimmät salaisuutesi, naurettavimmat heikkoutesi ja arkisimmat unelmasi. Minä tiedän sinusta ihan kaiken. Sinä olet erilainen kuin muut. Minulle tarkoitettu. Eikä mikään saa asettua rakkautemme tielle. Et edes sinä itse.

Olen Netflixistä seurannut kirjojen pohjalta tehtyä samannimistä tv-sarjaa ja täytyy myöntää että pidän enemmän tv-sarjasta kuin kirjasta.

On mielenkiintoista päästä karmivan stalkkeri Joen pään sisään, joka oikeasti ajattelee olevansa ihan normaali ihminen ja pitää omaa toimintaansa normaalina. Joe on niin kieroutunut ja ahdistava että välillä tuntuu että ahdistuin itsekin lukiessani hänen touhuistaan.

En voi olla vertaamatta tv-sarjaa ja kirjaa keskenään, varsinkin kahta päähenkilöä. Tv-sarjassa Joe on jotenkin sympaattisen oloinen hahmo (vaikka stalkkeri onkin) eikä läheskään noin karmiva kuin kirjassa. Beck puolestaan on kirjassa itseään tyrkyttävä seksiaddikti, eikä hahmo napannut ollenkaan.

Juoneltaan kirja on aika vauhdikas ja tapahtumat etenevät nopsaan, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Enpä itse haluaisi kohdata Joen kaltaista ihmistä, tuskin kukaan haluaisi.


Alkuperäinen nimi: You, 2014

Arvosana: 4
Sivut: 405
Tammi, 2019

Marko Hautala: Unikoira

Raastava ero on ajanut Joonaksen epätoivoon. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: löytää elämälle merkitys tai tappaa itsensä. Edes hypnoosi ei tunnu missään, hän ei löydä sisimmästään paljon puhuttuja tervehdyttäviä voimia. Viimein alkaa tapahtua, muttei sitä, mitä Joonas odotti.
Eidolon-terapian vetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja rakkaussuhde alkaa orastaa. Joonaksen työpaikalla puolestaan alkaa tapahtua outoa ilkivaltaa, ja nuoruudenystävä Jyri ilmestyy takaisin kuvioihin.
Yllättäen terapia alkaa kantaa hedelmää. Tähän asti Joonas on nähnyt hypnoositilassa pelkkiä yliopiston käytäviä, mutta nyt ilmestyy elävä olento. Omituinen koira, joka haluaa johdattaa hänet jonnekin. Onko unikoira pelkkää mielikuvitusta vai jotain muuta, vierasta ja vaarallista?

Marko Hautala kuuluu yksiin lempikirjailijoistani, olen pitänyt hänen teoksistaan, ne osaavat sekoittaa lukijan päätä. Myös Unikoira kuuluu näihin kyseisiin teoksiin, kirjan loppu yllätti todella paljon, eikä ollut ainakaan omassa päässäni ennustettavissa, mutta kirjan loppuun päästyäni jäi mieleen monia kysymyksiä ja jäin miettimään tajusinko loppujen lopuksi yhtään mitään mitä kirjassa tapahtui.

Tästä huolimatta pidin kirjasta ja sen ideasta, vaikkei kaikki ihan täysillä mulle auennutkaan. Hautala osaa kirjoittaa koukuttavasti ja sekoittamaan päähenkilön pääkopan niin totaalisesti, että se sekoittuu myös lukijalla.

Arvosana: 3½
Sivut: 266
Tammi, 2012

 

Nonna Wasiljeff: Tomupoika

15-vuotias Aaron on paennut Loukusta ja päätynyt keskelle Tomuja. Hänen syvyydensilmänsä herättää pelkoa ja vetää puoleensa outoa väkeä. Kaikkialla häntä seuraa varjona salaperäinen nocturna Lazar, joka vahtii hänen jokaista liikettään.
Aaron yrittää selvitä Tomujen kovassa koulussa, mutta saa myös yllättäviä ystäviä. Loukun synkkä varjo häälyy kuitenkin kaiken yllä, ja Aaronin on palattava takaisin vielä kerran.

Tomupoika on mukaansatempaavan Loukkupojan seuraava osa. Aluksi kirja tuntui vain junnaavan paikoillaan, eikä siinä ollut mitään koukuttavaa langanpätkää vasta kirjan loppupuolella mielenkiintoni heräsi kokonaan ja ahmaisin viimeiset sivut hujauksessa. Vaikka alku olikin aika mitäänsanomaton, oli kirjan loppupuolisko todella hyvä ja mukaansatempaava. Kirja loppui kunnon rytinällä.

Sivuhahmot eivät olleet niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisessä osassa, ainoastaan salaperäinen Lazar jäi päälimmäisenä mieleeni.

Toivon todella että sarjasta saadaan vielä kolmas osa, jossa kaikki asiat tulevat päätökseen. Pelkäänpä että mikäli sarjaa jatketaan trilogiasta suuremmaksi, alkaa niiden sisältökin menettää kiinnostustani, kuten kävi jo tämän toisen osan kohdalla.

Arvosana: 3
Sivut: 334
Otava, 2019