tiistai 1. syyskuuta 2020

Corey Taylor: Seitsemän kuolemansyntiä

 

Vaihtoehtometallilegenda Corey Taylor seuloo sielunsa pohjamudat tässä poikkeuksellisessa omaelämäkerrallisessa manifestissa. Sen punaisena lankana ovat kuolemansynnit, joita eritellen hän käy läpi rankkoja elämänvaiheitaan, vanhempiensa alkoholismia, teininä kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä, rakkauselämäänsä ja maailmanmaineen tuomia mahdollisuuksia sekoilla kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. 

Kun Slipknotin suosio kasvoi ja sen jäsenten elämäntyyli kävi yhä rajummaksi, Taylor alkoi pohtia, mitä "synti" tarkoittaa. Mikä on julistettu hyväksi ja pahaksi, ja miksi näin on tehty? Tämä epäpyhä saarnamies käy kaikenlaisen henkisen laiskuuden ja tekopyhyyden kimppuun sekä ylistää kiihkeästi älyllistä vapautta ja intohimoista elämänasennetta.

Tilitys sisältää niin paljon mustaa huumoria ja satiirista piikittelyä, että Corey Tayloria voi hyvällä syyllä kutsua Amerikan Hynyseksi.

Olen teinistä asti kuunnellut Slipknotin musiikkia, mutta vasta nyt luin Taylorin omaelämäkerran, tai enemmänkin mietekirjan. Ajattelin pääseväni uppoutumaan paremmin miehen menneisyyteen, mutta kirjassa käsitellään ehkä enemmän hänen mietteitään kuin menneisyyttään. Toki myös menneisyyteen sukelletaan, mutta siihen ei niinkään ehdi uppoutua kun se jo on käyty läpi.

Minä vihaan Los Angelesissa ajamista, koska törmään koko ajan ihmisiin. En tarkoita, että törmään heihin kun he ajavat autoillaan. Tarkoitan, että törmään heidän kehoihinsa autolla, jota satun ajamaan.

Taylorin lapsuus ei todellakaan ole ollut helppo, sen tiesin jo ennen kuin luin tämän kirjan, mies on joutunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan kestämään niin paljon että ihmettelen miehen olevan vielä järjissään. Kirjan luettuani tuntui että tutustuin paremmin Taylorin kovaan kuoreen kuin hänen sisimpäänsä.


Alkuperäinen teos: Seven deadly sins, 2011
Sivumäärä: 233
Like, 2011
Arvosana: 3,5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti