Jeff Vandermeer - Hävitys

Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

Hävitys aloittaa Jeff Vandermeerin Eteläraja -trilogian melko onnistuneella suorituksella. Juoni tuntui kuitenkin välillä aika laimealta, tarina ei tuntunut välillä etenevän yhtään mihinkään kun keskityttiin vaan päähahmona olleen biologin ajatuksiin menneestä elämästään. Voi olla että osa tapahtumista kietoutuu jossain kohtaa yhteen kirjan juonen kanssa, mutta uskallan epäillä. Kirjan idea itsessään on todella mielenkiintoinen ja nerokas, vaikka alku tuntuukin jotenkin tahmealta. Kaikki kirjan jännittävimmät tapahtumat tuntuvat sijoittuvan kirjan loppupuoliskolle ja tarina alkaa tiivistyä, sekä saa onnistuneesti pidettyä mielenkiintoani yllä.

Kirjan kuvauksen perusteella odotin melko karua maastoa (jota se ilmeisesti olikin), mutta lisäksi vielä ajattelin kirjan sisältävän paljon Avatar -tyyppistä meininkiä, kaikkine omituisine otuksineen ja kasveineen, mutta nyt se tuntui siltä osin melko laimealta. Kirjaan oli kuitenkin lisätty toisella tavalla mielenkiintoisia otuksia, vaikka sitten tuiki tavallinen delfiini, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan niin tavallinen veden nisäkäs. Kirjan loppu antoi paljon toivoa seuraavaa osaa kohtaan ja innolla jo odotankin että pääsen lainaamaan sen kirjastosta.

Palautteesta huolimatta kirjassa oli se jokin, joka sai lukemaan sitä vain eteenpäin ja yks kaks luin jo viimeistä sivua. Täytyy myöntää että Vandermeer tietää kuitenkin miten pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Kirjan kansi on myös mielestäni onnistunut ja kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Annihilation

Arvosana: 3,5

Sivut: 222

Like, 2015

Eteläraja

Eteläraja (The southern reach trilogy) -scifitrilogia on Jeff Vandermeerin kirjoittama amerikkalainen myyntimenestys. Trilogia kertoo Alue X:stä, joka on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Paikalla on käynyt toistakymmentä retkikuntaa, kunnes retkikuntaan 12 kuulunut biologi saa tietää että ryhmille on valehdeltu alusta asti alueen vaarallisuudesta ja mitä kaikkea se todellisuudessaan pitää sisällään. Biologi löytää retkikuntien päiväkirjoja, joita on päivätty jo paljon aikaisemmin kuin ensimmäinen retkikunta on hänen tietojensa mukaan lähtenyt alueelle.










Kirjat:

1. Hävitys, 2015 (Annihilation, 2014)
2. Hallinta, 2015 (Authority, 2014)
3. Hyväksyntä, 2016 (Acceptance, 2014)

Hanna-Riikka Kuisma - Käärmeenpesä

Julius ja Veera asuvat yhdessä ja heidän elämänsä on täyttynyt parisuhdeväkivallalla, masennuksella ja huumeilla. Heidän elämäänsä astuu pian molemmille entuudestaan tuttu Miro, Juliuksen vanha kaveri ja Veeran entinen kumppani, Miro onnistuu sekoittamaan pariskunnan pakan.

Käärmeenpesä on jo pitkään ollut lukulistallani ja nyt sain vihdoinkin aikaiseksi lainata sen kirjastosta ja nyt myös luettua. Ajattelin sen olevan mielenkiintoinen teos, joka olisi ehdottomasti luettava. Nyt olen kuitenkin täysin eri mieltä. Käärmeenpesä alkaa parisuhdeväkivallalla, jota Julius joutuu päivittäin kohtaamaan Veeran suunnalta. Pidinkin kirjasta aluksi ja se tuntuikin mielenkiintoiselta, mutta pian todellisuus löi vasten kasvoja. Kirjasta puuttui lähes kokonaan mielenkiintoinen juoni, eikä kirja koukuttanut millään tavalla. Ensimmäisten sivujen jälkeen tarina lopahti kokonaan, eikä ollut millään tavalla kiinnostava, pelkästään outo.

Hahmot olivat kaikki tavallaan samanlaisia, kaikki tuntuivat kärsivän jollakin tasolla mielenterveydellisistä sairauksista ja olivat kaikki aika epävakaita. Julius oli ainoa tarinan sympaattinen henkilö, mies jonka naisystävä hakkasi tätä ja mies joka halusi olla jotain muuta kuin mitä oli. Veeraan puolestaan oli laitettu aivan liikaa kaikkea, oli masennusta, päihderiippuvuutta, mielisairautta ja ties mitä. Tapani tykkäsi salakuvata naisia ja tälle Veera oli suuri pakkomielle. Mirokin vaikutti jotenkin olevan aika epätasapainoinen.

Valitan, mutta en keksi juurikaan mitään positiivista sanottavaa tästä kirjasta, koska sellaista ei ollut. Suositteluista puhumattakaan. Voi olla että itse en vain ymmärtänyt tämän teoksen nerokkuutta, tai sitten sellaista ei vain yksinkertaisesti ollut.

Adlibris.

Arvosana: 1

Sivut: 166

WSOY, 2007

Charlaine Harris - Yllätyksiä haudan takaa

Harper Connelly on kutsuttu yhdessä velipuolensa Tolliverin kanssa Memphisiin vanhalle hautausmaalle, jotta Harper voisi kertoa vainajien kuolintapoja kykynsä avulla. Harperin hämmästykseksi yhdessä haudoista on myös nuoren tytön tuoreempi ruumis, eikä kuolintapa ole tapaturmainen. Harper ja Tolliver tempautuvat mukaan nuoren tytön kuoleman selvittelyyn. Kaksikko päättää tutkia tapausta keskenään ja he suuntavat keskiyöllä takaisin hautausmaalle, tällöin haudasta löytyy taas uusi ruumis.

Yllätyksiä haudan takaa on Harper Connelly -kirjasarjan toinen osa. Kirjan juoni oli melko tasaista alusta loppuun asti, jonka takia en pitänyt tästä osasta aivan niin paljoa kuin ensimmäisestä. Jännittäviä juonenkäänteitä ei myöskään mahtunut tähän teokseen juurikaan mukaan. Juoni ei kuitenkaan ollut periaatteessa ennalta-arvattava, toki oli selvää että murhaajaksi paljastuisi lopulta joku Morgensternien perheestä, mutta kenenkään käyttäytymisen perusteella ei voinut tietää kuka se loppujen lopuksi tulisi olemaan. Loppukohtaus pääsi myös jollain tapaa sujahtamaan nopeasti ohi, olisin toivonut vähän enemmän jännitystä kirjan loppuun, nyt se tuntui loppuvan ennen kuin ehti alkaakkaan.

Tolliver suhtautuu Harperiin ehkä jopa liian omistushaluisesti ja mustasukkaisesti kun on kyse Harperin vähäisistä miehistä. Myös kaksikon tunteet olivat melko ennalta-arvattavia, jossakin vaiheessa arvelin toisen tunteiden kuumenevan toista kohtaan, vaikka en olisi niin halunnutkaan käyvän tässä tarinassa. Vaikkei pari käytännössä mitään sukua toisilleen olekaan, tuntuu se jollain tavalla hieman irstaalta ja tekee tarinasta mielestäni huonomman.

Kirja oli ihan perushyvää luettavaa, vaikka ei aivan yltänytkään edellisen osan tasolle jännityksensä ja tapahtumiensa puolesta.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Grave surprise

Arvosana: 3
Sivut: 279

Gummerus, 2015

J. K. Johansson - Venla

Lauran murhaaja on nyt selvillä, mutta poliisitutkinta ei vieläkään tule päätökseen, kun lenkkeilijä löytää metsästä taas uuden naisuhrin. Samaan aikaan Noorasta tehdään katoamisilmoitus, hänestä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun tyttö nousi limusiiniin. Myös Venlan tapaus alkaa vihdoin ratketa.

Venla on maailmanmenestyksen saavuttaneen Palokaski -trilogian kolmas ja viimeinen osa. Tässä kirjassa tuntui olevan niin mutkikkaita juonenkäänteitä, ettei meinannut mukana pysyä. Kirjassa annettiin välillä pieniä vihjailuja siitä, ketkä ovat sekaantuneet nuorten tyttöjen ja Tiinan murhiin, mutta myöhemmin osoittautuikin että olin päätellyt kaiken aivan väärin. Kirjaa lukiessa kannattaa siis olla kunnolla hereillä, muuten voi olla että tippuu totaalisesti kärryiltä.

Venla onnistuu kietomaan koko trilogian langanpätkät yhteen ja palaset alkavat vihdoin loksahdella lukijan päässä paikoilleen. Itse kehittelin montakin teoriaa, mitä kirjassa tulee tapahtumaan, mutta kirjoittajat ovat ovelasti kumonneet kaikki omat teoriani ja onnistuneet kehittämään ennalta-arvaamattoman trilogian. Itselleni jäi kuitenkin muutamia kysymyksiä auki, kuten oliko Oinonen ja Saastamoinen lopulta sama henkilö, uskoakseni oli. Ja oliko Aikun uusi lapsi Niken? Menikö Nikke lopulta takaisin Suskin helmoihin vain koska Aikku sai jälleen haluamansa lapsen ja potkaisi Niken pihalle? Tavallaan olin myös jollain tasolla hiukan pettynyt kirjan loppuun, tuntui kuin loppuratkaisu olisi vain lyöty kasvoille sitä sen enempää miettimättä.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä trilogiasta todella paljon. Sarjasta ei missään nimessä puuttunut jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, trilogia oli mukavan kevyttä luettavaa, joka herätti paljon ajatuksia kirjojen edetessä.

Adlibris.

Arvosana: 4
Sivut: 204
Tammi, 2015

J. K. Johansson - Noora

Lauran kuoleman tutkimus on päättynyt ja kuolema raportoitiin onnettomuudeksi. Pian tutkimusten päätyttyä konstaapeli Korhosen lapsenlapsi Saska löytyy murhattuna kuntosalilta. Onko Lauran ja Saskan kuolemien välillä jokin yhteys? Ja voisiko Venlankin kuolema liittyä siihen? Miia alkaa yhdessä Korhosen kanssa selvittää epävirallisesti tapausta. Samaan aikaan Noora alkaa kirjoittaa blogia Madde -nimimerkillä, päästäkseen pakoon todellisuutta.

Noora on Palokaski -trilogian toinen osa. Kirja ei ollut ehkä ihan niin jännittävä alusta loppuun, mitä ensimmäinen osa Laura oli. Kaikki jännitys tuntui olevan säästetty kirjan loppuun, jonne suurimmat juonenkäänteetkin tuntuivat menneen. Juoneltaan kirja oli kuitenkin hyvä ja murhaajakin saatiin selville suuren jännitysnäytelmän kautta, mutta uskon että viimeisessä osassa Venla riittää vielä aihetta jännitykseen viitaten murhaajan viimeisimpiin sanoihin ja Miian viimeiseen löytöön.

Kirjassa tunnuttiin keskittyvän aika paljon Nooran blogin pitämiseen ja vähän vähemmän itse tapauksen selvittämiseen, vaikka Nooran tarinaa oli ihan kiva seurata ja pääsi hyvin tutustumaan uuteen hahmoon, tuntui että kirja pyöri silti liikaa blogin ympärillä. Hahmona Noora oli vähän ristiriitainen, tavallaan todella sympaattinen, mutta toisaalta ehkä hivenen jopa ärsyttävä angsti luonteensa takia. Mukana oli, kuten aiemmassakin osassa, myös vähän arkaluonteisempaa aihetta lapsettomuudesta ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen. Kaikki kirjan tapahtumat olivat hyvin kuvailtuja ja tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä kiinnostuskaan päässyt missään kohtaa lopahtamaan, vaan tämäkin osa lukaistiin nopeasti läpi. Kirjassa ei juurikaan ollut mitään suurempia käännekohtia, vaan se oli pitkälti ennalta-arvattavissa, ensimmäisessä osassa kun sai jo niin paljon vihjeitä mahdollisista tulevista tapahtumista, kuten esimerkiksi yhdestä murhiin liittyvästä henkilöstä.

Kirjan kansi sopii hyvin itse kirjan sisältöön. Tässä teoksessa kun pääosassa on vähän syrjäytynyt tyttö, joka tuntee olevansa vankilassa oman elämänsä kanssa. Kirjaa suosittelisin nuorille aikuisille, joiden ei välttämättä ole oltava kovinkaan dekkarihenkisiä, kirja kun ei ole ihan perus dekkari, vaan taittaa hyvin myös jännityksen puolelle. Kirjassa on myös muutamia seksikohtauksia.

Adlibris.

Arvosana: 4
Sivut: 270
Tammi, 2014

Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

Nora herää keskellä yötä hautausmaalla, eikä tiedä lainkaan miten on sinne joutunut. Pian hän saa kuulla olleensa kadoksissa kolme kuukautta, muistamatta mitään tapahtumista kidnappauksen aikana tai jo viikkoja ennen sitä. Nora päättää ottaa selvää ketä ovat salaperäiset Patch, Jev ja Scott, edes hänen paras ystävänsä Vee ei halua auttaa häntä muistamaan Patchia. Ja kuka on pelottavana pidetty Musta Käsi?

Hiljaisuus on Langennut enkeli -kirjasarjan kolmas osa, jonka olen vasta nyt saanut aikaiseksi lukea. Aikaisempien osien lukemisesta on kulunut jo sen verran aikaa, että Noran muistikatkos osui hyvään saumaan ja sai itsenikin muistamaan aikaisempien kirjojen tapahtumia. Nyt sain lukea taas jatkoa Noran ja Patchin välillä jopa vähän hämmentävältäkin tuntuneelle rakkaustarinalle. Fitzpatrick on onnistunut tekemään sarjasta todella koukuttavan, kuten myös tämänkin kirjan osalta sain taas huomata. Kirjassa on sopivasti romantiikkaa, mutta kirja ei jatkuvasti pyöri useiden fantasiakirjojen tavalla sen ympärillä, vaan antaa hyvät mahdollisuudet keskittyä myös itse juoneen. Juoni onkin suunniteltu hyvin ja myös tässä osassa oli täysin ennalta-arvaamattomiakin kohtauksia, jotka käänsivät kirjan täysin päälaelleen. Odotankin erityisesti kirjan seuraavan ja viimeisen osan lukemista, miten Nora ja Patch meinaavat selviytyä nefilien ja langenneiden enkelten välisestä taistelusta, varsinkin nyt kun molemmat ovat eri puolilla.

Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan tekstin kiinnostavasti, eikä se ollut missään vaiheessa tylsä tai laimea, vaan teksti onnistui pitämään koko ajan otteessaan. Vähän miinusta kirjan ulkoasussa täytyy antaa fonttikoolle, joka tuntui olevan vähän turhan pientä, varsinkin kun itse olen tottunut lukemaan tiran verran isommalla fontilla varustettuja kirjoja. Väsyneenä lukeminen ei tässä vaiheessa oikein tuottanut tulosta, vaikka ei millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistään, tuntui ettei pysty kunnolla keskittymään tekstiin fontin takia.

Adlibris.

Alkuperäinen nimi: Silence, 2011

Arvosana: 4½ 

Sivut: 334
WSOY, 2012

R. L. Stine - Yön maku

Destiny ja Livvy ovat olleet aina läheisiä, kunnes Livvy päätti valita ihmisyyden sijasta elämän vampyyrinä. Destiny haluaa epätoivoisesti kaksoissisarensa takaisin, mutta Livvy tuntuu nauttivan liikaa uudesta elämästään. Molempien elämään pamahtaa pian uudet rakkaudet, mutta toinen näistä rakkauksista ei olekaan ihan sitä miltä näyttää, pian molemmat siskokset huomaavat olevansa suuressa vaarassa.

Yön maku on R. L. Stinen luoman Vampyyrisiskokset -kirjasarjan toinen ja viimeinen osa. Pidin tästä teoksesta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmasta osasta. Yön maku -kirja ei jättänyt aivan kylmäksi vaan sisälsi monia yllättäviäkin juonenkäänteitä, sekä yllättävän paljon aavistuksen jännittäviäkin tapahtumia. Hiukan laimeasta alusta huolimatta kirjailija on onnistunut kirjoittamaan tekstin, jota oli ilo lukea ja seurata. Kirjan loppua ajatellen olisin uskonut, että sarjaan kuuluisi vielä ainakin kolmas osa, mutta en ainakaan ole löytänyt kyseistä teosta internetin ihmeellisestä maailmasta. Nyt kirja tuntui jäävän jollakin tavalla hiukan auki.

Kirja tuntui kuitenkin olevan hieman tunteeton, isossakin osassa aikaisemmassa kirjassa olleiden hahmojen kuolema ei juurikaan liikuttanut toisia hahmoja, eikä niin järin itseänikään. Olisinkin siis toivonut että kirjoittaja olisi onnistunut luomaan kirjaan vähän enemmän tunnetta. Mikey tuntui jotenkin liioitellun rasittavalta ja lellityltä, ehkä jollakin tasolla jopa liian häiriintyneeltä. Välillä kirjassa tunnuttiin liikkuvan liiaksi Mikeyn tunteiden ympärillä - miten jokainen siskosten tekemä liike vaikuttaa poikaan ja häiriinnyttää tätä vaan lisää. Siskokset on pidetty aika lailla samanlaisina kuin aiemmassakin osassa, Destiny onnistui kuitenkin kohottamaan pisteitään omissa silmissäni.

Vampyyrisiskokset oli ihan luettavaa suht' peruskamaa, kuitenkin pienellä erilaisuuden vivahteella vampyyrielämään liittyvien eläinmuutosten takia. Kirjasarja on suunnattu ehkä vähän nuoremmille lukijoille, siitä kun ei juurikaan paistanut raakuus, vaikka välillä tuntui olevan hyvin ainekset koossa kunnon jytinälle.

Alkuperäinen nimi: The taste of night, 2004

Arvosana: 3½

Sivut: 266
WSOY, 2006

R. L. Stine - Vampyyrisiskokset

Destiny ja hänen kaksoissisarensa Livvy ovat kesäleirillä ennen viimeistä lukiovuottaan. Destiny viettää iltaa leiriohjaaja Renzin kanssa, ja ilta saakin odottamattoman käänteen. Leiriltä palatessaan tytöt huomaavat että he himoitsevat aina vain enemmän verta ja saavat kuulla kaupungissa liikkuvista vampyyrinmetsästäjistä.

Vampyyrisiskokset on samannimisen kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Vaikka kyseessä onkin vampyyrikirjallisuus, onnistui tämä R. L. Stinen luomus tuomaan jotakin uutta näihin useaan kertaan luettuihin vampyyritarinoihin, nimittäin parannuskeinon, sekä muuttumistavan ja -ajankohdan. Toki kirjassa oli myös paljon kliseitä, kuten Destinyn muuttuminen lepakoksi, mutta toisaalta hahmot pystyivät muuttumaan myös muiksikin eläimiksi. Destiny tuntui aluksi ottavan uutisen melko lunkisti, eikä lainkaan paniikinomaisesti, kuten olisi odotettua. Tuntui kuin tämän mielestä olisi aivan normaalia imeä kani kuiviin keskellä yötä. Livvyn reaktiot puolestaan olivat aluksi jokseenkin aidompia, vaikka loppuratkaisu olikin täysin ennalta-arvattava tämän neitokaisen kohdalla. Vampyyrinmetsästäjät olivat myös kiva lisä kirjaan, vaikkakin tuntuivat loppujen lopuksi aika turhalta lisäykseltä, kun eivät juurikaan päässeet suureen ja vampyyrejä pelottavaan osaan kirjassa, vaan olivat todellisuudessa ehkä vähän turhan lepsuja. Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin mukaansatempaava, eikä lukemiseenkaan mennyt kuin pieni hetki. Kun aloin lukemaan kirjaa, tuntui etten voi laskea sitä enää käsistäni. Kirjassa oli myös ihan sopivasti juonenkäänteitä, vaikkakin suurin osa niistä oli aika ennalta-arvattavia, mutta silti viihdyttäviä.

Kaksoset olivat täysiä vastakohtia toisilleen, Destinyn ollessa rauhallinen ja harkittu, oli Livvy menevä ja vähän tyrkky. Tavallaan pidin kuitenkin molempien luonteista ja sopivat oikein hyvin kirjan päähenkilöiksi. Tuo pahamaineinen Renz -vampyyri puolestaan, plaah. Kaveri vain höpötti Laurasta joka ikisessä häntä koskevassa kohtauksessa, joka alkoi ainakin itseäni hiukan ärsyttää ja ahdistaa. Tältä osin kirja vaikuttikin aika paljon Kuolemattomat -kirjasarjalta, jossa jätkä on menettänyt oman "Lauransa" monta kertaa ja kaverilla alkaa olla pakkomielle kyseistä neitokaista kohtaan.

Alkuperäinen nimi: Dangerous girls, 2003

Arvosana:4½

Sivut: 280
WSOY, 2005

Vampyyrisiskokset

Vampyyrisiskokset (Dangerous girls) on R. L. Stinen kaksiosainen fantasiasarja, jossa kaksoissiskoista tulee vampyyrejä. Destiny yrittää kuumeisesti etsiä Palauttajaa, joka voisi hänen kuulemansa mukaan palauttaa siskokset taas entiselleen, mutta Livvy keskittyy enemmän poikahuoliinsa. Lopulta Destiny löytää kuin löytääkin Palauttajan ja tämän mukana myös parannuskeinon. Nyt herääkin kysymys, haluaako Destiny lopulta muuttua takaisin ihmiseksi? Ja entä jos hänen siskonsa päättää valitakin elämän vampyyrinä?







 Kirjat:

1. Vampyyrisiskokset, 2005 (Dangerous girls, 2003)
2. Yön maku, 2006 (The taste of night, 2004)