Neljän vuorokauden mittainen alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin ja legendaarisiin Jääkarhun juhliin. Kaiken ympärillä talvi on kylmempi kuin vuosiin ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.
Punainen kuin veri on Lumikki -trilogian avausosa. Teos on vauhdikas jännäri, jossa päähenkilö joutuu jatkuvasti kiperien paikkojen eteen. Kirja on tiivis paketti josta ei puutu menoa ja meininkiä, jonka vuoksi pidinkin kirjasta paljon. Tylsistymistä ei tämän kirjan seurassa päässyt tapahtumaan. Ainoana miinuksena tuli hyppely kertojien välillä, ensin tapahtumia käydään läpi Lumikin silmin ja seuraavassa hetkessä jonkun aivan muun ja se saikin välillä itseni pohtimaan että missä päin nyt oikein mennäänkään. Kirja oli myös uskottava alusta loppuun asti.
Pidin kirjan päähenkilöstä Lumikista, joka oli luotu yksinäiseksi sudeksi, oman tiensä kulkijaksi. Monen vuoden koulukiusaaminen on jättänyt Lumikkiin selvät arvet, mutta hän kantaa silti ylpeänä itseään - ja miksei kantaisi. Elisa tuntuu aluksi täydelliseltä vastakohdalta Lumikkiin verrattuna, mutta pian saa huomata että heistä löytyy myös samanlaisia piirteitä.
Arvosana: 4,5
Sivut: 264
Tammi, 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti