perjantai 8. toukokuuta 2015

David Safier - Huono karma

Takakansi kertoo:

Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävä palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin kohtalo puuttuu peliin.


Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen - muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, ja kun nämä kaksi syntisäkkiä yhdistävät voimansa, alkaa hervottoman hauska seikkailu, jossa päähenkilöt syntyvät milloin koiran, milloin marsun ruumiiseen.


Arvostelijan mielipide:

Kim Lange voittaa tv-palkinnon ja samana iltana pettää aviomiestään hurmaavan Danielin kanssa. Kohtalo puuttuukin peliin ja sen seurauksena Kim kuolee, kun avaruudesta syössyt lavuaari tippuu hänen päähänsä. Kun Kim vihdoin herää, hän huomaa olevansa muurahaisen ruumiissa ja kuulee jäävänsäkin sellaiseksi ellei ala kerätä roppakaupalla hyvää karmaa. Kim huomaa kuin huomaakin rakastavansa vielä aviomiestään ja tekeekin kaikkensa ollakseen hänen ja heidän tyttärensä lähellä. Kimin entinen ystävä Nina yrittää kuitenkin pilata kaiken vikittelemällä hänen miestään. Jonkin ajan kuluttua Kimille selviää, että Nina on menossa naimisiin hänen aviomiehensä kanssa - Kim tekeekin kaikkensa estääkseen häät. Mutta onko se kuitenkaan tarpeeksi?

»Räväytin silmäni auki ja näin hehkuvan tulipallon, joka syöksyi suoraan minua kohti. Tajusin välittömästi, etten mitenkään ehtisi väistää. Niinpä ajattelin vain: "On tämäkin älytön tapa kuolla!"»

En ole ennen lukenut kyseiseltä kirjailijalta yhtään teosta, jos totta puhutaan niin en ollut edes kuullut koko kirjailijasta (kyseiseltä kirjailijalta on suomennettu ilmeisesti vain kaksi teosta tämä mukaan lukien). Törmäsin kirjaan netissä ja takakannen tekstin perusteella se kuulosti niin tyhmältä, että kirja oli tietty pakko lisätä lukulistaani. Yllätyin, ja todellakin positiivisesti, kirja oli oikeasti todella hyvä. En malttanut lopettaa lukemista ollenkaan, vaan luin koko teoksen yhdessä hujauksessa läpi. Juoni piti hyvin otteessaan ja kerronta oli sujuvaa ja humoristista, jotkut kohtaukset ja letkautukset saivat todellakin hymyn nousemaan huulilleni. Odotin mielenkiinnolla, miten Kimin perheen käy, ja loppuratkaisua edeltävät hetket saivatkin tunteet nousemaan pintaan.

»Olin aina luullut, että sydänsuruihin kuoleminen oli pelkkä myytti siinä missä yksi ainoa tosirakkauskin. Mutta minä toden totta luhistuin alttarin eteen. Ja koska on hyvin harvinaista, että koiraa varten soitetaan ambulanssi, jossa on defibrillaattori, minä kuolin jo kirkossa.»

Pidin todella paljon kirjan päähenkilöstä - Kimistä, joka juurikin sai hymyn nousemaan korviin asti huvittavilla letkautuksillaan ja mietteillään. Kim kasvoi ihmisenä tai eläimenä - no sanotaan vaikka että henkisesti hurjan paljon kirjan aikana ja tämä rohkea nainen alkoi olla aina vain miellyttävämpi ja hyvää karmaa ovaamampi kirjan edetessä. Myöskin suurissa sivuosissa olleet henkilöt (Casanova, Lilly, Alex ja David olivat miellyttäviä persoonia ja tuntuivat aidoilta. Nina taas.. argh. Ninan luonteen vangitsemisessa on onnistuttu todella hyvin ja saa varmaan lähes kaikki lukijat katsomaan tätä hahmoa kieroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti