Estelle Maskame: Tarvitsen

On kulunut vuosi siitä, kun 19-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa... ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden. Jokin Edenissä kuitenkin läikähtää, kun Tyler kutsuu hänet kesäksi luokseen New Yorkiin - huolimatta siitä, että Eden on onnellinen uuden poikaystävänsä kanssa ja Tylerkin elää nyt uutta elämää.
Kesä kaksin kaukana perheistä ja ystävistä New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä osoittaa, etteivät Eden ja Tyler ole päässeet yli toisistaan. Mutta voivatko he vastustaa kiusausta? Ja mitä seuraa, jos he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Tarvitsen on DIMILY trilogian toinen osa. Kirja ei yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle, mutta oli se kuitenkin viihdyttävää luettavaa, yllätin usein itseni hymyilemästä tai hörähtämästä kirjan tapahtumille ja Snaken hölmöille touhuille ja letkautuksille. Maisemat ovat vaihtuneet New Yorkiin, mutta pidin enemmän Kaliforniasta tapahtumapaikkana, mielestäni edellisessä kirjassa ympäristön kuvailut olivat parempia kuin tässä osassa. Teksti tuntui välillä ontuvan ja kirjailijan nuori ikä ja ajatusmaailma saattoivat hiukan näkyä tässä teoksessa.

Mitä päähenkilöön tulee, välillä tuntuu kuin hän olisi ollut aivan eri ihminen. Varsinkin järjetön mustasukkaisuus Tylerista oli välillä todella naurettavaa ja tyhmää. Tylerista pidän ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Uudet hahmot Snake ja Emily puolestaan, no Snake oli aivan huippu, kun taas Emily jäi vähän salaperäiseksi tytöksi. Tiffanin luonne ja hirvittävyys pääsi taas aivan uuteen ulottuvuuteen ja vihaan tätä hahmoa entistä enemmän.

Kirjan loppu vähän yllätti. Pari tuntuu soutavan ja huopaavan edes takaisin. Eden ei ole valmis kiellettyyn suhteeseen, sitten hän taas on ja taas ei ole, kun he lopulta saavat asian kakistettua ulos, on Tyler se joka karkaa. Odotan kuitenkin jo ahmaisevani viimeisenkin osan ja innolla odotan, millaisiin vaikeuksiin Eden ja Tyler joutuvat seuraavassa osassa ja miten heidän rakkaudelleen lopulta käy.

Alkuperäinen nimi: Did I mention I need you? 2015

Arvosana: 3½

Sivut: 384
Gummerus, 2016

Estelle Maskame: Rakastan

Portlandissa äitinsä kanssa asuvan 16-vuotiaan Eden Munron vanhemmat ovat eronneet. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.
Edeniä vähän vanhempi Tyler Bruce on paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Vaikka Tyler ja Eden eivät alussa voi sietää toisiaan, jokin salaperäisessä pojassa kuitenkin vetää Edeniä puoleensa. Mitä paremmin hän pääsee tutustumaan Tylerin herkkään puoleen, sitä peruuttamattomammin hän huomaa olevansa ihastumassa siihen ainoaan ihmiseen, johon ei saisi: omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa. Saako Eden selville, millaisia salaisuuksia Tylerin kovan ulkokuoren alla piilee? Ja pystyykö Eden hallitsemaan kielletyt tunteensa?

Törmäsin kirjastossa tähän trilogiaan ja takakannen tekstin perusteella päätin lainata ensimmäisen osan, siellä kun lupailtiin kirjan olevan taas yksi näitä teoksia joita ei voisi laskea kädestään - ja niinhän se olikin. Jäin kirjaan koukkuun heti ensimmäisten sivujen jälkeen ja mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä varmemmin kirja pysyi kourassani. Kirjassa on ihanaa teinihömppää, puhumattakaan draamasta.

Päähenkilö Eden antaa itsestään kiltin tytön kuvan, mutta kyllä hänkin osaa rajojaan venyttää ja lähteä jopa kielletylle polulle. Tyler on maineeltaan paha poika uhmakkaalla asenteellaan. Petyin vähän siihen kuinka nopeasti Tylerin suojamuurit murtuivat, eikä aikaakaan kun pojasta tuli enemmän koiranpennun luonteen omaava, kuin pahan pojan. Tapahtumapaikkana toimiva Kalifornia lisäsi ihanilla paikoillaan mielikuvaa kirjan tapahtumille.

Teksti on sujuvaa ja viihdyttävää, huolimatta kirjailijan nuoresta iästä. En muista koska olisin viimeksi lukenut tämän tyylisen kirjan yhtä nopeasti kuin tämän

Alkuperäinen nimi: Did I mention I love you? 2015

Arvosana: 5

Sivut: 409
Gummerus, 2016

DIMILY

Dimily on Estelle Maskemen kirjoittama trilogia. Edenin vanhemmat ovat eronneet, eikä hän ole nähnyt isäänsä kolmeen vuoteen, saati sitten tämän uutta perhettä. Hän on päättänyt mennä Kaliforniaan viettämään kesälomaa isän uuden perheen kanssa. Edenillä on kolme velipuolta, joista vanhin, Tyler, omaa pahan pojan maineen. Eden ei aluksi pidä yhtään Tylerista ja tunne tuntuu olevan molemmin puolinen. Pian hän kuitenkin huomaa tunteidensa muuttuvan ja tuntevansa vetoa Tyleriin. Asioita ei helpota Tylerin takertuva tyttöystävä, eikä suhdesotkut ja draamat joihin Eden saa itsensä sekoitettua.









1. Rakastan, 2016 (Did I mention I love you? 2015)
2. Tarvitsen, 2016 (Did I mention I need you 2015)
3. Kaipaan, 2016 (Did I mention I miss you? 2016)

Lisäosat:

1. Älä kerro kenellekään, 2019 (Just don't mention it, 2018)

Jouni Tikkanen: Lauma

Sudet tappoivat vuosina 1880-1881 Turun seudulla 22 lasta. Lapsensurmista tuli oman aikansa suuri mediatapaus ja kansallinen kysymys, joka on vaikuttanut susiasenteisiin meidän päiviimme asti. Mitä lopulta tiedämme susista ja surmien taustoista? Lauma tarkastelee lastensurmien tapahtumahetkiä, vaikuttimia ja surmista kerrottuja sokumentteja tutkivin silmin. Se on väkevä tarina susista ja ihmisistä ankarissa oloissa.

Varasin tämän kirjan kirjastosta jo kuukausia sitten, kuten olivat tehneet sata muutakin ennen minua ja odotuskin oli sen mukainen. Vihdoin saatuani tämän käsiini ei lukemisessa mennyt kuin yksi hujaus. Uppouduin kirjaan täysin. Olen aina ollut kiinnostunut susista ja oli mielenkiintoista päästä lukemaan niistä enemmän, millaista on ollut olla susi 1800-luvun lopulla, ei ainakaan helppoa. Itse olen aina asunut Varsinais-Suomessa, juurikin noiden kirjan tapahtumien läheisyydessä, joten sinänsä paikkakunnat ovat tuttuja, vaikkei kaikki paikat tarkasti olisikaan, joten pystyin hyvin kuvittelemaan itseni tuohon menneen Suomen aikaan.

Pidin paljon kirjoittajan tavasta kertoa tapahtumista, hän on selvästi syventynyt kirjan tekemiseen ja käyttänyt tiedonhakuun paljon aikaa. Itse en kuulu susivihaajiin, eikä tämä kirja muuttanut mieltäni vieläkään susista, vaikka se olikin paikka paikoin aika kamalaa luettavaa. Kirjassa annetaan hyvät avut, miksi tapahtumat ovat saattaneet mennä siihen pisteeseen, että sudet kävivät lasten kimppuun. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, eivätkä kaikki sudet automaattisesti ole ihmissyöjiä. Suomi on kuitenkin muuttunut todella paljon kirjan tapahtumista. Kirja oli ehdottomasti noiden kuukausien odottamisen arvoinen.

Arvosana: 5

Sivut: 272
Otava, 2019

Veronica Roth: Neljä

Tobias Eaton, Vaatimattoman johtajan poika, päättää tarttua ainoaan pakomahdollisuuteensa ja aloittaa kaiken alusta. Uskaliaassa hän saa nimen Neljä ja joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. 
Kaksi vuotta myöhemmin Neljä kouluttaa uusia kokelaita ja kantaa sisällään tuskallisia salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää. Kun uudet kokelaat hyppäävät verkkoon, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias.

Ensimmäisen Outolintu trilogian kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo kohta viisi vuotta, mutta tapahtumat ovat edelleen muistissa, joten ei haitannut vaikka jätin lisäosan lukemisen näin pitkälle.

Täytyy myöntää että tätä lukiessa tuli trilogiaa vähän ikävä ja tekisi mieli tarttua taas ensimmäiseen osaan. Kirjassa syvennytään enemmän Neljän elämään, miten hän vaihtoi Vaatimattomista Uskaliaisiin ja miten hän pärjäsi omassa koulutuksessaan. Pidin paljon tästä kirjasta ja erityisesti sen hahmoista. Vaikka teos jäikin vain 200 sivuun, oli niihin silti mukava uppoutua ja päästä Neljän pään sisään.

Alkuperäinen nimi: Four: A Divergent colection, 2014

Arvosana: 4

Sivut: 202
Otava, 2016

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 9

Gin pistää henkensä likoon haastaessaan maailman vahvimman koiran, Benizakuran kaksintaisteluun, päämääränään saada tämä liittymään Ouun laumaan. Samaan aikaan Mutsuun lähteneet koirat kohtaavat uuden vihollisen.

Huippusuosittu Yoshihiro Takahashin Hopeanuolen seikkailu saa jatkoa sarjakuvan yhdeksännessä osassa. Välillä sarjakuva tuntui vähän sekavalta kun se poukkoili niin monessa eri paikassa, mutta hyvin siinä kuitenkin pysyi kärryillä, varsinkin kun suurin osa tapahtumista on itselleni tv-sarjan pohjalta tuttuja, vaikka sarjakuvassa onkin useita eri tapahtumia kuin sarjassa.











Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 9, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2011

Erin Hunter: Klaanien laki

Soturikissat ovat eläneet soturilain mukaan niin kauan kuin yksikään elävä kissa muistaa. Laki määrää, missä järjestyksessä saalis jaetaan, miten reviirien rajoja vartioidaan, kenestä tulee päällikkö ja miten klaanien yhteiset kokoontumiset järjestetään.

Tässä kirjassa tutustutaan soturilakiin kohta kohdalta ja kerrotaan kiehtovat tarinat siitä, miten lain säännökset ovat saaneet alkunsa, ja mitä säännöksiä ei ole otettu lakiin mukaan.

Klaanikissoilla on yhteensä 15 kohtaa soturilaissa, tässä kirjassa paneudutaan tarkemmin, miten nämä lait ovat syntyneet. Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin Klaanien kirjojen ensimmäisestä osasta ja kaikki tässä kirjassa oli itselleni uutta. Oli mukava päästä seuraamaan miten klaanien lait ovat alkujaan syntyneet ja miksi. Jokainen laki oli oma itsenäinen tarinansa ja vie lukijan mennessään menneisyyteen. Lopussa petyin vähän tyrmättyihin soturilain kohtiin, niitä ei ollut kuin pari ja niistä kerrottiin vain lyhyesti, odotin niitä olevan vähän enemmän.






Alkuperäinen nimi: Code of the clans, 2009

Arvosana: 4,5
Sivut: 187
Art house, 2019

Erin Hunter: Klaanien salaisuudet

Tee opastettu kierros klaanien leireihin metsässä ja järvellä, tutki kirjojen maisemia kartoista, tutustu tärkeimpiin päälliköihin ja parantajiin ja uppoudu klaanien historiaan ja mytologiaan.

Kirjassa Tulitähti, Keltahammas, Lehtilampi ja yli 20 muuta kissaa kertovat klaanien elämästä, uskomuksista, tavoista, taisteluista sekä ennustuksista ja niiden täyttymisestä.

Klaanien salaisuudet on pieni infopaketti ja lukijat pääsevät paremmin tutustumaan Soturikissojen maailmaan. Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset. Myöskään tarinoissa ei ollut juurikaan mitään uutta, toki pieniä palasia oli kissojen menneisyydestä, mutta myös vanhojen jo kertaalleen kerrottujen asioiden toistamista. Ikävä sanoa, mutta en olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt tämän kirjan kokonaan lukematta.








Alkuperäinen nimi: Secrets of the clans, 2007

Arvosana: 1,5
Sivut: 224
Art house, 2018

Erin Hunter: Viimeinen toivo

Tiikeritähden yölliset oppilaat ovat punoneet petollisia juoniaan monta kuuta, ja nyt he ovat valmiita iskemään järven ympärillä asuvien kissaklaanien kimppuun. Aika on käymässä vähiin, vaikka kaikki eivät sitä tiedäkään.

Klaanien välit ovat kireät, ja reviireiltä löytyvät hajut ja jäljet vaativat selityksiä. Jakautunut Tähtiklaani on ajautumassa keskelle lehtikatoa, ja klaanien parantajat eristäytyvät toisistaan. Närhisulka, Kyyhkysiipi ja Leijonaroihu odottavat epätoivoisesti ja ristiriitaisin tuntein Ikuisen Metsästyksen Heimon lupaamaa neljättä kissaa, joka pelastaa tilanteen. 

On koittanut klaanien historian synkin hetki - taistelu Synkkää Metsää vastaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ja samalla myös surullisimpia Soturikissa kirjoja. Lopussa tuntui itselläkin tulevan kyyneleet silmiin kun koko Soturikissaseikkailun aikana ihastuttanut hahmo kuolee ja täyttää viimein ennustuksensa. Juoni piti hyvin alusta asti otteessaan ja jännitys pysyi hyvin yllä. Joskin odotin lopputaistelulta vähän enemmän, se oli loppujen lopuksi todella nopeasti ohi, vaikka koko Tähtien enne -sarja valmisteli lukijaa siihen.

Soturikissat on kyllä ihan huikea seikkailu, sarjan kirjoja on jo paljon luettu, mutta vielä niitä on paljon myös lukematta, eikä kaikkia ole vielä edes suomennettu ja niitä myös kirjoitetaan edelleen lisää.

Alkuperäinen nimi: The last hope, 2012

Arvosana: 5
Sivut: 332
Art house, 2018

Erin Hunter: Unohdettu soturi

Myrskyklaanin retkikunta on palannut vuorilta. Matka on jättänyt Kyyhkysiipeen rajut jäljet: häntä piinaavat jatkuvat painajaiset, ja hän on menettänyt erityisaistinsa. Samaan aikaan Närhisulka on ymmällään, kun Ikuisen metsästyksen heimon profetiassa luvattua neljättä kissaa ei löydy. Voiko profetia enää toteutua?
Yllättäen järvelle saapuu muukalainen, joka kylvää eripuraa kissojen keskuuteen ja ajaa klaaneja ja klaanitoveruksia yhä kauemmas toisistaan. Kissojen huomio kiinnittyy keskinäisiin välienselvittelyihin, vaikka todellinen uhka on joukkojaan edelleen kasvattava Synkkä metsä, pahojen henkikissojen Tähdetön maa.

Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta. Kuten kirjan nimestäkin jo voi päätellä, saa Myrsyklaani vanhan jäsenensä takaisin, tuoden lisää eripuraa jo valmiiksi jännitteiseen ilmapiiriin. Välillä kirja tuntui vähän junnaavan paikoillaan, eikä tuonut mitään uutta lisää juoneen, mutta juoni itsessään meni taas pikku hiljaa eteenpäin, ehkä vähän epävarmemmin askelin kuin tavallisesti. Olen toiveikas viimeisen osan osalta, josko siinä sattuisi ja tapahtuisi.





Alkuperäinen nimi: The forgotten warrior, 2011

Arvosana: 3,5
Sivut: 303
Art house, 2018