tiistai 17. heinäkuuta 2018

Erin Hunter - Yön kuiskaukset

Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välinen ankara taistelu on ohi, mutta klaanien suhteet ovat edelleen kireät. Närhisulka ja Leijonaroihu ovat päättäneet selvittää taistelun perimmäisen syyn ja alkavat samalla hiljalleen aavistaa, mitä on meneillään.
Totuutta ei pääse pakoon: Synkän metsän henget kietovat vähä vähältä pauloihinsa yhä useampia nuoria kissoja ja kouluttavat heitä käymään klaanitovereitaan vastaan. Närhisulka, Leijonaroihu ja Kyyhkytassu joutuvat huomaamaan, että pahuus on joskus hädin tuskin viiksenmitan päässä - ja silti jopa Tähtiklaanin ulottumattomissa.
Edessä on vääjäämätön taistelu. Pelastaakseen klaanit lopulliselta tuholta kolmikko päättää lähettää Kyyhkytassun sisaren Murattitassun suorittamaan äärimmäisen vaarallista tehtävää.


Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Olen lukenut muualta paljon mietteitä Soturikissat -sarjan lapsellisuudesta, toki se voi olla joltain osin lapsellinen, mutta kirjoihin kuuluu paljon vanhemmillekin lukijoille suunnattua sisältöä. Itse viihdyn tämän sarjan parissa, enkä ajatellut lopettaa sen lukemista, ehkä sitten olen vähän lapsellinen itsekin. :D


Alkuperäinen nimi: Night whispers, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 303
Art house, 2017

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Andrew Michael Hurley - Paholaisen päivä

Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?
Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa.
Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?

Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa. Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä, juuri kun kirjassa alkoi enemmän tapahtua, hypättiin 11 vuotta eteenpäin, eikä tapahtumiin palattu enää kuin pikaisesti.

Kirjan idea itsessään oli todella hyvä ja siinä olisi ollut valmiudet oikeasti hyvään kauhuun, mutta kirjoittaja ei ole osannut ottanut härkää sarvista tämän teoksen kohdalla. Kirja olisi muuten ollut ihan kohtalainen, mutta kun teos luetaan kauhukirjallisuudeksi niin odotan myös saavani sitä.


Alkuperäinen nimi: Devil's day, 2017
Arvosana: 1,5
Sivut: 379
WSOY, 2018

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?

Taivaallisen tulen kaupunki päättää huippusuositun kuusiosaisen Varjojen kaupungit sarjan. Kirjan lukeminen kesti todella kauan, en päässyt heti sisälle kirjaan ja siksi myös lukeminen venähti pahemman kerran. Toista sataa sivua luettuani alkoi tapahtumatkin kiinnostaa enemmän ja loppu kuluikin nopeasti, en olisi malttanut edes lopettaa lukemista välillä.

Harmi kun yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista päättyy, mutta myös tämän sarjan oli jo aika loppua, liika olisi ollutkin liikaa. Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu. Täysiä pisteitä kirja ei saanut huonon alun vuoksi.


Alkuperäinen nimi: City of heavenly fire, 2014
Arvosana: 4,5
Sivut: 639
Otava, 2014