Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 9

Gin pistää henkensä likoon haastaessaan maailman vahvimman koiran, Benizakuran kaksintaisteluun, päämääränään saada tämä liittymään Ouun laumaan. Samaan aikaan Mutsuun lähteneet koirat kohtaavat uuden vihollisen.

Huippusuosittu Yoshihiro Takahashin Hopeanuolen seikkailu saa jatkoa sarjakuvan yhdeksännessä osassa. Välillä sarjakuva tuntui vähän sekavalta kun se poukkoili niin monessa eri paikassa, mutta hyvin siinä kuitenkin pysyi kärryillä, varsinkin kun suurin osa tapahtumista on itselleni tv-sarjan pohjalta tuttuja, vaikka sarjakuvassa onkin useita eri tapahtumia kuin sarjassa.











Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 9, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2011

Erin Hunter: Klaanien laki

Soturikissat ovat eläneet soturilain mukaan niin kauan kuin yksikään elävä kissa muistaa. Laki määrää, missä järjestyksessä saalis jaetaan, miten reviirien rajoja vartioidaan, kenestä tulee päällikkö ja miten klaanien yhteiset kokoontumiset järjestetään.

Tässä kirjassa tutustutaan soturilakiin kohta kohdalta ja kerrotaan kiehtovat tarinat siitä, miten lain säännökset ovat saaneet alkunsa, ja mitä säännöksiä ei ole otettu lakiin mukaan.

Klaanikissoilla on yhteensä 15 kohtaa soturilaissa, tässä kirjassa paneudutaan tarkemmin, miten nämä lait ovat syntyneet. Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin Klaanien kirjojen ensimmäisestä osasta ja kaikki tässä kirjassa oli itselleni uutta. Oli mukava päästä seuraamaan miten klaanien lait ovat alkujaan syntyneet ja miksi. Jokainen laki oli oma itsenäinen tarinansa ja vie lukijan mennessään menneisyyteen. Lopussa petyin vähän tyrmättyihin soturilain kohtiin, niitä ei ollut kuin pari ja niistä kerrottiin vain lyhyesti, odotin niitä olevan vähän enemmän.






Alkuperäinen nimi: Code of the clans, 2009

Arvosana: 4,5
Sivut: 187
Art house, 2019

Erin Hunter: Klaanien salaisuudet

Tee opastettu kierros klaanien leireihin metsässä ja järvellä, tutki kirjojen maisemia kartoista, tutustu tärkeimpiin päälliköihin ja parantajiin ja uppoudu klaanien historiaan ja mytologiaan.

Kirjassa Tulitähti, Keltahammas, Lehtilampi ja yli 20 muuta kissaa kertovat klaanien elämästä, uskomuksista, tavoista, taisteluista sekä ennustuksista ja niiden täyttymisestä.

Klaanien salaisuudet on pieni infopaketti ja lukijat pääsevät paremmin tutustumaan Soturikissojen maailmaan. Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset. Myöskään tarinoissa ei ollut juurikaan mitään uutta, toki pieniä palasia oli kissojen menneisyydestä, mutta myös vanhojen jo kertaalleen kerrottujen asioiden toistamista. Ikävä sanoa, mutta en olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt tämän kirjan kokonaan lukematta.








Alkuperäinen nimi: Secrets of the clans, 2007

Arvosana: 1,5
Sivut: 224
Art house, 2018

Erin Hunter: Viimeinen toivo

Tiikeritähden yölliset oppilaat ovat punoneet petollisia juoniaan monta kuuta, ja nyt he ovat valmiita iskemään järven ympärillä asuvien kissaklaanien kimppuun. Aika on käymässä vähiin, vaikka kaikki eivät sitä tiedäkään.

Klaanien välit ovat kireät, ja reviireiltä löytyvät hajut ja jäljet vaativat selityksiä. Jakautunut Tähtiklaani on ajautumassa keskelle lehtikatoa, ja klaanien parantajat eristäytyvät toisistaan. Närhisulka, Kyyhkysiipi ja Leijonaroihu odottavat epätoivoisesti ja ristiriitaisin tuntein Ikuisen Metsästyksen Heimon lupaamaa neljättä kissaa, joka pelastaa tilanteen. 

On koittanut klaanien historian synkin hetki - taistelu Synkkää Metsää vastaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ja samalla myös surullisimpia Soturikissa kirjoja. Lopussa tuntui itselläkin tulevan kyyneleet silmiin kun koko Soturikissaseikkailun aikana ihastuttanut hahmo kuolee ja täyttää viimein ennustuksensa. Juoni piti hyvin alusta asti otteessaan ja jännitys pysyi hyvin yllä. Joskin odotin lopputaistelulta vähän enemmän, se oli loppujen lopuksi todella nopeasti ohi, vaikka koko Tähtien enne -sarja valmisteli lukijaa siihen.

Soturikissat on kyllä ihan huikea seikkailu, sarjan kirjoja on jo paljon luettu, mutta vielä niitä on paljon myös lukematta, eikä kaikkia ole vielä edes suomennettu ja niitä myös kirjoitetaan edelleen lisää.

Alkuperäinen nimi: The last hope, 2012

Arvosana: 5
Sivut: 332
Art house, 2018

Erin Hunter: Unohdettu soturi

Myrskyklaanin retkikunta on palannut vuorilta. Matka on jättänyt Kyyhkysiipeen rajut jäljet: häntä piinaavat jatkuvat painajaiset, ja hän on menettänyt erityisaistinsa. Samaan aikaan Närhisulka on ymmällään, kun Ikuisen metsästyksen heimon profetiassa luvattua neljättä kissaa ei löydy. Voiko profetia enää toteutua?
Yllättäen järvelle saapuu muukalainen, joka kylvää eripuraa kissojen keskuuteen ja ajaa klaaneja ja klaanitoveruksia yhä kauemmas toisistaan. Kissojen huomio kiinnittyy keskinäisiin välienselvittelyihin, vaikka todellinen uhka on joukkojaan edelleen kasvattava Synkkä metsä, pahojen henkikissojen Tähdetön maa.

Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta. Kuten kirjan nimestäkin jo voi päätellä, saa Myrsyklaani vanhan jäsenensä takaisin, tuoden lisää eripuraa jo valmiiksi jännitteiseen ilmapiiriin. Välillä kirja tuntui vähän junnaavan paikoillaan, eikä tuonut mitään uutta lisää juoneen, mutta juoni itsessään meni taas pikku hiljaa eteenpäin, ehkä vähän epävarmemmin askelin kuin tavallisesti. Olen toiveikas viimeisen osan osalta, josko siinä sattuisi ja tapahtuisi.





Alkuperäinen nimi: The forgotten warrior, 2011

Arvosana: 3,5
Sivut: 303
Art house, 2018

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 8

Gin saa viimein tilaisuuden taistella Ouun suunnitelmia sabotoinutta Sniperiä vastaan, mutta onko pienellä pennulla mahdollisuuksia voittaa täysikasvuista dobermannia, joka ei ole aiemmin jättänyt yhtäkään vihollista eloon?

Hopeanuolen tarina saa jatkoa sarjakuvan kahdeksannessa osassa. Ginin lauma kasvaa kasvamistaan, mutta vastoinkäymisiä tuntuu tulevan eteen tuon tuostakin, kun ryhmä saa kuulla huonoja uutisia toisista Ouun sotureista.

Pidän siitä miten paljon erilaisia kohtauksia itse sarjakuvassa on, mitä tv-sarjassa, näin kaikki ei ole ihan tuttua mitä eteen sattuu tulemaan ja tarinoihin paneudutaan paljon enemmän. Seuraava osa polttelee jo hyllyllä.








Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 8, 1983

Arvosana: 5
Sivut: 187
Punainen jättiläinen, 2011

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 7

Akamen ja Kurojakin pitkä vihanpito saa dramaattisen lopun. Gin saa kuulla Akakabuton vahvistavan armeijaansa ja päättää etsiä käsiinsä Shikoku-saaren vahvimmat uroot. Heidän vastaanottonsa on kuitenkin kaikkea muuta kuin lämmin...

Kogan koirat käyvät taisteluun Ginin laumaa vastaan ja lopputulos on verinen. Gin laumoineen jatkaa selvittyään matkaansa kohti Shikokua ja Gin lähtee etsimään saaresta taistelukoiria pienen ryhmänsä kanssa, kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja pian Kain veljeksen huomaavat olevansa kuoleman vaarassa.

Sarjakuvat ovat kyllä todella nopsaa luettavaa, tämänkään lukemisessa ei montaa minuuttia kulunut, mutta omaa mielikuvitustaan tapahtumista ei pääse käyttämään samalla tavalla kuin kirjoissa, joten siinä syy miksi nämä ovat jääneet todella vähälle lukemiselle, tai oikeastaan en lue sarjakuvia ollenkaan, lukuunottamatta nyt tätä Hopeanuolen sarjaa. Ginin matka kohti Akakabutoa kulkee eteenpäin hitaasti, mutta varmasti, kun hän yrittää laumoineen etsiä parhaat koirat mukaansa suureen taisteluun. Ihan viihdyttävää luettavaa/katsottavaa tämäkin osa oli. Ja onhan Hopeanuoli nyt ihan kuningas.




Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 7, 1983

Arvosana: 5
Sivut: 187
Punainen jättiläinen, 2010

Mikko Aaltonen: JHT Musta lammas

Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea. Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja katutappelijasta kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutlaatuisen tarinan mitään peittelemättä.

Katsoin vähän aikaa sitten Ruudusta Veljeni vartija leffan, tykästyin paljon Cheekin tarinaan ja päätin lukaista samantien Tiihosesta kertovan kirjan, millainen ihminen on Cheekin takana.

Cheekiä olen itse fanittanut teinistä asti, siitä asti kun kuulin ensimmäisen kerran Avaimet mun kiesiin -biisin. Kirjaa lukiessa tuli itsellekin vähän nostalginen olo ja pakkohan sitä oli laittaa Youtubesta kesken Avaimet mun kiesiin -luvun kyseinen biisi soimaan.

Kirjaa lukiessa huomasin että Cheekin matka huipulle on ollut kaikkea muuta kuin helppo, vastoinkäymisiä on ollut vastassa rutkasti, mutta jätkä on pitänyt pään pystyssä ja suunnannut rohkeasti kohti päämääräänsä, eikä ole luovuttanut. Kumpa itsellänikin olisi moista uskallusta jahdata omia unelmiani ja pyrkiä saavuttamaan juuri sen mitä elämältä olen halunnut.

Nytkin tätä kirjoittaessani soi Spotifysta Cheekin vanhempia biisejä, joita ei ole uudemman tuotannon jälkeen tullut enää pitkään aikaan kuunneltua.


Arvosana: 5
Sivut: 461
Otava, 2016

Elena Mady: Varjelija

Alex Winter on ottanut kiinni menneisyytensä varjon - nyt hänen on valittava tulevaisuutensa.
Lontoossa koivut ja palmut kasvavat sulassa sovussa, ja vaihdokas, tyttö vieraassa elämässä sulautuu joukkoon siinä missä muutkin kapinalliset.Tilaisuus aloittaa alusta houkuttelee Alexia. Mutta osaksi saatu rakkaus ja ymmärrys vahvistavat ja velvoittavat. Alex janoaa saada murhaajan vastuuseen teoistaan ja oikeutta Wintereille.Eikä mikään korvaa Jesseä...Mystisen rakkaustrillerin kolmas osa vie Alex Winterin jälleen elämän ja kuoleman rajamaille - ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Ottaako Alex roolinsa varjelijana?

 Varjelija on The body jumper trilogian päätösosa. Tykkäsin paljon ensimmäisestä osasta, mutta sarja muuttuu vain laimeammaksi loppua kohden, tämä teos oli mielestäni jo aikamoinen floppi ja väkisin väännetty. En saanut kirjasta mitään irti ja tapahtumatkin alkoivat vasta aivan kirjan lopussa, muuten kirja oli vain päähenkilön haikailua poikaystävänsä ja äitinsä perään. Jotkut kohtauksista menivät todella nopeasti ohi ja niistä jäi vähän sekavat fiilikset. Kirjan lukeminenkin kesti melkein kaksi kuukautta kun tuntui niin pakkopullalta jatkaa tätä aina, mutta pakkohan se oli loppuun asti lukea. Trilogian juoni itsessään oli todella hyvä, mutta toteutus ei uponnut ainakaan itseeni lukijana.

Arvosana: 2
Sivut: 413
WSOY, 2018