Paula Noronen: Tarja Kulho Räkkärimarketin kassa

 

Terse. Näin sinua tervehtii korsolaisen Räkkärimarketin kassalta Tarja Kulho. Hän on profeetta omalla liukuhihnallaan, terapeutti ja kokemusasiantuntija, eikä hän epäröi jakaa näkemyksiään tiskin takaa, halusit sitä tai et. Tämän kirjan avulla opit ymmärtämään paremmin paitsi Tarja Kulhoa myös itseäsi.

Tarja Kulho on viikonloppu illan päätteeksi mennyt selailemaan netistä harrasteopiston kursseja ja ilmoittanut itsensä uusi suunta työelämälle -kurssille. Kirja pyöriikin pitkälti kurssinvetäjän ja Tarjan sähköpostiviestien ympärillä ja välillä maisema siirtyy Tarjan työpaikalle.

Summa summarum teiniaikani oli ihan ok, Hurja-Tardea ahdisti, koska hän kuvitteli olevansa ruma ja kömpelö, mutta sellainen taisi johtua hormoneista ja olla yleistä. Mitä voisin ammentaa tästä kaikesta nykyiseen työhöni. En oikein mitään.

En pitänyt yhtään päähenkilöstä ja se tekikin kirjan lukemisesta aika vaikeaa, en saanut siitä oikein mitään irti. En juurikaan perusta kirjoille, joissa ei ole juonta tai sitten juoni ei vain johda minnekään ja tämä teos oli itselleni juuri sellainen.

Kepeää luettavaa kirja kylläkin oli, sillä sai omat aivot nollattua aika hyvin ja jäinkin miettimään että onneksi meidän lähikaupan kassalla ei ole Tarja Kulhoa.


Sivumäärä: 166
Tammi, 2020
Arvosana: 1,5

Erik Axl Sund: Varistyttö

 

Kun pieni ja haavoittuva sielu rikotaan, se haluaa hyvityksen.
Juuri nyt, kun poika makasi tokkurassa patjalla, hän oli pelkkä alkio. Kun hän olisi opettanut pojalle, miltä tuntui olla samaan aikaan sekä uhri että tekijä, tämä ymmärtäisi.
Ensimmäinen lapsi löytyy metroasemalta jätesäkissä. Se, mitä rikoskomisario Jeanette Kihlbergille kohta paljastuu, uhmaa mielikuvituksen rajoja.

Varistytön juoni on hyvä ja koukuttava, mutta aihe on todella hurja. Kirjassa käsitellään niinkin vaikeaa aihetta kuin lapsen hyväksikäyttö ja kerrotaan mihin se pahimmillaan ajaa ihmismielen. Teksti on todella rankkaa luettavaa ja ajattelinkin jossain vaiheessa jättää sen kesken, useaankin otteeseen, mutta jatkoin kuitenkin loppuun asti.

Hän tajusi saman tien, että tekijä oli mitä todennäköisimmin sama ja että nyt he olivat tekemisissä kaksoismurhaajan kanssa. Kuinka monta poikaa kuolisi ennen kuin tämä olisi ohi?

Kaikilla henkilöhahmoilla on omat ongelmansa, toisella parisuhteessa ja toisella enemmän henkisiä, pään sisäisiä oneglmia. Hahmot ovat mielestäni hyvin mietittyjä ja voisin hyvin kuvitella että tuollaiset tyypit olisivat oikeasti olemassa, kaikki olivat hyvin aidon tuntuisia. Mielenkiintoista että milloin poliisi tajuaa että onkin tekijän kanssa läheisempi kuin kuvittelikaan.

Nyt jäinkin miettimään että luenko trilogian seuraavan osan vai jätänkö tämän aiheen nyt vaan tähän. Todella rankkaa tekstiä, ei voi muuta sanoa.


Alkuperäinen teos: Kråkflickan, 2012
Sivumäärä: 415
Otava, 2014
Arvosana: 4

Erin Hunter: Myrskyn aika

 
Vuoriston kissat ovat taivaltaneet uudelle reviirille yltäkylläisen elämän toivossa. Ruokaa kyllä riittääkin, mutta kissojen välit ovat alkaneet kiristyä - ja tiiviisti yhtä pitänyt joukko on jkautunut kahdeksi.
Nuori kolli nimeltä Myrsky on jäänyt isänsä hylkäämäksi ja päätynyt tämän kanssa eri leiriin. Kun hän metsäpalon uhatessa näyttää kyntensä, isä pyytääkin häntä takaisin luokseen. Myrsky on vaikean valinnan edessä: kumpi on tärkeämpää, verisukulaisuus vai ajan mittaan kehittynyt toveruus?

Klaanien synty jatkaa Myrskyn aika -teoksella vuoristokissojen seikkailua heidän uudella reviirillään. Kissojen matka reviirille ei ollut helppo, mutta vaikeudet eivät myöskään päättyneet siihen kun kissat löysivät uuden kotinsa. Uudessa kodissa heillä on vaivanaan entisiä ystäviään, vieraita kissoja ja myös ihmisiä. Nyt yksi päähahmoista haikailee kuolleen ihastuksensa perään, eikä huomaa kuinka hänen vierellään on häntä rakastava kissa, lopputulos tulee varmasti olemaan se että nämä kaksi päätyvät yhteen, vaikka Harmaa Siiven sydän kaipaakin Ukkosta. Samanlainen kolmiodraama kuin aikoinaan Tulisydämellä.

Muut olivat asettuneet suojaamaan Kuun Varjoa, joka vaikeroi vieläkin tuskissaan. Pitkä Varjo seisoi veljensä vierellä vihreät silmät suurina pelosta ja murheesta.

Kirja tuntuu alkavan jo toistaa itseään, eikä tunnu niin kauheasti tarjoavan enää mitään uutta. Juonta on fiksattu hiukan erilaisemmaksi ja pääosien kissat ovat vaihtuneet, mutta muuten kirjoissa pyöritellään samoja ongelmia kuin aikaisemminkin, on metsäpaloa, ukkospolkua, entisiä ystäviä jotka alkavat vaikuttaa enemmän vihollisilta. Toivoisin jotain pientä fiksausta juoneen, ettei lukeminen tunnu vanhan toistolta.

Kaikesta huolimatta pidän kuitenkin uppoutumisesta Soturikissojen maailmaan ja jokin näissä kirjoissa saa minut lukemaan kirjan toisensa perään, vaikka juoni välillä tuntuukin junnaavalta ja toistuvalta.


Alkuperäinen teos: Thunder rising, 2013
Sivumäärä: 316
Art house, 2019
Arvosana: 3

Jo Nesbø : Verta lumella II

 

Yksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa.
Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä.
Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut.
Ystävälliset kåsundilaiset auttavat Olofia majoittumaan ja asettumaan kylään.
Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksiantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohessa hallitsee Oslon humekauppaa. Suvereenisti nyt, kun Daniel Hoffmann on pysyvästi poissa kuvioista.
Olof on Johnnyn kohde, Kalastajan etsimä mies, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asiainhoitajaa kohtaa.

Olof päätyy karkumatkalla Pohjois-Norjaan, jossa hän onnekseen tutustuu ystävälliseen perheeseen joka ottaa hänet siipiensä suojiin. Luultavasti jossakin maailman kolkassa on oikeasti noin ystävällisiä ihmisiä vailla itsesuojeluvaistoa, kun tarjosivat vieraalle miehelle majapaikan ja vielä aseen kaupanpäälliseksi. Kalastajan miehet löytävät Olofin ja kamppailu elämästä ja kuolemasta käydään pohjoisen metsissä, eikä vaarassa ole ainoastaan Olofin henki kun aave perheen lähimenneisyydestä janoaa kostoa. Olof teki välillä aika uskomattomia asioita pysyäkseen hengissä, kuten tunki itsensä poronraadon sisään päästäkseen piiloon takaa-ajajiltaan, ei olisi itselleni tullut ihan ensimmäisenä mieleen tehdä niin.

"Miten...", aloitin, mutta minut keskeytti uusi kirkaisu. Tällä kertaa se ei ollut lintu. Vaan Knut. Me pomppasimme pystyyn. Kalastaja löytää aina etsimänsä.

Pidin tästä kirjasta ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisestä. Kirjassa keskityttiin enemmän muihinkin asioihin kun pelkästään dekkarimaiseen tunnelmaan, siihen onnistuttiin ujuttamaan vielä ihan mukiin menevä rakkaustarinakin. Verta lumella II on tiivistunnelmainen ja jännittävä, erittäin koukuttavaa luettavaa.


Alkuperäinen teos: Mere blod, 2015
Sivumäärä: 272
Johnny Kniga, 2015
Arvosana: 4,5

Erin Hunter: Auringon polku

 

Lukemattomien kuiden ajan villien kissojen heimo on elänyt rauhaisasti syrjäisessä vuoristossa. Saalista on kuitenkin niukasti ja olot ovat ankarat. Heimo kärsii nälkää, ja tilanne näyttää toivottomalta.
Kun heimon tietäjä näkee enteellisen näyn nousevasta auringosta, joukko nuoria kissoja lähtee etsimään onneaan - maata, jossa on ylenpalttisesti saalista, vettä ja suojaa.
Kissasiirtolaisilla on kuitenkin edessään suuria vaaroja. Vierailla mailla tulee vastaan erakoita ja hurjia kulkukissoja, jotka kaikki kamppailevat metsästysmaista ja vallasta. Entä missä on auringon polun pää?

Auringon polku aloittaa jälleen yhden Soturikissa saagan, Klaanien synty. Tällä kertaa lähdetään matkaamaan aikojen alkuun ja tutustutaan miten klaanit ovat oikeastaan syntyneetkään. Mielestäni ihan mielenkiintoinen lisäys Soturikissoihin, toivon vaan ettei tämä kirjasarja ala toistaa itseään edellisten tavoin.

Hän nousi ja tassutti painanteen poikki tarkastamaan Kilpikonnan Hännän vuoteen. Se oli kylmä ja tyhjä, ja naaraan tuoksu oli laimea. Huoli iski Harmaaseen Siipeen kuin ketun terävät hampaat. Missä hän on? Miksei hän ole tullut kotiin?

Tällä kertaa lukija pääseekin matkaamaan aivan uusien kissojen mukaan. Hahmoja tuli koko ajan lisää sellaisella rytinällä että olen itsekin jo hieman pyörällä päästäni että kuka olikaan kuka, mutta eiköhän ne tässä seuraavassa osassa tule jo enemmän tutuksi.

Edeltäjiensä tavoin myös Auringon polku sisälsi muutamia raakoja kohtauksia ja kissoja kuoli juuri kun heidät oppi vähän paremmin tuntemaan, mutta niinhän se on jokaisessa osassa ollut. Veljekset Harmaa siipi ja Rosoinen huippu ovat tällä hetkellä omat lempihahmoni.

Jään mielenkiinnolla odottamaan onko lopussa syntynyt Myrsky-pentu suuren Myrskyklaanin perustaja, jonka matkassa olen itsekin viettänyt niin monta tuntia.


Alkuperäinen teos: The sun trail, 2015
Sivumäärä: 332
Art house, 2019
Arvosana:3,5

Erin Hunter: Savannin laki

 

Paviaani, joka on paljastanut petoksen. Norsu, joka on epävarma kohtalostaan. Leijona, joka on valmiina iskuun.
Savannin lakia on rikottu. Oka, Taivas ja Peloton saavat taistella yhteistuumin, jotta oikeus voittaisi - ennen kuin Uljasmaan eläinlajien herkkä tasapaino särkyy ikiajoiksi.

Uljasmaan toinen osa on aivan yhtä koukuttavaa luettavaa kuin ensimmäinenkin, ellei jopa enemmän. Juoni kulkee tasaisesti eteenpäin ja juonenkäänteitä riittää. Lukiessa ei voi koskaan tietää miten hahmojen tulee oikeasti käymään tai kuka heistä kuuluu hyvien ja kuka pahojen puolelle. Itse ainakin yllätyin muutaman kerran kirjaa lukiessani.

Kohdasta, jossa virtahevot ja krokotiilit olivat taistelleet, levisi järveen tumma tahra. Taivas kahlasi pahoinvoivana takaisin laumansa luo. Tällaistako elämä tulee olemaan ilman suurta emoa?

Hahmot ovat niin ihastuttavia ja loppuun asti mietittyjä, jokaiselta löytyy oma persoonallisuus. Kirjan tapahtumiin on helppo sukeltaa ja pystyn oikeasti ajattelemaan tapahtumat sijoittumaan savannille.

Savannin laki jäi todella jännään kohtaan ja ajatukseni on, että joudunko oikeasti odottamaan vielä kuukausia ennen kuin saan tietää Okan kohtalosta. Toivon että lopputulema on yhtä hyvä kuin ensimmäisessä osassa Pelottomalla.


Alkuperäinen teos: Bravelands: Code of honor, 2018
Sivumäärä: 390
WSOY, 2020
Arvosana:4,5

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

 

Metro ei pakene, ei vaikka hänen perässään on venäläisen oligarkin lisäksi mies joka on surmannut Rustin, Metron poikaystävän.
Tukikohdakseen nuori nainen ottaa metsän keskellä Kymenlaaksossa sijaitsevan Onnenmäen. Ränsistynyttä taloa asuttaa hänen äitinsä entinen miesystävä, hautaustoimistoyrittäjänäkin kunnostautunut Voltti. Onnenmäeltä käsin Metro jatkaa kostoiskujaan, joissa aseena toimii spraymaali ja joiden toteuttamiseen löytyy Kouvolan ja Kotkan betoniviidakosta runsaasti seinäpinta-alaa.
Mutta pikkuhiljaa silmukka Metron ympärillä kiristyy, ja kun ratkaisun hetki viimein koittaa vaarassa ei ole vain hänen oma henkensä vaan myös Suomeen ilmestynyt pikkuveli Samuel.

Metro trilogian jännittävässä päätösosassa Metro saa viimein asiansa päätökseen ja kohtaa takaa-ajajansa silmästä silmään, eikä tälläkään kertaa voida välttyä veriseltä loppukohtaukselta jossa hahmoja kuolee. Myös tässä osassa jännitys on käsinkosketeltavaa ja juoni on hyvä alusta loppuun asti. Jotkut kohdat ovat ennalta-arvattavia, mutta sain siitä huolimatta kokea myös yllättyneisyyttä kirjaa lukiessani.

Oikealle, Kaljupää sanoi.Se tönäisi kylkiluiden alle kipeämmin. Vilkaisin alaspäin, näin metallisen piipun. Samalla mua läimäytettiin korvalle.

Kirjan tapahtumat toistavat itseään jokaisessa kirjassa, siitä pieni miinus. Jokaisessa kirjassa ihmiset joihin Metro luuli voivansa luottaa, pettävät hänet, jonka seurauksena Metro on takaa-ajajille kuin tarjottimella tarjoiltuna, mutta tyypit onnistuvat silti mokaamaan mahdollisuutensa, kerta toisensa jälkeen.

Trilogia on tähän mennessä parhaimpia suomalaisia dekkareita joita olen lukenut. Mikäli emmit vielä näiden kirjojen lukemista, suosittelen rohkeasti vaan avaamaan kirjan ja se luultavasti imaisee sinut mukaansa graffitikulttuuriin.


Sivumäärä: 259
Tammi, 2016
Arvosana: 4,5

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

 

Parikymppinen Metro on joutunut pakenemaan kotikaupungistaan Kotkasta väkivaltaisen tapahtumaketjun seurauksena. Hän on jättänyt jälkeensä kolme ruumista, myös poikaystävänsä Rustin jonka kuolema on syössyt Metron mukaan koston kierteeseen.
Berliinissä Metro päättää omistautua toiselle suurelle rakkaudelleen, graffiteille, ja löytää ympärilleen porukan jonka kanssa toteuttaa unelmaansa. Yhdessä he tekevät yhä hurjemmiksi käyviä iskuja ympäri kaupungin paraatipaikkoja. Kunnes eräänä yönä kaikki muuttuu. Palatessaan maalauskeikalta Metro löytää majapaikkansa tuhottuna: lattia lainehtii verestä ja kokonainen seinä on hävinnyt.
Alkaa takaa-ajo joka vie Metron takaisin Kotkaan, kaupunkiin jonne hän on päättänyt olla ikinä palaamatta.

Metron karkumatka on päätynyt lopulta Suomesta Berliiniin, jossa hän jatkaa edeleen graffittiensa tekoa. Metro on löytänyt sieltä uusia kavereita, mutta tapahtumat alkavat pian toistaa itseään kun hän löytää ystävänsä kuolleena majapaikastaan ja taas alkaa Metron pakomatka.

Maailma oli kivettynyt, isä oli jähmettynyt kiveksi, Samuel oli kiveä, mä olin kiveä.Yksikään jalankulkija ei hievahtanut. Ainoa liikkuva asia kivimaailmassa oli kiiltävä musta auto, joka oli jo kadonnut korttelien päähän. Ja kenkä. Se vieri lopulta katuun pudottuaan vielä kymmeniä kierroksia pitkin asfalttia.

Metro tutustuu uusien ihmisten lisäksi myös uudelleen Berliinissä asuvaan isäänsä ja saa samalla tietää että hänellä on velipuoli. Metrolla tuntuu olevan todella huono onni ihmissuhteidensa kanssa ja kaikki ihmiset hänen ympäriltään joko kuolevat tai pettävät hänet, myös hänen isänsä.

Kertojana toimii tällä kertaa pelkästään Metro.Tässä osassa Metro tuli taas hieman tutummaksi lukijalle ja itse ainakin pidin hänestä paljon enemmän kuin ensimmäisen osan kohdalla. Nyt Metro tuntui näyttävän jo enemmän inhimillisiäkin tunteita, vaikka on edelleen todella uhmakas.

Juoni pysyi yhtä tasaisena ja jännittävänä kuin ensimmäisessäkin osassa. Myös tässä osassa Metro joutui todella taistelemaan henkensä puolesta, varsinkin kirjan lopussa. Odotan innolla trilogian päätösosaa, miten Metrolle lopulta tulee käymään.


Sivumäärä: 248
Tammi, 2015
Arvosana: 5

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

 

Suomalainen satamakaupunki muuttuu öisin graffitintekijöiden valtakunnaksi. Heistä yksi on Metro, 19-vuotias tyttö, toinen Rust, hänen poikaystävänsä. Heidän pahimpia vihollisiaan ovat valvontakamerat ja vartijat, Rotat.
Kaikki muuttuu yhtenä väkivaltaisena yönä; koston ja ajojahdin kierre käynnistyy eikä jätä ketään ennalleen.

Tyttö ja pommi on äärimmäisen hyvä dekkari ja se imaisi minut totaalisesti syvyyksiinsä. Kirjassa on kaksi kertojaa, toinen on Bakteeriksi kutsuttu graffittitaiteilija Metro ja toinen Rottiin kuuluva vartija Jere. En oikein tiedä kumman päähenkilön puolella olisin ollut, molemmat tekivät niin äärimmäisiä tekoja toistensa päänmenoksi, luulen että olen tässä asiassa puolueeton. Välillä toivoin metron jäävän kiinni ja välillä taas toivoin ettei Jere saa häntä kiinni.

Tapahtumat etenevät lopulta siihen pisteeseen ettei Metro tiedä enää keneen voi luottaa ja keneen ei, kaikki tuntuvat vain pettävän hänen luottamuksensa ja haluavan että Rotat saavat hänet kiinni. Vaikka Metro on välillä tarjolla hopeatarjottimella, onnistuvat Rotat kuitenkin sössimään hänen kiinniottonsa.

Rotta mulkaisi ikkunaan, se haki autotallista kirveen ja alkoi huitoa samaa juurta poikki. Jos mulla olisi onnea, se huitaisisi omaa jalkaansa.

Kirja sai minusta lukijana otteen jo heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja jännitys pysyi yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kaksikon kissa-hiiri leikki sai todella surullisen päätöksen lopussa, enkä itse ainakaan osannut sitä odottaa.

Se kuinka uskottava tarina loppujen lopuksi oli, en tiedä voisiko näin tapahtua oikeasti Suomessa, ehkä voisikin.


Sivumäärä: 261
Crime time, 2014
Arvosana: 5

Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen

 

17-vuotias Vanessa ei usko vakaviin parisuhteisiin. Oikeastaan hän ei usko minkäänlaisiin parisuhteisiin. Kun hänen kevyt juttunsa Harrisonin kanssa päättyy siihen, että Vanessa on raivoissaan. Hän aikoo maksaa takaisin samalla mitalla.
Onneksi Vanessalla on suunnitelma, ja sopiva rikoskumppanikin löytyy. Eikä Vanessaa haittaa lainkaan se, että hänen kätyrinsä on pitkä, hauska ja häkellyttävän hyvännäköinen... Kuka olisi arvannut, että kosto voi olla näin suloinen?

Oikealla tavalla vääränlainen ei yllä aivan samalle tasolle kuin aikaisemmat Maskamen kirjat, jotka olen lukenut, mutta ei se missään nimessä ollut kuitenkaan huono. Kirja on koukuttavaa luettavaa kannesta kanteen ja vaikka onkin täysin ennalta-arvattava, ei se lopulta paljoa haitannut.

Kaappini oveen on raapustettu kirkkaanpunaisella tussilla "#hymyilekameralle". Kuulen ihmisten tirskuvan ympärilläni, tunnen heidän tuijottavan, kun huomaan sen, mutta nielaisen, avaan oven ja otan kirjani.

Vanessa ei halua luoda itselleen parisuhdetta, kun taas Harrison tuntuu haluavan Vanessasta enemmän kuin pelkkää hauskanpitoa. Vanessa lopettaa juttunsa Harrisonin kanssa, jonka jälkeen hänestä alkaa levitä alastonvideo. Vanessa vannoo kostavansa Harrisonille ja saakin puolelleen vetävännäköisen kostokumppanin, eikä parisuhde välttämättä tunnukaan niin huonolta vaihtoehdolta.

Vanessalla on myös aika mitäänsanomaton suhde isäänsä. Isä ei ole koskaan läsnä, ei ole ollut siitä asti kun Vanessan äiti kuoli. Vanessasta tuntuu kuin hän olisi samana päivänä menettänyt molemmat vanhempansa. Onneksi tämäkin tunne korjaantuu kirjan edetessä.

Kirjan aihe saa miettimään miten teknologia on oikeasti vaikuttanut negatiivisestikin nuorten elämään ja kuinka helppoa nykyään on ihmistä kiusata, ihan anonyymisti.


Alkuperäinen teos: The wrong side of Kai, 2019
Sivumäärä: 261
Gummerus, 2020
Arvosana: 4

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

 

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosiTylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu uuden opettajan, Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppo tietää, mikä on totta ja kehen voi luottaa.

Harry Potter sarjan viides kirja Feeniksin kilta on ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa. Harry Potter hahmona alkoi itseäni vähän ärsyttää jatkuvalla mököttämisellä ja kiukuttelullaan kun itse olen tottunut kilttiin ja reippaaseen Harryyn jonka olen tottunut elokuvissa näkemään. Harryn kaverit yrittävät tukea Harrya parhaansa mukaan, mutta silti kaveri jatkaa angstaamistaan, kuinka kukaan ei ymmärrä hänen ongelmiaan.

Harryn kiukku nousi pintaan kuin korkeassa ruohossa ylös kavahtava käärme. Hän on lopen uupunut, hän on mittaamattoman ymmällään, hän oli kokenut kauhua, helpotusta ja taas kauhua koko viime vuorokauden eikä Dumbledore vieläkään halunnut puhua hänen kanssaan.

Kirjassa oli mukana surullisempiakin kohtia, kuten Sirius Mustan kuolema. Hahmon kuolema harmittaa vieläkin, sillä pidin paljon Siriuksesta. Huumoriakaan ei ole unohdettu tässäkään osassa kun Weasleyn kaksoset tekevät tihutöitään tylypahkassa kiusatakseen pinkkiä rakastavaa Pimentoa, joka tekee kaikkensa että oppilaiden elämässä ei olisi mitään sisältöä oppituntien lisäksi.

Myöskään tässä osassa ei olla unohdettu suurta lopputaistelua, tällä kertaa Harrylla on isompi tukijajoukko puolellaan, eikä hänen tarvinnut selviytyä siitä ihan yksikseen. Kirjassa oli tähänastisista osista eniten tapahtumia ja juonikin puski urakalla eteenpäin. Juuri sen vuoksi tämä on tähänastisista Pottereista lempparini, vaikka yksi lempihahmoistani kuolikin.


Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003
Sivumäärä: 1050
Tammi, 2004
Arvosana: 4