Niko Rantsi: Sinun puolestasi vuodatettu

Veli-Matti Suojasen elämä on solmussa. Vanha tuttu pikkurikollinen on vainonnut järjestyspoliisissa työskentelevää Veli-Mattia ja hänen perhettään jo pitkään, eivätkä viranomaiset voi painostavalle tilanteelle mitään. Lopulta Suojasen mitta täyttyy ja hän päättää toimia, ennen kuin kenellekään käy huonosti. Samaan aikaan Suojasen lapsuudenystävä sotkeutuu tunnetun ammattirikollisen bisneksiin. Päästäkseen niistä irti hän tarvitsee Suojasen apua. Kun poliisi löytää hylätystä vajasta vainajan, alkaa murhatutkinta, jossa Suojanen istuu kuulustelupöydän väärällä puolella.

"Viime vuonna, joskus keväällä, yksi tyyppi alkoi seurailla ja uhkailla mua. Asia eteni rikostutkintaan, ja siitä pitäisi olla oikeudenkäynti lähiaikoina."

Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, sekä poliisin puolesta, että tavallisen maallikon jonka yhden virheen takia hänen koko elämänsä on pilalla. Kirja on taidokkaasti kirjoitettu ja ainakin minut se piti otteessaan alusta loppuun asti. Kirjasta tekee vielä paremman se tosiasia, että sen on kirjoittanut poliisi, joka todellakin osaa asiansa. Kirjaa lukiessa saa huomata, että poliisitkin ovat virkapukunsa alla aivan tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat myös taistelemaan virkatehtävissä omienkin tunteidensa kanssa.

Henkilöhahmot ovat uskottavia ja pidin varsinkin Suojasesta, joka joutuu totuuden  kuultuaan kamppailemaan tunteidensa kanssa, ja joutuu tekemään vaikean valinnan - onko hän lojaali virkapukuaan vai läheistään kohtaan.

"Päivää päivää, minkälaista asiaa teillä on? nainen kysyy. 
Kauluspaidassa on vain sukunimi. Rinne.
Tuota, tulin tänne, koska ex-mieheni on kadonnut. Jussi Lehto."

Jussin kohtalo jäi vähän surettamaan, kun ei saatu tietää mitä hänelle tarkalleen tapahtui. Mutta tämä on valitettavasti monelle ihmiselle tapahtunut oikeasti, joten ymmärrän miksi tietoisuus Jussin kohtalosta jäi pimentoon.

Lukisin ehdottomasti rikosylikonstaapeli Niko Rantsilta lisääkin teoksia ja toivon että hän jatkaa myös kirjailijan roolissa poliisityönsä lisäksi. Kiitos Suomen poliisille heidän arvokkaasta työstään, jossa he joutuvat riskeeraamaan oman henkensä meidän muiden puolesta.

Sivumäärä: 346
Tammi, 2020
Arvosana: 5

Suzanne Collins: Balladi laululinnuista ja käärmeistä

On elonkorjuun aamu ja kymmenes vuotuinen Nälkäpeli on alkamassa. 18-vuotias Coriolanus Snow valmistautuu Capitolissa hohdokkaaseen tehtävään yhtenä Nälkäpelin ohjaajista. Ennen niin mahtava Snow-suku elää kovia aikoja, ja sen ainoa heikko toivo on Coriolanus: onnistuuko hän päihittämään koulutoverinsa viehätysvoimassa, älyssä ja oveluudessa ja ohjaamaan tribuuttinsa voittoon?

Lähtöasetelma on Coriolanukselle kehno. Hänet määrätään ohjaajaksi tribuuteista heikoimmalle, Vyöhykkeen 12 tytölle. Kaksikon kohtalo on nyt hitsattu yhteen - jokainen Coriolanuksen valinta voi johtaa suosioon tai epäonnistumiseen, voittoon tai tuhoon. Areenan sisäpuolella käydään kamppailua elämästä ja kuolemasta. Areenan ulkopuolella Coriolanus puolestaan tajuaa, että hänellä on tunteita kuolemaan tuomittua tribuuttiaan kohtaan... ja hänen on päätettävä, noudattaako sääntöjä vai pyrkiäkö voittoon keinoja kaihtamatta.

Coriolanusta oksetti, mutta hän ei pystynyt kääntämään katsettaan pois. Olisi ollut kauheaa nähdä mitä tahansa olentoa kohdeltavan sillä tavalla - koiraa, apinaa, jopa rottaa - mutta että ihmistä? Ja vieläpä poikaa, jonka ainoa rikos oli ollut paeta henkensä edestä?

Coriolanus Snow on joskus ollut kuin kuka tahansa muu ihminen, oikeudenmukainen ja seurannut omaa sydäntään. Uusimmassa Nälkäpelissä lukijat saavat vihdoin tietää miten Coriolanus muuttui tuosta tavallisesta pojasta koko Panemin tyrannimaiseksi hallitsijaksi, jolta ei löydy empatiaa ketään kohtaan. Kirjassa selviää myös miksi Corniolanus vihaa juuri vyöhykettä 12 niin paljon.
Coriolanus ihastuu päätä pahkaa ohjaamaansa tribuuttiin, Lucy Grayhyn ja on valmis tekemään rakkautensa eteen mitä vain, vaikka se tarkoittaisi koko Panemin pettämistä.

Aiemmissa Nälkäpeleissä en pitänyt yhtään Snowsta, en sitten tippaakaan. Mutta tässä kirjassa Coriolanus on oikeasti mielenkiintoinen ja pidettävä hahmo, joka haluaisi olla kaikkia kohtaan oikeudenmukainen ja haluaisi kovasti tehdä oikeita ratkaisuja.

Jos Coriolanuksella olisi ollut parempi olo, hän olisi nauranut sille, kuinka ironisen nopeasti heidän suhteensa oli taantunut henkilökohtaiseksi Nälkäpeliksi. 

Kirja on todella hyvä lisä Nälkäpeli sarjaan, joka auttaa edes vähän ymmärtämään Snown tyrannimaisuutta ja hänen vihaansa vyöhykkeitä kohtaan, varsinkin vyöhykkeen 12 tribuuttia.


Alkuperäinen teos: The ballad of songbirds and snakes, 2020
Sivumäärä: 598
WSOY, 2020
Arvosana: 4,5

Lasse Nousiainen: Konttaava koomikko

Kolmekymppinen koomikko jälleensyntyy, avuttoman vauvan kehoon, aikuisen tietoisuudella. On tullut kontatuksi kotiin aika monista bileistä, ja nyt se pitäisi opetella uudelleen. Edessä taitaa olla identiteettikriisi jos toinenkin...

"Äiti alkaa jäkättää ja isän tölkki numero yksi aukeaa. Ymmärrän, että perheessämme on välillä vähän vaikeaa, mutta silti ihmettelen, miksi joku on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen."

Kirja on todella kepeää luettavaa ja aivan loistavaa kesälukemista. Kirja on täynnä huumoria ja monet letkautukset saivatkin hymyn huulille, kirjassa käsitellään myös vaikeita aiheita, kuten parisuhteen ongelmia, perheen sisäisiä ongelmia ja kuolemaa.

Konttaava koomikko herätti itsessäni paljon erilaisia tunteita, välillä tuntui kuin kirja olisi kertonut oman perheen elämästä, varmasti moni perheenäiti tai -isä pystyy samaistumaan moniinkin kirjan tapahtumiin ja tunteisiin.

"Vittuako se minua kiinnostaa, haluaisin olla vain nukkumassa ja nähdä unia pinkeistä poneista. Painan molemmat kädet uhmakkaasti kylkiä vasten ja isän ääni voimistuu entisestään."

Välillä jäin miettimään että mahtaako meidänkin lapsi kiukunpuuskissaan ajatella juuri tuollaisia asioita, onko hänenkin sisällään joku edesmennyt koomikko, ainakin letkautuksista päätellen juurikin näin voisi olla.


Sivumäärä: 253
Tammi, 2017
Arvosana: 4,5

Jessie Burton: Nukkekaappi

Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa vuonna 1686. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa. Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyristi lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Yrittääkö nukentekijä paljastaa talon kätkemät salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?

"Jäljellä on vielä yksi mustaan kankaaseen kääritty nyytti, muita pienempi. Nella rohkenee tuskin avata sitä, mutta lopulta uteliaisuus vie voiton. Mustan kankaan avautuessa hän alkaa kuitenkin voida pahoin."

Kirjassa sukelletaan romanttisen Amsterdamin pyörteisiin, mutta kaikki ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan vastassa on kevyen romantiikan lisäksi myös jännitystä, petoksia ja yllättävää ystävyyttä. Paikoitellen kirjan tunnelma oli jopa vähän ahdistavakin. Aikakausi astui mielestäni hyvin esiin kirjassa, ja oli mukavaa vaihtelua päästä sukeltamaan välillä historian syövereihin.

Kirjan juoni on hyvä ja piti otteessaan, kuitenkin siitä jäi jotain puuttumaan. Olen myös vähän pettynyt kirjan loppuun, loppu oli jotenkin vähän kökkö ja hätäinen. Olen vähän kahden vaiheilla pidinkö tästä kirjasta lopulta vai en.

Alkuperäinen teos: The miniaturist, 2014
Sivumäärä: 431
Arvosana: 3
Otava, 2016

Josh Malerman: Punainen piano

Pianisti Philip Tonka herää koomasta lähes kaikki luut murskana. Puoli vuotta aiemmin hän ja hänen bänsinsä, toisen maailmansodan kolmekymppisistä veteraaneista lppstuva The Danes, sai Yhdysvaltain armeijalta rahakkaan tehtävän: Namibin aavikolla on kuultu ääni, joka on saattanut ydinpomminkin toimintakelvottomaksi. Onko kyseessä uusi kylmän sodan voimasuhteet mullistava ase? Mitä bändi oikein löysi aavikolta? Tai.. mikä löysi heidät?

"Philip, en kuvittelekaan että sattuisit tietämään ihmiskehon kaikkien luiden nimet, mutta minä yritän tässä kertoa, että sinulta ei ole murtunut ainoastaan ranteet ja kyynärpäät. Sinulta on murtunut melkein kaikki."

Kirjan juoni on todella mielenkiintoinen. Olin ihan myyty jo heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Malerman osaa todellakin pitää lukijan otteessaan ja tietää tarkalleen miten se tapahtuu. Kirjassa ei ole lainkaan pitkästyttäviä kohtia, vaan se on kannesta kanteen täynnä mielenkiintoisia tapahtumia.

Henkilöhahmot ovat myös mieleeni. Philip on hurmaava naistenmies, joka saa pelkällä hymyllään naisten jalat veteliksi, mutta joka ei ole tehtävän jälkeen enää omaitsensä, ei sisäisesti eikä varsinkaan ulkoisesti. Ellen on empaattinen ja sydämellinen hoitaja, joka tuntee vetoa koomasta heränneeseen Philipiin.

"Kun Philip pääsee pimeydestä, Ross on poissa. Ja vain sorkanjäljet, matkalla aavikolle, ovat jäljellä."

Olen vähän hämilläni kirjan "pahiksen" osalta. En lopussa tuntunut ymmärtävän enää ollenkaan mitä oikein tapahtui ja kuka oli kaiken takana. Mikä oli todellisuudessa tuon äänen lähde tai miten koko homma oikein toimii. Ilmeisesti kaikki on vain katsojan silmässä.

Alkuteos: Black mad wheel, 2017
Sivumäärä: 326
Karisto, 2020
Arvosana: 4,5

Erin Hunter: Hajonnut lauma

Leijona, jonka lauma on hylännyt.
Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.
Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.
Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.

"Minä halusin vain olla perheeni kanssa. Ja nyt he ovat poissa ainiaaksi. Pian minäkin olen. Hän nieli pelkonsa ja ärisi uhmakkaasti. Tällä kertaa en pakene. Tällä kertaa kohtaan kuoleman rohkeasti..."

Kuten muissakin Erin Hunterin kirjoissa, myös Uljasmaassa eläimet uskovat vakaasti enteisiin ja lakeihin, niiden voima on myös Uljasmaan aloittavassa Hajonnut lauma -kirjassa suuressa osassa. Juoni on mielestäni mielenkiintoinen ja uppouduinkin kirjaan ihan täysillä sitä lukiessani. Hunter osaa totisesti luoda lukijalleen miellyttävän lukuelämyksen.

Pidin todella paljon kirjan hahmoista. Suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Peloton, jolla riittää haasteita elämässä paviaanien kanssa kun kaikki lauman jäsenet eivät hyväksy häntä laumaan ja Peloton tunteekin itsensä usein ulkopuoliseksi. Oka on viisas apina, joka saa selville lauman johtajan murhaajan, joka ei tavallaan tullut itselleni yllätykseksi. Vähiten äänessä oli nuori Taivas norsu, joten tämä hahmo jäi vielä vähän tuntemattomammksi kuin muut hahmot.

Varasin kirjastosta jo Uljasmaan seuraavan osan Savannin laki, joka julkaistaan näillä näkymin lokakuussa.

Alkuperäinen nimi: Broken pride, 2017
Arvosana: 4,5
Sivumäärä: 328
WSOY, 2020

Uljasmaa

Uljasmaa (Bravelands) on Erin Hunterin kirjasarja, joka sijoittuu savannille. Savannilla vallitsee ankara laki: tapa vain elääksesi. Lakia aletaan kuitekin rikkoa kaamealla tavalla, joten koko Savannin tasapaino alkaa horjua. Tulevaisuus riippuu nyt leijona Pelottomasta, paviaani Okasta ja norsu Taivaasta.











1. Hajonnut lauma, 2020 (Broken pride, 2017)
2. Savannin laki, 2020 (Code of honor, 2018)
3. Veren ja luun voima, 2021 (Blood and bone, 2018)
4. Hiipivät varjot, 2021 (Shifting shadows, 2019)

Siiri Eniranta: Kesämyrsky

Andrew on katsellut koko kevään houkuttelevaa Josh Royta, joka johtaa eliittikoululaisten Nokisiipien jengiä. Sattuman oikusta Andrew pääsee viettämään kesäänsä Joshin perheen loisteliaalle huvilalle ja kurkistamaan maailmaan, johon hän ei kuulu.

Joshin sisko, hemmoteltu Penelope Roy, on joutunut todistamaan kaupunkia kuohuttanutta murhaa, ja koko Summersuttonin huvilan väki kulkee varpaillaan hänen takiaan. Mutta mitkä Penelopen totuuksista ovat valhetta? Andrewn lapsuuden viimeinen kesä Summersuttonissa on viattomuuden ja turmeluksen piirileikkiä, tihenevää kehää kiertävä ruma arvoitus kiiltävässä kuoressa.

Kesämyrsky on Finlandia voittaja Siiri Enorannan teos, jossa pikkukylässä tapahtuvasta murhasta pääsee ilmoille valheiden vyyhti. Kirja on pienessä dekkarihengessä tehty teos, josta löytyy  enemmän ihmessuhdekiemuroita ja hulppeita tapahtumia. Kirjassa pääsee seuraamaan myös teinien jengielämää, joka on yllättävän karua toimintaa, eikä jengien välisiltä kiistoiltakaan vältytä.


”Mä seurasin ääniä, ne... ne riiteli, mutta mä en erottanut, mitä ne sanoi. Ja sitten toinen miehistä kohotti sorkkaraudan ja - ja iski...”

Pidin paljon Kesämyrskyn hahmoista. Kaikilla hahmoilla on omat piirteensä ja salaisuutensa. Andrew on pohjattoman rakastunut Joshiin, joka puolestaan alkaa myös tuntea pientä vetoa Andrewta kohtaan. Penelope vaikuttaa välillä hemmoteltulta ja uhmakkaalta lapselta, mutta toisinaan hän on vain eksynyt pieni tyttö.

"Aurinko huiski taivaanrannan kevyen pilviharson persikan sävyillä kulkiessaan sen läpi kohti metsän rajaa."

Pidän kirjailijan tavasta kuvailla asioita, jonka ylläoleva lainaus kirjasta hyvin ilmaisee.
Muutamat kohdat jäivät itselleni vähän mysteeriksi, mutta kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ja sen lennokkien täyttämästä pikkukaupungista.

Arvosana: 4
Sivumäärä: 285
WSOY, 2020

Jennifer Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica Clarke ei ole koskaan halunnut saada hylättyä kokeesta tai testistä - ennen kuin hän pitelee kädessään muovista tikkua, jonka näyttöön on piirtynyt kaksi viivaa. Veronican tulevaisuus huippuyliopistoineen alkaa haihtua kangastuksen lailla, kun käy ilmi, etteivät kondomit estä raskautta, jos poikaystävä on tökkinyt niihin neulalla reikiä.
Raskaus täytyy saada keskeytettyä heti alkuunsa, mutta lähin laillinen aborttiklinikka on kolmen osavaltion päässä. Veronican mieleen tulee vain yksi ihminen, jonka ei usko tuomitsevan häntä: lukion syrjäytynein ja sarkastisin olento, Bailey Butler.
Tien päällä edessä on kavalkadi varastettuja autoja, panttilainaamo, kaheli ex-poikaystävä, frettejä ja kirjava joukko uskomattomia henkilöhahmoja. 

Nyt ihan alkuun pitää sanoa, että kirjoitin yksi ilta tätä postausta tabletilla, ja nyt kun meinasin tehdä vielä viimeisen tarkistuksen ennen julkaisua, olikin kaikki muu teksti hävinnyt paitsi kirjan kuvaus, täytyy myöntää että vähän ärsyttää tehdä sama homma uudestaan.


Kirjasta sai mielenkiintoisen ja huumoria täynnä olevan kuvan takakannen perusteella, mutta  jouduin hiukan pettymään kirjaan. Jo pelkästään jatkuva beibe -sanan käyttö sai niskakarvani nousemaan pystyyn.

"Tytöt lopettivat tanssinsa ja katsoivat minua kuin olisin puhunut kiinaa. Ei kiinaa. Kävin lukion tokalla mandariininkurssin. He toljottivat minua kuin olisin puhunut suomea."

Kirja on täynnä teinidraamaa, eikä liiotteluilta olla vältytty. Tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi vedetty niin yli ja liioteltu vähän liikaa, etten itse ainakaan saanut hirvittävästi huumoria kirjasta irti.

Henkilöhahmot ovat myös vähän hutaisten tehty. Bailey on kapinallinen, joka ei tunnu pelkäävän ketään tai mitään, ei varsinkaan seuraamuksia. Veronica taas on täysin päinvastainen persoona, täydellisyyteen pyrkivä, todella itsekeskeinen ihminen, joka ajattelee vain miten muut hänet näkevät.

Pidän kyllä kirjan ideasta, eikä abortti aiheena ole helpoimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan kirja on hieno tarina ystävyyden kiemuroista, kuinka erottaa oikeat ystävät suosion siivellä elävistä.

Alkuperäinen nimi: Unpregnant, 2019
Sivumäärä: 304
Arvosana: 2
WSOY, 2020

Instagram

Kirjataivas löytyy nyt myös Instagramista nimellä kirjataivass, seuraathan blogia myös siellä. ❤

Mats Strandberg: Risteily

Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa aivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa. Kun äidin silmät välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Risteilyssä on todella monta eri kertojaa ja välillä tapahtumat vaikuttivat hieman sekavilta sen vuoksi kun aluksi alkoi miettiä että kukas tämä tyyppi nyt oikein olikaan. Aluksi kirjasta tuntui kokonaan puuttuvan se jokin, joka olisi saanut minut jatkamaan lukemista luvun toisensa jälkeen, mutta kun tapahtumat laivalla alkoivat toden teolla alkoi minunkin kiinnostus heräilemään.

"Hän ei voi liikkia eikä huutaa. Hänen elimistönsä on lakannut toimimasta. Jäljellä on enää sydän joka lyö lujaa kovaa penkkiä vasten, ja päässä kuuluva ritinä."

Kirja oli paikka paikoin melko raaka, joten en todellakaan voi suositella tätä kirjaa herkimmille lukijoille. Olin siinä uskossa että laivaa alkaa piinata joku räyhähenki, mutta tulikin yllätyksenä että pääosassa ovat vampyyrit. Ehkä olisin toivonut piinauksen johtuvan jostain muusta kuin vampyyreistä, että olisi ollut vaihteeksi muunlaistakin luettavaa.

"Ylemmällä kannella, heidän päänsä päällä, joku huutaa kovaan ääneen. Calle näkee kuinka jotain lepattaa ohi reelingin toisella puolen, ja tajuaa että ilmeisesti joku on hypännyt. Heidän takaansa kuuluu lisää huutoja."

Tapahtumapaikka oli loistava, paikka josta et pääse pakoon vaikka haluaisit. Risteily tarjoaa toiminnallista kauhua sitä janoaville, eikä tapahtumien puutteesta voi kirjaa sakottaa, niitä nimittäin on enemmän kuin tarpeeksi.

Taitaa omat risteilyt jäädä hetkeksi tekemättä.


Alkuperäinen nimi: Färjan, 2015

Arvosana: 4
Sivut: 517
Like, 2016