torstai 15. joulukuuta 2016

Salla Simukka - Punainen kuin veri

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sekaantumatta asioihi, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälisen huumebisneksen ympärille kietoutuvaa vyyhtiä.

Neljän vuorokauden mittainen alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin ja legendaarisiin Jääkarhun juhliin. Kaiken ympärillä talvi on kylmempi kuin vuosiin ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Punainen kuin veri on Lumikki -trilogian avausosa. Teos on vauhdikas jännäri, jossa päähenkilö joutuu jatkuvasti kiperien paikkojen eteen. Kirja on tiivis paketti josta ei puutu menoa ja meininkiä, jonka vuoksi pidinkin kirjasta paljon. Tylsistymistä ei tämän kirjan seurassa päässyt tapahtumaan. Ainoana miinuksena tuli hyppely kertojien välillä, ensin tapahtumia käydään läpi Lumikin silmin ja seuraavassa hetkessä jonkun aivan muun ja se saikin välillä itseni pohtimaan että missä päin nyt oikein mennäänkään. Kirja oli myös uskottava alusta loppuun asti.

Pidin kirjan päähenkilöstä Lumikista, joka oli luotu yksinäiseksi sudeksi, oman tiensä kulkijaksi. Monen vuoden koulukiusaaminen on jättänyt Lumikkiin selvät arvet, mutta hän kantaa silti ylpeänä itseään - ja miksei kantaisi. Elisa tuntuu aluksi täydelliseltä vastakohdalta Lumikkiin verrattuna, mutta pian saa huomata että heistä löytyy myös samanlaisia piirteitä.


Arvosana: 4,5
Sivut: 264
Tammi, 2013

Lumikki

Lumikki on Salla Simukan kirjoittama trilleritrilogia, jonka pääosassa seikkailee Lumikki Andersson niminen 17-vuotias lukiolaistyttö. Trilogian osat ovat itsenäisiä, joissa Lumikille alkaa paljastua tietoa liittyen omaan menneisyyteensä. Mukaan mahtuu paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kirjojen oikeudet on myyty kymmeniin maihin.








1. Punainen kuin veri, 2013
2. Valkea kuin lumi, 2013
3. Musta kuin eebenpuu, 2014

maanantai 12. joulukuuta 2016

Elena Mady - Varjo

Kun on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerin vaikuttavaan syliin, elämän pitäisi vihdoin olla mallillaan. Vaihdokas Alex saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi, ja sisin on tärkeintä vain korulauseissa.

Alexin perimän yrityksen edistyksellinen energiateknologia horjuttaa vallalla olevia rakenteita, ja hänen henkeään uhataan yhä uudestaan. Jokainen askel kohti oman identiteetin selvittämistä tuntuu johtavan lähemmäs painajaismaista menneisyyttä.

Kintereillä lymyävä pahuuden varjo vaanii jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa, kuin jättää kaikki taakseen?

The body jumper -trilogian toinen osa ei ylety läheskään avausosan tasolle. Alku oli mielestäni todella takkuinen ja tylsä. Vasta puolen välin tienoilla kirja saa enemmän kiinnostusta osakseen ja alkaa enemmän tapahtua. Alexin tai pitäisikö sanoa Lilianin menneisyyskin alkoi paljastua, mutta toivoin siihen jotain suurta tai traagista paljastusta, jota ei kuitenkaan tullut. Mady onnistui kuitenkin lopettamaan kirjan mielenkiintoisella tavalla - joka muistuttaa vähän Twilightin Uusikuu teosta - että se saa ainakin itseni lukemaan vielä viimeisenkin osan. Kirja on aiempaan osaan verrattuna valitettavasti floppi, mutta löytyi tästäkin teoksesta lopulta vähän jännitystä.

Valitettavasti tässä osassa ei päästä lukemaan Jessestä juurikaan, joka puolestaan taas aiheuttaa päähenkilön jatkuvan haikailun rakkaansa perään, josta en itse ainakaan välittäisi lukea. Myöskään muista sivuhahmoista ei juurikaan saa lukea, vaan mukaan astuu pari tylsää ja väritöntä henkilöä, joista en itse saanut henkilökohtaisesti mitään irti.


Arvosana: 3
Sivut: 265
WSOY, 2016

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kiera Cass - Eliitti

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuuden päättää tulevaisuudestaan on lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

Eliitti on Valinta -sarjan toinen osa, joka ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on kuitenkin koukuttavaa luettavaa. America pähkäilee kahden ihastuksensa välissä, jolloin Maxonin mielenkiinto jakautuu myös toiselle Eliittiin kuuluvalle tytölle. Eliitti on tasaista luettavaa, joka tarjoaa kuitenkin myös omia huippuhetkiään ja arvaamattomia juonenkäänteitä. Kuninkaan inhokki ja kansanäänestyksen mukaan huonoin Eliitin tytöistä oleva America kuitenkin porskuttaa eteenpäin, odotan innolla seuraavaa osaa. Miten American julkinen tempaus vaikuttaa kansan mielipiteisiin?

America on edelleen hyvä ja uskottava hahmo, ainoana miinuksena on hänen tekopyhä mustasukkaisuutensa Maxonista kun herra viettää myös muiden ladyjen kanssa laatuaikaa, samalla kun America itse viettää salaista laatuaikaa Aspenin kanssa. Aspen puolestaan saisi olla vähän kovempi jätkä, eikä vain tyytyä elämään kakkosvaihtoehtona tai muuten vain pompoteltavana.


Alkuperäinen nimi: The Elite, 2013
Arvosana: 4
Sivut: 317

Pen & paper, 2016

maanantai 28. marraskuuta 2016

Elena Mady - Vaihdokas

Nuori nainen herää hohdokkaan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija, vaihdokas, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen ja pysyy mielummin kuolleena kuin elää jonkun toisen elämää. Mutta Alexina hän saa ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Sitten kaiken sekoittaa murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Vaihdokas on The body jumper trilogian avausosa. Päähenkilö on vaihdokas, joka hyppää ruumiista toiseen jonkun salaperäisen voiman ohjailemana. Tällä kertaa hän päätyy Alex nimisen nuoren naisen ruumiiseen ja päättää jäädä selvittelemään tytön vanhempien murhaa, puhumattakaan tunteistaan kuumaa naapurinpoika Jesseä kohtaan.

Kirja oli aivan huippu ja juonikin todella hyvä. Jälleen yksi kirja joka singahtaa ehdottomasti parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. Kirjassa oli tasaista jännitystä alusta loppuun asti. Osuin oikeaan uumoillessani kuka loppujen lopuksi murhasi tytön vanhemmat ja siinä samalla muutamia muitakin, mutta silti se tuli yllätyksenä kun sen aika koitti. Myöskään romantiikkaa ei kirjasta puuttunut, sillä ei päässyt kunnolla mässäilemään, mutta se ei todellakaan haitannut. Rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

Pidin kirjan hahmoista paljon, erityisesti juuri Alexista ja sydänten läpättäjä Jessestä. Alex on nuori ja vahva nainen, ulkoapäin vaikuttaa itsevarmalta, mutta pian pinta alkaa murentua. Jesse puolestaan, tuo kuuma naapurinpoika. Itsevarmuutta ei tunnu herralta puuttuvan, mutta silti kovin hellyyttävä persoona. Myös sivuhenkilöt ovat oikein onnistuneita, pienenä lisänä pakkaa sekoittaa Jessen tyttöystävä.

Seuraava osa on jo kirjastosta varattuna ja nyt odotan innolla että pääsen siihen käsiksi. Jään myös mielenkiinnolla odottamaan Alexin takana olevan tytön oikeaa tarinaa.


Arvosana: 5
Sivut: 379

WSOY, 2015

The body jumper

The body jumper on Elena Madyn kirjoittama fantasiatrilogia. Päähenkilö on vaihdokas, joka hyppää ruumiista toiseen jonkun salaperäisen voiman ohjailemana. Tällä kertaa hän päätyy Alex nimisen nuoren naisen ruumiiseen ja päättää jäädä selvittelemään tytön vanhempien murhaa, puhumattakaan tunteistaan kuumaa naapurinpoika Jesseä kohtaan. Jännitystä ja romantiikka ei tästä sarjasta puutu. Kuka Alexin takana oleileva tyttö todellisuudessa on ja mitä hänelle on tapahtunut?








1. Vaihdokas, 2015
2. Varjo, 2016
3. Varjelija, 2018

torstai 24. marraskuuta 2016

Erin Hunter - Matka alkaa

Kolme karhunpentua elää tavallista karhun elämää: jääkarhu Kallik saalistaa jäätiköllä, harmaakarhu Toklo vaeltaa metsissä ja mustakarhu Lusa asuu eläintarhan Karhulinnassa. Heidän elämänsä kuitenkin mullistuvat, kun he joutuvat eroon perheistään. Kallik menettää emonsa, Toklo joutuu hylätyksi ja Lusa ei voi vastustaa vapauden kutsua vaan karkaa.

Nuoret karhut päätyvät monien vaiheiden jälkeen yhteen ja lähtevät huimaan seikkailuun etsimään uutta tulevaisuutta oppaanaan harmaakarhunpentu Ujurak, joka ei ole aivan tavallinen karhu.

Soturikissoista tunnetuksi tullut Erin Hunter jatkaa eläinmaailman fantasioita tällä kertaa Etsijät kirjasarjan avaavalla teoksella Matka alkaa, jossa pääosissa seikkailevat tällä kertaa karhut. Kirjassa seurataan kolmen täysin erilaisista ympäristöistä tulevien karhunpentujen matkaa, joilla jokaisella on kuitenkin samankaltaiset uskomukset. Matka alkaa on hyvin samantapainen Hunterin aiempien kirjojen kanssa, mutta Ujurakin erilaisuus yllätti minut täysin, en olisi uskonut törmääväni tällaiseen Hunterin kirjoja lukiessani. Kirjassa käsitellään aika voimakkaita tunteita, menetyksen tuskasta hylätyksi tulemisen tunteeseen. Juoni on ihan mielenkiintoinen, vaikkakin se tuntui välillä saman toistamiselta ja sen takia menetti osan hohdostaan.

Hahmot ovat hyvinkin sympaattisia ja kaikilla on omat surulliset tarinansa kerrottavanaan ja kaikkien on pärjättävä vaarallisessa luonnossa omillaan vailla sen suurempia tietoja. Ihan mielenkiinnolla odotan karhunpentujen tulevaa seikkailua ja Ujurakin tarinaa.


Alkuperäinen nimi: The quest begins, 2008
Arvosana: 3,5
Sivut: 269

Jalava, 2013

Etsijät

Etsijät (Seekers) on Erin Hunterin kuusiosainen fantasiakirjasarja, jossa seikkailevat karhut. Sarjassa seurataan täysin erilaisista ympäristöistä lähtöisin olevien karhunpentujen matkaa, emonsa menettäneen jääkarhu Kallikin, eläintarhassa kasvaneen mustakarhu Lusan, emonsa hylkäämän harmaakarhu Toklon ja epätavallisen harmaakarhu Ujurikin. Pennut päätyvät monien sattumusten jälkeen yhteen ja pian heidän yhteinen matkansa alkaa.









1. Matka alkaa, 2013 (The quest begins, 2008)
2. Iso karhujärvi, 2013 (Great bear lake, 2009)
3. Savuvuori, 2014 (Smoke mountain, 2009)
4. Viimeinen erämaa, 2014 (The last wilderness, 2010)
5. Taivaan tuli, 2015 (The fire in the sky, 2010)
6. Tähtien henget, 2015 (Spirits in the stars, 2011)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kiera Cass - Valinta

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

Valinta on kutkuttavan jännittävä ja sopivasti romantiikkaa sisältävä fantasiakirja. Pidän juonesta todella paljon ja American kokemukset saivat välillä omankin sydämeni läpättämään. Juoni sai lopussa myös Aspenin ja American suhteen yllättävän käänteen kun herra saapuu linnaan ja pari tekee vaarallisen ratkaisun. Kirjan on paljon kerrottu samaistuvan Nälkäpeliin, itse en kuitenkaan löydä oikein muita samankaltaisuuksia kuin Valinnan kastit ja Nälkäpelin vyöhykkeet, toistaiseksi tässä kirjassa ei ole diktaattoria pyörittämässä kansalaisia.

Kirjan henkilöt ovat myös parhautta. America on ainoa päähenkilö jossa ei ollut mitään ärsyttäviä piirteitä, vaan hänet oli luotu täydellisesti. Pidin myös Maxonista, josta ei myöskään oltu tehty täydellistä naistenmiestä, vaan hänestäkin löytyy omat pikku "vikansa".

Kirja saa ehdottomasti täydet viisi pistettä ja sujauttaa itsensä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. En kerta kaikkiaan keksi kirjasta mitään negatiivista. Odotan jo innolla saavani lukea seuraavan osan, jolle nousi tämän kirjan myötä suuret odotukset.

Alkuperäinen nimi: The selection, 2012
Arvosana: 5
Sivut: 334
 

Pen and paper, 2016

Valinta

Valinta (The selection series) on Kiera Cassin kirjoittama fantasiakirjasarja. Ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin sodan jälkeisessä maailmassa. Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloin kahdeksikostakin voi tulla ykkönen kun 35 onnekasta tyttöä lähetetään linnaan taistelemaan tiensä prinssin sydämeen ja voittajia voi olla vain yksi. America Singer on myös yksi näistä tytöistä ja vastentahtoisesti lähtee mukaan kisaan, mutta saakin huomata että hänen ennakkoluulonsa prinssiä kohtaan eivät ehkä olekaan niin oikeassa, eikä kisasta todellakaan tule helppo, varsinkaan kun linnassa on jatkuvana uhkana kapinallisten vaaralliset hyökkäykset.







1. Valinta, 2016 (The selection, 2012)
2. Eliitti, 2016 (The elite, 2013)
3. Ainoa, 2017 (The one, 2014)
4. Perijätär, 2017 (The heir, 2015)
5. Kruunu, 2018 (The crown, 2016)

1. Happily ever after: Companion to the Selection series, 2015

perjantai 18. marraskuuta 2016

Saara Kesävuori - Musta hevonen

Lidia elää niin rajua elämää, ettei pariksi päiväksi katoaminen tarkoita mitään muille kuin tytön hätääntyneelle äidille. Karin rukoilee apua Anni Elorannalta, onhan tyttö yksi huostaanotetuista nuorista, joille Anni on opettanut itsepuolustustaitoja perhekoti Kattilassa Tampereen Kissanmaalla. Kun Lidian ruumis löytyy rannalta pahvilaatikosta ja pääepäillyksi osoittautuu Annin veli, Anni kääriikin hihansa. Isoveljensä syyttömyydestä hän on varmempi kuin veli itse.

Kirja tuntui aluksi itselläni vähän tökkivän, mutta kun pääsi vauhtiin, oli kirja ihan hyvää luettavaa. Harmitti vähän kun takakannessa paljastettiin tytön kuolema joka tapahtui vasta niin pitkällä kirjassa, eipä tuo olisi muutenkaan varmasti yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin. Musta hevonen käsitteli paljon elämän haasteitakin, kuten luottamuspulaa ja mielenterveysongelmia, sekä riippuvuutta. Moni asia kirjan juonessa jäi kuitenkin hieman mietityttämään.

Kirjan hahmot ovatkin omaa luokkaansa. Mukaan mahtui jos jonkinlaista tallaajaa, enkä valitettavasti löytänyt heidän joukostaan omaa suosikkiani. Anni oli jotenkin kovin pidättäytyväinen ja etäinen, Karin ehkä vähän liiankin hysteerinen jo perusluonteeltaan, Santtu oli kuitenkin ihan menettelevä ja mielenkiintoinen persoona.




Arvosana: 3
Sivut: 273

Tammi, 2015

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Harri Nykänen - Mullasta maan

Peliyhtiön myynnillä äkkirikastunut Joonas Salo ostaa tilan Itä-Lapista ja muuttaa sinne miettimään, mitä aikoo tehdä elämällään. Päärakennus on paikallisen mahtisuvun entinen, kotitalo, jonka outo menneisyys puhuttaa yhä kyläläisiä. Siellä viimeksi asunut Toivo Kojamo, veljeksistä nuorin, erakoitui 1970-luvun alussa, rakennutti talon ympärille aidan ja hankki koiria vahtimaan aluetta. Kyläläiset ovat vuosikymmeniä arvuutelleet, mitä Toivo halusi suojella - legendaarisen isänsä kätkemää aarretta vai jotain muuta? Salo uppoutuu talon historiaan ja pala palalta hänelle selviää, mitä siellä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Syy Toivon eristäytymiseen on traagisempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa.

Harri Nykäsen Mullasta maan on tiivistunnelmainen dekkari, jossa Joonas Salo alkaa selvittää ostamansa talon kätkemää salaisuutta. Mies saa kuin saakin ratkaistua mysteeriä pala palalta, mutta ei tunnu voivan luottaa kaikkiin kyläläisiin, varsinkaan kun löytää talostaan vainajan ja ihmisiä murhataan. Täytyy myöntää etten itse olisi todellakaan valmis asumaan talossa josta löytyy ruumis.

Kirja tarjosi jännittävän tarinan höystettynä pienen kylän draamalla, jota kyllä riitti näinkin lyhyessä teoksessa - mustasukkaisista parisuhdedraamoista ulvoviin ihmisiin. Kirjassa pääsi tutustumaan jos jonkinlaisiin hahmoihin ja mielestäni kaikki sopivat teokseen kuin nenä päähän, puhumattakaan juopottelevasta shamaanista. Kirjan loppuun olin myös tyytyväinen, kuinka päähenkilö kertoi pala palalta totuuden pienen kylän kummittelevasta salaisuudesta, mutta jätti kuitenkin jotain itselleenkin. Totuus oli hurja, muttei kuitenkaan liian spesiaali.


Arvosana: 4
Sivut: 237
CrimeTime, 2014

tiistai 8. marraskuuta 2016

Steinar Bragi - Sumu

Sumu on niin sakeaa, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan. Taloa ympäröivä erämaa huokuu uhkaa, ja pian myös majapaikasta paljastuu karmaisevia salaisuuksia. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa ystävysten mieltä. Minne voi paeta, kun pakopaikkaa ei ole?

Sumu lupailee hyvää psykologista kauhua, itse kuitenkin vähän petyin teokseen, jota kohtaan itselläni oli suuret odotukset. Teos jäi mielestäni vähän vaisuksi kauhun osalta, kirjassa oli kyllä muutamia jännittäviä kohtauksia ja todellista salaperäisyyttä, mutta siihen se sitten omalta osaltani jäikin. Kirjassa koiran kohtalo oli niin kuvottava, että se sai minut lyömään kannet kiinni ja jatkamaan teoksen lukemista vasta parin päivän päästä. Ehkä nämä psykologiset kauhut eivät oikein sovi omaan kirjakuntaan.

Hahmot olivat kyllä osuneet naulan kantaan, ja erityisesti pidin Vigdísistä. Vanhuksien salaperäisyys tuntui välillä jopa vähän karmivalta, varsinkin ukon.

Niin moni asia jäi vielä auki ja näihin saakin heittää omia näkemyksiä. Mitä kirjassa lopulta oikein tapahtui ja mikä oli vanhusten osuus tähän kaikkeen? Mikä on kirjan hahmojen kohtalo? Mikä oli salaperäisen perheen tarina?

Alkuperäinen nimi: Hálendið, 2011
Arvosana: 2,5
Sivut: 287

Like, 2016

tiistai 1. marraskuuta 2016

Kiersten White - Loputtomasti

Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori, mutta yliluonnollinen menneisyys ei jätä häntä rauhaan. Kansainvälisessä paranormaalien hallintavirastossa on uusi johtaja, joka haluaa Evien takaisin päämajaan. Pimeän hovin kuningatar kiduttaa ihmisiä myrkyllisessä valtakunnassaan. Ja kaiken lisäksi yliluonnolliset olennot ovat itsepintaisesti sitä mieltä, että Evie on ainoa, joka voi pelastaa heidän henkensä. Kello tikittää koko yliluonnolliselle maailmalle, ja sen kohtalo lepää yksin Evien käsissä. Se siitä normaalista.

Loputtomasti on Paranormaali -trilogian päätösosa. Kiersten White onnistui tarjoamaan trilogiallaan vähän erilaisuutta fantasiakirjojen maailmaan, mutta valitettavasti sarjan päätösosa ei oikein itseäni sykähdyttänyt, vaan oli ottanut mielestäni takapakkia edeltäjiinsä verrattuna. Kirjassa oli toki paljon eri tapahtumia ja kohokohtia, mutta ne tuntuivat jotenkin laimeilta. Keijumaailmassa vierailu oli kylläkin mukavaa luettavaa. Kirjan loppu oli hyvä ja osittain jopa hieman haikeakin.

Evie alkoi saada tässä kirjassa välillä vähän lapsellisia piirteitä, enkä pitänyt muutenkaan kun tähän kirjaan oli tungettu "teinislangia" kun sitä ei edeltävissä osissakaan ollut. Jack tuli kuin tulikin takaisin, mutta ei saanut niin isoa roolia kuin aiemmin.


Alkuperäinen nimi: Endlessly, 2012
Arvosana: 3
Sivut: 362
Gummerus, 2013

torstai 27. lokakuuta 2016

K. K. Alongi - Kevätuhrit

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä keskellä pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ympärillä ovat kuolleet. Joukko muita nuoria kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja he aloittavat matkankohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Kevätuhrit on K. K. Alongin esikoisteos ja se aloittaa samannimisen kirjatrilogian. Ensimmäinen osa pursuaa jännitystä ja piti minut otteessaan ensimmäisestä sivusta aivan viimeiseen sivuun asti. Pidän paljon kirjan juonesta, joka on yhtenäinen ja mukaansatempaava ja tuntuu täydelliseltä juuri sellaisenaan. Mukaan mahtuu odottamattomia käänteitä ja paljon kutkuttavia tilanteita, pientä nuorten joukkoa uhkaa jatkuvasti monenlaiset vaarat: ruoan ja juoman loppuminen, puhumattakaan aggressiivisiksi ja verenhimoisiksi muuttuneista ihmisistä ja eläimistä.

Kirjan hahmot ovat kaikki luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan vähän erilaisia, mutta kaikki ovat kuitenkin uskottavia ja heihin on helppo samaistua. Odotan innolla seuraavaa osaa ja lisätietoa kuolemanaallosta, mikä sen on aiheuttanut? Miksi osa ihmisistä ja eläimistä jäivät henkiin muuttuneina tai ei? Toivon todella että se yltää ensimmäisen osan tasolle. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen hetkeen lukenut.




Arvosana: 5
Sivut: 303
Otava, 2016

Kevätuhrit

K. K. Alongin kirjoittama Kevätuhrit trilogia on jännitystä pursuava kirjasarja, jossa kuolemanaalto pyyhkäisee vieden mukanaan lähes kaiken elämän. Joukko nuoria selviytyy ja kamppailee elämästään muuttuneessa maailmassa, jossa verenhimoisiksi muuttuneet ihmiset ja eläimet ovat jatkuvasti heille uhkana. Myös ruoan ja juoman loppumisen mahdollisuus naputtaa koko ajan nuorten takaraivoa.














1. Kevätuhrit, 2016
2. Ansassa, 2017
3. Pakenijat, 2018

maanantai 24. lokakuuta 2016

Charlaine Harris - Salaisuuksia haudan takaa

Harper Connelly on viimein saanut elämänsä mallilleen. Hän ansaitsee elantonsa auttamalla ihmisiä, ja hänellä on poikaystävä - hänen velipuolensa Tolliver. Kaikki suistuu kuitenkin raiteiltaan, kun Tolliverin narkkari-isä palaa vankilasta anellen anteeksiantoa ja poliisi kertoo, että Harperin kauan sitten kadonneesta siskosta Cameronista on tehty havainto. Niinpä Harperin elämä palaa jälleen tuttuihin, kiemuraisiin uomiinsa. Hän ei olisi kuitenkaan koskaan osannut aavistaa, että joutuisi todistamaan, kun hänet luodin tieltä pelastanut poliisi kuolee. Harper tietää, kuinka löydetään kuolleiden ruumiit, mutta nyt joku haluaa tehdä myös hänestä sellaisen.

Harper Connelly -sarjan viimeinen osa ilahduttaa jälleen jännittävillä juonenkäänteillä ja mukaansatempaavalla tarinalla. Harper saa tietää kammottavia totuuksia perheestään ja vihdoinkin hän saa päätöksen myös siskonsa Cameronin katoamiselle. Siskon katoaminen on ollut niin paljon kirjoissa esillä että olisin halunnut vähän jotain erilaista ja täysin odottamatonta sen saralla, nyt lopputulos ei tullut niin kauheana yllätyksenä, vaan myös tämä kyseinen vaihtoehto välähti mielessäni useaankin otteeseen.

En vieläkään täydellisesti sulata Harperin ja Tolliverin suhdetta, olisin ollut paljon tyytyväisempi Harperin ja Manfredin suhteeseen, tietenkin ilman mitään parisuhdedraamoja jotka eivät oikein tälle sarjalle sovi.

Kaiken kaikkiaan pidin Harrisin kirjoittamasta sarjasta. Se toi dekkarimaisilla piirteillään erilaista särmikkyytä fantasiakirjojen maailmaan.



Alkuperäinen nimi: Grave secret, 2009
Arvosana: 3,5
Sivut: 303

Gummerus, 2016

perjantai 21. lokakuuta 2016

Jo Nesbø - Verta lumella 1

Oslolainen Olav on Daniel Foffmannin asiainhoitaja. Hoffmannin pääasialliset elinkeinot ovat huumekauppa ja prostituutio. Olav ei käsittele huumeita eikä sekaannu parittamiseen. Hän on sellaiseen aivan liian heikko ja herkkäluontoinen. Hänen asianaan on hoitaa kappaleita. Tämän keikan pitäisi näyttää asuntomurrolta. Kappale pitäisi hoitaa Hoffmannin kotona. Liikutaan vaarallisilla vesillä. Yksityisalueella. Lähestytään hetkeä, jolloin keikan kohteena oleva ihminen alkaa ymmärtää elämän rajallisuuden. Hänen asiaansa hoidetaan, hänestä tulee Olavin kappale. Tänä jouluna lumi on punaista.

Vihdoinkin sain tämän teoksen kääsiini. Aina kirjastossa käydessä on kirja ollut lainassa, tällä kertaa ei. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Nesbøn teosta ja olen lukenut tästä kirjasta niin paljon negatiivista palautetta että pelkäsin sen vaikuttavan kirjan lukemiseen, mutta toisin kävi. Itse ainakin pidin teoksesta ja sen erilaisuudesta ja helppoudesta. Kirjan kerronta tapahtuu palkkamurhaaja Olavin näkökulmasta, mikä on mielestäni todella toimiva ja erilainen. Teksti meni vauhdikkaasti eteenpäin, eikä sisältänyt turhia jorinoita. Juoni itsessään oli alusta loppuun tasaisen kutkuttava ja viihdyttävä. Hyväsydämmisyys ei tällä kertaa kannattanut ja kirjan loppu olikin yllättävä enkä osannut itse ollenkaan odottaa kyseistä loppua.

Päähenkilöä pidettiin vähän mysteerimiehenä, eikä hänen ulkonäköäänkään paljastettu kuin vasta kirjan lopussa. Maria jäi kirjan lopussa vähän mietityttämään ja loppu hänen kohdaltaan ei auennut itselleni ihan kokonaan.

Kirjasta on tehty myös toinen osa Verta lumella 2, jossa päähenkilönä toimii yksi Kalastajan alaisista.



Alkuperäinen nimi: Blood on snow, 2015
Arvosana: 4
Sivut: 195
Johnny Kniga, 2015

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kiersten White - Yliluonnollisesti

Evie on vihdoinkin saanut sen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän kuitenkin huomaa, että tavallinen elämä voi olla - ja usein onkin - aika tylsää. Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin. Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järkyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että alkamassa on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja taistelun kohteena on Evie itse.

Paranormaali -sarjan toinen osa Yliluonnollisesti ei aivan yltänyt aloitusosan tasolle jännityksensä puolesta. Alku tuntui ensin vähän takkuavan, mutta juoni lähti kuitenkin luijaamaan ja loppu olikin jo yhtä jännitystä. Pelkäsin Lendin ja Evien riidan pilaavan koko kirjan, ettei koko kirjassa vatvottaisi enää mitään muuta, mutta näin ei onneksi ollut, vaan kirjoittaja antoi lukijalle paljon muutakin kun riidan vatvomista ja surkuttelua. Kirjan loppu jäi vähän harmittamaan, tai Evien jumiutuminen keijupolulle, miten hän pääsi sieltä niin nopeasti pois eikä kohtausta sen enempää dramatisoitu.

White onnistui luomaan tähänkin teokseen mitä omituisimpia olentoja sammakkonaisista hyljekansoihin ja on jännää päästä lukemaan seuraavassa osassa mitä näillä on Evien päänmenoksi oikein meneillään. Uusi tuttavuus Jack on myös mielenkiintoinen persoona ja olisin toivonut tämän olevan positiivisesti mukana myös seuraavassa osassa, mutta näin tuskin tulee olemaan.


Alkuperäinen nimi: Supernaturally, 2011
Arvosana: 4
Sivut: 227
Gummerus, 2012

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kiersten White - Paranormaali

Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi. Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä. Se siitä normaalista.

Tämäkin kirja on pölyttynyt kirjahyllylläni useamman vuoden ja nyt päätin tarttua kyseiseen teokseen. Paranormaali aloittaa samannimisen fantasiatrilogian.

Kiersten White on onnistunut luomaan piristävää vaihtelua yliluonnollisten olentojen maailmaan ja keksinyt aivan toisenlaisen tarinan. Kirjan juoni on mukaansatempaava ja innostaa erilaisuutensa takia lukemaan kirjan vauhdilla loppuun.

Myös kirjan hahmot ovat onnistuneita ja mielenkiintoisia. Evie haluaisi kovasti olla samanlainen nuori tyttö kuin normaalit teinitytöt kaikkine ongelmineen, mutta hän ei kuitenkaan sitä ole. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Evie tapaa salaperäisen komistuksen ja tunteet alkavat käydä kuumina molemmin puolin. Yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit ja ihmissudet sekä varsinkin keijut saavat myös uusia piirteitä ja näkökulmia.


Alkuperäinen nimi: Paranormalcy, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 339
Gummerus, 2011

Paranormaali

Paranormaali (Paranormalcy) on Kiersten Whiten kirjoittama fantasiatrilogia, joka on myös kansainvälinen myyntimenestys. Kirjan päähenkilö Evie haluaisi kovasti olla aivan tavallinen tyttö, hän on kuitenkin kaikkea muuta ja saakin kuulla kuuluvansa itse paranormaaleihin, joita hän ottaa kiinni työkseen. Sarjassa myös rakkaus roihuaa kun Evie tapaa muukalaisen nimeltä Lend.















Kirjat:

1. Paranormaali, 2011 (Paranormalcy, 2010)
2. Yliluonnollisesti, 2012 (Supernaturally, 2011)
3. Loputtomasti, 2013 (Endlessly, 2012)

maanantai 10. lokakuuta 2016

Erin Hunter - Tähtiyö

Soturikissaklaanit ovat pitkän taivalluksensa jälkeen viimein löytäneet paikan johon asettua asumaan. Kissat ryhtyvät etsimään klaaneilleen leirejä ja perustamaan reviirejä. Kaikkein tärkeintä olisi löytää vastine Kuukivelle - paikka, jossa klaanit saavat yhteyden Tähtiklaaniin. Moni hautoo kuitenkin pahaenteisiä suunnitelmia. Kuka voittaa Tuuliklaanin valtataistelun? Mitä tapahtuu Vatukkakynnen ja Haukkahallan välillä? Mitä Myrskyklaanin nuoren parantajan Lehtitassun kauhistuttava enneuni merkitsee? Kissat alkavat ymmärtää, että uusilla reviireillä vaanivat ulkopuoliset uhat eivät ehkä olekaan yhtä vaarallisia kuin klaanien sisäiset.

Soturikissojen Uusi profetia jatkuu sarjan neljännellä osalla Tähtiyöllä. Mielestäni tästäkin osasta puuttui menoa ja meininkiä edeltäjänsä tapaan ja kaikki tapahtumat tulivat vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Kirja tarjosi kuitenkin taas jotain uutta ja odottamatonta, miten mahtaa käydä Lehtilammen ja Varissulan orastavan kielletyn rakkauden? Odotin myös että ennustuksesta olisi tullut jotain pientä vihjettä, mutta se oli jätetty vielä pimentoon tässä osassa, ehkä siihen päästään käsiksi seuraavassa osassa. Odotan myös Harmaaraidan kohtalon ratkeamista, minne karvapallo on oikein joutunut. Kertojana toimivat tällä kertaa Vatukkakynsi ja parantajanimensä saanut Lehtilampi.

Kirja on kaiken kaikkiaan viihdyttävää luettavaa ja menee mukavasti eteenpäin, huolimatta jännityksen puutteesta. Seuraavaa osaa mielenkiinnolla odottaessa. Soturikissat sopivat aiheestaan huolimatta sekä nuorille, että aikuisillekin ja suosittelenkin tutustumaan sarjan aivan ensimmäiseen osaan nimeltä Villiin luontoon.


Alkuperäinen nimi: Starlight, 2006
Arvosana: 3,5
Sivut: 300
Art house, 2013

maanantai 19. syyskuuta 2016

Erin Hunter - Aamunkoi

Soturikissojen ikiaikainen kotimetsä on tuhoutumassa lopullisesti, kun kaksijalat rakentavat ukkospolun sen halki. Klaanit kärsivät nälkää; eivätkä leiritkään tarjoa enää turvaa. Vaaralliselta matkaltaan palanneet nuoret soturit ovat vaikean tehtävän edessä: miten saada klaanit lähtemään mailtaan kohti uusia asuinsijoja, kohti tuntematonta? Vaikka vihollisklaanit suostuisivatkin yhteistyöhön, reviirien ulkopuolella odottaa arvaamaton maailma eivätkä kissat tiedä, minne mennä. Antaisipa Tähtiklaani jonkin merkin!

Soturikissojen Uusi profetia -sarja jatkuu Erin Hunterin kolmannella osalla, jossa klaanikissat joutuvat etsimään itselleen uuden kodin ihmisten tuhotessa heidän leirejään. Tämäkin osa Soturikissojen matkasta on hellyyttävää luettavaa, eikä jopa vähän surullisiltakin kohtauksilta voida välttyä, kun kissoja kuolee, kaapataan tai jättää klaaninsa.

Kirjaan olisi saatu enemmän tunnetta, jos kirjassa kuolevat kissat olisivat olleet vähän enemmän kirjoissa esillä, eikä vaan mainittu kuoleman hetkellä ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa kertojina toimivat taas tuttuun tapaan Myrskyklaanin kissat Oravatassu ja Lehtitassu. Olisi ollut mielenkiintoista päästä lukemaan myös muiden klaanien aatteita, mutta voi olla että kirjasta olisi tullut näin ollen liian pitkä tai sekava.

Valitettavasti kirja ei ollut ihan niin mielenkiintoinen kuin aiempi osa. Tuntui että Aamunkoi mateli alussa eteenpäin ja loppu olikin vähän liian nopeatempoinen kun koko sarjan ideana on klaanikissojen uuden kodin etsintä. On mielenkiintoista lukea, mitä kissojen elämässä seuraavaksi tapahtuu.


Alkuperäinen nimi: Dawn, 2006
Arvosana: 3
Sivut: 320
Art house, 2013

maanantai 12. syyskuuta 2016

Robert Kirkman & Jay Bonansinga - Kuvernöörin tuho osa 1

Kuvernööri hallitsee laumaansa pelolla ja kauhulla, mutta kaikki eivät suostu peloteltaviksi. Ihmisyyden nurjat puolet tulevat esiin ja välienselvittelyä on luvassa, kun kaunat kiehuvat yli äyräiden. On tullut aika valita puolensa.

The walking dead -sarja nousi suureen suosioon sen astuttua tv -maailmaan. Itse en ole koskaan ollut mikään sarjakuvien lukija, joten en ole perehtynyt myös kyseisen sarjan sarjakuviin. Uskoisin että kirja on uskollinen sarjakuville, koska tv-sarjasta se ainakin poikkesi paljon. Kuvernöörin julmuus astuu aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun hän kiduttaa Michonnea, mutta mies saa kyllä samalla tavalla takaisin, vähän suuremmalla mittakaavalla vaan. Tässä kyseisessä kohtauksessa tulikin jopa etova olo, oli kohtaus sen verran raakamainen.

Harmikseni kirjassa ei niinkään ollut zombiemeininkiä, mutta ehkä viimeisessä osassa senkin edestä. Plussaa oli että tv:stä tutut suosikkihahmot astuivat nyt Woodburyyn, joten seuraavassa osassa on tiedossa menoa ja meininkiä.

Kirjan kerronta tuntuu tässäkin osassa vähän sekavalta. Yhdessä luvussa voi olla neljäkin eri kertojaa, joita vaihdellaan kesken toisen kertojan olevien tapahtumien. Tämä tekeekin kirjaan vähän sekavan vaikutelman.


Alkuperäinen nimi: The fall of the Governor: part one, 2013
Arvosana: 4
Sivut: 288
Like, 2016

perjantai 26. elokuuta 2016

Dorothy Hearst - Suden lupaus

Kaala syntyy kiellettyyn sekaveriseen pentueeseen. Hänen annetaan jäädä henkiin, mutta hänen asemansa laumassa on alati uhattuna. Mikä pahinta, Kaala tuntee outoa vetoa susien metsästysmaille asettuneiden ihmisten seuraan. Kun samasta riistasta taistelevien lajien välille uhkaa syttyä kohtalokas sota, Kaalalla on viimeinen tilaisuus osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Suden lupauksen taakse kätkeytyvän valheen on aika tulla julki.

Dorothy Hearstin kirjoittama Suden lupaus on mukaansatempaava ja upea kertomus susien elämästä ja erityisesti nuoren Kaalan kasvutarina hänen hakiessa laumansa hyväksyntää ja omaa paikkaansa. Nuori Kaala tapaa ihmistyttö TaLin, jonka kanssa olo vaarantaa koko susilauman turvallisuuden. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Kaala ystävineen saa kuulla että kaikki mihin sudet uskovat, saattaakin olla valetta.

Taas yksi kirja jonka lukemista olen lykännyt aivan turhaan, pidän kirjan juonesta ja koko kirjan ideasta muutenkin, eikä erilaisilta tunnetiloiltakaan voi välttyä, kirja alkaa heti surullisissa tunnelmissa, mutta matkan aikana mukaan mahtuu myös huvittuneisuutta ja vihastumisia. Myös kirjan hahmot ovat omia persooniaan, joista oli helppo löytää omat suosikit ja inhokit. Omiin suosikkeihini nousivat ehdottomasti päähenkilö Kaala, reppana Àzzuen ja kunnianhimoinen Yllin, jonka olisin toivonut olevan enemmän esillä kirjassa.

Ymmärtääkseni kirjaan on tehty jatkoa kahden teoksen verran, mutta valitettavasti niitä ei ainakaan vielä ole suomennettu. Toivotaan että pääsemme joskus vielä lukemaan nämäkin teokset suomeksi.


Alkuperäinen nimi: Promise of the Wolves, 2008
Arvosana: 4,5
Sivut: 329
WSOY, 2009

keskiviikko 24. elokuuta 2016

P.C. & Kristin Cast - Paljastettu

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa.
Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähentyminen Auroxin kanssa saa aikaan. 

Yön talo -sarjan toiseksi viimeisessä osassa päästään vihdoin ja viimein käsiksi Neferetin taustoihin, ei paljoa mutta enemmän kuin tähän mennessä. Kirjassa käsitellään myös kuolemaa jo heti alkukättelyssä, ja kirjaa eteenpäin lukiessa tuli aika yllätyksenä kuinka raakakin tämä kirja voi olla. Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.

Olen monta kertaa miettinyt sarjan lopettamista, mutta tavallaan olen tyytyväinen että olen saanut luettua nyt kaikki kirjat, yhtä lukuunottamatta. Tämä kirja jäi jopa jännittävään kohtaan ja voin jopa sanoa odottavani sarjan viimeistä osaa. Toivottavasti äiti ja tytär ovat keksineet sarjalle todella hyvän lopetuksen.


Alkuperäinen nimi: Revealed, 2013
Arvosana: 3,5
Sivut: 345
Otava, 2015 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Veronica Roth: Uskollinen

Kuvittele, että tuntemasi maailma on ollut valhetta. Kuvittele, että yksinäinen päätös on muuttanut tulevaisuutesi. Kuvittele, että rakkaus ja usko toiseen ihmiseen ovat saaneet sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. Tris Prios ja Tobias ovat nyt tienhaarassa. Paetako rakkaansa kanssa yhteiskunnan ulkopuolelle vai taistellako uutta ja tuntematonta vastaan?

Vauvan kanssa on pitänyt kiirettä ja lukeminen on todellakin jäänyt vähemmälle. Tämän kirjan lukemiseenkin meni melkein kaksi kuukautta. Täytyy yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja viettää enemmän aikaa rakkaan harrastuksen parissa.

Uskollinen on Outolinnun kolmas ja viimeinen osa, jossa tilanteet alkavat kuumentua ja on tehtävä vaikeita valintoja. Kirjan alku tökki aika paljon, eikä ollut mitenkään mielenkiintoista luettavaa, kirja painottui lähinnä suunnitelmien punomiseen jne. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella kiinnostukseni heräsi (tämäkin saattaa olla osasyy pitkittyneeseen lukemiseen) ja kirjassa alkoi tapahtua. Tällä kertaa kirjassa oli todella odottamaton loppu, mihin en ole usein kirjoissa törmännyt. Loppu oli paitsi yllättävä ja tuli täysin puun takaa, mutta myös surullinen ja itsellekin tuli tippa linssiin sitä lukiessa. Epilogiin olisin kuitenkin kaivannut jotain lisää, se vaikutti jotenkin tylsääkin tylsemmältä.

Hahmot muuttuivat kirjan aikana melkoisesti. Tris oli lähes koko kirjan ajan katkeroitunut sisko, kunnes antoi Calebille taas anteeksi. Tobias tuntui kirjan lopussa vähän aikuismaisemmalta kuin aiemmin ja jopa Peter otti itseään niskasta kiinni ja muutti elämänsä.

Kaiken kaikkiaan trilogia oli ihan menettelevä, kyllä sen nyt kerran luki mutta ei kyllä enää toista.


Alkuperäinen nimi: Allegiant, 2013
Arvosana: 3
Sivut: 393
Otava, 2015

tiistai 3. toukokuuta 2016

Veronica Roth - Kapinallinen

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Kapinallinen on Rothin kirjoittaman Outolintu -trilogian toinen osa. Kirjasarjan pohjalta on myös tehty elokuvia. Kirjan ja elokuvan tapahtumissa ei ole onneksi paljoakaan yhtäläisyyksiä vaan eroavat toisistaan huomattavasti, mutta pääjuoni pysyy kuitenkin samana. Kirjan juoni tuntui aluksi jotenkin paikallaan junnaavalta, eikä tuntunut keskittyvän kuin Tobiaksen ja Trisin kiukutteluun toisiaan kohtaan. yli 200 sivua luettuani ajattelin jo että kirja on täysi floppi, mutta sitten tapahtumat alkoivat rullata, juurikin siinä vaiheessa kun pariskunnan tiet erosivat hetkeksi. Kirjassa oli niin paljon mielenkiintoisia tapahtumia etten oikein ymmärrä miten kirjoittaja on päätynyt keskittämään niin monet tapahtumat vain kyseisen kaksikon parisuhteen kiemuroihin. Lopulta kirja kuitenkin loppui onnistuneesti, toivottavasti trilogian viimeinen osa on edeltäjäänsä parempi.

Tris oli hahmoista muuttunut huomattavasti eniten, hänestä oli tullut paljon pelokkaampi ja jotenkin lapsellisempi aiempaan osaan verrattuna. Toki ymmärrän Trisin kokeman trauman, mutta ei siitäkään olisi tarvinnut jokaisen tapahtuman yhteydessä muistuttaa. Tobias vaikutti jotenkin etäisemmältä, eikä niin kiinnostavalta persoonalta kuin aiemmin.


Alkuperäinen nimi: Insurgent, 2012
Arvosana: 3
Sivut: 381
Otava, 2014

torstai 28. huhtikuuta 2016

Charlaine Harris - Väristyksiä haudan takaa

Harper Connelly lähtee Doravilleen, Pohjois-Carolinaan etsimään kadonnutta teinipoikaa, yhtä monista, jotka ovat kadonneet viimeisen viiden vuoden aikana. Ja kaikki heistä kutsuvat Harperia luokseen. Järkytyksekseen Harper löytää poikien ruumiit haudattuina jäiseen maahan. Harper haluaisi häipyä pikaisesti kylästä ennen kuin joutuu keskelle mediamyrskyä, mutta sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös hänet ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Väristyksiä haudan takaa on Harper Connelly kirjasarjan kolmas osa. Kirjan alku tuntui taas vain samojen asioiden toistamiselta, kuinka Harper sai kykynsä, perhetaustoista ja niin edelleen. Kun oltiin päästy tämän esittelyvaiheen yli alkoi Harrisin luoma jännittävä juoni, jossa ei juonenkäänteiltäkään voitu välttyä. Kirjoissa vaan tuntuu olevan kaikissa vähän samantyyppinen juoni, murhaajakin yrittää aina saada Harperia hengiltä. Olisinkin toivonut juoniin vähän erilaisuutta, Harrisilla kun tuntuu kuitenkin olevan luovuutta kirjojen kirjoittamiseen. Kirjan murhamysteeri on erityisen raaka ja julma, alkoi itseäkin kuvottaa kirjaa lukiessa.

Harperin ja Tolliverin suhteen muuttuminen ei tullut yllätyksenä, siitä kun vihjattiin jo edellisessä osassa. Olisin vain odottanut että tämä päätyisi vasta viimeiseen osaan ja kehittyisi pikkuhiljaa, mutta se tulikin ilmi kerta rytinällä. Toivottavasti parin kuhertelu ja lemmenleikit eivät pilaa nyt sarjan viimeistä osaa. Odotan myös innolla, joko Harper saa tietää siskonsa kohtalon viimeisessä osassa.


Alkuperäinen nimi: An ice cold grave, 2007
Arvosana: 3
Sivut: 278
Gummerus, 2015

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Jeff VanderMeer - Hallinta

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä åalanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?

Hallinta on Eteläraja -trilogian toinen osa. Tämä toinen osa oli mielestäni aikamoinen pettymys. Ensimmäinen osa jäi niin jännittävään kohtaan, mutta tämä seuraava osa ei tuntunut edistävän juonta juuri ollenkaan. Teksti tuntui välillä jotenkin kovin sekavalta ja vaikeasti seurattavalta, menneisyyden haamut tuntuivat kummittelevan tässäkin osassa vähän väliä sekoittamassa tapahtumia. Kirjan tapahtumat taas tuntuivat junnaavan välillä todella pahasti paikoillaan ja vasta kirjan viimeisillä sivuilla alkoi enemmän tapahtua. Odotukset on kuitenkin silti kovat viimeisen osan kohdalla, toivon ainakin kovasti että tapahtumat sijoittuvat Alue X:lle ja lukijat saavat tietää mitä alueella todella tapahtuu ja mitä tarkoittaa tämä "selviytyjien" paluu. Kirjan viimeinen lausahdus antaa ainakin toivoa tämän suhteen, ellei seuraavakin kirja hiukan floppaa. Harmittaa vaan kun kirjan aihe on todella mielenkiintoinen ja antaisi vaikka minkälaisia mahdollisuuksia, mutta kirjoittaja ei vaan ole ottanut näistä mahdollisuuksista iloa irti.

Hahmot tuntuivat jotenkin todella etäisiltä, enkä ainakaan itse tuntenut heitä kovinkaan läheisiksi kirjaa lukiessa. Tuntui että aivan sama mitä hahmoille loppujen lopuksi tapahtuu. Toivotaan seuraavalta osalta vähän enemmän.



Alkuperäinen nimi: Authority, 2014
Arvosana: 2,5
Sivut: 382
Like, 2015

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Erin Hunter - Vaikea taival

Etsiessään turvallista asuinpaikkaa Lykky ja villi lauma kohtaavat hurjakoirien lisäksi toisenkin vihollislauman ja sen raivohullun johtajan. Reitille osuu myös muita vaaroja, vastoinkäymisiä ja kiperiä tilanteita. Kosdka villin lauman Alfan johtajantaidot näyttävät olevan hukassa, Lykyltä ja muilta koirilta vaaditaan erityistä urheutta ja uskallusta. Vahvemmin kuin kertaakaan aiemmin Lykky tuntee olevansa osa laumaa ja suurta koirien tarinaa, jossa salaperäiset Taivaskoirat ja muut Henkikoirat ovat tärkeässä osassa. Mutta onko tosiaan olemassa Pelkokoira, joka hallitsee kaikkia muita Henkikoiria?

Vaikea taival on Erin Hunterin luoman koira-aiheisen Selviytyjät -kirjasarjan neljäs osa, jossa Lykyn lauma etsii itselleen uutta ja turvallista asuinpaikkaa. Tämä osa on ehdottomasti paras tähän astisista lukemistani sarjan kirjoista. Juonessa on paljon uusia käänteitä, eikä vauhdikkailta ja surullisiltakin tilanteilta voida välttyä. Kirjasarja paranee huomattavasti loppua kohden ja tunnelmakin alkaa tiivistyä. Löytääkö Lykky pienen ryhmänsä kanssa takaisin laumaan? Ja onko laumassa kaikki asiat kuten ennen porukan lähtöä? Miten laumasta lähteneen Nilkun paluu otetaan vastaan?

Hahmot ovat muuttuneet matkan varrella paljon ja myös hihnakoirina tunnetut hahmot alkavat saada jo parempia piirteitä. Plussaa oli taas uuden lauman ujuttaminen kirjaan, vaikkei hahmoihin sen enempää päässytkään tutustumaan. Myös hurjakoirien ylläpitämä uhka leijuu koko ajan ilmassa. Jään innolla odottamaan seuraavan osan lukemista.


Alkuperäinen nimi: Broken path, 2014
Arvosana: 4
Sivut: 239
Jalava, 2015

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Robert Kirkman & Jay Bonansinga - Tie Woodburyyn

Lilly Caul pakenee henkensä kaupalla alati kasvavaa zombilaumaa Woodburyn kaupunkiin. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää. Lakia ja järjestystä pitää yllä itsensä kuvernööriksi nimittänyt Philip Blake, joka on valmis äärimmäisiin tekoihin suojellakseen asemaansa. Uhmatessaan kuvernööriä Lilly ja joukko kapinallisia päästävät helvetin valloilleen.

The walking dead -kirjasarjan toisessa osassa tarinaa kerrotaan enimmäkseen Lillyn ja hänen ystäviensä näkökulmasta, kuinka viiden hengen ryhmä lähtee telttakaupungista ja päätyvät Woodburyyn. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, tässä teoksessa tuntuu tapahtuvan paljon enemmän kuin aiemmassa osassa ja päästään kunnolla käsiksi zombimeininkiin.

Juoni piti hyvin otteessaan ensimmäisistä sivuista aivan viimeisille sivuille asti. Tapahtumia oli juuri sopivasti, eikä verisiltäkään kohtauksilta vältytty. Myöskään jännitystä ei tästä kirjasta puuttunut, koskaan ei tiedä kuka kuolee seuraavana tai keneen todellisuudessa voi luottaa.

Pidin kirjan henkilöistä paljon, etenkin Lillysta ja Joshista. Joshin kohtalo olikin surullista luettavaa. Toivottavasti kolmannessa osassa päästään seuraamaan vielä Lillya ja hänen kohtalonsa selviää lukijoille. Toisaalta myös Scott oli piristävä henkilö ja jäinkin vähän kaipaamaan tietoa Scottin kohtalosta - miten kaverille kävi niin?


Alkuperäinen nimi: The road to Woodbury, 2012
Arvosana:4½
Sivut: 362
Like, 2015

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Robert Louis Stevenson - Aarresaari

Eräänä päivänä Jim Hawkinsin perheen majatalossa tapetaan vanha merimies. Jim löytää miehen kätköistä saaren kartan, jonka kerrotaan olevan aarrekartta. Jim lähtee ystäviensä kanssa etsimään kultaa, mutta kaikki matkalla olijat eivät olekkaan heidän puolellaan.

Kirja on lyhyempi versio alkuperäisestä Aarresaaresta. En ole ikinä lukenut merirosvokirjallisuutta, joten päätin aloittaa lukemalla jotain kevyttä. Päädyin juuri tähän kirjaan kun olen joskus katsonut kyseisen elokuvan. Pidin kirjasta, toki tapahtumat menivät hujauksessa ohi kun sivumäärä ei ollut päätähuimaava, mutta olisin kyllä tulevaisuudessa valmis lukemaan alkuperäisen teoksenkin. Vaikka tämä kyseinen teos on suunnattu enemmän lapsille, ei tästä oltu kuitenkaan sensuroitu raakohkojakin kohtauksia pois, mutta varmasti niitä oli hiukan kevennetty.

Juoneltaan kirja oli hyvä ja mieleenpainuva, mutta pienestä sivumäärästä johtuen liian nopeatempoinen. Haluaisinkin lukea alkuperäisen teoksen juurikin päästäkseni juoneen paremmin käsiksi ja tutustumaan enemmän kirjan hahmoihin.


Alkuperäinen nimi: Treasure Island
Arvosana: 3
Sivut: 59
Otava

tiistai 2. helmikuuta 2016

Erin Hunter - Pimeys laskeutuu

Väkivaltaisten taistelujen jälkeen näyttää siltä, että hihnakoirien ja villin lauman on yhdistettävä voimansa selviytyäkseen. Villin lauman Alfa suostuu vastentahtoisesti siihen, että Bella ja muut hihnakoirat liittyvät hänen laumaansa. Lykky häädetään laumasta juonittelun vuoksi ja käsketään hänen olla koskaan palaamatta. Lykky yrittää nauttia vapaudestaan, mutta metsä ja tuhoutunut kaupunki ovat liian vaarallisia yksinäiselle koiralle. Ruokaa ja puhdasta vettä ei ole saatavilla, ja lisäksi taivaalle alkaa kerääntyä myrkyllisiä mustia pilviä. Ensimmäistä kertaa sitten Suuren murahduksen Lykky kaipaa epätoivoisesti toisia koiria rinnalleen, mutta onko jo liian myöhäistä?

Pimeys laskeutuu on Erin Hunterin luoman Selviytyjät -sarjan kolmas osa. Juoneltaan kirja on ihan suhteellisen hyvä ja sisältääkin yllättävän paljon erilaisia tapahtumia ja käänteitä. Kirjassa paneuduttiin aika paljon hurjakoirien kolmeen pentuun ja olikin aika sääli, että loppukohtaus pentujen osalta kävi niin nopeasti ja yksinkertaisesti. Olisin odottanut jotain vähän toiminnallisempaa kohtausta kirjan loppuun, mutta nyt se loppui jotenkin vaisusti. Ajattelin laumojen yhdistymisen olevan hyvä asia, jotta pääsen seuraamaan villin lauman hahmoja, mutta tässä kirjassa tuntuivat taas kaikki hahmot kovin etäisiltä Lykkyä lukuunottamatta. Tämä kirja jätti jollakin tavalla kylmemmäksi mitä kaksi aikaisemmin ilmestynyttä osaa.


Alkuperäinen nimi: Darkness Falls, 2013
Arvosana:3

Sivut: 230

Jalava, 2015

maanantai 25. tammikuuta 2016

Robert Kirkman & Jay Bonansinga - Kuvernöörin nousu

Kun kuolleet kulkijat astuvat maan päälle, maailma loppuu sellaisena kuin ihmiset ovat sen tunteneet. Philip Blake seurueineen lähtee pakomatkalle kohti Atlantaa, jonne on uutisten mukaan perustettu pakolaiskeskuksia. Radio- ja TV-kanavat mykistyvät yksi kerrallaan, ja seurueen verinen kujanjuoksu kohti turvapaikkaa johtaa vain umpikujiin. Philip Blakella on pienen tyttärensä henki vastuullaan, ja harvalukuisten selviytyjien taistelu alati kasvavaa zombiearmeijaa vastaan saa hänet epäröimään, onko ihmiskunta tullut tiensä päähän. Kuinka Philip Blakesta tulee Woodburyn sadistinen hirmuhallitsija, Kuvernööri?

Kuvernöörin nousu starttaa hiuksia nostattavan The Walking dead -kirjasarjan.

Kuvernöörin nousun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Walking dead sarjan tapahtumia ja pääset lukemaan tarkemmin tuosta Woodburyn sadistisesta hallitsijasta, joka on kaikille tv-sarjaa seuranneille tullut tutuksi, kuinka hän halusi vaihtaa koko identiteettinsä toiseen ihmiseen menettäessään vähäisestä elämästään kaiken.. Itse olen totaalisesti hurahtanut Walking dead -sarjaan, joten päätin perehdyttää itseni lukemalla myös siihen liittyvän kirjan. Kirja on mielenkiintoinen ja jopa yllättävä. Kirjan lukemalla ymmärrän paremmin kuinka Blakesta tuli totaalisen ilkeä ja lähes tunteeton sadisti, ja kuka hän todellisuudessa onkaan. Juoni kulki sujuvasti eteenpäin ja piti hyvin otteessaan alusta loppuun asti. Vaikka kirja ei ollutkaan niin täynnä zombeja ja suolenpätkiä kuin odotin, oli se viihdyttävää luettavaa siitäkin huolimatta. Kirjan loppu oli todella yllättävä ja ennalta-arvaamaton, jäänkin innolla odottamaan seuraavan osan lukemista.

Kirjassa on pieni ryhmä ihmisiä, joiden selviytymistaistelua lukija pääsee seuraamaan. Pienestä henkilömäärästä johtuen, on myös hahmoihin helpompi tutustua ja päästä paremmin mukaan heidän elämäänsä, eivätkä hahmot jää niin kylmiksi kuin isommassa köörissä.

Kirjan voi lukea, vaikkei tietäisikään itse tv-sarjasta mitään, juurikin tapahtumien sijoittuminen ennen tv-sarjan tapahtumia tekee sen luontevaksi. En kuitenkaan suosittele kirjaa heikkohermoisille, kirjassa on kuitenkin mukana väkivaltaisia, aika raakojakin kohtauksia.

Alkuperäinen nimi: Rise of the Governor, 2011
Arvosana: 4
Sivut: 361
Like, 2014

The walking dead

The walking dead (The Governor series) on Robert Kirkmanin ja Jay Bonansingan luoma kauhupainotteinen kirjasarja, jossa mukana vilistävät zombiet. Kirjasarja kertoo tapahtumista ennen Walking dead tv-sarjan tapahtumia.













1. Kuvernöörin nousu, 2014 (Rise of the Governor, 2011)
2. Tie Woodburyyn, 2015 (The road to Woodbury, 2012)
3. Kuvernöörin tuho: osa 1, 2016 (The fall of the Guvernor: part one, 2013)
4. Kuvernöörin tuho: osa 2, 2016 (The fall of the Guvernor: part two, 2014)
5. Laskeutuminen, 2018 (Descent, 2014)

torstai 21. tammikuuta 2016

Erin Hunter - Yllättävä vihollinen

Bella ja muut hihnakoirat löytävät Suuren murahduksen jälkeen tiensä metsään, jossa on kylliksi puhdasta vettä ja saalista. Pian paljastuu, että aluetta pitää yksinoikeutenaan Villin lauman keinoja kaihtamaton johtaja. Uusia selviytymis- ja taistelutaitoja Lykyltä oppineet hihnakoirat eivät anna periksi vaan taistelevat elintilasta kaikin tavoin. Bella punoo vihollislauman pään menoksi mutkikkaan juonen, joka perustuu Lykyn älykkyyteen ja oveluuteen. Vaikka Lykky kaipaa itsenäistä elämäänsä, hän ei halua jättää tovereitaan pulaan ja suostuu auttamaan. Lykkyä koetellaan tehtävässä monin tavoin - ja kun päätöksen aika koittaa, hänen todellinen luontonsa testataan.

Yllättävä vihollinen on Erin Hunterin luoman Selviytyjät -kirjasarjan toinen osa. Vaikka kirjasarja vaikuttaakin enemmän lapsille suunnatulta, saa siitä myös vähän vanhempikin lukija hyvää viihdettä itselleen. Kirja on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä Autio kaupunki. Juoneltaan kirja oli ihan suht' koukuttava ja se oli nopeaa luettavaa. Tapahtumia oli myös melko paljon, ja jännitys Lykyn kiinnijäämisestä oli käsin kosketeltavaa. Jäin kuitenkin odottamaan viime osassa tutuksi tulleita hurjakoiria, joita ei valitettavasti tässä osassa nähtykään. Toivottavasti kirjailija ei totaalisesti unohda näiden kostonhimoa.

Kirjassa pääsee tutustumaan kokonaan uuteen koiralaumaan, josta pidin myös enemmän kuin Lykyn aiemmasta hihnakoirien laumasta. Vaikka hihnakoirien laumasta kuoli yksi jäsen, ei se juurikaan tuntunut missään yhteyden puuttuessa näihin hahmoihin. Villi lauma tuntui luonnollisestikin toimivan paljon paremmin ja hahmot ovat kiinnostavampia, ja tästä johtuen hahmoihin oli myös helpompi tutustua. Hihnakoirista ei myöskään saanut juuri lukea, vaan teos painottui villin lauman elämäntapoihin. Toivottavasti näistä koirista saa lukea vielä seuraavassakin osassa.


Alkuperäinen nimi: A hidden enemy, 2013
Arvosana: 4
Sivut: 214
Jalava, 2014

maanantai 18. tammikuuta 2016

Cassandra Clare - Lasikaupunki

Pelastaakseen äitinsä hengen Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin Idrisin Lasikaupunkiin, jossa hän löytää liittolaisen vetovoimaisesta ja salaperäisestä Sebastianista. Valentinen kerätessä voimia Varjometsästäjien tuhoamiseksi näiden ainoa selviytymiskeino on liittoutuminen Alamaailman väen kanssa. Ehtiikö Clary ottaa haltuun uudet voimansa ennen kuin tuho on käsillä?

Tämän vuoden eka kirjapostaus tulee näinkin myöhään tammikuusta. Tuntuu että tekemistä on ollut nyt niin paljon, että lukeminen on jäänyt kakkoseksi. Eiköhän se tästä taas lähde rullaamaan.

Lasikaupunki on Varjojen kaupungit -sarjan kolmas osa. Kirja oli hyvää ja viihdyttävää luettavaa alusta loppuun asti, eikä se tuntunut tahmealta luettavalta. Pidin tästä osasta jokseenkin enemmän kuin aiemmin ilmestyneestä Tuhkakaupungit kirjasta. Claryn äidin tapaus on nyt selvä, joten siitä ei enää toivon mukaan tarvitse seuraavissa osissa lukea, kuten ovat myös Claryn ja Jacen tunteet. Juonenkäänteet oli helppo arvata, kuten varmasti kaikkien kirjan lukeneiden mielestä, mutta se ei kuitenkaan pilannut kirjaa, vaan siitä sai silti irti paljon. Juonen puolesta olin vähän pettynyt tuohon suureen lopputaisteluun, josta ei sitten saanutkaan lukea juuri ollenkaan, kaikki loppui kuin seinään Claryn ja Jacen toimesta, eikä lukijalle annettu pääsyä lopputaistelun maailmaan, miten se edistyi muiden kirjan henkilöiden kohdalla.

Hahmoista pidin huomattavasti aiempaa enemmän. Simonin mustasukkaisuus alkaa olemaan loppu, tai ainakin hyvin peitettynä, aiemmin se tuntui olevan liian iso osa Simonia itseään, mutta nyt tähänkin hahmoon pääsi tutustumaan paremmin. Jace oli puolestaan jotenkin liikaa pehmennyt aikaisempiin osiin verrattuna, pidin hänestä enemmän kovan ulkokuoren kera ja hyvine letkautuksineen. Muuten hahmot ovat pysyneet pitkälti samoina, eikä sen suurempia eroja ollut huomattavissa.

Kyseisen teoksen on lukemani mukaan pitänyt jäädä sarjan viimeiseksi, mutta Cassandra Clare on päättänyt viihdyttää fanejaan vielä kolmen teoksen verran. Kirjasta kyllä huomasi selkeästi että sarjan oli tarkoitus päättyä tähän. Toivottavasti seuraavat kolme teosta eivät ole mikään totaalinen floppi, väkisin väännettyä jatkoa, vaan osoittautuvatkin kirjailijalta onnistuneeksi päätökseksi jatkaa sarjaa.


Alkuperäinen nimi: City of glass, 2009
Arvosana: 4
Sivut: 480
Otava, 2011