keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Gena Showalter: Selviytyjät

Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.
Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.
Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta...

Selviytyjät jatkaa Interwined -sarjaa sen toisena osana. Tämä osa ei myöskään pettänyt, vaan luin mielenkiinnolla teoksen parissa päivässä läpi kun vain sain sen aloitettua. Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.


Alkuperäinen nimi: Unraveled, 2010
Arvosana: 5
Sivut: 433
Harlequin, 2012

maanantai 17. syyskuuta 2018

Marko Hautala: Leväluhta

Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan - sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upetettu kymmeniä ruumiita ja joka yhä vetää ihmisiä oudolla tavalla puoleensa.

Olen aiemmin lukenut Hautalalta kaksi kirjaa ja kun huomasin Leväluhdan olevan tulossa, oli se pakko laittaa varaukseen. Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan. Kirjan loputtua oli "Mitä mä just luin" -fiilis kun en enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei, mihin tapahtumiin uskoa ja mihin ei. Loppupeleissä kaikki on lukijan pääteltävissä. Taidan välttää hetken epämääräisiä lätäköitä.

Täytyy myöntää etten ole ikinä kuullutkaan Orismalan Leväluhdasta, mutta totta se on, kyseinen paikka on oikeasti olemassa ja sieltä on tosiaan löytynyt kymmeniä kiloja luita. Aina oppii jotain uutta.


Arvosana: 4
Sivut: 320
Tammi, 2018

torstai 13. syyskuuta 2018

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Kirja on seissyt hyllyssäni vuosia, enkä ole ottanut sitä lukeakseni. Takakansi oli kyllä kiinnostava, mutta tuntui aina tulevan kiinnostavampia kirjoja eteen. Nyt päätin kuitenkin ottaa sen käteeni ja onneksi otin. Kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Onneksi omistan kaikki kolme osaa, niin lukemista voi jatkaa nopeasti seuraavaan osaan.

Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.


Alkuperäinen nimi: Intertwined, 2009
Arvosana: 5
Sivut: 397
Harlequin, 2012

Intertwined

Gena Showalterin Intertwined trilogia kertoo teinipoika Adenista, jonka pään sisällä asuu neljä koditonta sielua. Aden tietää, ettei maailmasta puutu pahuutta, vaan siellä piilee yliluonnollisia vaaroja. Hän tapaa Mary Annin hautausmaalla, johon tuntee vetoa ja joka saa äänet hänen pään sisältään katoamaan. Aden onnistuu pääsemään samaan kouluun Mary Annin kanssa ja paljastaa tälle syvimmän salaisuutensa. He ystävystyvät ja huomaavat pian olevansa keskellä vampyyrien, ihmissusien, noitien, haltioiden ja peikkojen vyyhtiä yrittäessään vapauttaa kodittomia sieluja.








1. Kodittomat sielut, 2012 (Intertwined, 2009)
2. Selviytyjät, 2012 (Unraveled, 2010)
3. Kietoutuneet, 2013 (Twisted, 2011)

perjantai 24. elokuuta 2018

Erin Hunter: Kuun merkki

Myrskyklaaniin nimitetään kaksi uutta soturia, Kyyhkysiipi ja Murattilampi. Heidän kannettavanaan on paljon suurempi taakka kuin sotureilla yleensä: yhdessä Närhisulan ja Leijonaroihun kanssa he tietävät, että klaanit voivat tuhoutua iäksi, elleivät he onnistu selvittämään profetian merkitystä ja paljastamaan Synkän metsän aikeita.
Kun Murattilampi sinnittelee yhä raaemmaksi käyvässä yöllisessä koulutuksessaan ja Leijonaroihu kiroaa kohtaloaan, Närhisulka saa yllättävän käskyn lähteä vuoristoon. Hänen on taivallettava heimokissojen luo etsimään vastauksia, jotka yhdistävät klaanit ja heimon toisiinsa arvaamattomalla tavalla.

Kuun merkki jatkaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjaa sen neljäntenä osana. Närhisulka lähtee jännittävälle matkalle kohti heimokissoja selvittääkseen miksi hänet on lähetetty sinne. Siellä Närhisulka tempautuu kauas heimokissojen menneisyyteen ja saa kuulla ennustukseen kuuluvasta neljännestä kissasta.

Närhisulan lähteminen muinaisten heimokissojen luota tuntui kovin haikealta ja sydäntä raastavalta, kun hän joutui luopumaan rakastamastaan kissasta. Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.


Alkuperäinen nimi: Sign of the moon, 2011
Arvosana: 3,5
Sivut: 292
Art house, 2018

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Erin Hunter - Yön kuiskaukset

Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välinen ankara taistelu on ohi, mutta klaanien suhteet ovat edelleen kireät. Närhisulka ja Leijonaroihu ovat päättäneet selvittää taistelun perimmäisen syyn ja alkavat samalla hiljalleen aavistaa, mitä on meneillään.
Totuutta ei pääse pakoon: Synkän metsän henget kietovat vähä vähältä pauloihinsa yhä useampia nuoria kissoja ja kouluttavat heitä käymään klaanitovereitaan vastaan. Närhisulka, Leijonaroihu ja Kyyhkytassu joutuvat huomaamaan, että pahuus on joskus hädin tuskin viiksenmitan päässä - ja silti jopa Tähtiklaanin ulottumattomissa.
Edessä on vääjäämätön taistelu. Pelastaakseen klaanit lopulliselta tuholta kolmikko päättää lähettää Kyyhkytassun sisaren Murattitassun suorittamaan äärimmäisen vaarallista tehtävää.


Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Olen lukenut muualta paljon mietteitä Soturikissat -sarjan lapsellisuudesta, toki se voi olla joltain osin lapsellinen, mutta kirjoihin kuuluu paljon vanhemmillekin lukijoille suunnattua sisältöä. Itse viihdyn tämän sarjan parissa, enkä ajatellut lopettaa sen lukemista, ehkä sitten olen vähän lapsellinen itsekin. :D


Alkuperäinen nimi: Night whispers, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 303
Art house, 2017

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Andrew Michael Hurley - Paholaisen päivä

Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?
Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa.
Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?

Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa. Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä, juuri kun kirjassa alkoi enemmän tapahtua, hypättiin 11 vuotta eteenpäin, eikä tapahtumiin palattu enää kuin pikaisesti.

Kirjan idea itsessään oli todella hyvä ja siinä olisi ollut valmiudet oikeasti hyvään kauhuun, mutta kirjoittaja ei ole osannut ottanut härkää sarvista tämän teoksen kohdalla. Kirja olisi muuten ollut ihan kohtalainen, mutta kun teos luetaan kauhukirjallisuudeksi niin odotan myös saavani sitä.


Alkuperäinen nimi: Devil's day, 2017
Arvosana: 1,5
Sivut: 379
WSOY, 2018

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?

Taivaallisen tulen kaupunki päättää huippusuositun kuusiosaisen Varjojen kaupungit sarjan. Kirjan lukeminen kesti todella kauan, en päässyt heti sisälle kirjaan ja siksi myös lukeminen venähti pahemman kerran. Toista sataa sivua luettuani alkoi tapahtumatkin kiinnostaa enemmän ja loppu kuluikin nopeasti, en olisi malttanut edes lopettaa lukemista välillä.

Harmi kun yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista päättyy, mutta myös tämän sarjan oli jo aika loppua, liika olisi ollutkin liikaa. Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu. Täysiä pisteitä kirja ei saanut huonon alun vuoksi.


Alkuperäinen nimi: City of heavenly fire, 2014
Arvosana: 4,5
Sivut: 639
Otava, 2014

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 6

Ninjakoirien maille saapuneet Oun joukot joutuvat heti vihollisen hyökkäyksen kohteeksi. Pian käy kuitenkin ilmi, että taistelu on väärinkäsityksen syytä. Pahaksi onneksi Oun koirat ovat jo ehtineet astua myrkkyohdakkeisiin, ja ainoa vastalääke löytyy todellisen vihollisen alueelta.

Kogan ninjakoirat ovat järjestäneet Benin laumalle ansan uskottelemalla että kuuluvat Akamen laumaan. Iga koirien luullessa taas Benin lauman kuuluvan Kogaan. Akamen joukko onkin järjestänyt Benin laumalle tappavan ansan, ennen kuin tajuavat mitä oikein on tapahtunut.

Myös tästä kansikuvasta ja sen väreistä pidän paljon, tietty kannessa voisi pienenä lisänä olla vielä sekä Kogan että Igan johtajat. Pidin tästäkin osasta paljon, raaoilta tapahtumilta ei voi myöskään välttyä kun koirat tappelevat viimeiseen hengenvetoon asti. Osa loppuu taas jännittävään kohtaan kun Ginillä on vastassa Kogan johtaja Kurojaki.







Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 6, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 5

Petollinen Sniper onnistuu suunnitelmassaan, ja saa Sumuvuoren Mossin laumoineen hyökkäämään Benin joukon kimppuun. Vain muusta joukosta erilleen joutuneet Gin ja Smith tietävät Sniperin suunnitelmasta, ja heidän on pidettävä kiirettä estääkseen väärinkäsityksistä johtuva taistelu, ennen kuin kukaan loukkaantuu.

Benin lauma joutuu taisteluun Mossia vastaan, jossa Ben itse jää Mossin aiheuttaman kivivyöryn alle. Asioita yritetään tietysti ratkaista suurella taistelulla. Kun laumat ovat saaneet asiansa päätökseen Benin lauma kohtaa kannibaali koiria etsiäkseen mahtavaa Akamea.

Ensimmäisenä iso plussa kannesta, mielestäni se on aivan mielettömän hieno. Tykkään siitä ettei ainakaan tässä osassa Ginistä ole tehty ihan niin täydellistä, kuin sarjassa annetaan ymmärtää, vaan saa myös pientä läksytystä osakseen laumansa johtajalta. Tarina jää jännittävään kohtaan kun Smith kaapataan tunneliin, jonne vain Gin mahtuu ja on Smithin ainoa toivo pelastua.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 5, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 4

Gin päättää liittyä vuorille ilmestyneisiin villikoiriin, ja auttaa niitä keräämään koiria ympäri Japania taistelua Akakabutoa vastaan. Etelään matkaavan Ben-koiran johtama ryhmä, johon Gin kuuluu, joutuu ensimmäiseksi kohtaamaan Kain kolme veljestä, joille eläminen on aina tarkoittanut taistelemista.

Gin liittyy villikoiralaumaan ja hänen ensimmäinen seikkailunsa on kohdata Kain kolme villikoiraa: Akatora, Chutora ja Kurotora, ja saada ne liittymään Benin laumaan yhydessä muiden kanssa. Onnistumisen myötä on aika kohdata Kasumidaken Moss ja hänen laumansa.

Tämä osa on tv-sarjassakin yksi lemppareistani, Ginin käydessä taisteluun yhden veljeksen kanssa, alkoi päässäni soida heti sarjasta tuttu tunnari. :D Tapahtumat etenevät tässä osassa niin nopeasti, että alan miettimään kuinka paljon tulevissa kirjoissa mahtaa olla ekstraa sarjaan verrattuna. Ymmärtääkseni ainakin jonkin verran.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 4, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 181
Punainen jättiläinen, 2010

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 3

Gin ja Daisuke-poika ovat lähteneet yhdessä metsästämään, mutta raivoissaan hyökkäävä karhu saa Daisuken lamaantumaan, eikä hän pysty käyttämään metsästysjoustaan, ja yksin taisteleva Gin joutuu hengenvaaraan. Myöhemmin vuorille kylän lähelle alkaa ilmestyä outoja villikoiria, jotka jostain syystä vetävät Ginin mielenkiinnon puoleensa.

Hopeanuolen tarina jatkuu kolmannessa osassa, jossa Gin tapaa villikoiralauman, jokin koiralauman johtajassa vetää Giniä puoleensa. Gin tekee vaikutuksen koiriin ja saa liittyä mukaan laumaan, jonka tehtävänä on kerätä maan parhaat koirat ja tuhota Akakabuto lopullisesti.

Tapahtumat etenevät sopivalla tempolla ja juonessa pysyy hyvin mukana. Hahmoista löytyy pieniä eroavaisuuksia, jos vertaa tv-versioon. Esim. Rikillä ei ole sarjiksessa kuin pari arpea ja tv:ssä puolestaan paljon enemmän. Tähän sarjaan jää kyllä pahasti koukkuun, varsinkin kun sarjikset lukaisee niin nopeasti läpi.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 3, 1983
Arvosana: 4
Sivut: 189
Punainen jättiläinen, 2010

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 2

Gin saa itselleen kilpailijan, kun kylään saapuu Hidetoshi-niminen mies saksanpaimenkoiransa Johnin kanssa. John on täysikasvuinen, erinomaisesti koulutettu metsästyskoira, joka näkee Ginin aluksi pelkkänä pentuna, eikä ota tätä vakavasti. Gin saa kuitenkin tilaisuuden näyttää kovan koulutuksensa tulokset, kun kylään saapuu pahasti haavoittunut mies, joka kertoo punaselkäisen karhun hyökänneen hänen toveriensa kimppuun.

Gohein kova koulutus jatkuu ja Ginin voimat ovat todellisella koetuksella. Päivä päivältä Ginin lihakset vahvistuvat ja se lähtee Daisuken mukana karhujahtiin verisin seurauksin.

Tässäkin osassa on liuta verisiä ja raakoja kohtauksia, jännityksestä puhumattakaan. Tv-sarja seuraa aika tiiviisti tämänkin osan tapahtumia, eikä eroa juuri lainkaan pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Teos paranee huomattavasti loppua kohden ja päättyy Ginin ja Daisuken kamppailuun emokarhua vastaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 2, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 201
Punainen jättiläinen, 2010

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Hopeanuoli

Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) on Yoshihiro Takahashin tekemä 18-osainen sarjakuvasarja. Pieni tiikeriraitainen Gin liittyy suureen villikoiralaumaan, jotka keräävät koiria taisteluun verenhimoista tappajakarhu Akakabutoa vastaan. Matkallaan Gin joutuu mitä hurjimpiin seikkailuihin ja vaaroihin löytääkseen maan parhaat koirat mukaan laumaansa. Kirja on täynnä raakoja kohtauksia, joten se ei sovellu pienemmille lukijoille.

Sarjakuvien pohjalta on tehty myös supersuosittu tv-sarja.







1. Karhukoira Gin syntyy, 2010
2. Taistelijoiden aamunkoitto, 2010
3. Sielujen kutsu, 2010
4. Kain kolme hornanhurttaa, 2010
5. Shinobi-koira Akame, 2010
6. Shinobinuman taistelu, 2010
7. Etsikää Musashi, 2010
8. Paljastetut hampaat, 2011
9. Sankarien matkaanlähtö, 2011
10. Valiojoukko vastaan neljä, 2011
11. Kolmentoista iskuryhmä, 2011
12. Veren värjäämä lampi, 2011
13. Isän oppi, 2011
14. Siriuksen johdatus, 2011
15. Matka kadotukseen, 2011
16. Kahdeksan soturin taru, 2011
17. Pimeyden kahdeksan soturia, 2011
18. Soturien paluu, 2011

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 1

Gin on hopeanharmaa, tiikeriraitainen Akita-koira, ja koska se synty tiikeriraitaisena, sitä odottaa ennalta määrätty kohtalo; tulla karhukoiraksi. Ginin isä, Riki, on kylänsä paras karhukoira, mutta kun se häviää taistelun hirvittävää Akakabuto-karhua vastaan, Gin saa karhusta elinikäisen vihollisen. Ginin ollessa vasta pentu, alkaa sen kova koulutus isänsä veroiseksi karhukoiraksi.

Supersuosittu Ginga-sarja on jo vuosia ollut lukulistallani, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa tätä sarjaa. Nyt ostin kaikki osat kirpparilta ja saan vihdoin aloittaa lapsuudenaikaisen (ja miksei aikuisiänkin) rakkaan tv-suosikkini sarjakuvan muodossa. En lue ikinä sarjakuvia, mutta tämä sarja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, niin paljon pidän tästä sarjasta.

Pidän paljon piirtotyylistä, jota tässä sarjiksessa käytetään. Kuten leikkaamattomassa animessa, myös sarjakuvassa on melko raakojakin kohtauksia, joten tämä ei ole pienten lasten luettavaa. Vaikka sarjakuvaa luetaan väärinpäin, ei tuo haitannut itseäni ollenkaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 1, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 173
Punainen jättiläinen, 2010

lauantai 28. huhtikuuta 2018

K. K. Alongi - Pakenijat

Jade herää junavaunussa, jonka ikkunat on peitetty ulkopuolelta. Kauhukuvat historiankirjoista vilisevät hänen mielessään, kun hän tajuaa vaunun olevan täynnä nuoria, kaikki matkalla kohti tuntematonta. Viimeinen asia, jonka Jade muistaa, on tulipalon hiillyttämä talonraunio ja helikopteri taivaalla. Aikuiset ovat palanneet, ja toistaiseksi se on kaikkea muuta kuin hyvä uutinen. 

Pakenijat on Kevätuhri trilogian päätösosa, edellinen kirja loppui tulipaloon ja tämä jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Nuoret pelastuvat yhtä lukuunottamatta tulipalosta, mutta Jade ja Ali päätyvät tutkimuslaboratorioon Venäjälle, jossa heitä ei kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Nuoret kohtaavat kirjassa vastoinkäymisiä vastoinkäymisen perään, eikä heidän matkansa ole helppo.

Juoneltaan kirja oli hyvä ja mukaansatempaava, siihen oli myös liitetty paljon yllättäviä käänteitä. Hahmot ovat kasvaneet huomattavasti matkansa aikana, eikä Jadekaan ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa. Vihdoin tapahtui odottamani käänne Tomin ja Suseten välillä, mutta lopputulos Suseten tunteille oli tooodella yllättävä. Tapahtumille lukija ei saa mitään suoraa ja varmaa tietoa, mutta nuoret päätyivät samaan lopputulokseen mitä itsekin ensimmäisestä osasta lähtien uumoilin. Täyttä vitosta kirja ei saa, jäin kuitenkin kaipaamaan siitä vielä jotain enemmän. Sarja on kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Arvosana: 4
Sivut: 334
Otava, 2018

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Erin Hunter - Etäiset kaiut

Myrskyklaanin oppilaalla Kyyhkytassulla on erityinen lahja: hänen aistinsa tavoittavat yliluonnollisen kaukaisia asioita. Näyttää siltä, että hän kuuluu muinaisen ennustuksen tarkoittamaan kolmikkoon.
 Salaisuus ennustuksesta on Kyyhkytassulle kuitenkin raskas kantaa, etenkin kun hänen kateellinen sisarensa Murattitassu alkaa epäillä hänen toimiaan. Murattitassu löytää pakopaikan unista, joissa hänelle ilmestyy salaperäinen soturi. 
 Kuivuuden jälkeiset rankkasateet ovat herättäneet metsän eloon, mutta samalla ne saattavat Myrskyklaanin leirin suureen vaaraan. Klaanin kohtalo on nuorten siskosten käsissä: pystyykö Kyyhkytassu estämään kohtalokkaan onnettomuuden, ja mihin Murattitassun unet klaanin johtavat?

Etäiset kaiut on Tähtien enne -sarjan toinen osa. Kyyhkytassu kamppailee tunteidensa ja kykynsä kanssa, kun hänen siskonsa Murattitassu viettää aikaa synkän metsän kissojen kanssa, asettaen klaaninsa suureen vaaraan. Soturikissojen kirjat tuntuvat jatkavan "raakaa" juontaan, kun taas tässäkin kirjassa menetetään henkiä. Alku tuntui todella takkuavan, eikä juoni tuntunut etenevän juuri mihinkään, mutta sitten alkoi tapahtua rytinällä ja jännitys jatkui aivan viimeiselle sivulle asti. Kirjan lopetus oli taas todella onnistunut, onneksi hyllyssä odottaa jo kaksi seuraavaakin osaa luetuksi tulemista.



Alkuperäinen nimi: Fading echoes, 2010
Arvosana: 4
Sivut: 303
Art house, 2017

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Erin Hunter - Neljäs oppilas

Myrskyklaanin parantaja Närhisulka ja hänen veljensä Leijonaroihu tietävät kuuluvansa kissakolmikkoon, joka muinaisen ennustuksen mukaan saa käpäliinsä tähtien voiman. Nyt veljekset odottavat Tähtiklaanilta merkkiä siitä, kuka voisi olla kolmas ennustuksen tarkoittama kissa. Samaan aikaan kaksi nuorta Myrskyklaanin kissaa, Kyyhkypentu ja Murattipentu, ovat juuri pääsemässä oppilaiksi. Pian toinen siskoksista näkee enneunen ja alkaa huomata epätavalliset kykynsä.
Keskellä ankaraa hellettä neljä klaania lähettävät yhteisen retkikunnan vaaralliselle matkalle ratkaisemaan kuivuneen järven arvoitusta, ja kolmen valitun kohtalot alkavat kietoutua lopullisesti yhteen.

Neljäs oppilas aloittaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjan. Närhitassu ja Leijonaroihu ovat jääneet kahdestaan ennustuksen kanssa, mutta mukaan liittyy nyt kolmaskin, Kyyhkytassu, joka omaa myös mahtavia voimia. Kolmikolle alkaa pikku hiljaa avautua kauan puhuttu ennustus, joka ei tule todellakaan olemaan helppo.

Tämä avausosa ei ollut läheskään yhtä hohdokas kuin edelliset osat, olihan kirjassa mukana muutamia jännittäviä kohtia, mutta loppujen lopuksi ne jäivät aika vähäisiksi. Vihdoinkin kauan puhuttu ennustus alkaa selvitä lukijallekin, eikä tämän kertaisesta matkasta varmasti puutu jännitystä. Uskon että myös juonenkäänteiltä ei voida välttyä, kun Tiikeritähti astuu jälleen mukaan kuvioihin. On se vaan aina yhtä ihanaa rentoutua lukemaan Soturikissojen elämästä.


Alkuperäinen nimi: The fourth apprentice, 2009
Arvosana: 3,5
Sivut: 297
Art house, 2017

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Erin Hunter - Auringonnousu

Mysrkyklaanissa on tapahtunut salaperäinen murha, joka repii klaanitoveruksia erilleen. Onko syyllinen erakko-Sol, vai pitäisikö murhaajaa etsiä klaanikissojen joukosta? Epämääräiset vihjeet ja arvailut saavat myrskyklaanilaiset palaamaan auringonpesälle tapausta tutkimaan.
Samaan aikaan Närhisulalla, Paatsamalehdellä ja Leijonaroihulla on ratkaistavanaan toinen, vielä hämärämpi arvoitus: keitä heidän todelliset vanhempansa ovat, ja ovatko he sittenkään ennustuksessa tarkoitettu kolmikko? Totuutta selvittäessään sisarukset joutuvat rämpimään halki muistojen ja valheiden hetteikön, ja kun salaisuudet viimein paljastuvat, heidän kohtalonsa saa uuden käänteen.

Auringonnousu on Kolmikon mahdin kuudes ja viimeinen osa. Pieni ryhmä Myrskyklaanilaisia lähtee etsimään Solia ja löytävätkin tämän, mutta onko Solilla kuitenkaan vastauksia heidän kysymyksiinsä. Kaikki salaisuudet alkavat pikku hiljaa valjeta, Myrskyklaanissa oleva murhaaja selviää ja kolmikko saa tietää ketkä heidän oikeat vanhempansa ovat. Klaanissa eletään vaikeita aikoja kun suuri paljastus tulee ilmi kaikkien klaanien kuullen, puhumattakaan klaanin kohtaamista suurista suruista.

Kirja ei ollut aivan niin hyvä kuin edellinen osa, mutta tapahtumia siitä ei todellakaan puuttunut. Paatsamalehti alkoi suuresti ärsyttää tätä kirjaa lukiessani, enkä voi surra tämän takia hahmon kohtaloa yhtään, tämän revittyä ensin klaaninsa hajalle. Mutta onko Paatsamalehti todella kuollut, vai ilmestyykö hän jostakin seuraavassa sarjassa? Kolmikon vanhemmat nyt eivät olleet mikään yllätys, mutta Saarniturkin tappaja tuli kyllä ihan puskista. Tarina jatkuu Tähtien enne -sarjassa ja yhden kuoltua ennustukseen liittyy uusi kissa. Täytyy heti jatkaa lukemista Soturikissojen parissa, odotan mielenkiinnolla miten Paatsamalehden paljastukset vaikuttavat klaanin sisäisiin suhteisiin.


Alkuperäinen nimi: Sunrise, 2009
Arvosana: 4,5
Sivut: 312
Art house, 2016

torstai 22. helmikuuta 2018

Erin Hunter - Pitkät varjot

Soturikissaklaaneissa kuohuu. Varjoklaani on kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille ja ryhtynyt seuraamaan järvelle tulleen muukalaisen opetuksia. Närhitassu on kuitenkin varma siitä, että soturiesi-isät ovat edelleen tärkeä osa soturilakia. Tutkimusretkillään hän päätyy kauas klaanien menneisyyteen, kauemmas kuin edes Tähtiklaanin muisti ulottuu.
Närhitassun sisarukset ovat tukalassa tilanteessa: Paatsamalehti pelkää kuollakseen soturilain murenemista, Leijonaroihu omia väkivaltaisia näkyjään. Edes Myrskyklaanissa leviävä kohtalokas tauti ja metsässä raivoava rajuilma eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna järkyttävään salaisuuteen, joka on vaarassa paljastua kaikille.

Kolmikon mahdin toiseksi viimeisessä osassa Paatsamalehti, Leijonaroihu ja Närhitassu yhdistävät voimansa kolmen Varjoklaanin oppilaan kanssa saadakseen Varjoklaanin uskon Tähtiklaaniin takaisin. Pian klaania odottaa kuitenkin seuraava tappava ongelma, kun klaanissa alkaa riehua viheryskä ja pian lähes kaikki kissat taistelevat hengestään sen kourissa, myös klaanipäällikkö, eikä parantavia yrttejä ole.

Sarja paranee kirja kirjalta, ja tämä osa on taas edellistään parempi. Jännittävät kohtaukset jatkuvat läpi koko kirjan, varsinkin kun kolmikko saa kuulla karun uutisen heidän menneisyydestään, jota en itse ainakaan osannut lainkaan odottaa. Lopputulos on kuitenkin itselleni jo aika ennalta-arvattava, voin toki olla myös väärässä. Kirjan loppuhuipennus on kun Saarniturkki löydetään murhattuna ja kaikki viittaa siihen että asialla on ollut yksi heidän omistaan. Odotan innolla seuraavan osan lukemista, miten käy petturille ja saako kolmikko tietää totuuden heidän vanhemmistaan.

Alkuperäinen nimi: Long shadows, 2008
Arvosana: 5
Sivut: 312
Art house, 2016

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kiera Cass - Kruunu

Kun Eadlynista tuli ensimmäinen oman Valintansa järjestänyt Illéan prinsessa, hän ei odottanut rakastuvansa kehenkään kolmestakymmenestäviidestä kosijastaan. Mutta kun palatsin tapahtumat sysäävät häntä entistä enemmän huomion keskipisteeksi, Eadlyn tajuaa, että hän ei ehkä tahdokaan jäädä yksin.
Eadlyn ei vieläkään usko saavansa samanlaista satumaista rakkaustarinaa kuin vanhempansa kaksikymmentä vuotta aiemmin. Joskus sydän saattaa kuitenkin yllättää... ja nyt Eadlynin on tehtävä valinta, joka tuntuu vaikeammalta - ja tärkeämmältä - kuin hän on koskaan osannut odottaa.

Valinta -sarjan viimeinen osa Kruunu jatkaa romanttisen sarjan loppuhuipennukseen. American tyttären Eadlynin on tullut aika valita itselleen puoliso, kuten hänen isänsäkin on aikoinaan tehnyt. Palatsin tapahtumat kuitenkin varjostavat Eadlynin elämää, eikä tapahtumia helpota yhtään menneisyydestä tuttu vieras joka on pilata kaiken. Kaiken lisäksi Eadlynin sydän alkaa sykkiä yhdelle pojalle, hän ei vain satu olemaan mukana valinnassa.

Juoni oli aika ennalta-arvattava, varsinkin lopputuloksen suhteen, mutta eipä tuo haitannut. Parin kielletty rakkaus oli niin somaa ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen, molemmat saivat sen mitä halusivat ja sarja päättyi onnistuneesti. Olin aluksi vähän pettynyt että American tarinaa jatkaa hänen tyttärensä, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, American ja Maxoninkin hallitsijaelämään saatiin samalla päätös ja he saavat nauttia toisistaan. Kaiken kaikkiaan olen todella tykästynyt tähän sarjaan, Cass on todellakin tiennyt mitä tekee, itse en ainakaan meinannut saada laskettua tätäkään osaa käsistäni, vaan ahmaisin sen yhdeltä istumalta lähes kokonaan. Olo on vähän haikea että tämä loppui, mutta turha pitkittää valmista sarjaa.

Alkuperäinen nimi: The crown, 2016
Arvosana: 4,5
Sivut: 270
Pen & Paper, 2018

maanantai 12. helmikuuta 2018

Erin Hunter - Pimennys

Närhitassu on viimein paljastanut sisaruksilleen ennustuksen heitä odottavasta suuresta mahdista. Oppilaat tietävät, että klaanien tulevaisuus on heidän käpälissään. Salaa mielessään he kuitenkin himoitsevat valtaa: Leijonatassu haluaisi olla taisteluissa voittamaton, Paatsamatassu haaveilee päällikkyydestä ja Närhitassu tietää, että hän yksin näkee menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Eräänä päivänä metsään ilmestyy muukalainen, joka varoittaa Myrskyklaania auringon pimenemisestä. Ensi kertaa näyttää siltä, että Tähtiklaanilla ei ole antaa vastauksia. Kissojen usko alkaa horjua ja heidän voimansa joutuvat koetukselle, kun Myrskyklaaniin hyökätään yllättäen ja klaanit ajautuvat ennennäkemättömään taisteluun.

Pimennys on Kolmikon mahdin neljäs ja mielestäni tähän astisista Kolmikon mahdin kirjoista paras ja samalla myös yksi koko Soturikissa sarjan parhaista kirjoista. Kolmikon mahti sai paljon uusia käänteitä tämän kirjan myötä kun vieras Sol ilmaantuu Myrskyklaaniin kertomaan ennustuksesta, josta edes Tähtiklaani ei ole kissoille kertonut. Suuren taistelun myötä myös ennustus käy toteen ja seuraamukset koettelevat kaikkia klaaneja. Suuri taistelu oli ehdottomasti myös piristävää luettavaa, jos niin nyt voi sanoa. Leijonatassu ja Paatsamatassu saavat vihdoin soturinimensä ja ennustus leijuu hyytävänä ilmassa. Mielenkiinnolla odotan seuraavan osan lukemista ja pääsemistä mukaansatempaavaan seikkailuun.

Alkuperäinen nimi: Eclipse, 2008
Arvosana: 5
Sivut: 315
Art house, 2016

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Erin Hunter - Karkotus

Myrskyklaanin parantajaoppilas Närhitassu on saanut tietää ennustuksesta, joka lupaa hänelle ja hänen sisaruksilleen pahaenteisen suurta mahtia. Hän uskoo, että mahti saattaa olla peräisin muinaisilta kissoilta, jotka ilmestyvät hänelle unissa. Yllättävän tilaisuuden tullen hän lähtee klaanitoveriensa kanssa vuoristoon, Kuohuvan Veden Heimon kotiseudulle, ja toivoo ennustuksen salaisuuden selviävän siellä. Vuoret kätkevät kuitenkin paitsi vastauksia myös uusia salaisuuksia, ja nuoret kissat joutuvat elämänsä seikkailuun.

Taas on ollut aika matkata eläinfantasian pariin kun Karkotus jatkaa Soturikissojen kolmikon mahdin kolmantena osana. Pieni joukko kissoja lähtee auttamaan pulaan joutunutta Kuohuvan Veden Heimoa vuorille, mukaan pääsevät myös Myrskyklaanin kolme nuorta oppilasta Paatsamatassu, Leijonatassu ja Närhitassu, joilla jokaisella on omat syynsä haluta mukaan matkalle. Perillä heitä on vastassa joukko vihaisia kulkukissoja, eikä heimokaan ota heitä lämmöllä vastaan.

Kirja tuntui aluksi olevan aika paljon saman toistamista, mitä aikaisemmissa kirjoissa on jo käyty läpi. Kaikki kuitenkin muuttui kun kaksi heimokissaa tulee pyytämään Myrskyklaanista apua ja joukko lähtee yhdessä auttamaan heimoa. Vaellus ei ole helppo ja oppilaat onnistuvat tietenkin ajamaan itsensä vaaraan. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa heimokissojen mukaan ja vaihtaa välillä maisemaa. Kirjaan onnistuttiin taas lisäämään vähän jännitystä tulevasta, vaikkei ennustuksesta vielä päässytkään jyvälle. Ehkä seuraava osa avaa tätä jo vähän enemmän?

Alkuperäinen nimi: Outcast, 2008
Arvosana: 4
Sivut: 311
Art house, 2015