lauantai 20. joulukuuta 2014

Emily Rodda - Kyynelten järvi




Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 146
Kustantaja: Tammi














Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat jalokivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada ottavat haasteen vastaan. Ensimmäinen tulikoe on jo takana, he ovat onnistuneet löytämään topaasin Hiljaisista metsistä. Nyt Lief, Brada ja heidän uusi, tuittupäinen kumppaninsa Jasmine lähtevät etsimään Deltoran vyön toista taikakiveä kaukaa Kyynelten järveltä.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan Deltoran vyö -sarja jatkuu toisella jännittävällä osalla, jossa Lief, Brada ja Jasmine lähtevät etsimään toista jalokiveä Deltoran vyöhön. Hiljaisten metsien koettelemukset ovat nyt takanapäin, mutta edessä on uusi vaaroja täynnä oleva matka. Matkalla he törmäävät vaarallisiin ja mitä eriskummallisimpiin otuksiin. Julma noita Thaegan hallitsee ystävysten seuraavaa määränpäätä.

Kirja on huomattavasti parempi mitä ensimmäinen osa, tässä osassa ei jännitys lopu kesken vaan päähenkilöt ajautuvat yhdestä vaarasta selvittyään taas toiseen. Kirjailija on saanut kirjaan mukaan jos jonkinmoisia otuksia, mutta olisin kuitenkin halunnut niistä vieläkin tarkempaa kuvausta, vaikuttivat kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta, etenkin tuo suloiselta vaikuttava Filli kiinnostaa.

Kirjalle ei tee hyvää myöskään tuo vähäinen sivumäärä, juoni on pitänyt tiivistää vähän liian suppuun ja juurikin tuo mainitsemani vaarasta vaaraan hyppiminen häiritsee eniten. Päähenkilöistä ei saa kunnolla selkoa kun jatkuvasti ollaan hektisillä hetkillä. Lief ja Brada ovat myös muuttuneet vähän turhan paljon ensimmäisestä osasta, ekassa kun Lief oli vähän pelokas ja Brada puolestaan rohkea, mutta jo toisessa osassa luonteet ovat kääntyneet toisinpäin.

Kirjan loppuratkaisu ei myöskään oikein miellyttänyt, miten tuo pahamaineinen ja kaikkien pelkäämä Thaegan noita saapuu rumalle järvelle ja yht'äkkiä onkin vain kasa keltaista liejua. Olisin toivonut jotain vähän lisää kirjan loppuun, muuten loppu oli kuitenkin hyvä - miten kaikki muuttuu taas kauniiksi ja noidan taikomat ihmiset pelastuvat omasta kadotuksestaan.

torstai 18. joulukuuta 2014

Ruumiittomat: Suomalaisia aavenovelleja




Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 286
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus














Takakansi kertoo:

Kun kuolema ei ole päätepiste, henki jää elämään ja koskettaa myöhemmin maailmaan tulevia. Tai kun elävät kutsuvat, kurottavat rajan yli ja luovat tilan aaveen tulla. Kohtaamiset eivät aina ole rauhallisia viestejä tuonpuoleisesta, vaan ne tuovat kylmän mukanaan. Mutta myös lohtua.

Arvostelijan mielipide:

Ruumittomat sisältää neljätoista suomalaista aavenovellia, joista jokaisella on oma kirjoittajansa. Kirja sisältää seuraavat novellit: Kielolinna (J.S. Meresmaa), Maitoa mandariinilasista (Anni Nupponen), Uudet perunat (Kari Välimäki), Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa (Taru Luojola), Ruusunnuppuni, kaikkeni (Maria Carole), Synnytetty (Samuli Antila), Syyllisyyden varjot (Heikki Nevala), Henkien polku (Tarja Sipiläinen), Tyttö niityllä (Anne Leinonen), Vielä yhdet jäähyväiset (Minna Roininen), Odottaja (Jussi Katajala), Tyhjiö 29B (Jani Kangas), Vespula (Janos Honkonen) ja Chudakovin aaveet (Shimo Suntila).

Kaikki novellit olivat helppolukuisia ja ymmärrettäviä. Näinkin lyhkäisiin teksteihin oli onnistuttu ujuttamaan jokaiseen pieni juoni mukaan, joskin joissakin novelleissa oli mukana vähän turhia asioita. Tämä kirja ei nostattanut ihoani missään vaiheessa kananlihalle tai tuonut kylmiäväreitä pitkin selkääni, kuten olin tekstistä toivonut. Novellit olivat jokseenkin vaisun oloisia ja lällyjä.

Joistakin novelleista olisi saanut kunnon kauhuromaaninkin aikaiseksi, kuten esimerkiksi novellista Kielolinna, jos juonta olisi vain muuttanut jonkin verran ja tehnyt juonesta paljon pelottavamman. Olen tosiaan aika pettynyt tähän kirjaan, tai ehkä odotin kirjalta vain vähän liikoja.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jani Niipola - Duudsonit Härmästä Hollywoodiin




Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 251
Kustantaja: WSOY













Takakansi kertoo:

Alussa oli suo, kuokka ja sohva, jota vedetään autolla. Duudsonit edustavat suomalaista hulluutta Hollywoodissa ja maailmanluokan viihdyttäjäasennetta Suomessa. Ensimmäistä kertaa Duudsonit kertovat itse, mihin suosio perustuu. Miten on mahdollista, että neljä poikaa Pohjanmaalta juontaa Music Televisionin palkintogaalaa kahdella mantereella, kuvaa elokuvaa Hollywoodissa ja astelee Pohjanmaan kansallispuvuissa itsenäisyyspäivän vastaanotolle?

Miten se ei olisi mahdollista! Jukka, Jarppi, Jarno ja HP ovat aina menneet läpi sieltä, missä aita on paksuin. Härmästä Hollywoodiin on Duudson-ryhmän rosoinen muotokuva ja heidän 15-vuotisen uransa ensimmäinen elämänkerta. Se on värikäs koko perheen perusteos, joka opettaa aikuisill kärsivällisyyttä ja lapsille unelmien toteuttamisen tärkeyttä. Sisulla ja kieli poskessa mikään ei ole mahdotonta.


Arvostelijan mielipide:

Duudsonit Härmästä Hollywoodiin kertoo Duudsonien taipaleesta. Miten neljästä nuoresta sällistä kasvaa koko kansan viihdyttäjiä, ja joiden päätähuumaavat temput yltävät jopa Suomen ulkopuolelle. Nyt Duudsonit kertovat elämästään ja pääsemme tutustumaan miehiin vähän syvemmin.

Aivan ensimmäiseksi täytyy nostaa kirjailijalle hattua, ei varmasti ole ollut ihan helpoimmasta päästä tämä keissi, kuten kirjailija itsekin kirjassaan kommentoi, koskaan ei tiedä mitä Duudsonit keksivät. Oli mahtavaa päästä lukemaan Duudsoneista ja heidän elämästään, saada lukea myös niitä vakavampia mietteitä mitä jätkien päässä liikkuu ja ketä Duudsonit oikeasti ovat. Duudsonit vaikuttavat olevan juurikin niin herttaisia ja tunteellisia, kuten Linnanahde Crewssä taannoin huomasimme.

Voin vain kuvitella millaista olisi ollut käydä Duudsonien kanssa koulua, yksikään päivä ei varmasti ole ollut kanssaoppineille tylsä. Duudsonit ovat alkaneet painottaa lähiaikoina enemmän koulukiusaamisen vastustamisen tärkeyttä ja se tulee ilmi myös tässä kirjassa. Duudsonit kävivät viime kuussa painottamassa tätä tärkeää asiaa myös omassa kotikaupungissani. Tästä kirjasta - kuten myös Duudsonien ohjelmista käy hyvin ilmi miten tiiviitä ja tärkeitä ystävyyssuhteet ovat Duudsoneille.

Kirja oli todellinen lukuelämys ja erittäin kiinnostava. Itse kun olen aina rakastanut Duudsonien hölmöilyjä, kuten myös uutta tunteellisempaa puolta, jota on nähty varsinkin Duudsonit tuli taloon -ohjelmassa. Teksti oli selkeää ja meni sujuvasti eteenpäin. Lukuelämyksestä teki vieläkin paremman tieto siitä, että kirjani alkusivuja tähdittävät jätkien nimmarit.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Emily Rodda - Hiljaiset metsät




Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi
















Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartioita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan kirjoittaman kahdeksanosaisen Deltoran vyö -kirjasarjan ensimmäinen osa kertoo, kuinka Varjojen valtias onnistuu valtaamaan Deltoran, kun kuninkaan leivissä on petturi, joka hajottaa kuningaskuntaa suojelevan Deltoran vyön ja lähettää seitsemän jalokiveä kuningaskunnan vaarallisimpiin kolkkiin. Kuudentoista vuoden kuluttua kuningaan ystävä Jarred kertoo pojalleen Liefille tapahtumista ja lähettää tämän etsimään kiviä yhdessä linnasta karanneen Bradan kanssa. Ensimmäinen etappi on Hiljaisissa metsissä, joista kukaan ei ole koskaan palannut takaisin.

Satuin vahingossa löytämään kirjastosta kyseisen kirjasarjan ja päätin ahmaista mukaani ensimmäisen osan. Olen positiivisesti yllättynyt ensimmäisen osan suhteen. Kerronta on sujuvaa ja ymmärrettävää, juonikin on todella kiinnostava ja pitää hyvin otteessaan. Kirjassa on kutkuttavaa jännitystä alusta loppuun asti ja janoan jo seuraavia osia.

Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja aitoja, joskin osa on melko vaatimattomia. Pidin siitä että kumpaakaan päähenkilöistä ei ole tehty tyhmänrohkeiksi tai millään tavalla saa sellaista käsitystä heistä että voisvat valloittaa vaikka koko maailman, kuten monissa kirjoissa on käynyt. Kirjassa on mukana myös mielenkiintoisia otuksia, kuten nuo pelottavat örkit joita Hiljaisessa metsässä päähenkilöt saivat vastaansa. Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän tarkempaa kuvausta varjovartoista. Ovatko ihan samanlaisia kuin normaalitkin ihmiset kun ei Jasminekaan ollut uskoa, että päähenkilöt eivät ole varjovartioita vai onko näillä mystisillä pahiksilla joitain eroavaisuuksia perus tallaajien kanssa.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hellevi Salminen - Hello, I love you




Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 126
Kustantaja: Otava















Takakansi kertoo:

Kolmiodraama: tyttö ja kaksi poikaa. Yhtälö, jonka ratkaisua joidenkuiden on vaikea hyväksyä.

Arvostelijan mielipide:

Kirja kertoo nuorten kolmiodraamasta, jossa on osallisina yksi tyttö ja kaksi poikaa. Luukas ja Emmi ovat aina olleet parhaat kaverit, nyt Emmistä on kasvanut kaunis nuori tyttö, mutta Luukas ei huomaa häntä tavalla, jolla Emmi haluaisi. Luukas huomaa vain ranskalaisen Danielin, joka on myös varsin kiinnostunut Luukaksesta. Luukas ei kuitenkaan aluksi halua hyväksyä itseään sellaisena kuin on.

Hellevi Salminen on kirjoittama kirja on juuri nyt varsin ajankohtainen. Kirja kertoo homoseksuaalisuudesta ja sen vaikeuksista. Nuori Luukas pelkää mitä muut ajattelevat hänen suuntautumisestaan, varsinkin hänen oma isäns. Luukas ei kuitenkaan voi tunteilleen mitään ja antaa palaa.

Kirjassa esiintyy yleisimpiä ongelmia, jotka liittyvät homoseksuaalisuuteen. Miten läheiset reagoivat? Varsinkin omat vanhemmat? Tässä kirjassa tuo isän näkökanta tuli lopussa varsin selväksi, mitä mieltä hän on poikansa homoudesta. Olisi ollut kuitenkin mielenkiintoista lukea, mitä Luukas lopulta päätti tehdä ja alkoiko hänen isänsä tottua poikansa suuntautumiseen vai ei.

Kirjan kerrontatapa oli jotenkin vaisu. Välillä tuntui, kuin olisi lukunut ala-asteikäisen äidinkielen ainekirjoitusta "minä sanoin, hän sanoi, sitten tein näin". Aluksi meinasin jättää kirjan kesken juurikin tuon kirjoitustyylin takia, mutta juoni itsessään oli niin kiinnostava että päätin ahmaista kirjan kuitenkin kerta heitolla.

Kaiken kaikkiaan kirja oli siis positiivinen yllätys, mutta jätti tosiaan paljon kysymysmerkkejä leijumaan ympärilleni, kun en saanut kaikkiin kysymyksiin vastausta. Kirja vähän loppui keskeneräisesti, tai ehkä kirjoittaja halusi vaan antaa lukijoiden miettiä kirjalle omanlaisen lopun.

Terhi Friman - Mummien ei kuulu koskaan kuolla




Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 57
Kustantaja: LK-julkaisut
ISBN: 978-952-5880-08-3














Takakansi kertoo:

Viisitoistavuotias Jonna kokee ison menetyksen, kun hänelle rakas ja tärkeä Ristiinan mummi kuolee yllättäen. Suru kulkee nuoren tytön elämässä monen kuukauden ajan. Mummin jäämistön selvittäminen tuo esiin yllättäviä asioita ja Jonna saa nähdä, että lastenlasten kanssa touhuava ja askarteleva mummikin on joskus ollut nuori neitonen toiveineen ja unelmineen. Saman koulun Miksu ilmestyy kesän kynnyksellä Jonnan elämään. Yläkoulun jälkeinen kesä on suloista ensirakkauden aikaa: kävelyretkiä Pyynikillä ja lounasteluja uudessa italialaisessa ravintolassa.

Arvostelijan mielipide:

Kirja on täynnä teinitytön ajatusmaailmaa ja vastoinkäymisiä, vaikka sivumäärä ei olekaan päätä huimaava. Kirjan alussa kohdataan heti ensimmäisenä läheisen kuolema ja miten ihmiset siihen reagoivat. Toiset antavat tunteilleen heti vallan, kun taas toiset yrittävät pysyä kovana - jo ihan toistenkin takia. Monet eri ajatukset alkavat pyöriä mielessä läheisen kuoleman jälkeen, pienetkin asiat jotka huomaa tärkeiksi vasta läheisen pois mentyä.

Kirjassa perehdytään myös teinitytön mietteisiin elämästä ja löydetään uusi nuoruudenrakkaus, jonka kanssa kakki tuntuu päätä huimaavan ihanalta ja ihmeelliseltä ja tietenkin myös kokeilunhalut alkavat nostaa päätään. Tässäkään teoksessa ei voi välttyä nuoruuden äkillisiltä kiukunpuuskilta kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Muistan omastakin yläaste iästäni nämä kaikki poikaystävädraamat ja vanhempien kanssa yhteenotot varsin elävästi mielessäni.

Kirja oli ihan suhteellisen hyvä jo nopeasti läpi luettu, ei nyt kuitenkaan mikään mestariteos. Mielestäni nämä rasistiset ilmaukset olisi kuitenkin voinut jättää pois, hyppäsivät melkoisesti silmille muun tekstin joukosta.

J.K. Rowling - Azkabanin vanki




Julkaisuvuosi: 2000
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1737-5














Takakansi kertoo:

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Arvostelijan mielipide:

Kuuluisa Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan vauhdikkaassa ja jännittävässä kolmannessa osassa. Harry Potter saa huomata ettei asiat ole aina kuten ihmiset luulevat, kun murhistaan kuuluisa Sirius Musta karkaa huippuvartioidusta Azkabanin vankilasta, josta kukaan muu ei ole koskaan karannut. Myös Hagridia onnistaa, kun hän pääsee opettamaan Tylypahkaan, kaikki ei kuitenkaan mene oppitunneilla ihan suunnitelmien mukaan ja Hagrid joutuu seuraamaan vierestä ystävänsä teurastusta.

Olen jälleen kerran positiivisesti yllättynyt J.K. Rowlingin uskomattomaan tapaan kirjoittaa kirjojaan ja hänen vauhdikkaasta mielikuvituksestaan. Juoni onnistui taas tempaisemaan minut mukaansa ja jännityskin oli paikka paikoin erittäin tiivistä. Kahdessa aiemmassa osassa on Voldemortkin piipahtanut aina kirjan lopussa ja oli vaihteeksi helpottavaa ettei kirja päättynyt tällä kertaa kamppailuun hänen kanssaan. Kirja oli myös jälleen kerran väritelty kaikenlaisilla mielenkiintoisilla otuksilla kuten selkäpiitä karmivilla ankeuttajilla, ylpeillä hevoskotkilla ja oudoilla fletkumadoilla.

Kirjassa oli paljon vauhdikkaita juonenkäänteitä, joita ei osannut odottaa. Esimerkkinä otettakoon pahamaineinen Sirius Musta, jonka uskoin alusta asti olevan se mitä hänen sanottiinkin olevan, loppu kuitenkin yllätti. Osissa kohdissa myös omatkin tunteet nousivat pintaan ja hahmot saivat minulta sääliä osakseen, varsinkin ressukka Hagrid, joka sai kuulla menettävänsä Hiinokan.

Kaikenkaikkiaan kirja oli siis positiivinen lukuelämys ja täydellistä jatkoa Harry Potter -sarjalle.

torstai 4. joulukuuta 2014

Lene Kaaberbøl - Näkijän tytär




Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 218
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-20134-4















Takakansi kertoo:

Kukaan kylän lapsista ei halua katsoa Näkijän tytärtä silmiin, sillä Dina pystyy näkemään heidän synkimmätkin salaisuutensa ja häpeän aiheensa. Mutta kun Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen selvittämään kauhean veriteon tekijää, ei edes Dina aavista, että kyseessä on ansa. Taistellessaan äitinsä pelastamiseksi Dina saa huomata, että on ainakin kaksi joita Näkijän katse ei hätkähdytä: julma Drakan ja linnaa vartioivat lohikäärmeet.

Arvostelijan mielipide:

Näkijän tytär on neliosaisen Näkijän kirja -kirjasarjan ensimmäinen osa. Se kertoo Näkijän tyttärestä Dinasta ja hänen kamppailustaan Näkijänä. Dinan äiti lähtee Dunarkiin tutkimaan raakoja murhia, ja pian salaperäinen Drakan hakee hänet auttamaan äitiään. Dinalle kuitenkin selviää, ettei äiti ole kutsunut lastaan mukaan. Dina joutuu viettämään yön murhaajaksi väitetyn Nicon kanssa ja pian Dina huomaa ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Hän saa myös huomata äitinsä kadonneen ja pian hän joutuu vaaralliselle pakomatkalle ja tekemään kaikkensa pelastaakseen äitinsä lohikäärmeen hampailta.

Kirja on juoneltaan suht' mielenkiintoinen ja sisältää paljon juonenkäänteitä, joskin se on melko ennalta-arvattava joiltain osin. Juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja lukemisen aloitettuani en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni, sen verran mielenkiintoiseksi alkoi juoni kehkeytyä lukemisen edetessä. Hyvää maustetta kirjaan antavat verenhimoiset lohikäärmeet.

Hahmot ovat mielestäni hyvin onnistuneita ja mielenkiintoisiakin. Joskin Dinasta on tehty ikäänsä nähden vähän liian aikuismainen paikkapaikoin, aluksi vaikutti lapselliselta, mutta käsitys sai täyskäänteen juonen edetessä. Kirjan alussa tuntui tulevan heti niin paljon kyläläisten nimiä esiin, ettei millään voinut muistaa kaikkia, mutta onneksi näillä ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä tämän kirjan juonessa. Tärkeämmät henkilöt ilmestyvät vasta myöhemmässä vaiheessa.

Kirjasarjasta on tosiaan ilmestynyt yhteensä neljä osaa ja ajattelin kyllä nämä kaikki ahmia jossain välissä, sen verran mielenkiintoiselta tämä kirja vaikutti ja jäis sen verran kesken. Tosin kirja ei jäänyt mitenkään jännittävään kohtaan, mutta oman mielenrauhani kannalta haluan tietää mitä kolme muuta kirjaa pitävät sisällään.

tiistai 2. joulukuuta 2014

J.K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio




Julkaisuvuosi: 1999
Sivumäärä: 365
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1472-4














Takakansi kertoo:

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä. Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Arvostelijan mielipide:

Harry Potter jatkaa seikkailuaan tässä kirjasarjan toisessa osassa. Harry tapaa kesälomansa aikana salaperäisen Dobby-tontun, joka yrittää estää Harrya pääsemästä Tylypahkaan. Koulu alkaa taas, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan Harryn ja Ronin jäädessä jästimaailmaan jumiin, pojat eivät kuitenkaan ole neuvottomia tässäkään vaan keksivät toisenlaisen tavan päästä Tylypahkaan - kohtalokkain seurauksin. Tylypahkassakaan kaikki ei ole niin kuin pitäisi, Harry osaa puhua käärmeille ja kuulee koulussa outoja murhanhimoisia kuiskauksia joita muut eivät kuule. Koulussa alkaa myös tapahtua kauhistuttavia asioita oppilaille, Dumbledore erotetaan ja Hagrid joutuu velhovankilaan. Harry saa ystäviensä kanssa kuulla mystisestä Salaisuuksien kammiosta, Harry alkaa toden teolla selvittää kammion salaisuuksia kun Hermione joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Harryn toinen ystävä katoaa.

Tässäkin kirjassa pidin juonesta ja sen kulusta todella paljon. Teksti oli ymmärrettävää ja helppolukuista. Joskin juonessa jotkut asiat ovat tavallaan turhia, kun eivät liity juoneen millään tavalla, kuten tuo "hokkuspokkus pöly" joka saa velhon nopeasti liikkumaan paikasta toiseen, sitä kun ei käytetty kuin yhdessä kohdassa kirjassa. Kirjan loppu oli tavallaan pieni pettymys, koska loppuratkaisu oli niin nopeasti ohi, vaikka Harryn vastassa oli murhanhimoinen Voldemort ja vaarallinen basiliski, olisin siis toivonut tähän vähän pidempää loppukohtausta, jossa asiat eivät suju ihan noin nopeasti ja helposti.

Kirjan henkilöt ovat pysyneet pitkälti samanlaisina kuin ensimmäisessäkin osassa, mikä on toki hyvä asia ettei henkilöt muutu ihmisinä liian nopeasti ikäänsä nähden. Kirjaan tuo mukavaa piritystä ja huumoria etenkin Weasleyn kaksoispojat, joilla on aina kädet täynnä hullumaisia jekkuja. Uusi henkilö Ginny tuo kirjaan myös suloista pikkutytön ihastusta Harry Pottria kohtaan ja saa nähdä kuumenevatko ajallaan myös Harryn tunteet ystävänsä pikkusiskoa kohtaan. Toinen uusi tulokas oli Dobby-tonttu, joka sai minut ärsyyntymään itseensä heti kirjan alussa itsetuhoisuudellaan ja kitinällään, mutta herätti kuitenkin kirjan lopussa sääliä ja surullisia tunteita, ihan suloinen taitaa tämäkin tonttu loppujen lopuksi olla, se jää nähtäväksi.

Kirjassa on paljon sellaisia kohtia, mitä nyt ei luonnollisestikaan elokuvassa ole, mutta myös toisinpäin. Kirja ja elokuva täydentävätkin toisiaan hyvin ja saavat uusia näkemyksiä asioihin, tietenkin kirja syventää elokuvaa enemmän. Suosittelen kyllä lukemaan kirjasarjaa, vaikket välttämättä elokuvista niin paljoa olisikaan tykännyt.