tiistai 17. heinäkuuta 2018

Erin Hunter - Yön kuiskaukset

Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välinen ankara taistelu on ohi, mutta klaanien suhteet ovat edelleen kireät. Närhisulka ja Leijonaroihu ovat päättäneet selvittää taistelun perimmäisen syyn ja alkavat samalla hiljalleen aavistaa, mitä on meneillään.
Totuutta ei pääse pakoon: Synkän metsän henget kietovat vähä vähältä pauloihinsa yhä useampia nuoria kissoja ja kouluttavat heitä käymään klaanitovereitaan vastaan. Närhisulka, Leijonaroihu ja Kyyhkytassu joutuvat huomaamaan, että pahuus on joskus hädin tuskin viiksenmitan päässä - ja silti jopa Tähtiklaanin ulottumattomissa.
Edessä on vääjäämätön taistelu. Pelastaakseen klaanit lopulliselta tuholta kolmikko päättää lähettää Kyyhkytassun sisaren Murattitassun suorittamaan äärimmäisen vaarallista tehtävää.


Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Olen lukenut muualta paljon mietteitä Soturikissat -sarjan lapsellisuudesta, toki se voi olla joltain osin lapsellinen, mutta kirjoihin kuuluu paljon vanhemmillekin lukijoille suunnattua sisältöä. Itse viihdyn tämän sarjan parissa, enkä ajatellut lopettaa sen lukemista, ehkä sitten olen vähän lapsellinen itsekin. :D


Alkuperäinen nimi: Night whispers, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 303
Art house, 2017

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Andrew Michael Hurley - Paholaisen päivä

Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?
Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa.
Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?

Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa. Kirjan loppu oli myös jotenkin töksähtävä, juuri kun kirjassa alkoi enemmän tapahtua, hypättiin 11 vuotta eteenpäin, eikä tapahtumiin palattu enää kuin pikaisesti.

Kirjan idea itsessään oli todella hyvä ja siinä olisi ollut valmiudet oikeasti hyvään kauhuun, mutta kirjoittaja ei ole osannut ottanut härkää sarvista tämän teoksen kohdalla. Kirja olisi muuten ollut ihan kohtalainen, mutta kun teos luetaan kauhukirjallisuudeksi niin odotan myös saavani sitä.


Alkuperäinen nimi: Devil's day, 2017
Arvosana: 1,5
Sivut: 379
WSOY, 2018

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?

Taivaallisen tulen kaupunki päättää huippusuositun kuusiosaisen Varjojen kaupungit sarjan. Kirjan lukeminen kesti todella kauan, en päässyt heti sisälle kirjaan ja siksi myös lukeminen venähti pahemman kerran. Toista sataa sivua luettuani alkoi tapahtumatkin kiinnostaa enemmän ja loppu kuluikin nopeasti, en olisi malttanut edes lopettaa lukemista välillä.

Harmi kun yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista päättyy, mutta myös tämän sarjan oli jo aika loppua, liika olisi ollutkin liikaa. Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu. Täysiä pisteitä kirja ei saanut huonon alun vuoksi.


Alkuperäinen nimi: City of heavenly fire, 2014
Arvosana: 4,5
Sivut: 639
Otava, 2014

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 6

Ninjakoirien maille saapuneet Oun joukot joutuvat heti vihollisen hyökkäyksen kohteeksi. Pian käy kuitenkin ilmi, että taistelu on väärinkäsityksen syytä. Pahaksi onneksi Oun koirat ovat jo ehtineet astua myrkkyohdakkeisiin, ja ainoa vastalääke löytyy todellisen vihollisen alueelta.

Kogan ninjakoirat ovat järjestäneet Benin laumalle ansan uskottelemalla että kuuluvat Akamen laumaan. Iga koirien luullessa taas Benin lauman kuuluvan Kogaan. Akamen joukko onkin järjestänyt Benin laumalle tappavan ansan, ennen kuin tajuavat mitä oikein on tapahtunut.

Myös tästä kansikuvasta ja sen väreistä pidän paljon, tietty kannessa voisi pienenä lisänä olla vielä sekä Kogan että Igan johtajat. Pidin tästäkin osasta paljon, raaoilta tapahtumilta ei voi myöskään välttyä kun koirat tappelevat viimeiseen hengenvetoon asti. Osa loppuu taas jännittävään kohtaan kun Ginillä on vastassa Kogan johtaja Kurojaki.







Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 6, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 5

Petollinen Sniper onnistuu suunnitelmassaan, ja saa Sumuvuoren Mossin laumoineen hyökkäämään Benin joukon kimppuun. Vain muusta joukosta erilleen joutuneet Gin ja Smith tietävät Sniperin suunnitelmasta, ja heidän on pidettävä kiirettä estääkseen väärinkäsityksistä johtuva taistelu, ennen kuin kukaan loukkaantuu.

Benin lauma joutuu taisteluun Mossia vastaan, jossa Ben itse jää Mossin aiheuttaman kivivyöryn alle. Asioita yritetään tietysti ratkaista suurella taistelulla. Kun laumat ovat saaneet asiansa päätökseen Benin lauma kohtaa kannibaali koiria etsiäkseen mahtavaa Akamea.

Ensimmäisenä iso plussa kannesta, mielestäni se on aivan mielettömän hieno. Tykkään siitä ettei ainakaan tässä osassa Ginistä ole tehty ihan niin täydellistä, kuin sarjassa annetaan ymmärtää, vaan saa myös pientä läksytystä osakseen laumansa johtajalta. Tarina jää jännittävään kohtaan kun Smith kaapataan tunneliin, jonne vain Gin mahtuu ja on Smithin ainoa toivo pelastua.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 5, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 4

Gin päättää liittyä vuorille ilmestyneisiin villikoiriin, ja auttaa niitä keräämään koiria ympäri Japania taistelua Akakabutoa vastaan. Etelään matkaavan Ben-koiran johtama ryhmä, johon Gin kuuluu, joutuu ensimmäiseksi kohtaamaan Kain kolme veljestä, joille eläminen on aina tarkoittanut taistelemista.

Gin liittyy villikoiralaumaan ja hänen ensimmäinen seikkailunsa on kohdata Kain kolme villikoiraa: Akatora, Chutora ja Kurotora, ja saada ne liittymään Benin laumaan yhydessä muiden kanssa. Onnistumisen myötä on aika kohdata Kasumidaken Moss ja hänen laumansa.

Tämä osa on tv-sarjassakin yksi lemppareistani, Ginin käydessä taisteluun yhden veljeksen kanssa, alkoi päässäni soida heti sarjasta tuttu tunnari. :D Tapahtumat etenevät tässä osassa niin nopeasti, että alan miettimään kuinka paljon tulevissa kirjoissa mahtaa olla ekstraa sarjaan verrattuna. Ymmärtääkseni ainakin jonkin verran.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 4, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 181
Punainen jättiläinen, 2010

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 3

Gin ja Daisuke-poika ovat lähteneet yhdessä metsästämään, mutta raivoissaan hyökkäävä karhu saa Daisuken lamaantumaan, eikä hän pysty käyttämään metsästysjoustaan, ja yksin taisteleva Gin joutuu hengenvaaraan. Myöhemmin vuorille kylän lähelle alkaa ilmestyä outoja villikoiria, jotka jostain syystä vetävät Ginin mielenkiinnon puoleensa.

Hopeanuolen tarina jatkuu kolmannessa osassa, jossa Gin tapaa villikoiralauman, jokin koiralauman johtajassa vetää Giniä puoleensa. Gin tekee vaikutuksen koiriin ja saa liittyä mukaan laumaan, jonka tehtävänä on kerätä maan parhaat koirat ja tuhota Akakabuto lopullisesti.

Tapahtumat etenevät sopivalla tempolla ja juonessa pysyy hyvin mukana. Hahmoista löytyy pieniä eroavaisuuksia, jos vertaa tv-versioon. Esim. Rikillä ei ole sarjiksessa kuin pari arpea ja tv:ssä puolestaan paljon enemmän. Tähän sarjaan jää kyllä pahasti koukkuun, varsinkin kun sarjikset lukaisee niin nopeasti läpi.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 3, 1983
Arvosana: 4
Sivut: 189
Punainen jättiläinen, 2010

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 2

Gin saa itselleen kilpailijan, kun kylään saapuu Hidetoshi-niminen mies saksanpaimenkoiransa Johnin kanssa. John on täysikasvuinen, erinomaisesti koulutettu metsästyskoira, joka näkee Ginin aluksi pelkkänä pentuna, eikä ota tätä vakavasti. Gin saa kuitenkin tilaisuuden näyttää kovan koulutuksensa tulokset, kun kylään saapuu pahasti haavoittunut mies, joka kertoo punaselkäisen karhun hyökänneen hänen toveriensa kimppuun.

Gohein kova koulutus jatkuu ja Ginin voimat ovat todellisella koetuksella. Päivä päivältä Ginin lihakset vahvistuvat ja se lähtee Daisuken mukana karhujahtiin verisin seurauksin.

Tässäkin osassa on liuta verisiä ja raakoja kohtauksia, jännityksestä puhumattakaan. Tv-sarja seuraa aika tiiviisti tämänkin osan tapahtumia, eikä eroa juuri lainkaan pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Teos paranee huomattavasti loppua kohden ja päättyy Ginin ja Daisuken kamppailuun emokarhua vastaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 2, 1983
Arvosana: 4,5
Sivut: 201
Punainen jättiläinen, 2010

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Hopeanuoli

Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) on Yoshihiro Takahashin tekemä 18-osainen sarjakuvasarja. Pieni tiikeriraitainen Gin liittyy suureen villikoiralaumaan, jotka keräävät koiria taisteluun verenhimoista tappajakarhu Akakabutoa vastaan. Matkallaan Gin joutuu mitä hurjimpiin seikkailuihin ja vaaroihin löytääkseen maan parhaat koirat mukaan laumaansa. Kirja on täynnä raakoja kohtauksia, joten se ei sovellu pienemmille lukijoille.

Sarjakuvien pohjalta on tehty myös supersuosittu tv-sarja.







1. Karhukoira Gin syntyy, 2010
2. Taistelijoiden aamunkoitto, 2010
3. Sielujen kutsu, 2010
4. Kain kolme hornanhurttaa, 2010
5. Shinobi-koira Akame, 2010
6. Shinobinuman taistelu, 2010
7. Etsikää Musashi, 2010
8. Paljastetut hampaat, 2011
9. Sankarien matkaanlähtö, 2011
10. Valiojoukko vastaan neljä, 2011
11. Kolmentoista iskuryhmä, 2011
12. Veren värjäämä lampi, 2011
13. Isän oppi, 2011
14. Siriuksen johdatus, 2011
15. Matka kadotukseen, 2011
16. Kahdeksan soturin taru, 2011
17. Pimeyden kahdeksan soturia, 2011
18. Soturien paluu, 2011

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 1

Gin on hopeanharmaa, tiikeriraitainen Akita-koira, ja koska se synty tiikeriraitaisena, sitä odottaa ennalta määrätty kohtalo; tulla karhukoiraksi. Ginin isä, Riki, on kylänsä paras karhukoira, mutta kun se häviää taistelun hirvittävää Akakabuto-karhua vastaan, Gin saa karhusta elinikäisen vihollisen. Ginin ollessa vasta pentu, alkaa sen kova koulutus isänsä veroiseksi karhukoiraksi.

Supersuosittu Ginga-sarja on jo vuosia ollut lukulistallani, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa tätä sarjaa. Nyt ostin kaikki osat kirpparilta ja saan vihdoin aloittaa lapsuudenaikaisen (ja miksei aikuisiänkin) rakkaan tv-suosikkini sarjakuvan muodossa. En lue ikinä sarjakuvia, mutta tämä sarja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, niin paljon pidän tästä sarjasta.

Pidän paljon piirtotyylistä, jota tässä sarjiksessa käytetään. Kuten leikkaamattomassa animessa, myös sarjakuvassa on melko raakojakin kohtauksia, joten tämä ei ole pienten lasten luettavaa. Vaikka sarjakuvaa luetaan väärinpäin, ei tuo haitannut itseäni ollenkaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 1, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 173
Punainen jättiläinen, 2010