perjantai 22. maaliskuuta 2019

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 8

Gin saa viimein tilaisuuden taistella Ouun suunnitelmia sabotoinutta Sniperiä vastaan, mutta onko pienellä pennulla mahdollisuuksia voittaa täysikasvuista dobermannia, joka ei ole aiemmin jättänyt yhtäkään vihollista eloon?

Hopeanuolen tarina saa jatkoa sarjakuvan kahdeksannessa osassa. Ginin lauma kasvaa kasvamistaan, mutta vastoinkäymisiä tuntuu tulevan eteen tuon tuostakin, kun ryhmä saa kuulla huonoja uutisia toisista Ouun sotureista.

Pidän siitä miten paljon erilaisia kohtauksia itse sarjakuvassa on, mitä tv-sarjassa, näin kaikki ei ole ihan tuttua mitä eteen sattuu tulemaan ja tarinoihin paneudutaan paljon enemmän. Seuraava osa polttelee jo hyllyllä.








Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 8, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 187
Punainen jättiläinen, 2011

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 7

Akamen ja Kurojakin pitkä vihanpito saa dramaattisen lopun. Gin saa kuulla Akakabuton vahvistavan armeijaansa ja päättää etsiä käsiinsä Shikoku-saaren vahvimmat uroot. Heidän vastaanottonsa on kuitenkin kaikkea muuta kuin lämmin...

Kogan koirat käyvät taisteluun Ginin laumaa vastaan ja lopputulos on verinen. Gin laumoineen jatkaa selvittyään matkaansa kohti Shikokua ja Gin lähtee etsimään saaresta taistelukoiria pienen ryhmänsä kanssa, kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja pian Kain veljeksen huomaavat olevansa kuoleman vaarassa.

Sarjakuvat ovat kyllä todella nopsaa luettavaa, tämänkään lukemisessa ei montaa minuuttia kulunut, mutta omaa mielikuvitustaan tapahtumista ei pääse käyttämään samalla tavalla kuin kirjoissa, joten siinä syy miksi nämä ovat jääneet todella vähälle lukemiselle, tai oikeastaan en lue sarjakuvia ollenkaan, lukuunottamatta nyt tätä Hopeanuolen sarjaa. Ginin matka kohti Akakabutoa kulkee eteenpäin hitaasti, mutta varmasti, kun hän yrittää laumoineen etsiä parhaat koirat mukaansa suureen taisteluun. Ihan viihdyttävää luettavaa/katsottavaa tämäkin osa oli. Ja onhan Hopeanuoli nyt ihan kuningas.




Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 7, 1983
Arvosana: 5
Sivut: 187
Punainen jättiläinen, 2010

lauantai 19. tammikuuta 2019

Mikko Aaltonen: JHT Musta lammas

Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea. Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja katutappelijasta kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutlaatuisen tarinan mitään peittelemättä.

Katsoin vähän aikaa sitten Ruudusta Veljeni vartija leffan, tykästyin paljon Cheekin tarinaan ja päätin lukaista samantien Tiihosesta kertovan kirjan, millainen ihminen on Cheekin takana.

Cheekiä olen itse fanittanut teinistä asti, siitä asti kun kuulin ensimmäisen kerran Avaimet mun kiesiin -biisin. Kirjaa lukiessa tuli itsellekin vähän nostalginen olo ja pakkohan sitä oli laittaa Youtubesta kesken Avaimet mun kiesiin -luvun kyseinen biisi soimaan.

Kirjaa lukiessa huomasin että Cheekin matka huipulle on ollut kaikkea muuta kuin helppo, vastoinkäymisiä on ollut vastassa rutkasti, mutta jätkä on pitänyt pään pystyssä ja suunnannut rohkeasti kohti päämääräänsä, eikä ole luovuttanut. Kumpa itsellänikin olisi moista uskallusta jahdata omia unelmiani ja pyrkiä saavuttamaan juuri sen mitä elämältä olen halunnut.

Nytkin tätä kirjoittaessani soi Spotifysta Cheekin vanhempia biisejä, joita ei ole uudemman tuotannon jälkeen tullut enää pitkään aikaan kuunneltua.


Arvosana: 5
Sivut: 461
Otava, 2016

torstai 17. tammikuuta 2019

Elena Mady: Varjelija

Alex Winter on ottanut kiinni menneisyytensä varjon - nyt hänen on valittava tulevaisuutensa.
Lontoossa koivut ja palmut kasvavat sulassa sovussa, ja vaihdokas, tyttö vieraassa elämässä sulautuu joukkoon siinä missä muutkin kapinalliset.Tilaisuus aloittaa alusta houkuttelee Alexia. Mutta osaksi saatu rakkaus ja ymmärrys vahvistavat ja velvoittavat. Alex janoaa saada murhaajan vastuuseen teoistaan ja oikeutta Wintereille.Eikä mikään korvaa Jesseä...Mystisen rakkaustrillerin kolmas osa vie Alex Winterin jälleen elämän ja kuoleman rajamaille - ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Ottaako Alex roolinsa varjelijana?

 Varjelija on The body jumper trilogian päätösosa. Tykkäsin paljon ensimmäisestä osasta, mutta sarja muuttuu vain laimeammaksi loppua kohden, tämä teos oli mielestäni jo aikamoinen floppi ja väkisin väännetty. En saanut kirjasta mitään irti ja tapahtumatkin alkoivat vasta aivan kirjan lopussa, muuten kirja oli vain päähenkilön haikailua poikaystävänsä ja äitinsä perään. Jotkut kohtauksista menivät todella nopeasti ohi ja niistä jäi vähän sekavat fiilikset. Kirjan lukeminenkin kesti melkein kaksi kuukautta kun tuntui niin pakkopullalta jatkaa tätä aina, mutta pakkohan se oli loppuun asti lukea. Trilogian juoni itsessään oli todella hyvä, mutta toteutus ei uponnut ainakaan itseeni lukijana.




Arvosana: 2
Sivut: 413
WSOY, 2018

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Gena Showalter: Selviytyjät

Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.
Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.
Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta...

Selviytyjät jatkaa Interwined -sarjaa sen toisena osana. Tämä osa ei myöskään pettänyt, vaan luin mielenkiinnolla teoksen parissa päivässä läpi kun vain sain sen aloitettua. Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.


Alkuperäinen nimi: Unraveled, 2010
Arvosana: 5
Sivut: 433
Harlequin, 2012

maanantai 17. syyskuuta 2018

Marko Hautala: Leväluhta

Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan - sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upetettu kymmeniä ruumiita ja joka yhä vetää ihmisiä oudolla tavalla puoleensa.

Olen aiemmin lukenut Hautalalta kaksi kirjaa ja kun huomasin Leväluhdan olevan tulossa, oli se pakko laittaa varaukseen. Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan. Kirjan loputtua oli "Mitä mä just luin" -fiilis kun en enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei, mihin tapahtumiin uskoa ja mihin ei. Loppupeleissä kaikki on lukijan pääteltävissä. Taidan välttää hetken epämääräisiä lätäköitä.

Täytyy myöntää etten ole ikinä kuullutkaan Orismalan Leväluhdasta, mutta totta se on, kyseinen paikka on oikeasti olemassa ja sieltä on tosiaan löytynyt kymmeniä kiloja luita. Aina oppii jotain uutta.


Arvosana: 4
Sivut: 320
Tammi, 2018

torstai 13. syyskuuta 2018

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.

Kirja on seissyt hyllyssäni vuosia, enkä ole ottanut sitä lukeakseni. Takakansi oli kyllä kiinnostava, mutta tuntui aina tulevan kiinnostavampia kirjoja eteen. Nyt päätin kuitenkin ottaa sen käteeni ja onneksi otin. Kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Onneksi omistan kaikki kolme osaa, niin lukemista voi jatkaa nopeasti seuraavaan osaan.

Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.


Alkuperäinen nimi: Intertwined, 2009
Arvosana: 5
Sivut: 397
Harlequin, 2012

Intertwined

Gena Showalterin Intertwined trilogia kertoo teinipoika Adenista, jonka pään sisällä asuu neljä koditonta sielua. Aden tietää, ettei maailmasta puutu pahuutta, vaan siellä piilee yliluonnollisia vaaroja. Hän tapaa Mary Annin hautausmaalla, johon tuntee vetoa ja joka saa äänet hänen pään sisältään katoamaan. Aden onnistuu pääsemään samaan kouluun Mary Annin kanssa ja paljastaa tälle syvimmän salaisuutensa. He ystävystyvät ja huomaavat pian olevansa keskellä vampyyrien, ihmissusien, noitien, haltioiden ja peikkojen vyyhtiä yrittäessään vapauttaa kodittomia sieluja.








1. Kodittomat sielut, 2012 (Intertwined, 2009)
2. Selviytyjät, 2012 (Unraveled, 2010)
3. Kietoutuneet, 2013 (Twisted, 2011)

perjantai 24. elokuuta 2018

Erin Hunter: Kuun merkki

Myrskyklaaniin nimitetään kaksi uutta soturia, Kyyhkysiipi ja Murattilampi. Heidän kannettavanaan on paljon suurempi taakka kuin sotureilla yleensä: yhdessä Närhisulan ja Leijonaroihun kanssa he tietävät, että klaanit voivat tuhoutua iäksi, elleivät he onnistu selvittämään profetian merkitystä ja paljastamaan Synkän metsän aikeita.
Kun Murattilampi sinnittelee yhä raaemmaksi käyvässä yöllisessä koulutuksessaan ja Leijonaroihu kiroaa kohtaloaan, Närhisulka saa yllättävän käskyn lähteä vuoristoon. Hänen on taivallettava heimokissojen luo etsimään vastauksia, jotka yhdistävät klaanit ja heimon toisiinsa arvaamattomalla tavalla.

Kuun merkki jatkaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjaa sen neljäntenä osana. Närhisulka lähtee jännittävälle matkalle kohti heimokissoja selvittääkseen miksi hänet on lähetetty sinne. Siellä Närhisulka tempautuu kauas heimokissojen menneisyyteen ja saa kuulla ennustukseen kuuluvasta neljännestä kissasta.

Närhisulan lähteminen muinaisten heimokissojen luota tuntui kovin haikealta ja sydäntä raastavalta, kun hän joutui luopumaan rakastamastaan kissasta. Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.


Alkuperäinen nimi: Sign of the moon, 2011
Arvosana: 3,5
Sivut: 292
Art house, 2018

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Erin Hunter - Yön kuiskaukset

Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välinen ankara taistelu on ohi, mutta klaanien suhteet ovat edelleen kireät. Närhisulka ja Leijonaroihu ovat päättäneet selvittää taistelun perimmäisen syyn ja alkavat samalla hiljalleen aavistaa, mitä on meneillään.
Totuutta ei pääse pakoon: Synkän metsän henget kietovat vähä vähältä pauloihinsa yhä useampia nuoria kissoja ja kouluttavat heitä käymään klaanitovereitaan vastaan. Närhisulka, Leijonaroihu ja Kyyhkytassu joutuvat huomaamaan, että pahuus on joskus hädin tuskin viiksenmitan päässä - ja silti jopa Tähtiklaanin ulottumattomissa.
Edessä on vääjäämätön taistelu. Pelastaakseen klaanit lopulliselta tuholta kolmikko päättää lähettää Kyyhkytassun sisaren Murattitassun suorittamaan äärimmäisen vaarallista tehtävää.


Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Olen lukenut muualta paljon mietteitä Soturikissat -sarjan lapsellisuudesta, toki se voi olla joltain osin lapsellinen, mutta kirjoihin kuuluu paljon vanhemmillekin lukijoille suunnattua sisältöä. Itse viihdyn tämän sarjan parissa, enkä ajatellut lopettaa sen lukemista, ehkä sitten olen vähän lapsellinen itsekin. :D


Alkuperäinen nimi: Night whispers, 2010
Arvosana: 4,5
Sivut: 303
Art house, 2017