Marko Hautala: Unikoira

Raastava ero on ajanut Joonaksen epätoivoon. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: löytää elämälle merkitys tai tappaa itsensä. Edes hypnoosi ei tunnu missään, hän ei löydä sisimmästään paljon puhuttuja tervehdyttäviä voimia. Viimein alkaa tapahtua, muttei sitä, mitä Joonas odotti.
Eidolon-terapian vetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja rakkaussuhde alkaa orastaa. Joonaksen työpaikalla puolestaan alkaa tapahtua outoa ilkivaltaa, ja nuoruudenystävä Jyri ilmestyy takaisin kuvioihin.
Yllättäen terapia alkaa kantaa hedelmää. Tähän asti Joonas on nähnyt hypnoositilassa pelkkiä yliopiston käytäviä, mutta nyt ilmestyy elävä olento. Omituinen koira, joka haluaa johdattaa hänet jonnekin. Onko unikoira pelkkää mielikuvitusta vai jotain muuta, vierasta ja vaarallista?

Marko Hautala kuuluu yksiin lempikirjailijoistani, olen pitänyt hänen teoksistaan, ne osaavat sekoittaa lukijan päätä. Myös Unikoira kuuluu näihin kyseisiin teoksiin, kirjan loppu yllätti todella paljon, eikä ollut ainakaan omassa päässäni ennustettavissa, mutta kirjan loppuun päästyäni jäi mieleen monia kysymyksiä ja jäin miettimään tajusinko loppujen lopuksi yhtään mitään mitä kirjassa tapahtui.

Tästä huolimatta pidin kirjasta ja sen ideasta, vaikkei kaikki ihan täysillä mulle auennutkaan. Hautala osaa kirjoittaa koukuttavasti ja sekoittamaan päähenkilön pääkopan niin totaalisesti, että se sekoittuu myös lukijalla.

Arvosana: 3½
Sivut: 266
Tammi, 2012

 

Nonna Wasiljeff: Tomupoika

15-vuotias Aaron on paennut Loukusta ja päätynyt keskelle Tomuja. Hänen syvyydensilmänsä herättää pelkoa ja vetää puoleensa outoa väkeä. Kaikkialla häntä seuraa varjona salaperäinen nocturna Lazar, joka vahtii hänen jokaista liikettään.
Aaron yrittää selvitä Tomujen kovassa koulussa, mutta saa myös yllättäviä ystäviä. Loukun synkkä varjo häälyy kuitenkin kaiken yllä, ja Aaronin on palattava takaisin vielä kerran.

Tomupoika on mukaansatempaavan Loukkupojan seuraava osa. Aluksi kirja tuntui vain junnaavan paikoillaan, eikä siinä ollut mitään koukuttavaa langanpätkää vasta kirjan loppupuolella mielenkiintoni heräsi kokonaan ja ahmaisin viimeiset sivut hujauksessa. Vaikka alku olikin aika mitäänsanomaton, oli kirjan loppupuolisko todella hyvä ja mukaansatempaava. Kirja loppui kunnon rytinällä.

Sivuhahmot eivät olleet niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisessä osassa, ainoastaan salaperäinen Lazar jäi päälimmäisenä mieleeni.

Toivon todella että sarjasta saadaan vielä kolmas osa, jossa kaikki asiat tulevat päätökseen. Pelkäänpä että mikäli sarjaa jatketaan trilogiasta suuremmaksi, alkaa niiden sisältökin menettää kiinnostustani, kuten kävi jo tämän toisen osan kohdalla.

Arvosana: 3
Sivut: 334
Otava, 2019