Erin Hunter - Pitkät varjot

Soturikissaklaaneissa kuohuu. Varjoklaani on kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille ja ryhtynyt seuraamaan järvelle tulleen muukalaisen opetuksia. Närhitassu on kuitenkin varma siitä, että soturiesi-isät ovat edelleen tärkeä osa soturilakia. Tutkimusretkillään hän päätyy kauas klaanien menneisyyteen, kauemmas kuin edes Tähtiklaanin muisti ulottuu.
Närhitassun sisarukset ovat tukalassa tilanteessa: Paatsamalehti pelkää kuollakseen soturilain murenemista, Leijonaroihu omia väkivaltaisia näkyjään. Edes Myrskyklaanissa leviävä kohtalokas tauti ja metsässä raivoava rajuilma eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna järkyttävään salaisuuteen, joka on vaarassa paljastua kaikille.

Kolmikon mahdin toiseksi viimeisessä osassa Paatsamalehti, Leijonaroihu ja Närhitassu yhdistävät voimansa kolmen Varjoklaanin oppilaan kanssa saadakseen Varjoklaanin uskon Tähtiklaaniin takaisin. Pian klaania odottaa kuitenkin seuraava tappava ongelma, kun klaanissa alkaa riehua viheryskä ja pian lähes kaikki kissat taistelevat hengestään sen kourissa, myös klaanipäällikkö, eikä parantavia yrttejä ole.

Sarja paranee kirja kirjalta, ja tämä osa on taas edellistään parempi. Jännittävät kohtaukset jatkuvat läpi koko kirjan, varsinkin kun kolmikko saa kuulla karun uutisen heidän menneisyydestään, jota en itse ainakaan osannut lainkaan odottaa. Lopputulos on kuitenkin itselleni jo aika ennalta-arvattava, voin toki olla myös väärässä. Kirjan loppuhuipennus on kun Saarniturkki löydetään murhattuna ja kaikki viittaa siihen että asialla on ollut yksi heidän omistaan. Odotan innolla seuraavan osan lukemista, miten käy petturille ja saako kolmikko tietää totuuden heidän vanhemmistaan.

Alkuperäinen nimi: Long shadows, 2008

Arvosana: 5
Sivut: 312
Art house, 2016