Marko Hautala: Leväluhta

Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Lisäksi on jotain muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan - sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upetettu kymmeniä ruumiita ja joka yhä vetää ihmisiä oudolla tavalla puoleensa.

Olen aiemmin lukenut Hautalalta kaksi kirjaa ja kun huomasin Leväluhdan olevan tulossa, oli se pakko laittaa varaukseen. Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan. Kirjan loputtua oli "Mitä mä just luin" -fiilis kun en enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei, mihin tapahtumiin uskoa ja mihin ei. Loppupeleissä kaikki on lukijan pääteltävissä. Taidan välttää hetken epämääräisiä lätäköitä.

Täytyy myöntää etten ole ikinä kuullutkaan Orismalan Leväluhdasta, mutta totta se on, kyseinen paikka on oikeasti olemassa ja sieltä on tosiaan löytynyt kymmeniä kiloja luita. Aina oppii jotain uutta.

Arvosana: 4
Sivut: 320
Tammi, 2018