Satu Mattila-Laine - Parantola

15-vuotias epilepsiaa sairastava Elisa saa epileptisen kohtauksen vanhassa ja ränsistyneessä parantolassa, jossa heidän oli ystävien kanssa tarkoitus viettää iltaa. Herätessään Elisa huomaa olevansa 1930-luvulla samassa parantolassa, mutta tällä kertaa se on täydessä toimivuudessaan kaatumatautiparantolana. Elisa ystävystyy potilaana olevan Annan kanssa. Parantolan lääkärillä on julmia suunnitelmia molempien tyttöjen varalle.

Parantola -kirjassa pääsee tutustumaan epilepsiaan ja hiukan myös sen vanhoihin hoitotapoihin, itselle epilepsia oli jo entuudestaan tuttu työn puolesta, joten itse en saanut sairaudesta mitään uutta tietoa, paitsi nyt tietenkin entisaikojen hoidoista. Kirjan alkua lukiessa tuli omat peruskouluaikaiset asiat ja kommellukset mieleen, kuinka kolmekymppisiäkin pidettiin jo aivan ikäloppuina, kuten kirjassakin sanottiin. Teksti oli aika tasaista, eikä kirjassa tapahtunut mitään päätähuumaavia juonenkäänteitäkään, jos sellaisia nyt sattui olemaan yhtäkään. Juonesta puuttui se jokin, joka olisi saanut pidettyä mielenkiinnon alusta loppuun asti esillä, mutta nyt tarina oli aika tasapaksua, eikä mitenkään erityisen kiinnostavaa.

Odotin kirjalta jollakin tavalla enemmän. Olisi ollut kiva päästä vähän paremmin hahmoihin sisään ja tutustumaan heihin paremmin, nyt kaikki hahmot tuntuivat jäävän jotenkin vaisuiksi, vaikka sivuhahmoinakin oli mielenkiintoisia persoonia. Itseäni kirja ei juurikaan säväyttänyt ja se tuntuikin olevan suunnattu selkeästi nuorille lukijoille, varmaan juurikin peruskouluikäisille. Kirja tuntui mielenkiintoiselta takakannen tekstin perusteella, mutta valitettavasti joudun harmikseni sanomaan että  todellisuus olikin jotain aivan muuta.

Adlibris.

Arvosana: 2

Sivut: 153

Karisto, 2015