Leijona, jonka lauma on hylännyt.
Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.
Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.
Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.
"Minä halusin vain olla perheeni kanssa. Ja nyt he ovat poissa ainiaaksi. Pian minäkin olen. Hän nieli pelkonsa ja ärisi uhmakkaasti. Tällä kertaa en pakene. Tällä kertaa kohtaan kuoleman rohkeasti..."
Kuten muissakin Erin Hunterin kirjoissa, myös Uljasmaassa eläimet uskovat vakaasti enteisiin ja lakeihin, niiden voima on myös Uljasmaan aloittavassa Hajonnut lauma -kirjassa suuressa osassa. Juoni on mielestäni mielenkiintoinen ja uppouduinkin kirjaan ihan täysillä sitä lukiessani. Hunter osaa totisesti luoda lukijalleen miellyttävän lukuelämyksen.
Pidin todella paljon kirjan hahmoista. Suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Peloton, jolla riittää haasteita elämässä paviaanien kanssa kun kaikki lauman jäsenet eivät hyväksy häntä laumaan ja Peloton tunteekin itsensä usein ulkopuoliseksi. Oka on viisas apina, joka saa selville lauman johtajan murhaajan, joka ei tavallaan tullut itselleni yllätykseksi. Vähiten äänessä oli nuori Taivas norsu, joten tämä hahmo jäi vielä vähän tuntemattomammksi kuin muut hahmot.
Varasin kirjastosta jo Uljasmaan seuraavan osan Savannin laki, joka julkaistaan näillä näkymin lokakuussa.
Alkuperäinen nimi: Broken pride, 2017
Arvosana: 4,5
Sivumäärä: 328
WSOY, 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti