lauantai 20. joulukuuta 2014

Emily Rodda - Kyynelten järvi




Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 146
Kustantaja: Tammi














Takakansi kertoo:

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat jalokivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Brada ottavat haasteen vastaan. Ensimmäinen tulikoe on jo takana, he ovat onnistuneet löytämään topaasin Hiljaisista metsistä. Nyt Lief, Brada ja heidän uusi, tuittupäinen kumppaninsa Jasmine lähtevät etsimään Deltoran vyön toista taikakiveä kaukaa Kyynelten järveltä.

Arvostelijan mielipide:

Emily Roddan Deltoran vyö -sarja jatkuu toisella jännittävällä osalla, jossa Lief, Brada ja Jasmine lähtevät etsimään toista jalokiveä Deltoran vyöhön. Hiljaisten metsien koettelemukset ovat nyt takanapäin, mutta edessä on uusi vaaroja täynnä oleva matka. Matkalla he törmäävät vaarallisiin ja mitä eriskummallisimpiin otuksiin. Julma noita Thaegan hallitsee ystävysten seuraavaa määränpäätä.

Kirja on huomattavasti parempi mitä ensimmäinen osa, tässä osassa ei jännitys lopu kesken vaan päähenkilöt ajautuvat yhdestä vaarasta selvittyään taas toiseen. Kirjailija on saanut kirjaan mukaan jos jonkinmoisia otuksia, mutta olisin kuitenkin halunnut niistä vieläkin tarkempaa kuvausta, vaikuttivat kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta, etenkin tuo suloiselta vaikuttava Filli kiinnostaa.

Kirjalle ei tee hyvää myöskään tuo vähäinen sivumäärä, juoni on pitänyt tiivistää vähän liian suppuun ja juurikin tuo mainitsemani vaarasta vaaraan hyppiminen häiritsee eniten. Päähenkilöistä ei saa kunnolla selkoa kun jatkuvasti ollaan hektisillä hetkillä. Lief ja Brada ovat myös muuttuneet vähän turhan paljon ensimmäisestä osasta, ekassa kun Lief oli vähän pelokas ja Brada puolestaan rohkea, mutta jo toisessa osassa luonteet ovat kääntyneet toisinpäin.

Kirjan loppuratkaisu ei myöskään oikein miellyttänyt, miten tuo pahamaineinen ja kaikkien pelkäämä Thaegan noita saapuu rumalle järvelle ja yht'äkkiä onkin vain kasa keltaista liejua. Olisin toivonut jotain vähän lisää kirjan loppuun, muuten loppu oli kuitenkin hyvä - miten kaikki muuttuu taas kauniiksi ja noidan taikomat ihmiset pelastuvat omasta kadotuksestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti