Vampyyrisiskokset on samannimisen kaksiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Vaikka kyseessä onkin vampyyrikirjallisuus, onnistui tämä R. L. Stinen luomus tuomaan jotakin uutta näihin useaan kertaan luettuihin vampyyritarinoihin, nimittäin parannuskeinon, sekä muuttumistavan ja -ajankohdan. Toki kirjassa oli myös paljon kliseitä, kuten Destinyn muuttuminen lepakoksi, mutta toisaalta hahmot pystyivät muuttumaan myös muiksikin eläimiksi. Destiny tuntui aluksi ottavan uutisen melko lunkisti, eikä lainkaan paniikinomaisesti, kuten olisi odotettua. Tuntui kuin tämän mielestä olisi aivan normaalia imeä kani kuiviin keskellä yötä. Livvyn reaktiot puolestaan olivat aluksi jokseenkin aidompia, vaikka loppuratkaisu olikin täysin ennalta-arvattava tämän neitokaisen kohdalla. Vampyyrinmetsästäjät olivat myös kiva lisä kirjaan, vaikkakin tuntuivat loppujen lopuksi aika turhalta lisäykseltä, kun eivät juurikaan päässeet suureen ja vampyyrejä pelottavaan osaan kirjassa, vaan olivat todellisuudessa ehkä vähän turhan lepsuja. Kaiken kaikkiaan kirja oli varsin mukaansatempaava, eikä lukemiseenkaan mennyt kuin pieni hetki. Kun aloin lukemaan kirjaa, tuntui etten voi laskea sitä enää käsistäni. Kirjassa oli myös ihan sopivasti juonenkäänteitä, vaikkakin suurin osa niistä oli aika ennalta-arvattavia, mutta silti viihdyttäviä.
Kaksoset olivat täysiä vastakohtia toisilleen, Destinyn ollessa rauhallinen ja harkittu, oli Livvy menevä ja vähän tyrkky. Tavallaan pidin kuitenkin molempien luonteista ja sopivat oikein hyvin kirjan päähenkilöiksi. Tuo pahamaineinen Renz -vampyyri puolestaan, plaah. Kaveri vain höpötti Laurasta joka ikisessä häntä koskevassa kohtauksessa, joka alkoi ainakin itseäni hiukan ärsyttää ja ahdistaa. Tältä osin kirja vaikuttikin aika paljon Kuolemattomat -kirjasarjalta, jossa jätkä on menettänyt oman "Lauransa" monta kertaa ja kaverilla alkaa olla pakkomielle kyseistä neitokaista kohtaan.
Alkuperäinen nimi: Dangerous girls, 2003
Arvosana:4½
Sivut: 280WSOY, 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti