Mia Vänskä - Musta kuu

Takakansi kertoo:

Eristynyt mökkikylä lupaa rauhaa lomailijoille: nelikymppinen perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, iäkäs pariskunta viettää kuherruskuukautta, Idyllisen mökkikylän historia kiehtoo lomailijoita - lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka.
    Mökkiläiset tekevät kapean kuunsirpin valossa uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Pian myyttien ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento ja kuu hohtaa taivaalla keskellä päivää. Sitten rannasta löytyy ruumis. Se on peittynyt mustiin perhosiin.


Arvostelijan mielipide:

Mia Vänskän Musta kuu on kirjailijan toinen teos ja se kertoo pienestä mökkikylästä, jonka tapahtumat alkavat pian piinata mökkiläisiä. Annukka, rock bändi, iäkäs pariskunta, sekä pieni lapsi ja hänen isänsä ovat päättäneet lähteä mökkeilemään samalle mökkikylälle. Mökkiläiset tutustuvat paikalliseen nähtävyyteen, jolla on musta menneisyys. He saavat kuitenkin pian huomata, ettei  mökiltä pääsekään enää pois kun sinne kerran on mennyt, eikä piinaavat tapahtumat aio jättää heitä rauhaan. Pian kaksi mökkiläistä katoaa ja toinen löytyy kuolleena mustien perhosten päällystämänä.

»"Reino ja Ursula on kadonneet", Aurora sanoi. "Niiden mökissä on tapahtunut jotain... outoa."»

Kirja on juoneltaan melko tasapaksu, mutta ei kuitenkaan tylsä, vaan teksti kulkee sujuvasti eteenpäin. Itse pidin tästä kirjasta enemmän kuin kirjailijan ensimmäisestä teoksesta Saattajasta, joka menee myös samaan genreen mutta ei ihan yltä tähän asti. Kirjan tapahtumista tuli yllättävän paljon mieleen Evil dead -kauhuelokuva, jotenkin se elokuva vain hyppäsi ensimmäisenä mieleen tätä lukiessani. Kirjassa ei ollut oikeastaan yhtään piinaavaa kauhua, mökkitapahtumat saivat vain oloni jännittyneeksi, mutta ihoni ei missään vaiheessa noussut kananlihalle. Kirjan tapahtumat olivat osittain jopa raakoja, varsinkin kun mukaan oli liitetty pikkulapsen kuolema, onnekseni tästä ei sen tarkemmin selitetty. Mustat perhoset alkoivat itsenikin mielestä olla jo karmivia ja toivon etten sellaisiin ikinä missään törmää. :D Kirjan loppu jäi häiritsevästi auki, itse kun en pidä lopputuloksien spekuloinneista. Pidin kuitenkin kirjailijan teoksesta, se huokui erilaisuudellaan, varsinkin kun en ole tämänkaltaisia kirjoja aiemmin lukenut.

»Mies oli viipynyt kauan, ja palattuaan tämä oli sanonut ettei hänen tarvitsisi enää pelätä. Äiti oli nyt lopullisesti poissa.»

Pidin kirjan hahmoista ja heidän erilaisuudestaan, mukaan mahtui elämäänsä kyllästynyt perheenäiti, kapinoiva rokkari, äkkipikainen Erkka, aistillinen Markus. Kaikki hahmot olivat luonteeltaan juuri sellaisia, että katastrofin ainekset hyökyivät ilmassa. Ainoana hahmona oli Äijälä, josta en saanut yhtään mitään irti, tuntui kuin tämä hahmo olisi laitettu mukaan vain jotta tämä voisi kuolla. Jäi ärsyttämään tuo henkilöhahmojen kohtalo, tai siis neljän jäljelle jääneen. Jääkö Annukka pahan valtaan? Pelastaako Aurora valon pimeydeltä?