Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.
Arvostelijan mielipide:
John Greenin Tähtiin kiroitettu virhe kertoo 16-vuotiaasta parantumatonta syöpää sairastavasta Hazelista, joka tapaa vertaistukiryhmässä itseään vuotta vanhemman hurmaavan Augustuksen. Hazel yrittää pitää suhteensa Augustukseen kaikin puolin ystävätasolla, mutta saa pian huomata että heidät on tarkoitettu yhteen ja antaa tunteilleen vallan.
»Joku poika tuijotti minua. Olin ihan varma, etten ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Hän oli pitkä ja hoikka mutta lihaksikas, ja muovinen koulutuoli näytti hänen allaan kääpiön kalusteelta.»
Kirja sai juonellaan minut heti mukaan kirjan tapahtumiin, varsinkin kun kirjassa ei ollut mitään sen turhempia lätinöitä, vaan keskittyi Hazelin tunteisiin ja ajatuksiin, sekä syövästä että Hazelin perheestä ja Augustuksesta. Pidin kirjan humoristisuudesta, vaikka kirjan aihe onkin rankka, pidin myös siitä ettei kirja keskittynyt täysin romanttisiin hömppiin. Kirjassa oli paljon kohtauksia joissa sai nauraa, mutta myös niitä joissa sai vapaasti itkeä, erityisesti kohtaukset Augustuksen syövän uusiutumisesta ja hänen kuolemastaan ja jälkikirjeestä Hazelille. Kirjasta teki myös erityisen koskettavan se, että se kertoi juurikin syöpäsairaista nuorista, joiden päivät alkoivat olla luetut, mutta jotka kaikesta huolimatta pystyvät pitämään elämäänsä elämisen arvoisena.
»Tajusin polvistuessani, että Augustuksen silmät oli suljettu - niimpä tietysti - enkä näkisi hänen sinisiä silmiään enää koskaan.»
Kirjan hahmot olivat todella sympaattisia ja humoristisia ja vitsailivat välillä aika rankallakin kädellä omasta sairaudestaan. Hahmot olivat hyväksyneet sairautensa, ja sen, ettei paluuta entiseen ollut. He eivät niinkään ajatelleet omaa kuolemaansa, vaan mitä heidän läheisilleen tapahtuisi kun he olisivat poissa. Hahmot tuntuvat kaikin puolin todellisilta ja Green on onnistunut saamaan kaikkiin eloa ja luonnetta.
Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva, jota suosittelen myös lämpimästi kaikille kirjastakin pitävälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti