Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 6

Ninjakoirien maille saapuneet Oun joukot joutuvat heti vihollisen hyökkäyksen kohteeksi. Pian käy kuitenkin ilmi, että taistelu on väärinkäsityksen syytä. Pahaksi onneksi Oun koirat ovat jo ehtineet astua myrkkyohdakkeisiin, ja ainoa vastalääke löytyy todellisen vihollisen alueelta.

Kogan ninjakoirat ovat järjestäneet Benin laumalle ansan uskottelemalla että kuuluvat Akamen laumaan. Iga koirien luullessa taas Benin lauman kuuluvan Kogaan. Akamen joukko onkin järjestänyt Benin laumalle tappavan ansan, ennen kuin tajuavat mitä oikein on tapahtunut.

Myös tästä kansikuvasta ja sen väreistä pidän paljon, tietty kannessa voisi pienenä lisänä olla vielä sekä Kogan että Igan johtajat. Pidin tästäkin osasta paljon, raaoilta tapahtumilta ei voi myöskään välttyä kun koirat tappelevat viimeiseen hengenvetoon asti. Osa loppuu taas jännittävään kohtaan kun Ginillä on vastassa Kogan johtaja Kurojaki.







Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 6, 1983

Arvosana: 5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 5

Petollinen Sniper onnistuu suunnitelmassaan, ja saa Sumuvuoren Mossin laumoineen hyökkäämään Benin joukon kimppuun. Vain muusta joukosta erilleen joutuneet Gin ja Smith tietävät Sniperin suunnitelmasta, ja heidän on pidettävä kiirettä estääkseen väärinkäsityksistä johtuva taistelu, ennen kuin kukaan loukkaantuu.

Benin lauma joutuu taisteluun Mossia vastaan, jossa Ben itse jää Mossin aiheuttaman kivivyöryn alle. Asioita yritetään tietysti ratkaista suurella taistelulla. Kun laumat ovat saaneet asiansa päätökseen Benin lauma kohtaa kannibaali koiria etsiäkseen mahtavaa Akamea.

Ensimmäisenä iso plussa kannesta, mielestäni se on aivan mielettömän hieno. Tykkään siitä ettei ainakaan tässä osassa Ginistä ole tehty ihan niin täydellistä, kuin sarjassa annetaan ymmärtää, vaan saa myös pientä läksytystä osakseen laumansa johtajalta. Tarina jää jännittävään kohtaan kun Smith kaapataan tunneliin, jonne vain Gin mahtuu ja on Smithin ainoa toivo pelastua.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 5, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 185
Punainen jättiläinen, 2010

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 4

Gin päättää liittyä vuorille ilmestyneisiin villikoiriin, ja auttaa niitä keräämään koiria ympäri Japania taistelua Akakabutoa vastaan. Etelään matkaavan Ben-koiran johtama ryhmä, johon Gin kuuluu, joutuu ensimmäiseksi kohtaamaan Kain kolme veljestä, joille eläminen on aina tarkoittanut taistelemista.

Gin liittyy villikoiralaumaan ja hänen ensimmäinen seikkailunsa on kohdata Kain kolme villikoiraa: Akatora, Chutora ja Kurotora, ja saada ne liittymään Benin laumaan yhydessä muiden kanssa. Onnistumisen myötä on aika kohdata Kasumidaken Moss ja hänen laumansa.

Tämä osa on tv-sarjassakin yksi lemppareistani, Ginin käydessä taisteluun yhden veljeksen kanssa, alkoi päässäni soida heti sarjasta tuttu tunnari. :D Tapahtumat etenevät tässä osassa niin nopeasti, että alan miettimään kuinka paljon tulevissa kirjoissa mahtaa olla ekstraa sarjaan verrattuna. Ymmärtääkseni ainakin jonkin verran.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 4, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 181
Punainen jättiläinen, 2010

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 3

Gin ja Daisuke-poika ovat lähteneet yhdessä metsästämään, mutta raivoissaan hyökkäävä karhu saa Daisuken lamaantumaan, eikä hän pysty käyttämään metsästysjoustaan, ja yksin taisteleva Gin joutuu hengenvaaraan. Myöhemmin vuorille kylän lähelle alkaa ilmestyä outoja villikoiria, jotka jostain syystä vetävät Ginin mielenkiinnon puoleensa.

Hopeanuolen tarina jatkuu kolmannessa osassa, jossa Gin tapaa villikoiralauman, jokin koiralauman johtajassa vetää Giniä puoleensa. Gin tekee vaikutuksen koiriin ja saa liittyä mukaan laumaan, jonka tehtävänä on kerätä maan parhaat koirat ja tuhota Akakabuto lopullisesti.

Tapahtumat etenevät sopivalla tempolla ja juonessa pysyy hyvin mukana. Hahmoista löytyy pieniä eroavaisuuksia, jos vertaa tv-versioon. Esim. Rikillä ei ole sarjiksessa kuin pari arpea ja tv:ssä puolestaan paljon enemmän. Tähän sarjaan jää kyllä pahasti koukkuun, varsinkin kun sarjikset lukaisee niin nopeasti läpi.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 3, 1983

Arvosana: 4
Sivut: 189
Punainen jättiläinen, 2010

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 2

Gin saa itselleen kilpailijan, kun kylään saapuu Hidetoshi-niminen mies saksanpaimenkoiransa Johnin kanssa. John on täysikasvuinen, erinomaisesti koulutettu metsästyskoira, joka näkee Ginin aluksi pelkkänä pentuna, eikä ota tätä vakavasti. Gin saa kuitenkin tilaisuuden näyttää kovan koulutuksensa tulokset, kun kylään saapuu pahasti haavoittunut mies, joka kertoo punaselkäisen karhun hyökänneen hänen toveriensa kimppuun.

Gohein kova koulutus jatkuu ja Ginin voimat ovat todellisella koetuksella. Päivä päivältä Ginin lihakset vahvistuvat ja se lähtee Daisuken mukana karhujahtiin verisin seurauksin.

Tässäkin osassa on liuta verisiä ja raakoja kohtauksia, jännityksestä puhumattakaan. Tv-sarja seuraa aika tiiviisti tämänkin osan tapahtumia, eikä eroa juuri lainkaan pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Teos paranee huomattavasti loppua kohden ja päättyy Ginin ja Daisuken kamppailuun emokarhua vastaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 2, 1983

Arvosana: 4,5
Sivut: 201
Punainen jättiläinen, 2010

Hopeanuoli

Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) on Yoshihiro Takahashin tekemä 18-osainen sarjakuvasarja. Pieni tiikeriraitainen Gin liittyy suureen villikoiralaumaan, jotka keräävät koiria taisteluun verenhimoista tappajakarhu Akakabutoa vastaan. Matkallaan Gin joutuu mitä hurjimpiin seikkailuihin ja vaaroihin löytääkseen maan parhaat koirat mukaan laumaansa. Kirja on täynnä raakoja kohtauksia, joten se ei sovellu pienemmille lukijoille.

Sarjakuvien pohjalta on tehty myös supersuosittu tv-sarja.







1. Karhukoira Gin syntyy, 2010
2. Taistelijoiden aamunkoitto, 2010
3. Sielujen kutsu, 2010
4. Kain kolme hornanhurttaa, 2010
5. Shinobi-koira Akame, 2010
6. Shinobinuman taistelu, 2010
7. Etsikää Musashi, 2010
8. Paljastetut hampaat, 2011
9. Sankarien matkaanlähtö, 2011
10. Valiojoukko vastaan neljä, 2011
11. Kolmentoista iskuryhmä, 2011
12. Veren värjäämä lampi, 2011
13. Isän oppi, 2011
14. Siriuksen johdatus, 2011
15. Matka kadotukseen, 2011
16. Kahdeksan soturin taru, 2011
17. Pimeyden kahdeksan soturia, 2011
18. Soturien paluu, 2011

Yoshihiro Takahashi - Hopeanuoli 1

Gin on hopeanharmaa, tiikeriraitainen Akita-koira, ja koska se synty tiikeriraitaisena, sitä odottaa ennalta määrätty kohtalo; tulla karhukoiraksi. Ginin isä, Riki, on kylänsä paras karhukoira, mutta kun se häviää taistelun hirvittävää Akakabuto-karhua vastaan, Gin saa karhusta elinikäisen vihollisen. Ginin ollessa vasta pentu, alkaa sen kova koulutus isänsä veroiseksi karhukoiraksi.

Supersuosittu Ginga-sarja on jo vuosia ollut lukulistallani, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa tätä sarjaa. Nyt ostin kaikki osat kirpparilta ja saan vihdoin aloittaa lapsuudenaikaisen (ja miksei aikuisiänkin) rakkaan tv-suosikkini sarjakuvan muodossa. En lue ikinä sarjakuvia, mutta tämä sarja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, niin paljon pidän tästä sarjasta.

Pidän paljon piirtotyylistä, jota tässä sarjiksessa käytetään. Kuten leikkaamattomassa animessa, myös sarjakuvassa on melko raakojakin kohtauksia, joten tämä ei ole pienten lasten luettavaa. Vaikka sarjakuvaa luetaan väärinpäin, ei tuo haitannut itseäni ollenkaan.





Alkuperäinen nimi: Ginga Nagareboshi Gin vol 1, 1983

Arvosana: 5
Sivut: 173
Punainen jättiläinen, 2010

K. K. Alongi - Pakenijat

Jade herää junavaunussa, jonka ikkunat on peitetty ulkopuolelta. Kauhukuvat historiankirjoista vilisevät hänen mielessään, kun hän tajuaa vaunun olevan täynnä nuoria, kaikki matkalla kohti tuntematonta. Viimeinen asia, jonka Jade muistaa, on tulipalon hiillyttämä talonraunio ja helikopteri taivaalla. Aikuiset ovat palanneet, ja toistaiseksi se on kaikkea muuta kuin hyvä uutinen. 

Pakenijat on Kevätuhri trilogian päätösosa, edellinen kirja loppui tulipaloon ja tämä jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Nuoret pelastuvat yhtä lukuunottamatta tulipalosta, mutta Jade ja Ali päätyvät tutkimuslaboratorioon Venäjälle, jossa heitä ei kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Nuoret kohtaavat kirjassa vastoinkäymisiä vastoinkäymisen perään, eikä heidän matkansa ole helppo.

Juoneltaan kirja oli hyvä ja mukaansatempaava, siihen oli myös liitetty paljon yllättäviä käänteitä. Hahmot ovat kasvaneet huomattavasti matkansa aikana, eikä Jadekaan ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa. Vihdoin tapahtui odottamani käänne Tomin ja Suseten välillä, mutta lopputulos Suseten tunteille oli tooodella yllättävä. Tapahtumille lukija ei saa mitään suoraa ja varmaa tietoa, mutta nuoret päätyivät samaan lopputulokseen mitä itsekin ensimmäisestä osasta lähtien uumoilin. Täyttä vitosta kirja ei saa, jäin kuitenkin kaipaamaan siitä vielä jotain enemmän. Sarja on kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Arvosana: 4
Sivut: 334
Otava, 2018

Erin Hunter - Etäiset kaiut

Myrskyklaanin oppilaalla Kyyhkytassulla on erityinen lahja: hänen aistinsa tavoittavat yliluonnollisen kaukaisia asioita. Näyttää siltä, että hän kuuluu muinaisen ennustuksen tarkoittamaan kolmikkoon.
 Salaisuus ennustuksesta on Kyyhkytassulle kuitenkin raskas kantaa, etenkin kun hänen kateellinen sisarensa Murattitassu alkaa epäillä hänen toimiaan. Murattitassu löytää pakopaikan unista, joissa hänelle ilmestyy salaperäinen soturi. 
 Kuivuuden jälkeiset rankkasateet ovat herättäneet metsän eloon, mutta samalla ne saattavat Myrskyklaanin leirin suureen vaaraan. Klaanin kohtalo on nuorten siskosten käsissä: pystyykö Kyyhkytassu estämään kohtalokkaan onnettomuuden, ja mihin Murattitassun unet klaanin johtavat?

Etäiset kaiut on Tähtien enne -sarjan toinen osa. Kyyhkytassu kamppailee tunteidensa ja kykynsä kanssa, kun hänen siskonsa Murattitassu viettää aikaa synkän metsän kissojen kanssa, asettaen klaaninsa suureen vaaraan. Soturikissojen kirjat tuntuvat jatkavan "raakaa" juontaan, kun taas tässäkin kirjassa menetetään henkiä. Alku tuntui todella takkuavan, eikä juoni tuntunut etenevän juuri mihinkään, mutta sitten alkoi tapahtua rytinällä ja jännitys jatkui aivan viimeiselle sivulle asti. Kirjan lopetus oli taas todella onnistunut, onneksi hyllyssä odottaa jo kaksi seuraavaakin osaa luetuksi tulemista.



Alkuperäinen nimi: Fading echoes, 2010

Arvosana: 4
Sivut: 303
Art house, 2017

Erin Hunter - Neljäs oppilas

Myrskyklaanin parantaja Närhisulka ja hänen veljensä Leijonaroihu tietävät kuuluvansa kissakolmikkoon, joka muinaisen ennustuksen mukaan saa käpäliinsä tähtien voiman. Nyt veljekset odottavat Tähtiklaanilta merkkiä siitä, kuka voisi olla kolmas ennustuksen tarkoittama kissa. Samaan aikaan kaksi nuorta Myrskyklaanin kissaa, Kyyhkypentu ja Murattipentu, ovat juuri pääsemässä oppilaiksi. Pian toinen siskoksista näkee enneunen ja alkaa huomata epätavalliset kykynsä.
Keskellä ankaraa hellettä neljä klaania lähettävät yhteisen retkikunnan vaaralliselle matkalle ratkaisemaan kuivuneen järven arvoitusta, ja kolmen valitun kohtalot alkavat kietoutua lopullisesti yhteen.

Neljäs oppilas aloittaa Soturikissojen Tähtien enne -sarjan. Närhitassu ja Leijonaroihu ovat jääneet kahdestaan ennustuksen kanssa, mutta mukaan liittyy nyt kolmaskin, Kyyhkytassu, joka omaa myös mahtavia voimia. Kolmikolle alkaa pikku hiljaa avautua kauan puhuttu ennustus, joka ei tule todellakaan olemaan helppo.

Tämä avausosa ei ollut läheskään yhtä hohdokas kuin edelliset osat, olihan kirjassa mukana muutamia jännittäviä kohtia, mutta loppujen lopuksi ne jäivät aika vähäisiksi. Vihdoinkin kauan puhuttu ennustus alkaa selvitä lukijallekin, eikä tämän kertaisesta matkasta varmasti puutu jännitystä. Uskon että myös juonenkäänteiltä ei voida välttyä, kun Tiikeritähti astuu jälleen mukaan kuvioihin. On se vaan aina yhtä ihanaa rentoutua lukemaan Soturikissojen elämästä.


Alkuperäinen nimi: The fourth apprentice, 2009

Arvosana: 3,5
Sivut: 297
Art house, 2017