Salattu on jo kymmenes Yön talo -sarjan kirja ja sen toisaalta alkaakin jo huomaamaan. Tapahtumat tuntuvat junnaavan pahasti paikoillaan, eikä kirjan alussa tapahdu juurikaan mitään. Vasta puolen välin jälkeen alkaa jo hiukan tapahtua enemmän, mutta kaikkein tapahtumarikkain on aivan kirjan loppupuoli. Kirja ei kuitenkaan ollut tapahtumien puutteesta huolimatta tylsä, vaan kirjoittajat ovat onnistuneet pitämään silti tekstin kasassa ja lukukelpoisena. Pitkän miinuksen saa kuitenkin taas hahmojen jatkuvat lapselliset väittelyt, riidat ja nimittelyt, joissa ei tuntunut koskaan olevan mitään järkeä, myös tyhmät suomennokset saavat jotkut hahmoista vaikuttamaan erittäin ärsyttäviltä. Myös pariskuntien välit tuntuivat välillä vähän turhan imeliltä, esimerkiksi juurikin Afroditen ja Dariuksen siirappimaiset kommentit toisilleen.
Hahmot eivät ole juurikaan muuttuneet edelliseen kirjaan verrattuna, vaan ovat pitkälti samanlaisia kattavine sanavarastoineen. Hattua nostan juonenkäänteelle, jonka Erin tuntuu saavan aikaan hypättyään toiselle puolelle, kirjoittajat ovat onnistuneesti muuttaneet tämän teinitytön ärsyttävästä "kaksosesta" tyrkkyyn angstiteiniin, joka yllätti itseni täysin, enkä osannut lainkaan varautua hahmon muuttumiseen näin radikaalilla tavalla. Kalonaa on myös onnistuttu muuttamaan helvetillisestä "enkelistä" varsin sympaattiseksi hahmoksi, toivottavasti kaveri myös jää sille tielle. Vähän jäi myös mietityttämään mitä kirjoittajat ovat ajatelleet Heathin varalle, kun jätkä tuntuu tosissaan palaavan kuolleista, vaikkakin elää toisen henkilön sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti