Väristys -trilogia teki itseeni aikanaan sen luettuani suuren vaikutuksen ja päätyikin yhdeksi suosikkisarjakseni. Nyt pääsin lähemmin tutustumaan tuohon pahamaineiseen Coleen ja tuittupäiseen Isabeliin ja heidän tarinaansa. Myös tämän parin tarina piti hyvin otteessaan ja Stiefvater onkin onnistunut myös tämän itsenäisen jatko-osan kirjoittamisessa. Kirja käsitteli myös vaikeaakin aihetta, nimittäin päihderiippuvuutta. Ihmiset muistavat Colen sellaisena kuin tämä on ollut: entisenä narkkarina, mutta eivät usko että Cole on muuttunut, silti Cole onnistui hyvin luottamaan itse itseensä ja pitämään itsensä erossa päihteistä, vaikka se tuntui välillä vaikeaa olevankin. Vaikka kirja olikin mielenkiintoinen ja piti hyvin otteessaan, olisin toivonut vähän enemmän susikohtauksia, kun aikaisemmat kirjat pyörivät niin paljon niiden ympärillä. Kirjassa oli melko paljon jatkuvaa sahaamista hahmojen tunteiden ja tekojen välillä, mutta se saikin mielenkiintoni pysymään niin hyvin kirjassa. Pidän myös kirjoittajan ajatuksesta laittaa molempien päähenkilöiden ajatuksia vuorotellen lukuihin, jotta pääsee tutustumaan paremmin päähenkilöihin. Siinä missä Samin ja Gracen tarina oli herkkä ja hauras, on tämä tarina täysin sen vastakohta.
Pidin Colesta hahmona jo todella paljon kolmessa aikaisemmassa kirjassa ja nyt tämä kaveri on päässyt kunnolla pääosaan mukavilla letkautuksillaan ja ajatuksillaan. Cole ei missään vaiheessa ollut ennalta-arvattava, eikä tätä hahmoa voi oikein sellaisena pitääkkään, koskaan ei tiedä mitä jätkän päässä liikkuu. Isabel tuntui hahmona välillä vähän pinnalliselta, mutta kirjan lopussa hänestä kuoriutui varsin pidettävä hahmo, kun alkoi enemmän antaa itsestään irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti