Sivut

perjantai 23. lokakuuta 2015

Veera Laitinen - Surunsyöjät

Hopen kouluun astelee uusi poika, joka tuntuu sulattavan kaikkien sydämet, paitsi Hopen. Hope tuntee aluksi vihaa uutta poikaa kohtaan, mutta pian hän huomaa että tunteet alkavat muuttua aivan toiseen suuntaan - eivätkä ne ole yksipuolisia. Tämän myötä myös Hopen surullinen menneisyys palaa taas hänen mieleensä ja tyttö saa huomata ettei Victor ole ihan sitä miltä vaikuttaa.

»Minunlaisiani kutsutaan monilla eri nimillä: kyynelvaras ja aika usein myös nimellä kuolema. Yleisin nimitys on kuitenkin surunsyöjä.» 

Olin todella ennakkoluuloinen tätä kirjaa kohtaan, koska en yleensä pidä kotimaisesta fantasiasta, josta on yleensä onnistuttu tekemään melko laimeaa, ja tässä tapauksessa myös ottaen huomioon kirjailijan todella nuoren iän. Sain kuitenkin huomata ennakkoluuloni turhiksi, olin erittäin positiivisesti yllättynyt kirjaa kohtaan. Juoni oli toimiva ja piti koukussaan aivan alusta loppuun asti, eikä mennyt kauaakaan kun koko teos oli jo luettu läpi. Kirja oli toki paljolti samanlainen kuin Twilightin jälkeen massana ilmestyneet fantasiat: yliluonnollinen poika tulee kouluun, tyttö ja poika raskastuvat ja näin päin pois, mutta kirjassa oli kuitenkin myös jotain erilaista ja uuttakin. Odotin myös innolla lukevani seuraavan osan, mutta petyin kun huomasin että kirjan muut osat on jätetty kokonaan julkaisematta. Kirjasarjassa olisi pitänyt olla tietojeni mukaan kaikkiaan viisi kirjaa.

Henkilöhahmot olivat mielestäni kiinnostavia ja eniten pidin kirjan päähenkilö Hopesta ja hänen ystävästään Sarahista, jotka molemmat vaikuttivat aidoilta ja todentuntuisilta. Luonteisiin oli mielestäni myös panostettu hyvin, Hopen luonteeseen oli onnistuneesti lisätty tulisuutta ja tappuraa. Victor puolestaan oli vaihtelevasti mielenkiintoinen ja ärsyttävä, välillä tuntui vähän liiankin ylimieleiseltä, ja tätä olisikin voinut hiukan hänessä vähentää. Pidin myös, miten mystiseksi olennoksi surunsyöjät olivat tehty, ripaus enkeliä ja ripaus vampyyriä. Positiivista oli myös se, että sai tutustua uutenlaiseen fantasiaolentoon, joka poikkesi aika hyvin normaaleista lukukokemusten olennoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti