»Miehet kaivavat pahojen aavistusten vallassa. Seuraavaksi löytyy pääkallo, jonka silmäkuoppia peittää puoliksi lahonnut sidottu liina.»
Olen lukenut pitkälti vain positiivista palautetta Samuli Antilan kauhunovellikokoelmasta, mutta olen melko pettynyt teokseen. Saattaa olla että odotin kirjalta ihmeitä ja tämän takia petyin niin pahasti. Odotin hiuksia nostattavia kummitusjuttuja, mutta tekstit ovat mielestäni melko laimeita, eivätkä saa ainakaan omia niskakarvojani pystyyn.
Mielestäni paras kirjan novelleista oli Rajat, jossa perheenisä törmää pelottavaan rajahuutajaan. Miehen vaimo yrittää käskeä rajahuutajan jatkamaan matkaansa, mutta vaimon teolla on kohtalokkaat seuraukset. Pidän novellin juonesta ja sen kulusta. Tässä novellissa olisi hyvät pohjat vaikka kauhuromaanille, jolla voisi olisi valtaa isommallekin lukijakunnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti